Valituspäiväkirja

Tänään oli se päivä. Palasimme lomalta kotiin. Ne päivät ovat harvoin parhaimpia. Eilenkin oli ikävä päivä. Äidin kuolemasta tuli kuluneeksi tasan kolme kuukautta. Löysin itseni itkemästä miehen rintaa vasten yhtenä lomapäivänä, ja kun tuli korttien kirjoittamisen aika, olin tutusta muistista aloittamassa yhden kortin osoitetietojen kirjoittamisen äidin nimellä. Ensimmäistä kertaa koskaan osoitin lomaterveiset vain isälleni. En … Jatka artikkeliin Valituspäiväkirja

Avainäijä kiusaa

Kenen puhelimen nimilista näyttää näin metkalta? Tuo lista on yksi hauskimpia muistojani. Se jaksoi naurattaa lyhyesti jopa äidin kuolinpäivänä. Älä-listalla on niin pankkeja, puhelinoperaattoreita kuin lehtimyyjiäkin ja joku mystinen "avainäijä". Olisikin ehkä pitänyt soittaa äijälle ja kysyä, mikä hänen suhteensa avaimiin on. Mutta koska äiti oli päättänyt, että äijälle ei vastata, oli helppo olla soittamatta. … Jatka artikkeliin Avainäijä kiusaa

”Vahvasti malignisuspekti solulöydös”

Mikä on lopputulos, kun 30 vuotta elämästä on tätä: Potilaalta operoitu neljään kertaan rintasyöpää oikealta. Operaatiossa todettu tuumori, joka kasvoi pleksukseen ja vena axillarikseen. Tuumoria jäi niihin kiinni noin 2 x 2 cm kokoinen alue. Poistetun tuumorin koko ollut 4 x 4 x 3 cm. Karsinooma invasoinut lihakseen, rasvaan ja kasvanut resekaatin reunaan saakka. Leikkauksessa … Jatka artikkeliin ”Vahvasti malignisuspekti solulöydös”

”Miten sä jakselet?”

Äidin hautajaiset lähestyvät. Näihin aikoihin kuuluu paljon isälleni lähetettäviä osanottoja, kukkalähetyksiä ja Syöpäsäätiön adresseja. Korteissa lukee aina "X X:n omaiset". Olemme omaisia, äiti puolestaan on vainaja. Kun vein äidille valitsemamme vaatteet krematorioon ja jouduin ensin kertomaan asiani automaatille, sanoin "Hei, vainajan vaatteita toisin". Pian empaattinen mies tuli hakemaan kassin kädestäni. En tiedä, mistä edes muistin sanan … Jatka artikkeliin ”Miten sä jakselet?”

Kuolema

En millään tahtoisi kirjoittaa niitä sanoja tähän. En tahtoisi kirjoittaa, että äitini on kuollut. Aivan kuin voisin estää koko tapahtuman vain jättämällä sen kirjoittamatta. Mutta ei se niin mene. Hän on nyt poissa. Äitini kuoli eilen loppiaisiltana. Kirpeänä pakkaspäivänä. Heti äidin kuoleman jälkeen sää alkoi lauhtua kovaa vauhtia. Äidistä lähtenyt henki lämmitti ilmankin. Jo nyt on … Jatka artikkeliin Kuolema

Hyvästi, äiti

Luulin pystyväni kirjoittamaan jotain koskettavan kaunista ja ylevää. Olin väärässä. Olen surun tärisyttämä ja murtama. Äiti alkoi tänään saada suoraan suoneen sellaisia mömmöjä, joita kuoleville annetaan muutama päivä ennen kuolemaa. Kipuihin ja kärsimykseen. Kävimme kaikki hyvästelemässä hänet siltä varalta, että lähipäivinä on jo liian myöhäistä. Kuuntelimme yhdessä Laura Närhen kappaleen Mä annan sut pois. Kertosäkeen kohdalla … Jatka artikkeliin Hyvästi, äiti

Viimeinen joulu monellakin tapaa

Juuri nyt ovella kolkuttava joulu on useallakin tavalla viimeinen. On varmaa, että äitini ei elä enää ensi jouluna. Hänen kuntonsa on heikentynyt entisestään nopeaa tahtia. Äiti saa morfiinia ja muita vahvoja opiaatteja kipuihinsa. Hän on petipotilas, joka pystyy juuri ja juuri hengittämään happilaitteen avulla. Äiti ei pysty enää nielemään helposti edes nestemäisiä ruokia, ja onkin … Jatka artikkeliin Viimeinen joulu monellakin tapaa