Aihearkisto: USA

Joku ehkä ajattelee sinua lämmöllä juuri nytkin

Tänään tapahtui jotain harvinaista.

Kaikki tietävät millaista on, kun välit johonkuhun ystävään väljähtävät. Syyt voivat olla mitä tahansa: joko ”kasvetaan erilleen”, välimatka on liian pitkä, elämäntilanteet vain ovat niin erilaiset tai toisen kanssa ei ole enää mitään puhuttavaa. Ja joskus ystävässä tai ystävyyssuhteessa ei ole mitään vikaa, mutta toiseen ei vain jaksa pitää yhteyttä. Suhteet kun vaativat aina työtä ja vaivannäköä pysyäkseen yllä.

Itse tutustuin yhteen tyttöön ollessani USA:ssa töissä ja matkustelemassa vuonna 2008. Olin tuolloin 22-vuotias, ja hän pari vuotta nuorempi. Olimme töissä Kalliovuorten seuduilla, ja kävimme yhdessä muutamalla vaelluksella sen lisäksi, että näimme töissä. Meistä tuli hyvät ystävät. Työsuhteemme päätyttyä matkustelimme yksinämme, kunnes tapasimme sovitusti San Franciscossa, jossa oleilimme viikon. Sen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa yksin aina mantereen toiselle puolelle asti, ja palasin lopulta Suomeen. Hän antoi minulle jäähyväislahjaksi alla näkyvän magneetin, jonka merkitystä en enää muista (mutta jotain positiivista ja hyvää se kuulemma tarkoitti). Magneetti on ollut jääkaappini ovessa kaikki nämä vuodet, vaikka pelkäänkin merkin olevan nurinkurin, koska en osaa lukea sitä.

magneetti

Pidimme vielä yhteyttä sähköpostitse ja jopa kirjeitse, mutta sitten yhteydenpito jäi. Hänkin oli palannut USA:sta kotiseuduilleen, ja asui tuhansien kilometrien päässä minusta. Meidän piti kerran nähdä New Yorkissa, mutta en päässytkään sinne silloin. Hän olisi joka tapauksessa mennyt New Yorkiin johonkin harjoitteluun ilman minua (ja menikin), eli en kokenut tehneeni ohareita. Olen silloin tällöin muistellut häntä ja toivonut, että hänellä on kaikki hyvin. Sähköpostit paljastavat, että kirjoitin hänelle viimeksi elokuussa vuonna 2009, eikä hän koskaan vastannut.

Mutta tänään hänestä kuului! Viestissä hän kertoo tehneensä tällä välin kaikkea jännittävää, kuten julkaisseensa kirjan, matkustelleensa ja haastatelleensa ihmisiä ympäri maailmaa työtään varten. Juuri tällä hetkellä hän opiskelee ulkomailla, paljon lähempänä minua kuin ennen. Kaikkein suloisinta saamassani viestissä on se, mitä hän kirjoittaa ajattelevansa minusta. Hän kertoo, että kun hän muistelee, mistä hänen elämänsä seikkailu alkoi, hänelle tulee heti mieleen Kalliovuoret ja minä. Hän kertoo, kuinka rohkeuteni ja iloisuuteni innoittivat häntäkin elämään uskaliaammin. Hän sanoo, ettei koskaan unohda, kuinka vaeltaessamme pilkkopimeässä metsässä vuorten lomassa toimin porukkamme vetäjänä ja kannustin kaikkia lohdutellen joka kulman kohdalla, että ”olemme kohta perillä”.

Voi, miten kovasti liikutuin vanhan ystävän kauniista ja täysin odottamattomasta viestistä! Suomalaisena on toisinaan vaikea ottaa vastaan pyyteettömiä kehuja, vaikka itsekin olen sanonut kauniita asioita muille ja tarkoittanut niitä, ja halailen ja suukottelen aina läheisiäni osoittaakseni, kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat (ystäviä en sentään pussaile, ellei se kuulu heidän kulttuuriinsa). En tiedä, miksi vanhalla ystävälläni ja minulla synkkasi niin hyvin, ystävyys kun on niin paljon muutakin kuin hienoja ominaisuuksia, joita hänellä on ainakin elämänmyönteisyys, ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja avoimuus. Olisi joka tapauksessa ihana nähdä hänet taas, kaikkien näiden vuosien jälkeen!

San Francisco vuonna 2008 ja ystäväni (vasemmalla).

San Francisco vuonna 2008 ja ystäväni (vasemmalla).

Olen niin innoissani, että ajattelin heti kutsua hänet Suomeen (onkohan hän koskaan ollut kunnollisissa lumimaisemissa?), ja menisin myös itse mielelläni moikkaamaan häntä nyt kun hän on Euroopassa.

Toivepostaus: Kimi Räikkönen San Franciscossa

Eräs blogini vakiolukija on lähdössä ensi viikolla San Franciscoon. Hän kirjoittelee minulle välillä ja kysyi, satuinko käymään toistaiseksi laajimmalla USA:n kiertueellani San Franissa. Satuinhan minä! Koska olen muutenkin pohtinut Amerikan-matkailua viime aikoina (aihe nousee esiin aina vuodenvaihteessa Carolin ja minun välisessä kirjeenvaihdossa), päätin tehdä kattavan kuvamatkan San Franciscoon.

Mitä tehdä ja nähdä San Franciscossa?

Voit mennä ihailemaan Suomen omaa hottista, ilmeettömänä Jäämiehenä ja Räkänä tunnettua Kimi Räikköstä San Franciscon suurimpiin ostoskeskuksiin.

Kimi Raikkonen San Franissa

Jos tammikuinen ulkoilma houkuttaa enemmän, ”pakollisia” nähtävyyksiä ovat luonnollisesti:

  • Golden Gate Bridge

Golden Gate Bridge

Älä kysy, miksi silta on punainen, vaikka nimi on kultainen. Kyseessä on joka tapauksessa massiivinen rakennelma, josta kaupunki tunnetaan parhaiten.

  • Alcatraz

Alcatraz

Saari, jolla on kuuluisa ja pahamaineinen (ei enää käytössä oleva) vankila, josta itse Clint Eastwoodkin pakeni elokuvassa Escape from Alcatraz (1979). Vankila on helpoin nähdä samalla lauttamatkalla, jolla näkee myös Golden Gaten sillan.

  • Merileijonat ja Pier 39

merileijonat

merileijonat 2

Merileijonat ovat San Franin söpöintä antia! Niiltä ei voi välttyä, ne hengailevat Fisherman’s Wharfin (jonne kannattaa muutenkin mennä tunnelmoimaan) satamassa. Ääntely ja haju ohjaavat sinut perille! Lue lisää esim. täältä: Merileijonat vetävät turisteja. Jutussa kerrotaan, että merijellonat ovat satamassa myös talvisaikaan.

  • Lombard Street

Lombard Street

Lombard Street on monesta kurvista tunnettu vehreä nähtävyys ja tie, jolla autotkin saavat ajaa. Meno on jyrkkien kulmien vuoksi rauhallista.

  • Raitiovaunut

San Franciscon raitiovaunu

Monista leffoistakin tutut raitiovaunut on koettava! Niihin hypätään suoraan lennosta, ja halutessaan voi seisoa kynnyksellä koko matkan pitäen toki lujasti kiinni kaiteesta.

Mitä ostaa San Franciscosta?

toffeeta

No toffeeta tietenkin! (Jotkin toffeet saattavat olla vegaanisiakin, koska kerma ei kuulu klassiseen reseptiin. Toffeissa saattaa kuitenkin olla voita.)

naamiaisasu

Jos naamiaisasuille on tarvetta, San Fran saattaa olla oikea paikka myös niiden löytämiseen.

Liikunta San Franciscossa

Kaupunki tunnetaan pitkistä ja jyrkistä mäistään, joita tallaamalla polvet joutuvat koville ja kunto taatusti kohenee. Ylhäältä on myös hulppeat näkymät.

jyrkkyys

jyrkkyys 2

San Franciscon virkistävä museotarjonta

Kaupungissa on monia museoita ja siten paljon nähtävää. Taideteoksia on usein myös ulkotiloissa.

aurinko

Picasso

Jos vaikka mies, pomo tai reissukaveri ottaa päähän, niin mikäpä sen parempi tapa päästellä höyryjä kuin katsella ja innoittua seuraavista siveltimen vedoista!

taidetta

Hintatasosta

San Francisco on Yhdysvaltojen kalliimpia kaupunkeja, jossa myös myyntivero voi alueesta riippuen olla jopa yhdeksän prosenttia (lisättynä ostohintaan). Kalleusero tuntuu erityisen rajulta, jos matkustaa Kaliforniaan naapurista Oregonista, joka on yksi harvoista myyntiverottomista osavaltioista. Jos sinulla on mahdollisuus pieneen maan sisäiseen matkusteluun ja mielit tehdä isoja hankintoja, ostokset kannattaa mennä tekemään Oregonin puolelle.

Mihin ei kannata mennä/jäädä?

San Franciscon Financial District on harmaa ja ankea niin kuin kuvistakin näkyy.

Financial District

Suosittelen lähtemään sieltä heti tilaisuuden tullen jo yllä esitellyille sielukkaammille alueille. Yleinen haahuilu muualla kuin finanssikeskuksessa tuo todennäköisesti eteen tiukasti toisiinsa kiinni rakennettuja taloja:

taloja vieri vieren

Asumisen kallis hinta selittää osittain pienet talot ja olemattomat pihat. Mutta onhan näissä tunnelmaa, eivätkä kaikki välitä puutarhanhoidosta muutenkaan.

Jos aika ei tunnu riittävän kaikkeen hauskaan ja koko matka on jo mennä plörinäksi, ei hätää: aina ei tarvitse itse mennä pelien ja vehkeiden perään, vaan joskus ne tuodaan suoraan eteesi. Tartu siis tilaisuuteen, jos saat mahdollisuuden pelata shakkia kivojen jannujen kanssa.

shakkia pelaamassa

Lopulta San Francisco on kaikkinensa rento ja liberaali rakkauden kaupunki, joka toivottaa jokaisen tervetulleeksi. Ihanaa matkaa kaikille sinne aikoville!

sydanpatsas

Chocolate chip cookies kahdella tavalla (vegaaninen)

chocolate chip cookies

Työskenneltyäni USA:ssa vuosia sitten ja palattuani kotiin jäin kaipaamaan aitoja, amerikkalaistyyppisiä keksejä. Ne ovat ensinnäkin hyvin kookkaita ja toisekseen makeita, meheviä, suklaisia (jos se on tarkoitus) ja erittäin rasvaisia. Kaloreita niissä on enemmän kuin osaisi kuvitella; USA:ssa pitämääni päiväkirjaan olin kerran kirjoittanut, että syömällä viisi ”amerikkalaista” keksiä eikä mitään muuta koko päivänä saisi vajaa 2200 kaloria. Tuo lukema puhukoon puolestaan. (Minä en muuten koskaan menneisyydessäkään laskenut kaloreita kummemmin, enkä varsinkaan nykyään edes halua tietää, paljonko esim. yhdessä Oreo-keksissä on kaloreita, mutta etenkin USA:ssa katsoin joskus kalorit uteliaisuudesta. Ne paljastuivat aina paljon huikeammiksi kuin oma arvaukseni.)

Kun olin laihtunut USA:ssa lihomani kilot, aloin etsiä reseptiä, jolla saisi leivottua mahdollisimman aitoja amerikkalaistyyppisiä keksejä. Paras löytyi Kotiliedestä:

Taikina

  • 150 g margariinia
  • 1 1/4 dl sokeria
  • 1 1/4 dl fariinisokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 kananmuna
  • 3 1/4 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl soodaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 2 3/4 dl pieniksi paloiteltua taloussuklaata
  1. Vatkaa pehmeä margariini, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään ja lisää joukkoon parissa erässä. Lisää lopuksi suklaapalat.
  2. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla, nostele ruokalusikalla taikinasta nokareita pellille. Paista noin 200 asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes suklaan pilkuttamat kakkuset ovat kauniin vaaleanruskeita ja kypsiä myös pohjasta.

Leivoin Kotilieden ohjeella lukemattomia eriä keksejä, ja tein niistä vielä herkullisempia korvaamalla taloussuklaan silloisilla lempisuklaillani (suklaapatukoilla ja yleensäkin maitosuklaalla).

Kaksi tapaa valmistaa samaiset keksit vegaanisina

1. Käytä kasvirasvaa ja korvaa kananmuna yhdellä banaanilla. Siinä se! Maku, koostumus ja koko elämys ovat tällöin hyvin samanlaisia kuin alkuperäisessä ohjeessa. Itse asiassa banaani tekee kekseistä vielä parempia kuin kananmuna, jolla on tässä reseptissä vain aineksia sitova vaikutus.

Vain hieman muunneltu versio. Näistä jätin suklaankin pois.

Vain hieman muunneltu versio. Näistä jätin suklaankin pois.

2. Tärkkelysfilosofian mukainen leivonta, joka vaatii reilusti enemmän muuntelua ja vaikuttaa siten tuntuvasti myös ulkonäköön, rakenteeseen ja makuun. Muutos ei kuitenkaan haittaa, jos kekseistä tulee erilaisuudesta huolimatta silti hyviä. Näin resepti muuttui:

Taikina

  • 2 dl haluamaasi hedelmäsosetta
  • 1 dl intiaanisokeria
  • 1/4 dl stevia-erytritolisekoitusta
  • 1 tl vaniljajauhetta tai -uutetta
  • 3 1/4 dl jauhosekoitusta (täysjyvävehnää, kaurajauhoja tai -leseitä tms.)
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl soodaa
  • (ripaus suolaa)
  • 1 dl pieniksi paloiteltua tummaa suklaata

chocolate chip cookies 2

Korvasin rasvan hedelmäsoseella. Käytin luumusosetta, mistä tulee suklaakeksille sopiva tumma väri. Keksit jäävät paljon vaaleammiksi monilla muilla hedelmäsoseilla ja mausta voi tulla neutraalimpi. 150 g margariinia voisi olla noin 1,5 dl sosetta, mutta onkin kaksi desiä, koska kananmuna (jonka olisin korvannut banaanilla tai hedelmäsoseella) on mukana tässä määrässä. Käytin tässä postauksessa esittelemääni erytritolia, koska yritän hiljalleen saada paketin tyhjäksi. Neljäsosadesi ei ollut liikaa tämän kokoisessa taikinassa aiheuttaakseen pahan olon (kun kaikkia keksejä ei syödä kerralla). Pienensin makeutuksen määrää, koska tiesin soseen tuovan myös makeutta kosteuden lisäksi.

Kun korvasin aineita, huomasin, miten järjettömästi alkuperäisessä ohjeessa onkaan sokeria ja suklaata; olin jo pilkkonut ison osan suklaalevystä ja kun laitoin palat desimittaan, paloja riitti vain yhteen desiin. Silloin alkuperäisen reseptin lähes 3 dl suklaata alkoi tuntua hurjalta määrältä. Niinpä käytin siis vain desin verran suklaata, ja kuten alla näkyy, jo se määrä riitti tekemään kekseistä hyvin suklaisia.

chocolate chip cookies 3

Kekseistä tuli meheviä ja makeita, mitään terveysherkun tuntua niissä ei ollut. Kaikki maistelijat olivat otettuja, ja keksit loppuivat nopeasti. Tuntuu aina yhtä jännältä, että rasvattomasta leipomisesta seuraa niin hyviä tekeleitä. Rasva on niin kiistaton osa leivontaa, että luulisi, ettei ilman sitä voi leipoa yhtään mitään. Silti tärkkelysleipomuksista tulee aina meheviä, ja ”kuiva” on viimeinen sana, jolla niitä voisi kuvata. Mehevyys ja rasvaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa, vaikka perinteisessä leivonnassa mehevyys usein saavutetaan rasvan avulla. Kun käyttää leivinpaperia, rasvaa ei tarvita edes voiteluun, vaan kaikki piirakat, keksit ja kakut irtoavat pohjista ihanteellisesti. How cool is that?