Aihearkisto: Sokeriton elämä

Viikunarakkautta

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisua viime syksystä lähtien. Vihdoin blogini suosituin teksti Taatelirakkautta saa arvoisensa kaverin; olen nimittäin kovin mieltynyt myös viikunoihin.

viikuna

Taatelitekstini on pitkälti kertomus täydellisten taateleiden löytämisestä. Minusta on yhä helppo ymmärtää, miksi tein taateleiden kohdalla tuollaisen makumatkan; niissä on niin paljon eroja, että niitä on pakko maistella monia löytääkseen tuoreen toffeemaiset ja supermakeat herkut kuivien känttyjen joukosta. En käsitellyt tekstissä taateleiden ravinnollista puolta, koska ideana oli löytää parhaat taatelit sekä sellaisina syötäviksi että leivontaan kelpaaviksi sokerin tilalle.

Koen, että viikunoissa erot eivät ole yhtä isoja kuin taateleiden kohdalla, ja tekemäni ”testin” kaikkia viikunoita voisikin ostaa uudelleen. Joukosta erottuu kuitenkin omat suosikkini. Kuivattu viikuna on ravinteikkaampi ja vähäkalorisempi kuin kuivattu taateli. Merkittävintä viikunassa on sen korkea kalsiumpitoisuus, mistä etenkin vegaanit voivat hyötyä. Kun rasvattomassa maidossa on 121,0 mg kalsiumia sadassa grammassa, kuivattujen viikunoiden kohdalla vastaava luku on 162,0 mg/100 g (lähde: Fineli). Maitoa on totta kai paljon helpompi ja nopeampi nauttia reiluja määriä kuin viikunoita, mutta kalsiumin määrä viikunoissa on silti huima, mitä ei monilta hedelmiltä osaisi odottaa.

viikunat 2

Vertailen alla muutamia peruskaupoista ostamiani kuivattuja viikunoita.

Rainbow Pehmeät viikunat 200 g

  • 2,49 €/pussi (12,45 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Turkki

Rainbow’n viikunat ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyviä viikunoita, eli makeita ja meheviä. Yllätyin näistä iloisesti, sillä minähän jouduin lyttäämään vastaavan merkin taatelit sekä taatelitekstissäni että vielä erikseen kirjoituksessani S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen. Viikunat ovat onneksi aivan toisesta maailmasta, ja myös pakkausdesign on hurjasti kauniimpi. Pehmeät viikunat sopivat hyvin myös leipomuksiin, koska niistä ei jää jämäköitä kuoria taikinoihin ja vastaaviin.

Urtekram Pieni viikuna 350 g

  • 3,59 €/pussi (10,26 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Espanja

Pidin näistä ensin oikeinkin paljon; valkoinen jauhe viikunoiden päällä on kuin tomusokeria, joka tekee ensimausta makean. Todellisuudessa jauhe on riisijauhoa, jota käytetään, jotta viikunat eivät tartu toisiinsa. Jossain vaiheessa pureskelua viikuna ei enää maistu yhtä makealle, ja aivan viimeiseksi suuhun jäävässä massassa ei ole enää makua jäljellä siten kuin kilpailijoissa. Yllättävästi viikunat ovat edullisempia kuin Rainbow’n viikunat, mutta niin kuin sanottu, myös maku jää lopulta toiseksi. Näillä on kuitenkin paikkansa viikunoista tykkäävän elämässä. Yhtenä päivänä söin muutaman pikkuviikunan aamupalaksi; en kelpuuttaisi makeampia viikunoita päivän ensimmäiselle aterialle, koska en halua aloittaa runsasta makean syömistä sentään ihan aamusta.

Pirkka Luomu Pehmeä viikuna 200 g

  • 3,25 €/pussi (16,25 €/kg) K-supermarket
  • Alkuperämaa: Turkki

Pirkka-merkillä on myös halvempia, ei luomulaatuisia kuivattuja viikunoita, mutta omalla kauppareissullani löysin vain luomuvaihtoehdon. Hinta on odotetusti kalliimpi kuin Rainbow’lla, mutta makukin on vielä aavistuksen mehevämpi. Jos korkeampi hinta ei haittaa, kannattaa valita Pirkka, mutta jos pennosista on pulaa, Rainbow’n viikunat ovat äärimmäisen lähellä Pirkan luomuviikunoita. Voi olla, että sokkotestissä en erottaisi niitä toisistaan, varsinkin kun viikunoissa on eroja myös yksilötasolla yhden pussin sisällä, ts. jokainen viikuna ei ole ihan yhtä makea, samankokoinen tai edes saman kypsyinen, joista viimeisellä on eniten vaikutusta makuun.

Eat&Joyn viikuna.

Eat&Joyn viikuna.

Sallinen viikuna 250 g

  • 1,90 €/paketti (7,60 €/kg) Kärkkäinen
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Sallisen viikunat ovat yksiä lemppareitani! En tiedä, mikä niissä on, mutta ne ovat vielä parempia kuin yllä mainitut Rainbow ja Pirkka. Makeus ja mehevyys ovat totta kai ominaisia myös Sallisen viikunoille, mutta niissä on lisäksi erityistä sitkaisuutta, joka tekee niistä muita herkullisempia. Uskomatonta, että ne ovat vieläpä testin halvimpia viikunoita! Pidän myös paketin omaperäisestä patukkamuodosta. Itse en löydä Sallisen viikunoita lainkaan niin usein kuin haluaisin, ja syön siksi muitakin viikunoita. (Ne tuntuvat usein olevan loppu sellaisistakin kaupoista, joissa tiedän niitä yleensä myytävän.)

Urtekram Aurinkokuivattu viikuna 300 g

  • 5,70 €/pussi (19,00 €/kg) Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Alkuperämaa: Turkki

Koska tämä kirjoitus on odottanut kauan julkaisuaan, Urtekramin aurinkokuivattujen viikunoiden syömisestä on minulla jo aikaa, mutta muistan niiden olevan todella hyviä. Aurinkokuivaus tekee viikunoiden pinnasta jämäkän hyvällä tavalla, ja näillä saakin mukavaa vaihtelua perinteisten pehmeiden viikunoiden maailmaan. Myös hinta on ainakin menneisyydessä ollut matalampi S-ryhmän kaupoissa, mutta en ole varma tuotteen nykyisestä saatavuudesta esim. Prismassa.

viikunat 4

Eat&Joy Maatilatorin viikunat

  • Irtotuote (12,90 €/kg) Vantaan Jumbon Prisma
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Nämä viikunat ovat aivan kärkikastia, ja myös kovin erilaisia kuin muut: kovia, ihmeen maistuvia ja vaativat purukalustolta voimaa. Pinta on sitkeällä tavalla kova, mikä johtaa väistämättä hitaampaan syömiseen. Hieman kovempi pinta tai jopa kauttaaltaan kovempi viikuna käy paremmin karkista kuin pehmeät viikunat. Pelkästään kovuus ei kuitenkaan ole se, mikä tekee Eat&Joyn viikunoista huippuja, vaan taustalla piilee myös paljon muuta. Yritys kertoo tuovansa ”luomuna ja Reiluna kauppana ne tuotteet, jotka eivät kasva tai joita ei tuoteta Suomessa”. Myös hinta on hyvin kohtuullinen näin erilaisen herkullisille viikunoille. Koska viikunat otetaan pussiin itse, kannattaa välttää tummia yksilöitä; en ole varma, missä vaiheessa niiden kypsyminen on, mutta ne maistuvat suorastaan niin kamalilta, että ne voi joutua sylkäisemään pois. Vaalean toffeen väriset viikunat ovat parhaita Eat&Joylta.

Koska Eat&Joy oli minulle täysin vieras tuttavuus ennen viikunoita, ihmetyin nähdessäni yrityksen nettisivut, joissa korostuu heti ensisilmäyksellä eläinperäiset ruoat. Sivuilla mainitaan myös biodynaaminen viljely, mikä ei ainakaan oikein harjoitettuna ole vegaanista. En siis voi olla enää yhtä innoissani viikunoista kuin olin aiemmin, ja joku vegaanipoliisi voisikin sanoa, etteivät Eat&Joyn viikunat ole vegaanisia. En tiedä, ovatko juuri viikunat biodynaamisen viljelyn tulosta vai eivät.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Etnisten kauppojen viikunat

  • Hinnat vaihtelevat, eivätkä ole ainakaan paljon kalliimpia kuin peruskaupoissa
  • Alkuperämaa: Useimmiten Turkki

Maultaan yhtä makeita ja meheviä kuin peruskauppojen pehmeät viikunat. Koska maussa ja koostumuksessa ei juurikaan ole eroja muihin pehmeisiin viikunoihin verrattuna, ostoperusteena voisi todennäköisimmin olla jonkin etnisen kaupan läheisyys ja viikunoiden edullisempi hinta. Jos nuo kriteerit eivät täyty, etnisten kauppojen viikunat eivät välttämättä tarjoa yhtään sen upeampia makuelämyksiä kuin tavallisten kauppojen viikunat.

viikunat

Jos viikunoista tykkää, ei voi mennä pahasti vikaan, vaikka valitsisi minkä tahansa kaupasta löytämänsä pussin. Joitain eroja toki on, mutta etenkin pehmeät viikunat ovat merkistä riippumatta hyvin samanlaisia.

Loppuun pieni bonustieto. Opin vastikään yhdestä Avaran luonnon jaksosta, että viikunapuut ovat loiskasveja, jotka tappavat lopulta isäntäkasvit varastamalla niiden ravinnon.

Usein viikunapuun juuret kasvavat toisen puun ympärille ja lopulta tukahduttavat sen. […] Isäntäpuulle loiskasvi on kuitenkin tappava. Siksi se tunnetaan nimellä kuristajaviikuna. (Lähde: Avara luonto: Thaimaan kaunis luonto, jakso 1)

Riistoa siis tapahtuu tehotuotannon ja työelämän lisäksi myös kasvikunnassa.

Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille

Elämme trendikkäitä aikoja, varsinkin kun puhutaan syömisestä, erilaisista ruokavalioista ja siitä, mikä on terveellistä syötävää. Trendikäs syöminen on kuitenkin ennen kaikkea kallista, ja siten tuottoisa bisnes monille yrityksille, eikä trendiruoka välttämättä tarjoa mitään terveydellisiä etuja tavalliseen ruokaan verrattuna. Tietyt trendiruoat voikin nähdä lähinnä vain statussymbolina, sillä keskivertokansalaisella ei ole varaa ostaa niitä säännöllisesti. Ja vaikka olisikin, rahan haaskaaminen trendiruokiin on tavattoman typerää. Olen itse mennyt lankaan ja ostanut menneisyydessä älyttömän kalliita trendiruokia, mutta tulin lopulta järkiini. Pystyn nyt hiukan viisaampana listaamaan kaikkein pahimmat ja kalleimmat trendiruoat, joita ilman kaikki voivat mielestäni elää.

viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa

1. vaniljajauhe/vaniljauute vs. vaniljasokeri

Tänä päivänä vaniljaa vaativissa resepteissä lukee useimmiten joko vaniljajauhe tai vaniljauute. Niissä on pelkästään aitoa vaniljaa joko sellaisenaan tai alkoholiin sekoitettuna. Ne ovat suhteessa niin hinnakkaita, että niitä ei taatusti edes saataisi kaupaksi, ellei sokeri olisi trendikkäästi pannassa juuri nyt. 100-prosenttinen aito vanilja kuulostaa kuitenkin todella houkuttelevalta, mutta kun…

  • Vaniljajauhe (Urtekram) 330,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljauute (Steenbergs) 165,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljasokeri (Dansukker) 8,18 €/kg, Prisma

eri vaniljat

Kun myös vaniljasokerissa on aitoa vaniljaa, ja se on huomattavasti riittoisampaa ja paremman makuista kuin lähes 322 euroa kalliimpi serkkunsa kilohinnaltaan, en näe vaniljajauheen ostamiselle moniakaan perusteita. Tuolla säästöllähän lähtee jo matkalle! Tai ostaa vuosien kuluessa pikku pirtin maalta.

Omassa keittiössäni vaniljauute ja -jauhe kuluivat todella nopeasti, ja mikä pahinta, en saanut tekeleisiin kaipaamaani vaniljan makua. Käytin uutetta ja jauhetta ensisijaisesti raakaleivonnassa, jossa leipomuksia luonnollisestikaan ei paisteta, eli vaniljan olisi pitänyt maistua erityisen voimakkaasti. Usein en silti maistanut sitä juuri ollenkaan. Vaniljasokeri puolestaan tuoksuu huumaavan hyvälle ja tuo leipomuksiin oikean vaniljan maun.

2. kaneli vs. ceyloninkaneli

Kun lopulta sain suuren hehkutuksen houkuttelemana käsiini ceyloninkanelia, joka on usein loppu nettikaupoista, pettymys oli makutestin jälkeen tuntuva. Ceyloninkanelia markkinoidaan kumariinittomana (eli siten myrkyttömänä), lempeän makuisena ja makeana kanelina, kun taas tavallista kanelia (kassia- tai burmankaneli) väitetään kitkeräksi myrkyllisyyden lisäksi. Kuulostaa ihanteelliselta: ceyloninkanelista saa kaikki kanelin hyvät puolet ilman huonoja. Mutta ei. Ceyloninkaneli on hyvin mautonta kaimaansa nähden. Jos pitää kanelista, ceylonista ei saa sitä makua, aromia ja vahvuutta, mihin on tottunut. Ceylon voi olla käyttökelpoinen jonain muuna mausteena, mutta ei käy kanelista. Siitä ei mielellään maksaisi enempää kuin tavallisesta kanelista, koska se on niin aneemista. Hinnaltaan ceyloninkaneli on kuitenkin varsin verevää.

  • Ceyloninkaneli (Urtekram) 52,31 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kaneli (Meira) 17,06 €/kg, Prisma

Lue myös: Myrkytön kaneli on mauton kaneli?

kanelit

3. kookosöljy vs. muut öljyt

Kookosöljyä voi hyvin käyttää, jos erityisesti pitää sen mausta, mutta terveellisyyden tai edullisuuden takia sitä ei kannata käyttää. Se on tyydyttynyttä rasvaa, joka on onnistuneesti saanut terveystuotteen leiman.

  • Kookosöljy (CocoVi) 30,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Paisto- ja friteerausöljy (Rainbow) 2,48 €/litra, Prisma
  • Ekstra-neitsytoliiviöljy (Pons) 8,50 €/litra, Prisma

Lue myös: Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin

4. erilaiset superfoodit, eksoottiset marjat/marjajauheet

Niputan tässä kategoriassa yhteen kaiken maailman lucumat, macat, spirulinat, acait ja baobabit. Jo nimet kertovat, etteivät juuri nuo ruoat välttämättä ole fiksuimpia valintoja suomalaiselle. Suomessa kasvaa paljon hyviä juureksia ja antioksidanttipitoisia marjoja, jolloin ulkomaalaisten superfoodien kova hinta, huikaiseva hiilijalanjälki ja toisinaan mitätön maku panevat miettimään, miksi emme syö lähimaastomme superruokia.

  • Lucumajauhe (CocoVi) 61,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Spirulinajauhe (Hyvä olo) 145,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi. Tiesitkö, että 90 prosenttia Suomen mustikoista, puolukoista ja hilloista jää poimimatta joka vuosi? (Lähde: Kaleva)

superruoat

5. erilaiset ”terveys”patukat

Trendimaailmassa patukoiden hinta on jälleen kerran valtava, mutta maku onneton. Ajatus luonnollisesta patukasta ilman lisättyä sokeria, jauhoja, säilöntäaineita ja vastaavia on sinänsä hieno. Jos kuitenkin haluaa taateleita ja pähkinöitä, joista monet terveyspatukat koostuvat, silloin paljon edullisempi ja maukkaampi vaihtoehto on pakata laukkuun juuri niitä taateleita ja pähkinöitä patukan sijasta. Jos taas haluaa makeamman patukan, joka käy paremmin oikeasta herkusta, kalliita ”terveys”patukoita ei voi silloin harkitakaan.

  • CocoVi Supersnack -patukat 66,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Elovena välipalakeksit 9,83 €/kg, Prisma
  • Nestle Fitness Täysjyväpatukka mansikka 16,24 €/kg, Prisma

cocovi-patukat

***

Toivotan lukijoille herkullisempaa, edullisempaa ja epämuodikkaampaa elämää!

Päivitetty 21.2.2018: Superfoodeista puhuttaessa muutettu kohta ”Kotimainen mustikka (Pakkasmarja) 6,45 €/kg, Prisma” muotoon ”Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi” lukijapalautteen innoittamana.

Ylensyönti, tupakointi, juominen, shoppailu… Mistä paheesta sinä haluaisit eroon?

Näinpä taas niin kiinnostavan dokumentin Yle Areenassa, että päätin kirjoittaa siitä eräänlaisen referaatin ja pohdiskelevan arvion. Vaikka kamppailisit jonkin ikävän tavan tai paheen kanssa vain harvoin, dokumentti on luultavasti silti innostavaa katsottavaa. Sitä paitsi useimmilla meistä on moniakin ikäviä tapoja, joista emme tunnu pääsevän millään eroon. Viittaan ohjelmaan Tiededokumentti: Tapojen orjat (Slaves to Habit), joka löytyy Areenasta vielä kuukauden ajan.

Tapojen orjat

Kiinnostuin ohjelmasta, sillä olen kirjoittanut monista siinä käsitellyistä aiheista ennenkin: ylensyönnistä, riippuvuudesta, motivaation ja tahdonvoiman puuttumisesta jne. Pidän erityisesti ohjelman tavasta selittää ja avata ihmisen käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Sain uuden näkökulman moniin asioihin, joita olen aiemminkin pohtinut.

Miksi ihminen kehittää vahingollisia tapoja?

Jos joku kehittää terveen tavan lähteä aina aamuisin reippaalle kävelylle, niin sehän on vain hienoa! Usein kehittämistämme tavoista tulee kuitenkin paheita, joista seuraa esim. masentuneisuutta, sairauksia, velkaantumista yms. Tyypillisiä tapoja tai paheita, joista voi tuntua lähes mahdottomalta päästä eroon, ovat mm. tupakointi, ylensyönti, shoppailu, liika nettailu tai pelaaminen. Mistä kaikki alkaa ja miksi? Minkä tahansa tavan muodostumista voidaan kuvata seuraavanlaisella kaavalla:

Ärsyke —> Rutiini —> Palkinto

Koko prosessin käynnistää jokin ärsyke: se voi olla esim. kellon soiminen aamulla. Rutiini on vaikkapa kahvin keittäminen saman tien sängystä nousemisen jälkeen. Kun ihminen juo kahvia, ja kofeiini alkaa virrata hänen suonissaan, ihmisen aivot viestivät kaivatusta mielihyvästä eli hän saa välittömän palkinnon. Jos ihminen ei välittäisi kahvista/kofeiinista eikä olisi totuttanut itseään tapaan juoda kahvia, silloin ärsykettä kahvin juontiin ei tietenkään synny eikä ihminen koe kahvia juodessaan mielihyvää eikä siten saa palkintoa (itse käyn esimerkiksi tästä, sillä en koskaan juo kahvia enkä siten ikinä kaipaa sitä).

Tyypillisesti tutkimuksissa on keskitytty rutiinien tarkasteluun (meidän esimerkissämme kahvin keittämiseen ja juomiseen) ja sen toiminnan lopettamiseen tai muuttamiseen. Kukaan ei kuitenkaan juo kahvia ilman ärsykettä. Siksi on hedelmällisempää tutkia ärsykettä ja alkaa miettiä uusia toimintatapoja vanhan tavan tilalle. Lopussa seisoo yhä palkinto, mutta se tulee jostain muusta, terveellisemmästä tavasta (esim. tiukan paikan tullen ei tarvitse syödä lohduksi viittä donitsia, vaan voi soittaa hyvälle ystävälle ja saada häneltä tukea).

Tapojen orjat 2

Miksi emme tee hyviä päätöksiä luonnostaan?

Ihmisessä on kaksi puolta, kaksi selviytymismekanismia. Toinen puoli on kiinnostunut välittömästä tyydytyksestä/mielihyvästä, eikä haluaisi sietää kipua tai minkäänlaista epämukavuutta lainkaan (ts. ei halua kieltäytyä mielihyvää tuovista asioista). Se puoli ihmisessä tekee hyvin erilaisia päätöksiä kuin toinen puoli, joka on kiinnostunut pitkän tähtäimen tavoitteista ja onnellisuudesta ja jolla on syvempiä arvoja ja laajempi kokonaiskuva kantajansa elämästä. Jos ihminen kuuntelisi aina jälkimmäistä puolta, hän ei koskaan tupakoisi/söisi epäterveellisesti tms., koska sellaiset toimet eivät tue hänen hyvinvointiaan pitkällä tähtäimellä. On täysin normaalia, että nämä kaksi puolta ihmisessä kamppailevat keskenään joka päivä ja joka hetki. Riippuu ihmisestä ja hänen olotilastaan, kumpaa puolta hän milloinkin kuuntelee. Toiset ovat alttiimpia houkutuksille kuin toiset. Kaikilla on onneksi kyky muuttua ja päästä eroon paheistaan, vaikka se on useimmille vaikeaa ja tapahtuu hitaasti ja pienin askelin.

Riippuvuus vai tapa?

Jos ihminen on koukussa tupakkaan, alkoholiin tai leivoksiin, milloin voidaan puhua riippuvuudesta ja milloin puolestaan opitusta ja pinttyneestä tavasta? Jälleen kerran ohjelma yllättää vastauksellaan. Jotkin aineet, kuten huumeiden sisältämät opiaatit, ovat jo lähtökohtaisesti riippuvuutta aiheuttavia, mutta monien aineiden kohdalla puhutaan fyysisestä riippuvuudesta vain muutaman päivän ajan. Jos esim. on viikon ilman tupakkaa tai makeisia ja muita herkkuja, niihin ei enää silloin ole fyysistä riippuvuutta, vaan niitä kaivataan ja halutaan totutun tavan vuoksi. Eikö olekin aika metkaa?

Itse kaipasin makeita herkkuja yli kuukauden kestäneen sokerilakon jälkeen, ja kaipaan niitä yleisestikin monta kertaa joka päivä. Haluaisin aina makeaa ja voisin syödä kaikenlaisia makeita herkkuja yhtenään. Minulla on siis hyvin voimakas tapa haluta ja syödä paljon makeaa. Ohjelmassa ei millään lailla väheksytä tapojen vahvuutta ja sitä, kuinka vaikeaa niistä on päästä eroon. Monet mieltävätkin tavat riippuvuuksiksi. Silti minusta on lohdullista tietää, että makeanhimo on ”vain” tapa, jota voi vakavuudestaan huolimatta muuttaa. Tunnen, että tapaa on paljon helpompi hallita ja hillitä kuin riippuvuutta, joka pahimmillaan vie ihmisen mennessään.

Tapojen orjat 3

Miten ikävän tavan jättämisessä tai muuttamisessa voi onnistua?

Ensiksi elämästä pitää eliminoida kaikki ne tilanteet, ihmiset ja asiat, jotka pitävät ikävää tapaa yllä. Yhteisöllisyys, taakan jakaminen ja muiden tuki auttavat. Tuki ja yhdessä tekeminen (esim. pariskunnasta kumpikin on tupakkalakossa tai laihdutusryhmässä) aktivoivat niitä alueita aivoissa, jotka vastaavat itsehillinnästä. Jos pystyy pitämään edes viiden minuutin tauon ennen kuin tarttuu kiellettyyn hedelmään, myös se aktivoi itsehillinnästä vastaavia aivojen osia. Stressi ja unenpuute puolestaan vaikuttavat negatiivisesti niihin aivojen osiin, jotka vastaavat viisaasta päätöksenteosta ja tahdonvoimasta. Ei siis ole mikään ihme, että väsyneenä syö mitä vain jaksaakseen ja selvitäkseen päivästä. Tahdonvoima voi tuntua riittämättömältä, mutta niillä, jotka uskovat riittävään tahdonvoimaan, on sitä oikeastikin enemmän, mikä johtaa onnellisempaan ja menestyksekkäämpään elämään. Tahdonvoimaa voi myös opetella, ja se on tarttuvaa. Tahdonvoima ja itsehillintä kulkevat käsi kädessä itsekurin kanssa.

Repsahdukset kuuluvat muutosprosessiin. Viisainta on tajuta, että lipsahdukset ovat normaaleja, ja antaa ne itselleen anteeksi. Syyllisyyttä ei kannata tuntea, sillä pienet muutokset (esim. tupakoinnin vähentäminen ja lopettaminen hiljalleen) tuovat useimmiten pysyvämpiä tuloksia kuin kertaharppaukset.

Ohjelma loppuu tällaiseen ajatukseen: aivot kyllä kertovat sinulle, mitä sinun tekee mieli, mutta tyydytyksen hankkiminen aivojen viestittämällä tavalla ei välttämättä johda onnellisuuteen. Mielestäni tässä ollaan aivan totuuden ytimessä. Käskyt nopean mielihyvän hakemiseen tulevat aivoista, mutta ihmisen ei ole pakko olla niiden orja.

Siitä lähes kaikki lienevät samaa mieltä, että tyydytyksen saaminen (donitsi) ei johda onnellisuuteen (ihminen pysyy mahdollisesti ylipainoisena ja onnettomana ylensyömisen vuoksi), mutta aivojen lähettämien käskyjen vaikutuksesta ihmisen toimintaan monillakaan ei ole todenmukaista käsitystä. Olen aina ärsyyntynyt väitteestä: ”Kun on riittävän kauan ilman makeaa, sitä ei enää tee mieli.” Olen pitänyt väitettä potaskana, koska itse himoitsen herkkuja vaikka kuinka pitkän tauon jälkeen. Ohjelman mukaan asia on juuri niin kuin olen itse tuntenut, eli ihmisessä on aina se puoli, joka hakee välitöntä tyydytystä tai mielihyvää selviytyäkseen (ts. se puoli ei ole katoamassa mihinkään). Sen puolen kanssa voi kuitenkin elää tietoisena sen olemassaolosta, ja himo voi laantua sitä mukaa kun ihminen kieltäytyy houkutuksesta kerta toisensa jälkeen. Tällainen tieto tuntuu minusta voimaannuttavammalta kuin latteudet siitä, kuinka suklaanhimoon kannattaa nakertaa raakaa lanttua, niin ei aikaakaan, kun suklaanhimo on poissa. Niin varmaan!

Tapojen orjat 4

Onko sinulla ikäviä tapoja tai paheita, joista haluaisit päästä eroon? Oletko yrittänyt muuttaa niitä tapoja aiemminkin? Onko sinulla esimerkkejä onnistumisista vai kamppailetko samojen paheiden kanssa vuodesta toiseen?

Kuvakaappaukset: Tapojen orjat, Yle Areena