Aihearkisto: Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi

Maailman paras ruokavalio

Vastaani tuli varsin virkistävää ruokavalioihin liittyvää informaatiota.

miksei-lihaa

alkuperainen-ruokavalio

Nykyinen ruokavalion muutos, joka on johtanut liikalihavuuteen, on tehnyt tyhjäksi vuosituhansien kehityksen. […] Menneisyydestä löytyisi vastaus tulevaisuuden ongelmiin.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Yle Areenasta löytyy kaksiosainen dokumenttisarja nimeltään Paras ruokavalio. Siinä käydään läpi 50 eri ruokavaliota maailmalta, ja listataan ne parhausjärjestykseen. Laskelmiin ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat seikat: millaisia rasvoja maissa syödään, kuinka suurta alkoholinkulutus on, kuinka paljon lihavuutta esiintyy, mikä on ruokavalion yhteys eri syöpiin, ja kuinka pitkään maissa eletään. Jaksot löytyvät alla olevien linkkien takaa.

Intoilin sarjasta varsinkin nähtyäni ensimmäisen jakson, jossa esitellään 30 huonointa ruokavaliota. Toinen osa ei ollut yhtä hyvä ja objektiivinen, eivätkä siinä esitetyt tiedot ole yhteneväisiä monissa muissa lähteissä esitettyjen tietojen kanssa. Se voi tosin johtua siitä, että jossain maassa esim. eletään hieman lyhyemmän aikaa kuin muualla, mutta syöpiä esiintyy paljon vähemmän kuin jossain länsimaassa. Silloin maa ei ole elinajanodotteen suhteen kärkisijoilla, mutta syöpien vähyyden suhteen on. Niinpä eri tekijöitä voi olla vaikea suhteuttaa toisiinsa.

murot

Samasta syystä esim. USA ja Meksiko, joissa on eniten lihavia ihmisiä, eivät kuitenkaan ole listan viimeisiä, koska tyypin 2 diabeteskuolleisuus on vielä korkeampi Marshallinsaarilla. Toisin sanoen tietyn maan tai kansan sijoitukseen vaikuttaa moni tekijä. Katsojan näkökulmasta lienee viisainta poimia parhaat puolet kaikista eri ruokavalioista, mutta tarkkana pitää olla. Esim. Kreikan (Välimeren) ruokavalio esitetään taas totta kai hyvässä valossa, kun todellisuudessa ainakaan joiltain pikkusaarilta ei kovasti yrittämälläkään saa mitään välimerellistä, niin kuin järkytyksekseni lomallamme huomasin. Lisäksi kreetalaiset kuuluvat maailman lihavimpiin ihmisiin (tätä ei sarjassa kerrota). Jos siis haluaa dokumentin perusteella alkaa syödä kreikkalaisittain, niin käytännössä se tarkoittaisi reilua punaisen lihan lisäämistä ruokavalioon, vaikka se ei tietenkään ole dokumentin sanoma.

hoikkuus

Jaksojen perusteella voidaan sanoa, että parhaissa ruokavalioissa syödään paljon kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, pähkinöitä, täysjyväviljoja ja kalaa. Samaisissa ruokavalioissa syödään punaista lihaa joko vähän tai ei ollenkaan. Einekset, muut valmisruoat ja yleensäkin pitkälle jalostetut ruoat kuuluvat huonoihin ruokavalioihin. Pohjoismaat pärjäävät vertailussa hyvin. Siis kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi! Se tuntui mielestäni ensin uskomattomalta ja hurjan epäreilulta, varsinkin kun ohjelmassa hehkutetaan ruisleipää useamman kerran. Ilmeisesti Suomessa kuitenkin käytetään enemmän fruktoosisiirappia kuin muissa (Pohjois)maissa, mikä lienee huonontaneen Suomen sijoitusta. (Luonnollisestikaan 50 maan joukkoon ei mahdu kaikkia maailman eri maita.)

Itseäni suretti eniten Meksikon tilanne. Siellä syödään ja juodaan Yhdysvalloista tuotua moskaa ja varsinkin sokerilimuja, joilla pikkulapset mädännyttävät hampaansa. Meksikon alkuperäiseen ruokavalioon kuuluu vain kasviperäistä ravintoa, ja se käykin täydelliseksi esimerkiksi John McDougallin suosittelemasta tärkkelysruokavaliosta (lainaus postauksen alussa kuvaa nimenomaan Meksikon tilannetta).

Meksikon alkuperäisen ruokavalion lisäksi pidän itse kovasti Etiopian ”maaseutu”ruokavaliosta.

kasviksia-ja-kuitua

Kuitupitoisella kasvisruokavaliolla on omat maailmankuulut terveysvaikutuksensa:

paksusuolensyopa

Kun jäte poistuu ruoansulatuselimistöstä nopeasti, paksusuolen syövän riski pienenee.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Kasvisruoka viipyy suolistossa vain hetken, kun taas liha helpostikin tukkii suoliston useiksi päiviksi.

Sarjaa voi ehdottomasti suositella, mutta tiettyihin asioihin kannattaa silti suhtautua varauksella. Esimerkiksi ranskalaista ruokavaliota kehutaan, vaikka se sisältää valtavasti eläinperäistä rasvaa. Väitetään, että ranskalaiset eivät syö oikeastaan ollenkaan höttöhiilihydraatteja. Todellisuudessa tunnemme kuitenkin paremmin kuin hyvin ranskanleivän, patongit ja croissantit. Siispä ranskalaiset jos ketkä syövät nimenomaan valkoisia jauhoja. Hoikkuus vähentää monien tautien riskiä, ja ranskalaiset ovat hoikempia kuin monet muut eurooppalaiset. He kuitenkin syövät usein ruokia, joita ei yleensä pidetä terveellisinä. Onneksi jopa sarjassa ehdotetaan, että hoikkuus ja sen tuoma terveys johtuvat pitkälti siitä, että ranskalaiset syövät hitaasti ja vain pieniä annoksia, eivätkä he napostele aterioiden välissä. Silloin voi helpommin syödä lähes mitä tahansa ilman kummempia terveyshaittoja. Fiksuinta toki silti olisi sisällyttää ruokavalioonsa mahdollisimman paljon terveellistä, ravinteikasta ruokaa ennemmin kuin keskittyä siihen, kuinka paljon epäterveellistä ruokaa voi syödä sairastumatta vakavasti.

Leivonnaisia kasviksista: Terveellisempi porkkanakakku (vegaaninen)

Kuka tai mikä totesi jo vuonna 1989, että:

Kasvikset tekevät kakuista ja leivistä erityisen meheviä. Rasvan määrä voidaan pitää alhaisena, koska kasviksilla on sama vaikutus.

Lainaus kuulostaa John McDougallin tärkkelysfilosofiaan sopivalta aatteelta, mutta on todellisuudessa teoksesta Pirkan kasviskeittokirja (1989). Samaisesta kirjasta löytyy lupaavan kuuloinen porkkanakakkuohje.

pirkan-porkkanakakku

Porkkanakakku on yksi omia lemppareitani, ja siksi blogista löytyykin jo kaksi, keskenään hyvin erilaista porkkanakakkureseptiä: toinen on raaka ja erikoinen, toinen puolestaan on hieman perinteisempi ja kypsempi, joskin sekin tavallista terveellisempi ja todella herkullinen.

Tähän aikaan vuodesta moni yrittää syödä kevyemmin, ja huomasinkin Pirkan reseptin olevan melko täydellinen juuri nyt. Reseptissä ei ole lainkaan lisättyä rasvaa, eikä sattumoisin edes vehnää tai muitakaan viljoja, joita jotkut haluavat välttää. Olen muokannut reseptiä vain kananmunien osalta, muuten se on suoraan kirjasta. Oma kakkuni näyttää täysin samanlaiselta kuin kirjan kakku, vaikka en käyttänyt munia.

Porkkanakakku (n. 12 palaa)

  • 3 porkkanaa (n. 250 g)
  • 250 g mantelia tai pähkinää
  • 3 rkl perunajauhoja
  • 6 kananmunan verran kananmunankorviketta (luultavasti myös pelkkä perunajauho toimii munien tilalla mainiosti)
  • 2 dl sokeria
  • 1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
  • 1 tl kanelia

Koristeeksi

  • tomusokeria
  1. Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi. Jauha mantelit tai pähkinät (kuorineen). Sekoita ne perunajauhoihin.
  2. Sekoita kananmunankorvike veteen paketin ohjeen mukaan. Lisää sokeri, porkkanat, mantelit, sitruunan mehu ja -kuori sekä kaneli.
  3. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun (irtoreunaiseen) vuokaan. Kypsennä kakku ritilällä uunin alaosassa 175 asteessa n. 50 min.
  4. Anna kakun jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeri.

pirkan-porkkanakakku-2

Eikö omasta versiostani tullutkin aika lailla identtinen kirjan kakun kanssa? Tätä helppoa ja maistuvaa ohjetta voi suositella, se on mukava lisä jo jakamieni porkkanakakkureseptien joukkoon!

pirkan-porkkanakakku-3

Sanon EI tipattomalle, sokerittomalle, gluteenittomalle ja jopa vegaaniselle tammikuulle!

Kun meillä perheen kesken kohotettiin uudenvuodenaattona kuohuviinilasit ilmaan, toivotin muille ”Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta”. Sellaiset tunnelmat meillä nyt on.

Jos kuitenkin ajattelen vain omaa elämääni, ja keinotekoisesti suljen siitä pois äidin tilanteen, olen melko onnellinen nykyelämässäni. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan luvannut elää tipatonta, sokeritonta, gluteenitonta tai mitään vastaavaa tammikuuta. Enkä edes vegaanista tammikuuta! Miten se voi olla mahdollista, kun kerran olen vegaani? Katsotaanpa.

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Viime syksyn mittaan huomasin, että ajatukseni veganismin suhteen ovat kovin erilaisia kuin ennen. (Oikeammin puhun vain vegaaniudesta tai ruokaveganismista, en elämäntavasta, jossa myös esim. kaikki hygienia- ja kodintuotteet ovat vegaanisia ja jossa yksikään vaatekappale tms. ei sisällä piirunkaan vertaa mitään eläinperäistä.)

Itseni kohdalla ei niinkään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi tai pystyisi enää syömään vegaanisesti, sillä täysin vegaaninen kasvisruoka voi helposti olla herkullista, terveellistä, edullista ja vaivatonta valmistaa. Toisin sanoen se voi olla kaikkea, mikä itselleni on tärkeää. Samaten otan ilolla vastaan esim. kaikki dödöt ja rasvat, jotka ovat vegaanisia. En kuitenkaan enää pidä niistä mielikuvista, jotka koen liittyvän veganismiin ja vegaaneihin. En pidä vegaanin identiteetistä. Jos keskustelen jonkun vieraan kanssa, en kerro olevani vegaani, ellei se tilanteen vuoksi ole melko lailla pakollista. Sanon nykyään ennemmin, että olen kasvissyöjä (vegaanihan on hänkin kasvissyöjä, joskin paljon tiukempi sellainen kuin vegetaristi, jollainen ehdin olla monta vuotta ennen vegaaniksi ryhtymistä).

Kun ajatukseni veganismin suhteen alkoivat muuttua, en tiennyt pitkään aikaan, mistä se johtui. Nyt tiedän ainakin jotain. Vielä joskus veganismi näyttäytyi minulle äärimmäisenä ja vaikeana, sellaisena juttuna, jota en koskaan edes kokeilisi pidemmän aikaa, saati alkaisi kokonaan vegaaniksi. Kun sitten kuitenkin kokeilin vegaanista ruokavaliota John McDougallin innoittamana (joka muuten hänkin välttää aina puhumasta vegaaniudesta, vaikka tärkkelysruokavalio on täysin vegaaninen) ja jäin sille tielle, (ruoka)veganismista tuli minulle arkipäivää ja aloin seurata ”alan” tapahtumia. Ja voi, miten kyllästynyt olenkaan kaikkeen, minkä itse näen liittyvän veganismiin. Vegaanipiireissä liikkuu monia ”vegaanipoliiseja”, joiden elämäntehtävänä on pohtia, minkälainen syöminen ja eläminen on riittävän vegaanista. He eivät tajua, että tuomitsemalla lihansyöjät ja jopa muut vegaanit he tekevät hallaa veganismille. Oma arvomaailmani on lopulta sallivampi, ja pidän vegaanipoliisien toimia tuhoisina ja myös turhina. Maailmassa on niin paljon suurempiakin huolia kuin se, millaista ruokaa joku syö. Ymmärrän nyt objektiivisemmin myös lihansyöjien ajatuksia, vaikka varsinkin tehotuotetun lihan syöminen onkin mielestäni niin kovin väärin sen lisäksi, että se on niin kuuluisan epäterveellistä.

teurastamossa

Itse olen täydellisen vegaanin sijasta vähän epätäydellisempi vegaani (joskaan en halua sanoa itseäni vegaaniksi), ja vastaavasti välitän hiukan keskivertoihmistä enemmän esim. kehitysmaiden lapsista. Jos vaikkapa syön leipää, joka myöhemmin paljastuu ei-vegaaniseksi, suren sitä vähemmän kuin sitä, että moni ihminen elää nälässä vailla minkäänlaista leipää. Joku voisi kysyä, miksei sekä olla täydellinen vegaani että lahjoittaa rahaa kehitysmaiden lapsille. Harva kuitenkaan on niin täydellinen. Omat kykyni ja varani eivät riitä kaikkien auttamiseen, enkä minimalismistani huolimatta ole valmis elämään täysin askeettisesti.

Ihmisten ja eläinten elämä on yhtä arvokasta, mutta jos minulla olisi mahdollisuus pelastaa joko ihminen tai jokin lemmikkieläin palavasta talosta, pelastaisin toki ihmisen, ja olettaisin myös, että kaikki muut toimisivat oikeudentajussaan samoin. Stereotyyppisesti vegaaneille eläimet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, ja oman kokemukseni mukaan se on totta joidenkin vegaanien kohdalla. Muiden ihmisten inhoaminen on kuitenkin pahasta veganismille, jonka pitäisi näyttää houkuttelevalta kaikille. Veganismia ei tulisi käyttää välineenä sulkea muita ulos, vaan sen pitäisi olla avoin kerho, johon kuka tahansa on tervetullut liittymään. Vegaanien ei tulisi asettaa itseään muiden yläpuolelle. Veganismi ei ole ratkaisu kaikkeen, ja on monia muitakin tapoja vaikuttaa. On valheellista luulla, että vain vegaanit tekevät jotain eläinten ja ympäristön hyväksi; veganismi voi olla myös kuormittavaa ympäristölle, jos ruokavalio koostuu pitkälti trooppisista hedelmistä ja eksoottisista superfoodeista.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Pääosin järkevässä vegaanisessa kasvissyönnissä ei itsessään ole mitään vikaa, vaan sellaisesta kiittävät sekä oma terveys, eläimet että ympäristö. Jos veganismiin liittyviä leimoja saadaan ajan myötä muutettua, sanon itseäni taas mielelläni vegaaniksi. Vielä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos riittävän moni ”tavallinen” ihminen ryhtyy joskus syömään vegaanisesti, samalla myös itse veganismista tulee normaalimpaa, jolloin hullut yksilöt muuttuvat vähemmistöksi. En tiedä, tapahtuuko näin omana elinaikanani tai koskaan myöhemminkään, mutta aina saa toivoa.

Kirjoitin tämän tekstin sekä itselleni että muille. Saan tasaisin väliajoin sellaista palautetta joko blogiin tai sähköpostiin, että olen onnistunut tärkkelysteksteilläni innostamaan ihmisiä enemmän ja enemmän vegaanisen ruoan puoleen. Tulen palautteesta kovin iloiseksi, mutta välillä pelkään, että jotkut jättävät veganismin sitten kun heille paljastuu, että osittain se on vihamielisten, yksioikoisesti ajattelevien eliitti-idioottien klubi, johon ”väärinajattelijoilla” ei ole mitään asiaa. Jotkut vegaanit kannustavat jopa väkivaltaan, jos käännytys ei muuten onnistu. Itse en halua käännyttää ketään näin kyseenalaiseen lahkoon kuin veganismi.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Vaikka en enää pidä termeistä veganismi, vegaani ja vegaaninen, enkä pidä niihin liittyvistä mielikuvista, blogissa joudun kuitenkin niitä välillä käyttämään ainakin reseptien kohdalla.