Avainsana-arkisto: biisoni

Parhaat ottamani eläinkuvat

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Nykyaikana järjestelmäkamerat ja kaikenlaiset studiokuvausvehkeet ovat tavallisia, eivät pelkästään ammattivalokuvaajien välineitä. Itse en ole lähtenyt järjestelmäkameratrendiin mukaan, vaikka kuvia otankin. Tavoitteeni on ottaa niin hyviä kuvia, kuin mitä täydellinen amatööri heikkotehoisilla laitteilla pystyy ottamaan. Joskus hyvä kuva on vain siitä kiinni, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen myös huomannut, että usein mm. valolla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin pikseleillä ja muilla teknisillä seikoilla. Blogissani lähes kaikki kuvat on otettu liikkumattomista kohteista. Disney on Ice -esityksessä näki, miten huonosti monet kuvat onnistuivat, kun oli hämärää ja kuvattavat kohteet liikkuivat nopeasti ja olivat kaukana. Silloin videokuva tuntui tarkkuudeltaan paremmalta.

Olen kuitenkin joskus saanut ihan hyviä kuvia erilaisista eläimistä, ja tänään tekee mieli jakaa niistä muutamia onnistuneimpia. Aloitetaan pienimmistä elukoista.

Neljän tähden hotellin kylpyhuoneessa meitä kerran odotti kuhiseva muurahaisarmeija.

Muurahaiset asuivat pesualtaan sisällä. Kuhina oli melkoinen, kun vesi alkoi valua viemäriin.

Kreikassa on paljon suuria hämähäkkejä, jotka toisinaan ilahduttavat kulkijoita laskeutumalla niskaan. Tai sitten saa seitistä naamaansa, ne kun ovat juuri sopivalla korkeudella.

Myös erilaiset pomppivat sirkat ovat Kreikassa valtavia, ja tykkäävät hypätä suoraan päin ihmistä, useimmiten hyvin yllättäen.

On Kreikassa kaunottariakin, kuten tämä ritariperhonen.

Siirrytään sitten jyrsijöihin.

Ylemmässä kuvassa on siiseli, alemmassa maaorava. Kuvattu Amerikan mailla.

Sitten pari lemmikkiä puuhineen. Kummalla on kissan päivät?

Siirrytään karjaeläimiin. Huomaa lipova kieli.

Tämä innokas ei esittelyjä kaipaa.

Lopuksi vielä muutamia Amerikan eläimiä.

Vapiteja. Vaikka aurinko on laskemassa, pidän paljon kuvan värimaailmasta.

Vapitit halusivat tulla näin lähelle asutusta ja ihmisiä. Meitä varoiteltiin, että ne lähtevät tulemaan kohti, jos menee liian lähelle. Niitä oli kuitenkin toisinaan niin paljon ja joka suunnassa, että niitä oli vaikea väistellä, ja ne lähtivät tosiaan tulemaan kohti. Jos eläin on niin kesy, että haluaa itse tulla ihmisten asuinalueelle, sen luulisi sietävän sen, että ihminen kävelee sen ohi jonkin matkan päässä, mutta niin ei ollut. Eläimiä ei saanut ruokkia, joten ne eivät tulleet pihoille ruokinnan vuoksi. Usein vapiteja oli asuntolan jokaisen ulko-oven edessä; silloin oli vaikea päästä ”turvallisesti” ulos mistään, ja työmatkoihin kannatti varata vapitinvaromislisä.

Uroksilla on komeat sarvet.

Tämä vapiti ei hätkähtänyt, vaikka kuvasin sitä läheltä.

Kuva ei ole ihan tarkka, mutta biisoni on jännän näköinen repaleisella turkillaan. Se on kovin vaalea talviturkiksi. Alemman kuvan turkki on biisonille tavallisempi.

Biisonitkin liikkuivat asuinalueilla. Olin omissa ajatuksissani, kun ne lähestyivät kuvan parkkipaikkaa; onneksi yksi mies sanoi minulle ”Look!”, niin havahduin ja ehdin ottaa kuvankin.

Oliko tämä pelkästään mukava kuvin tehty nostalgiareissu minulle, vai pidittekö tekin kuvista? Lemmikki- ja eläinkuvien (ja varsinkin videoiden) katselusta ja vaikutuksesta ihmisen mielialan kohenemiseen on varmaan tehty väitöskirjojakin.