Aihearkisto: Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi

Sanon EI tipattomalle, sokerittomalle, gluteenittomalle ja jopa vegaaniselle tammikuulle!

Kun meillä perheen kesken kohotettiin uudenvuodenaattona kuohuviinilasit ilmaan, toivotin muille ”Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta”. Sellaiset tunnelmat meillä nyt on.

Jos kuitenkin ajattelen vain omaa elämääni, ja keinotekoisesti suljen siitä pois äidin tilanteen, olen melko onnellinen nykyelämässäni. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan luvannut elää tipatonta, sokeritonta, gluteenitonta tai mitään vastaavaa tammikuuta. Enkä edes vegaanista tammikuuta! Miten se voi olla mahdollista, kun kerran olen vegaani? Katsotaanpa.

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Viime syksyn mittaan huomasin, että ajatukseni veganismin suhteen ovat kovin erilaisia kuin ennen. (Oikeammin puhun vain vegaaniudesta tai ruokaveganismista, en elämäntavasta, jossa myös esim. kaikki hygienia- ja kodintuotteet ovat vegaanisia ja jossa yksikään vaatekappale tms. ei sisällä piirunkaan vertaa mitään eläinperäistä.)

Itseni kohdalla ei niinkään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi tai pystyisi enää syömään vegaanisesti, sillä täysin vegaaninen kasvisruoka voi helposti olla herkullista, terveellistä, edullista ja vaivatonta valmistaa. Toisin sanoen se voi olla kaikkea, mikä itselleni on tärkeää. Samaten otan ilolla vastaan esim. kaikki dödöt ja rasvat, jotka ovat vegaanisia. En kuitenkaan enää pidä niistä mielikuvista, jotka koen liittyvän veganismiin ja vegaaneihin. En pidä vegaanin identiteetistä. Jos keskustelen jonkun vieraan kanssa, en kerro olevani vegaani, ellei se tilanteen vuoksi ole melko lailla pakollista. Sanon nykyään ennemmin, että olen kasvissyöjä (vegaanihan on hänkin kasvissyöjä, joskin paljon tiukempi sellainen kuin vegetaristi, jollainen ehdin olla monta vuotta ennen vegaaniksi ryhtymistä).

Kun ajatukseni veganismin suhteen alkoivat muuttua, en tiennyt pitkään aikaan, mistä se johtui. Nyt tiedän ainakin jotain. Vielä joskus veganismi näyttäytyi minulle äärimmäisenä ja vaikeana, sellaisena juttuna, jota en koskaan edes kokeilisi pidemmän aikaa, saati alkaisi kokonaan vegaaniksi. Kun sitten kuitenkin kokeilin vegaanista ruokavaliota John McDougallin innoittamana (joka muuten hänkin välttää aina puhumasta vegaaniudesta, vaikka tärkkelysruokavalio on täysin vegaaninen) ja jäin sille tielle, (ruoka)veganismista tuli minulle arkipäivää ja aloin seurata ”alan” tapahtumia. Ja voi, miten kyllästynyt olenkaan kaikkeen, minkä itse näen liittyvän veganismiin. Vegaanipiireissä liikkuu monia ”vegaanipoliiseja”, joiden elämäntehtävänä on pohtia, minkälainen syöminen ja eläminen on riittävän vegaanista. He eivät tajua, että tuomitsemalla lihansyöjät ja jopa muut vegaanit he tekevät hallaa veganismille. Oma arvomaailmani on lopulta sallivampi, ja pidän vegaanipoliisien toimia tuhoisina ja myös turhina. Maailmassa on niin paljon suurempiakin huolia kuin se, millaista ruokaa joku syö. Ymmärrän nyt objektiivisemmin myös lihansyöjien ajatuksia, vaikka varsinkin tehotuotetun lihan syöminen onkin mielestäni niin kovin väärin sen lisäksi, että se on niin kuuluisan epäterveellistä.

teurastamossa

Itse olen täydellisen vegaanin sijasta vähän epätäydellisempi vegaani (joskaan en halua sanoa itseäni vegaaniksi), ja vastaavasti välitän hiukan keskivertoihmistä enemmän esim. kehitysmaiden lapsista. Jos vaikkapa syön leipää, joka myöhemmin paljastuu ei-vegaaniseksi, suren sitä vähemmän kuin sitä, että moni ihminen elää nälässä vailla minkäänlaista leipää. Joku voisi kysyä, miksei sekä olla täydellinen vegaani että lahjoittaa rahaa kehitysmaiden lapsille. Harva kuitenkaan on niin täydellinen. Omat kykyni ja varani eivät riitä kaikkien auttamiseen, enkä minimalismistani huolimatta ole valmis elämään täysin askeettisesti.

Ihmisten ja eläinten elämä on yhtä arvokasta, mutta jos minulla olisi mahdollisuus pelastaa joko ihminen tai jokin lemmikkieläin palavasta talosta, pelastaisin toki ihmisen, ja olettaisin myös, että kaikki muut toimisivat oikeudentajussaan samoin. Stereotyyppisesti vegaaneille eläimet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, ja oman kokemukseni mukaan se on totta joidenkin vegaanien kohdalla. Muiden ihmisten inhoaminen on kuitenkin pahasta veganismille, jonka pitäisi näyttää houkuttelevalta kaikille. Veganismia ei tulisi käyttää välineenä sulkea muita ulos, vaan sen pitäisi olla avoin kerho, johon kuka tahansa on tervetullut liittymään. Vegaanien ei tulisi asettaa itseään muiden yläpuolelle. Veganismi ei ole ratkaisu kaikkeen, ja on monia muitakin tapoja vaikuttaa. On valheellista luulla, että vain vegaanit tekevät jotain eläinten ja ympäristön hyväksi; veganismi voi olla myös kuormittavaa ympäristölle, jos ruokavalio koostuu pitkälti trooppisista hedelmistä ja eksoottisista superfoodeista.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Pääosin järkevässä vegaanisessa kasvissyönnissä ei itsessään ole mitään vikaa, vaan sellaisesta kiittävät sekä oma terveys, eläimet että ympäristö. Jos veganismiin liittyviä leimoja saadaan ajan myötä muutettua, sanon itseäni taas mielelläni vegaaniksi. Vielä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos riittävän moni ”tavallinen” ihminen ryhtyy joskus syömään vegaanisesti, samalla myös itse veganismista tulee normaalimpaa, jolloin hullut yksilöt muuttuvat vähemmistöksi. En tiedä, tapahtuuko näin omana elinaikanani tai koskaan myöhemminkään, mutta aina saa toivoa.

Kirjoitin tämän tekstin sekä itselleni että muille. Saan tasaisin väliajoin sellaista palautetta joko blogiin tai sähköpostiin, että olen onnistunut tärkkelysteksteilläni innostamaan ihmisiä enemmän ja enemmän vegaanisen ruoan puoleen. Tulen palautteesta kovin iloiseksi, mutta välillä pelkään, että jotkut jättävät veganismin sitten kun heille paljastuu, että osittain se on vihamielisten, yksioikoisesti ajattelevien eliitti-idioottien klubi, johon ”väärinajattelijoilla” ei ole mitään asiaa. Jotkut vegaanit kannustavat jopa väkivaltaan, jos käännytys ei muuten onnistu. Itse en halua käännyttää ketään näin kyseenalaiseen lahkoon kuin veganismi.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Vaikka en enää pidä termeistä veganismi, vegaani ja vegaaninen, enkä pidä niihin liittyvistä mielikuvista, blogissa joudun kuitenkin niitä välillä käyttämään ainakin reseptien kohdalla.

Jokaiselle jotakin

Kyllä meitä kasvisruoan ystäviä nyt hemmotellaan! Vielä jokin aika sitten tuntui, että moni muu maa oli Suomea edellä kasvisruokavaihtoehdoissa, mutta pian alkaa olla toisin. Varsinkin nyt syksyllä kauppoihin on tullut oikein kilpaa erilaisia vegaaneillekin sopivia (valmis)ruokia. Ensin Härkis, sitten Vegepizza ja nyt Jokaiselle!

jokaiselle

Jokaiselle on Helsingin Kalatalo Oy:n uutuustuoteperhe, jonka kaikki kolme ateriaa ovat kotimaisia ja vegaanisia. Valikoima ilostuttaa monipuolisuudellaan: jokaisessa ateriassa on käytetty eri proteiininlähdettä (härkäpapua, soijaa tai tofua) ja myös hiilihydraatit (tärkkelys) tulevat joko perunasta, pastasta tai riisistä. Nerokasta!

Törmäsin Jokaiselle-aterioihin eilen K-citymarketissa, jossa ruokia oli mahdollista maistaa. Tavallisesti kierrän maistelukojut kaukaa, niissä kun harvemmin on tarjolla mitään vegaanille sopivaa. Nyt kuitenkin kuulin esittelypisteellä naisen selittävän kasvisruoasta, ja näin kyltissä ”sopii vegaanille” -tekstin. Niinpä menin esittelypisteelle ihmettelemään, että taasko meitä on siunattu uusilla vegemuonilla!

Kaupassa maistoin härkäpapu-perunasoselaatikkoa (ei kuvassa) ja soija-makaronilaatikkoa, joista ensimmäinen oli suomalaiseen makuun mietoa ja vähän maustettua, jälkimmäinen puolestaan kävi perinteisestä makaronilaatikosta rakenteeltaan ja maultaan. Voin kuvitella sen maistuvan erinomaiselta ketsupin kanssa. Rakenne ei ollut vetinen tai maku teollinen niin kuin joissain muissa valmismakaronilaatikoissa. Esittelypisteen nainen kertoi tofuisen tikka masalan olevan valikoiman maustetuin tuote, joten ostin sen makaronilaatikon lisäksi.

jokaiselle-3

Yllä on kuva linjan tikka masalasta, jonka koristelin kasviksilla. Tuoksu oli mikrotuksen jälkeen huumaava, ja maku täytti kaikki odotukset. Ateria ei ole tulinen millään mittarilla, ja chili onkin ainesosalistan viimeinen aine, mutta makua ruoasta löytyy mm. inkiväärin, valkosipulin ja juustokuminan ansiosta. Kastikkeen ja riisin suhde tuntui optimaaliselta. Tikka masala on varsin onnistunut kokonaisuus, ja samalla oma suosikkini Jokaiselle-aterioista.

Yllätyin kuitenkin tikka masalan korkeasta kaloripitoisuudesta: ateriassa on yhteensä 900 kaloria. Tosin ruoka pitää kylläisenäkin pitkään, ja proteiiniakin siinä on 21,35 g/ateria. Hiilihydraateista sokerin osuus on pieni (2,6 g/100 g) tärkkelyksen osuuden ollessa suuri (45,7 g/100 g), mikä on ravitsemuksellisesti hyvä asia. Linjan muut ateriat ovat paljon kevyempiä: perunasoselaatikossa on vain 200 kaloria ja makaronilaatikossa 378 kcal/ateria.

Maustaminen lienee isoin haaste niin firmalle kuin firmalle, sillä yleistäen suomalaiset ilmeisesti pitävät omaan makuuni liiankin miedoista mauista. Esimerkiksi Saarioisen Vegepizzaa on jo tähän mennessä kommentoitu liian tuliseksi/chiliseksi sankoin joukoin; minulle maustaminen puolestaan on juuri se tekijä, mikä teki pizzasta kirjoittamisen arvoisen! Jos chilin määrää vähennettäisiin (mitä Saarioinen on luvannut harkita), Vegepizza menettäisi luonteensa omassa suussani. Jokaiselle-aterioista jopa tikka masala on paljon miedompi kuin Vegepizza, eli jos chilisyys pelottaa, niin Jokaiselle-valikoima miellyttää taatusti.

Parhaillaan kuumana käyvää kasvisruokatrendiä on ollut mielekästä seurata. Vaikka kasvisruokia on nyt selvästi enemmän tarjolla ja niitä myös myydään (mm. Härkis on tehnyt hyvää tulosta), myös lihan kulutus on yhä kovaa ja on ollut kasvussa viime vuodet. Joko ihmiset syövät kauttaaltaan enemmän, eli kasvisruoan ja sen päälle vielä liha-aterian, tai sitten jokin kuluttajaryhmä syö oikein korostetun paljon lihaa. Voi toki olla, että mahdollinen (joskin pienoinen) lihan kulutuksen väheneminen näkyy tilastoissa vasta vähän myöhemmin. Kauppojen lihavalikoimat eivät ainakaan merkittävästi tunnu kasvavan, pikemminkin päinvastoin: S-ryhmä vähensi myynnissä olevien leikkeleiden määrää – hävikki pieneni kymmeniä tuhansia kiloja.

Aivan niin kuin Härkistäkään ei markkinoida vegaaneille, vaan kaikille, Jokaiselle-ateriat ovat nimensäkin mukaan jokaiselle. Täydelliseksi kasvissyöjäksi ei kehoteta ryhtymään, vaan pienikin lihan vähentäminen ja kasvisruoan syönnin lisääminen olisi hyvästä. Jokaiselle-linja tekee yrittämisestä helppoa ja maistuvaa, ja valikoimasta löytyy sopiva ateria niin laihduttajalle kuin herkuttelijallekin.

Testissä Saarioisen Vegepizza

Olin todella innoissani, kun mies toi minulle kaupasta vegaanisen pizzan! Niitä kun ei kauppojen valikoimissa juurikaan ole. Saarioisen Vegepizza onkin uutuustuote, jota on saanut kaupoista vasta viikon ajan.

Saarioinen kertoo pizzasta näin:

Maistuva kukkakaalia sisältävä pizzapohja on täytetty maukkaalla yrttisellä kasviskastikkeella. Mehevässä täytteessä on herkkusieniviipaleita, paahdettua paprikaa ja sipulia. Pizzan kasvispitoisuus on korkea 48 %. Tuote sopii myös vegaaniruokavaliota noudattaville.

vegepizza

Itse en ollut järin kova syömään mikropizzoja tai roiskeläppiä (inhoan tuota ilmaisua pizzasta, mutta pakkohan se on tähän yhteyteen kirjoittaa) lihansyöjänäkään tai vegetaristina, ja vegaanina pizzaa on tullut syötyä kaikista vähiten. Muistan kuitenkin mikropizzojen tuoksun ja maun, ja niillä voi olla paikkansa helppona ja nopeana arkiruokana. Suomalaiset mikropizzat eivät yritäkään tarjota italialaista gourmet-elämystä, vaan ovat lopulta aivan erilainen tuoteryhmä. Koska mikropizzat ovat paljon pienempiä ja vähärasvaisempia kuin monet pakastepizzat tai ravintolassa syötävät pizzat, ne ovat siten myös terveellisempiä ja vähäkalorisempia.

Maun puolesta viimeisimmät kokemukseni mikropizzoista ennen Vegepizzaa ovat heikohkoja; muistan pizzat kuivina ja mitättömän makuisina. Ne eivät ole pahoja, ne vain eivät säväytä millään tasolla. Näillä muistikuvilla lähdin maistamaan Saarioisen Vegepizzaa, jonka ainesosalista löytyy alta.

Pohja: vehnäjauho, kukkakaali, vesi, rypsiöljy, hiiva, vehnälese, jodioitu suola, nostatusaineet (E 450, E 500), sokeri, psylliumkuitu. Täyte: tomaatti, kasvirasvavalmiste (vesi, kookosöljy, muunnettu peruna- ja tapiokatärkkelys, säilöntäaine E 202, väri E 160a, aromi), herkkusieni, paprika, porkkana, linssi, sipuli, vesi, oliiviöljy, valkosipuli, jodioitu suola, sokeri, muunnettu maissitärkkelys, mausteet (mm. chili, mustapippuri, sinapinsiemen), kasvisliemijauhe (maltodekstriini, hiivauute, aromi, rypsiöljy, väri E 141). Kasvispitoisuus 48 %. Kuitupitoinen.

vegepizza-2

Mietteitä Vegepizzasta ja sen mausta:

  • Pakkausdesign on onnistunut ja kutsuva, kaunis vihreän sävy kiinnitti heti huomion.
  • Suomen sana ”vege” on merkitykseltään laajempi (ts. sisältää myös vegetaristeille sopivat ruoat), kun puolestaan tuotteen ruotsinkielinen nimi Veganpizza kertoo välittömästi, että tuote on vegaaninen. Pizzasta löytyy silti helposti ja isolla fontilla tieto vegaanisuudesta myös suomeksi.
  • Pizzan päällä näyttää olevan oikeaa juustoraastetta, ja täytteessä olevassa kasvirasvavalmisteessa onkin samoja aineita kuin vegaanisissa juustoissa yleensä.
  • Pizzasta tuli jo lämmityksen aikana hyvä tuoksu keittiöön, samanlainen kuin mikropizzoista yleensäkin.
  • Pizza on paljon mehevämpää kuin aiemmin syömäni mikropizzat, mikä johtuu varmasti siinä olevasta yrttikastikkeesta. Pizza on yllättävän maistuvaa ja selvästi maustetumpaa kuin monet muut mikropizzat. Makua voisi luonnehtia jopa erittäin miedolla tavalla tujuksi, sillä chilin tuntee varsinkin jälkimaussa. Pizzaa tekee mieli ottaa uusi pala.
  • Tuomio: Ehdottomasti paras koskaan maistamani mikropizza! Odotukseni ylittyivät moninkertaisesti. Olen todella iloinen, että Saarioinen ylipäänsä on halunnut vegaanisen pizzan valikoimiinsa (tietäen, että vaikka pizzasta tulisi kuinka suosittu tahansa, lihapizzoja myydään silti aina kasoittain enemmän).
Minulla on tapana lisätä kasviksia jo valmiiksi kasvispitoisiin ruokiin, mikä selittää nämäkin tomaatti- ja kurkkuviipaleet.

Minulla on tapana lisätä kasviksia jo valmiiksi kasvispitoisiin ruokiin, mikä selittää nämäkin tomaatti- ja kurkkuviipaleet.

Ravitsemuksellisesti Vegepizzaa kuvaavat samat totuudet kuin monia muitakin (valmis)kasvisruokia; siinä on enemmän kuitua ja vähemmän rasvaa kuin esim. Saarioisen jauhelihapizzassa. Proteiinia puolestaan on vähemmän: 6,3 g/100 g siinä missä jauhelihapizzassa on 9,7 g. Vegepizzan proteiinipitoisuutta olisi totta kai helposti saatu korkeammaksi esim. palkokasveilla (ilahduttavasti pizzassa onkin käytetty linssejä), pähkinöillä tai jopa parsakaalilla, mutta nykyinen lopputulos on varmasti osaksi kustannuskysymys.

Joka tapauksessa tuotetta voi suositella, ja kasviskammoiselle Vegepizza voi olla hyvä tapa nauttia tavallista enemmän kasviksia.