Aihearkisto: Self-improvement

Herkkuhimo kuriin 10 000 kalorin haasteella

Syöminen on ihanaa. Monelle kuitenkin maistuvat erilaiset herkut liiankin hyvin, ja herkutteluputki voi helposti jäädä päälle. Itse olen juuri sellainen herkuttelija. Herkutteluputkissa minua harmittaa eniten se, että liialliseen herkutteluun tottuu ja siitä tulee jopa riippuvaiseksi. Samalla hedelmät ja muut terveelliset ruoat pilaantuvat keittiössä, koska ne eivät pärjää jäätelölle, pullille, kekseille, lakuille ja erilaisille toffeille, joihin on itsensä totuttanut. Välillä herkkuja ei tee varsinaisesti edes mieli, mutta niitä syö silti, koska niistä on tullut osa jokaista päivää ja pahimmillaan jokaista ateriaa ja välipalaakin.

Löysin sattumalta yhden kenties melko erikoisen tavan vähentää omaa herkkuhimoaan, ja päätin jakaa löydökseni blogissa.

Sosiaalisessa mediassa on jo jonkin aikaa näkynyt 10 000 kalorin haasteita. Niissä haasteeseen ryhtyjä saa syödä mitä haluaa, ja tavoitteena on ylittää 10 000 kalorin raja yhden vuorokauden sisällä. Kaloreiden on tultava kiinteästä ruoasta, eli esim. sokerilimun juominen ei ole vaihtoehto. Tavallisinta on näyttää syömänsä ruoat videomuodossa, jotta varsinainen syöminen todella näkyy katsojille. Useimmat toteuttavat haasteen syömällä pelkkiä herkkuja ja roskaruokaa, mutta jotkut syövät 10 000 kalorin edestä esim. pelkkää vegaanista ruokaa ja/tai terveellistä ruokaa. (Haaste on vaativampi terveellistä ruokaa syöden, koska ruoka on täyttävämpää ja kaloreita on vähemmän.)

Minulle on epäselvää, mikä on haasteen perimmäinen idea, mutta haastevideoiden on tarkoitus olla viihdyttävää katsottavaa. Haasteeseen tuntuvat tarttuvan erityisesti erilaiset fitnessharrastajat, joilla on timmi kroppa ja jotka joutuvat normaalioloissa syömään hyvin kurinalaisesti ja kaloreita tiiraten. Niinpä heille haasteessa on kyse kauan odotetusta ja harvinaisesta mahdollisuudesta herkutella oikein olan takaa. Haasteen jälkeen he palaavat normaaliin (ja tiukkaan) ruokavalioonsa. Viimeinen syy, minkä keksin haasteen olemassaololle, on se, että se on todella suosittu videoaihe, mikä tarkoittaa hyviä tienestejä sille, joka taltioi ja jakaa syömisyrityksensä netissä.

Tarvitsin jotain katsottavaa käsitreenini ajaksi, ja ryhdyin katsomaan nimenomaan naisten syömisyrityksiä. (Monille miehille 10 000 kalorin haaste ei ole lainkaan yhtä haastava kuin pienempikokoisille naisille, jotka muutenkin tarvitsevat miehiä vähemmän energiaa).

Ehdin katsoa juuri nämä kolme videota, jotka olen linkannut tähän postaukseen. Täytyy sanoa, että itse todella pidin videoita viihdyttävinä, mikä oli mukava huomata, sillä en ole koskaan tajunnut esim. amerikkalaisten piirakansyöntikilpailujen tarkoitusta. Tosin niissä valttina onkin nopeus syötyjen määrien lisäksi, eikä nopeasti syömisessä ole mielestäni mitään hienoa. 10 000 kalorin haasteessa ei kilpailla nopeudessa eikä muiden kanssa, vaan siinä hölmöillään omilla ehdoilla. Siispä pidin haastevideoista, mutta mitä ne tekivät ruokahalulleni? Alkoiko videoita katsellessa tehdä mieli kaikkia herkkuja? Niinhän voisi hyvin olettaa, sillä esim. ruokatuotteita esittelevien tv-mainosten tarkoitus on nimenomaan herättää kuluttajan himo kyseisiin tuotteisiin.

En tiedä muista, mutta minulla meni melko lailla välittömästi herkkuhimo, kun näin, miten videoiden naiset ahtoivat itseensä roppakaupalla herkkuja ja roskaruokaa. Monet (teolliset) ruoat näyttivät aneemisilta ja värittömiltä eivätkä ollenkaan houkuttelevilta. Tämä kaikki on minulle ihmeellistä, koska pidän ja syön itse normaalisti paljon epäterveellisiä herkkuja. Huomasin, että videoiden naisten ei tarvinnut edes syödä, vaan jo pelkästään herkkujen esitteleminen ennen syömistä tai niiden asetelma sängyllä tai pöydällä eivät herättäneet minkäänlaista ruokahalua tai herkkuhimoa.

En koskaan itse laske kaloreita, mutta tiedän menneisyydestä, että minun olisi helppo syödä ainakin 5 000 kalorin verran  joka päivä täysin yrittämättä. Tuolloin kalorit kuitenkin kertyisivät tasaisesti päivän kuluessa puhtaasta halustani syödä mitä sattuu, enkä ajattelisi asiaa sen kummemmin. Jos puolestaan aloittaisin päiväni kasaamalla sängyn täyteen teollisia herkkuja tietäen, että tänään minun pitää syödä 10 000 kalorin edestä, jo pelkkä ajatus tuosta saa herkkuhimoni häviämään sen siliän tien. Herkut eivät houkuta, kun syömisen ajattelee työnä eikä nautintona.

Eniten videoissa ihmetyttää se, että ne eivät herätä syömishalujani edes silloin, kun niissä syödään sellaisia herkkuja, jotka ovat omiakin suosikkejani. Mitä enemmän videoiden naiset syövät jäätelöä, keksejä, kakkua ja suklaata, sitä voimakkaampi tarve minulle syntyy pysyä kaukana vastaavista herkuista. Tämä ei johdu siitä, että naisilla olisi paha olo tai he olisivat oksentamaisillaan, sillä varsinkin keskimmäisessä jakamassani videossa (otsikolla 10,000 Calorie Challenge Destroyed!) nainen nauttii ruoista täydestä sydämestään, ja hänen on helppo selvitä haasteesta.

En tiedä, onko videoiden tarkoitus saada muut ihmiset syömään terveellisemmin, mutta ainakin minun kohdallani niin kävi. Ensimmäisenä videoiden katsomisen jälkeen minun teki mieli mennä syömään oikein punainen tomaatti!

Persoonallisuustestin tulokset

Kerroin jokin aika sitten kokemistani nousuista ja laskuista eli siitä, kuinka olen toisinaan täynnä energiaa ja intoa ja kuinka puolestaan joskus vajoan pimeään kuoppaan ilman mitään kummempaa syytä. Hyvät ja huonot kaudet vaihtelevat pituudeltaan, ja huonotkin kaudet voivat olla niin lieviä, ettei ulkopuolinen niitä minusta välttämättä edes huomaa. Minulta huonot kaudet eivät kuitenkaan jää huomaamatta, ja jaksan yhä ihmetellä, mistä ne tulevat ja johtuvat ja voisinko sittenkin vaikuttaa niihin jotenkin.

Veikkasin energia-ailahtelujeni yhdeksi syyksi persoonallisuuttani. Niinpä päätin pitkästä aikaa tehdä persoonallisuustestin. En odottanut testiltä paljon, mutta halusin käyttää sitä yhtenä työkaluna parempaan itsetuntemukseen. Saamani ”diagnoosi” lopulta yllätti tarkkuudellaan! Testi ikään kuin puki sanoiksi monia tuntemuksiani ja tarjosi vastauksia kysymyksiin, jotka ovat arveluttaneet mieltäni jo vuosia.

Testissä vastataan 90 kysymykseen, ja se löytyy suomeksi täältä: https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti.

persoonallisuustyyppi-suomeksi

Oma persoonallisuustyyppini on INFJ. Eri tyyppejä on yhteensä 16, ja INFJ on niistä kaikkein harvinaisin. On kuitenkin havaittu, että Suomessa on aivan eri määrä tiettyjä persoonallisuustyyppejä kuin esim. USA:ssa, joten yleisyyttä tai harvinaisuutta on vaikea tietää tarkasti, eikä se muutenkaan ole niin merkittävää.

Persoonallisuustestien ongelmia ja yleistyksiä

Ennen kuin kerron tarkemmin saamistani tuloksista, on pakko kirjoittaa, millainen lähtöoletus minulla oli koko testin suhteen. Voisin kirjoittaa pitkäänkin skeptisestä suhtautumisestani erilaisiin (netti)testeihin ja korostaa, miten keinotekoista on niputtaa miljardit ihmiset muutamaan eri kategoriaan. Lisäksi en muutenkaan ole ollut yhtään kiinnostunut persoonallisuustesteistä, koska opiskelin yliopistossa psykologiaa sivuaineena, eikä persoonallisuuspsykologia tehnyt minuun vaikutusta. Tuntuu, että varsinkin ennen persoonallisuustestit olivat täyttä ajanhukkaa stereotyyppisillä ja yksioikoisilla ”totuuksillaan”. Niiden mukaan ekstrovertit olivat aina reippaita, sanavalmiita ja ulospäin suuntautuneita kunnon tekijöitä, jotka hallitsivat maailmaa ja saivat tulosta aikaan. Toisessa vaakakupissa olivat introvertit hippitaiteilijat ja -filosofit, jotka olivat epävakaita ja tuulella käypiä, mutta jotka joskus inspiraatiossaan loivat mahtiteoksia sisäisillä voimavaroillaan. Nykyään onneksi tunnistetaan, että esim. luovuuteen ei tarvitse kuulua hourailu ja hulluus, ja vastaavasti ekstrovertilla voi olla muutakin päässään kuin pelkkää käytäntöä ja logiikkaa.

Olen huomannut, että introverttius on tällä hetkellä trendikkäämpää, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Ekstroverttiutta pidettiin ennen halutumpana esim. työelämässä, ja niinpä olikin vain ajan kysymys, milloin introverttius ohittaisi sen muodikkuudessa. Blogeissakin olen nähnyt otsikoita kuten” Introvertti ja perhanan ylpeä siitä”. Tuollaisessa otsikossa annetaan ymmärtää, että ekstroverttius on kuitenkin se parempi piirre, jolloin altavastaajaintrovertin täytyy todistella jollekulle jotain. Minulle nimet ja leimat ovat yhdentekeviä, en koe tarvetta identifioida itseäni kummaksikaan enkä arvosta kumpaakaan toisen yli. Halusin vain yksinkertaisesti nähdä, voisivatko testitulokset auttaa minua ymmärtämään itseäni paremmin.

Yksi suurimpia ongelmia persoonallisuustesteissä on asettaa järki (logiikka) ja tunteet toistensa vastakohdiksi. Toisin sanoen kaikki valinnat ja päätökset tehdään siis joko järkeen tai tunteisiin vedoten. Tosiasiassa ne kulkevat usein käsi kädessä. Nykyisessä taloustilanteessa monen voisi olla JÄRKEVÄÄ opiskella sairaanhoitajaksi, koska siinä ammatissa on hyvä työllisyys, opiskelemaan ei ole liian vaikea päästä eikä opiskelu vie neljää vuotta kauempaa. Mutta kaikki eivät yksinkertaisesi HALUA hoitajiksi, ja niinpä he tekevät TUNTEEN pohjalta JÄRKEVÄN päätöksen olla hakematta hoitajakoulutukseen.

Kaikki nämä ongelmat kannattaa pitää mielessä, kun arvioi omia tuloksia. Kun soppaan lisätään vielä se, että persoonallisuustestit tuppaavat antamaan yltiöpositiivisia arvioita jokaiselle persoonallisuustyypille, rakentavampaa palautetta voi olla hankala saada. Kaikista ongelmistaankin huolimatta persoonallisuustesti voi silti toimia hyvänä itsetutkiskelun välineenä juuri niin kuin minulle kävi tällä kertaa.

aivot

Saamani tulokset

Listaan tähän ensin suoria lainauksia tuloksista. Olen alleviivannut niistä kohdat, joita pohdin syvemmin alempana. Osa lainauksista on suomeksi ja loput englanniksi, koska sivusto on suomennettu vain osittain.

  • INFJ:t pitävät usein elämäntarkoituksena muiden auttamista, mutta vaikka tämän persoonallisuustyypin ihmiset usein toimivat pelastajina ja hyväntekijöinä, heidän todellinen intohimonsa on löytää asioiden syvällinen olemus, jotta ihmisiä ei tarvitsisi pelastaa ollenkaan.
  • INFJ:t eivät ole haaveilijoita vaan ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan konkreettisia askeleita tavoitteidensa saavuttamiseksi ja pysyvien muutosten tekemiseksi.
  • He ovat päättäväisiä ja voimakastahtoisia, mutta he harvoin käyttävät energiaa omaksi hyväkseen – INFJ:t käyttävät luovuutta, mielikuvitusta, vaikutuskykyä ja herkkyyttä tasapainon, ei etujen luomiseen.
  • Heidän ystävänsä ja kollegansa pitävät heitä hiljaisina Ekstrovertteinä tyyppeinä, mutta pitää muistaa, että INFJ:t tarvitsevat omaa aikaa latautumiseen, eikä ole syytä huolestua jos he vetäytyvät yhtäkkiä.
  • Intohimo omaan vakaumukseen kääntyy helposti heitä itseään vastaan, sillä jos he kulkevat liian pitkälle, he uupuvat ja stressaantuvat helposti.
  • Seeing through dishonesty and disingenuous motives, Advocates step past manipulation and sales tactics and into a more honest discussion. Advocates see how people and events are connected, and are able to use that insight to get to the heart of the matter.
  • When Advocates come to believe that something is important, they pursue that goal with a conviction and energy that can catch even their friends and loved ones off guard.
  • Not ones for casual encounters, people with the Advocate personality type instead look for depth and meaning in their relationships. Advocates will take the time necessary to find someone they truly connect with – once they’ve found that someone, their relationships will reach a level of depth and sincerity that most people can only dream of.
  • Advocates cherish not just the act of being in a relationship, but what it means to become one with another person, in mind, body and soul.
  • There is a running theme with Advocates, and that is a yearning for authenticity and sincerity – in their activities, their romantic relationships, and their friendships.
  • Advocates are likely to find that most corporate career paths are not designed for them, but for those focused on status and material gain.
  • Advocates need to find meaning in their work, to know that they are helping and connecting with people.
  • Advocates often pursue expressive careers such as writing, elegant communicators that they are, and author many popular blogs, stories and screenplays. Music, photography, design and art are viable options too, and they all can focus on deeper themes of personal growth, morality and spirituality.
  • Not only does this personality type need to be able to express their creativity and insight, Advocates need to know that what they are doing has meaning, helps people, leads to personal growth and, all the while, is in line with their values, principles and beliefs.
  • Whether it is navigating interpersonal conflicts, confronting unpleasant facts, pursuing self-realization, or finding a career path that aligns well with your intricate inner core, you may face numerous challenges that at times can even make you question who you really are.

kuka-olen

Omat kommenttini

Tuloksissa korostuu asioiden syvällisyys, merkityksellisyys ja aitous. Tämä kaikki on kovin osuvaa, ja pitkään blogikuvauksessanikin luki, että kirjoitan ennemmin syvällisistä kuin pinnallisista asioista. Olen aina kokenut, että en vain jaksa innostua mistään pinnallisesta kovin pitkäksi aikaa. Se on monella tapaa rajaavaa, sillä en esim. pysty ammentamaan blogiin useita juttuja jonkin tietyn tuoteperheen tuotteista, koska en vain ole riittävän innostunut niistä (ja samalla menetän monta potentiaalista juttuaihetta).

Tarvitsen ja vaadin niin merkityksellistä työtä ja merkityksellisiä suhteita, että siksi olenkin voinut opiskella vain omaa unelma-alaani (enkä siten mitään muuta, paremmin työllistävää alaa) ja siksi vähät ihmissuhteeni ovat juuri niin ihania kuin ovat. Minun pitää olla todella kiinnostunut jostain ja pitää sitä asiaa tärkeänä, jotta jaksan ja viihdyn sen parissa. Jutun kääntöpuoli on se, että kaikenlainen tyhjänpäiväisyys uuvuttaa minut täysin, ja työelämässä tylsät rutiinitehtävät sopivat minulle huonoiten (siksi meinasin nukahtaa töitteni ääreen Irlannissa).

Se, että minun persoonallisuustyypille sopivat hyvin kielelliset työt ja kirjoitustehtävät, on huimaa, sillä testissä ei kysytä mitään kielestä tai kirjoittamisesta tai oikeastaan mitään muutakaan omista kyvyistä ja taidoista. Uskomatonta, että blogikirjoittaminenkin mainitaan tuloksissa!

Eniten INFJ-persoonallisuustyypille suositellaan erilaisia ohjaajan ja neuvojan töitä tai muuta ihmisten auttamista. Yksi ehdotettu ammattinimike on ”spiritual guide”. Voi, miten kovasti haluaisinkin olla henkinen opas! Harmi vain, että Suomessa moista ”ammattia” ei varsinaisesti ole, ja itsenäisenä yrittäjänä ”henkinen opas” kuulostaa monen korvaan huuhaalta ja pelkältä hömpötykseltä.

meditaatio

Sainko vastauksen?

Loppuun voi kysyä, auttoiko testi selvittämään, mistä energia-ailahteluni johtuvat. Tavallaan kyllä, sillä huonoina kausina en jaksa kiinnostua mistään eikä mikään tunnu merkitykselliseltä. Jos minulla olisi tasaisemmin merkityksellistä sisältöä elämässä esim. juurikin työelämän tai vapaaehtoistyön kautta, tuskin vajoaisin pimeään kuoppaan yhtä helposti ja moniksi päiviksi/viikoiksi. Väsähtäisin varmasti joskus/usein silloinkin, mikä olisi muutenkin täysin sallittua, mutta kunnon lepo ja pari vapaapäivää auttaisivat, ja voisin tietää, että pian saan taas olla vaikuttamassa ja tekemässä tärkeää työtä.

Toisaalta olen hyväksynyt energia-ailahteluni enkä yritä sen kummemmin päihittää niitä. Voi olla, että mitkään merkitykset tässä maailmassa eivät vain välillä riitä minulle. Testin mukaan olen kovin epäitsekäs, mutta ainakin merkitysten suhteen olen ahne ja vaativa.

***

Tiedätkö sinä oman persoonallisuustyyppisi? Onko siitä ollut iloa tai apua itsetuntemuksessa?

Siivousoperaation tulos

No niin! Pari päivää sitten haastoin itseni siivoamaan vaatekaappini ja esittelemään lopputuloksen blogissa. Kiire meinasi tulla, mutta vain sen takia, että laajensin projektia mm. loihtimalla uudet verhot makuuhuoneeseen. Jo pelkissä vaatteissa olisi ollut tarpeeksi työtä, mutta minunlaiseni tyypin on vain pakko ottaa kaikki irti omasta innostuksesta ja hävitysvimmasta silloin harvoin kun nuo kaksi ilmiötä sattuvat käynnistymään samaan aikaan.

Voin todeta, että onnistuin tavoitteessani erittäin hyvin. Tein niin tarkat laskelmat, että pystyn kertomaan vaatekappaleen tarkkuudella, kuinka monta uutta vaatetta otin äidin valikoimista ja kuinka monta vanhaa vaatetta vein kierrätykseen. Siispä aloitetaan!

uusia-vaatteita

Kaikkihan alkoi niistä vaatteista, jotka kelpuutin omaan käyttööni äidin kaapeista. Kotoutin äidin valikoimista yhteensä 15 vaatekappaletta, joista suurin osa näkyy kuvassa yllä ja alla. (Osa vaatteista oli jo ehtinyt pyykkikoriin.) Ihastuin yllä näkyviin keväisen pirteisiin ja raikkaisiin paitoihin, jotka ovat laadukasta materiaalia ja laskeutuvat kauniisti.

uusia-vaatteita-2

Lähtökohtaisesti minun piti täten luopua vähintään 15 vanhasta vaatteesta, mutta todellisuudessa vaadin itseltäni hurjasti enemmän. En edes jaksaisi käydä kaappeja näin massiivisesti läpi, jos minulla ei olisi syytä odottaa siivoukselta kunnon tulosta. Niinpä aloin hommiin.

Asettelin vaatteita pinoiksi sängylle, ja aloin jakaa niitä säästettäviin, kierrätettäviin ja poisheitettäviin (jotka viedään joko tekstiilikeräykseen tai poltettavaksi sekajätteeseen). Poisheitettävät vaatteet ovat esim. niin kuluneita, nukkaisia ja/tai rikkoontuneita, että niitä ei voi enää tarjota muille.

Alla on kuvia muutamista vaatteista, jotka vein kierrätykseen.

vaatteita-kierratykseen

Näiden mekkojen kohdalla päätin ensin, että vaikka en ole niitä aikoihin käyttänyt, säästän ne silti. Harmaa neulemekko näytti niin kauniilta meleerauksineen ja vinkeine yksityiskohtineen, että halusin pitää sen. Lisäksi ostin sen aikoinaan USA:sta, joten se on minulle erityisen arvokas. Käytin mekkoa aiemmin hyvinkin paljon. Olen kuitenkin nykyään niin paleleva käsivarsista, että minulla on usein päällä kolmekin kerrosta pitkähihaisia paitoja ja neuleita. Niinpä lyhythihainen neulemekko on epäkäytännöllinen, ja käsivarsille muodostuu hölmöt patit joutuessani peittämään mekon paksut mutta lyhyet hihat pitkähihaisilla neuleilla.

Vaikka olinkin jo päättänyt säästää harmaan mekon, sovitin sitä siitä huolimatta. Jotenkin se ei vain enää ollut yhtään niin kiva kuin muistin, ja päätinkin luopua siitä. Omasta mielestäni aivan hurmaavan punaisen ruusumekon kanssa kävi samoin: se ei ollutkaan enää niin ihana kuin joskus, vaan kumman raskas, ja joka suuntaan liian runsas. Niinpä luovuin siitäkin.

vaatteita-kierratykseen-2

Yllä näkyvä upea espanjanpunainen paita on erikoinen tapaus. Itse en olisi sitä hankkinut, vaikka väri onkin herkullinen ja siinä oleva harmaa tikattu sydän on niin söpö. Ostin kerran trenssitakin, josta irtosi nappi ensimmäisellä käyttökerralla. Pidin sitä niin pöyristyttävänä, että tein reklamaation, ja sain kuvan Sex Fun Love -paidan hyvityksenä takista. Paita laskeutui nätisti ylle, mutta en koskaan todella päässyt yli paidan tekstistä. Minähän en suinkaan ole mikään konservatiivi, mutta en vain ymmärrä, miksi paidassa täytyy lukea mitään seksistä. En tajua, mitä paidan on tarkoitus viestittää. Harrastetaan seksiä, pidetään hauskaa ja rakastetaan? Liian hippimäistä ajattelua minulle.

Myös kuvan valkoinen paita näytti päällä hyvältä, mutta kymmenet paidassa olevat kolikot tekivät siitä haasteellisen pestävän. Joko vaate piti pestä käsin tai koneessa käsinpesuohjelmalla alhaisessa lämpötilassa. Pesen lähes kaiken valkopyykkini 60 asteessa, joten kuvan paidalle ei löydy pesukavereita, ja se jäikin aina pitkäksi ajaksi lojumaan pyykkikoriin. Tätä nykyä vaadin helppohoitoisempia vaatteita, ja siksi tämäkin paita sai lähteä.

vaatteita-kierratykseen-3

Lopulta sängyllä oli aikamoiset vaatepinot. Yllä näkyy kaikki kierrätykseen menneet vaatteet. Takimmaisin pino vasemmassa yläkulmassa on epäsiistimmin viikattu, sillä siinä on poisheitettävät vaatteet.

vaatteita-kierratykseen-4

Yllä lähikuvaa lahjoitettavista vaatteista, alla puolestaan poisheitettäviä vaatteita. Ne olivat niin kuluneita ja/tai rikkinäisiä, että ne joutivat pois. Kotivaatteita minulla on jo riittämiin, eli kaikkea ei voi säästää kotiretkuiksikaan.

vaatepino

Vaatteita tuli yhteensä yhdeksän kassillista (7 kierrätykseen, 2 roskiin). Roskiin meneviä vaatteita kertyi 37 kappaletta, joista osa oli vanhoja sukkia. Kierrätykseen puolestaan lähti peräti 60 vaatekappaletta ja 13 pyyhettä/lakanaa. Kokonaisuudessaan pääsin siis eroon 110 vaatteesta ja muusta kankaisesta, joita en enää ollut tarvinnut tai käyttänyt aikoihin. Ei hullumpaa!

jatesakit

Miltä kaapit sitten nyt näyttävät? Katsotaanpa.

siivotut-kaapit

Vasemmalla näkyvässä kaapissa säilytin ennen pyyhkeiden ja lakanoiden lisäksi myös osaa vaatteistani. Nyt kaapissa on vain pyyhkeitä ja lakanoita ja paljon tilaa. Oikealla on kuva nykyisestä vaatekaapistani. Tavoitteeni oli saada suurin piirtein kaikki vaatteeni vain yhteen kaappiin. Ei sullomalla tai ahtamalla, vaan ilmavasti. Välillä näytti jo pahalta, sillä meinasin alkaa säästää vaatteita, joita en koskaan käytä, mutta sitten taas valpastuin, ja lopulta vaatteet mahtuivat kaappiin niin hyvin, että sinne jäi jopa ylimääräistä tilaa.

siivotut-kaapit-2

Kaapin ulkopuolella ovat ulkovaatteet, yksi ainoa juhlamekkoni, lenkkivaatteet, alusvaatteet ja sukat. Viimeisimmät olisivat mahtuneet kaappiin vaivatta, mutta säilytän niitä niin kätevissä kukkapöytinä toimivissa vetolaatikoissa, että en tahtonut ottaa niitä kaappiin leviämään joka suuntaan.

siivotut-kaapit-3

Kesävaatteet laitoin kaapissa ylemmäksi, niitä kun ei vähään aikaan tarvitse.

Olen todella tyytyväinen siivoussaavutukseeni, enkä kaipaa mitään, mistä luovuin. Vaikka käytin yllä sanaa hävitysvimma, en todellisuudessa luopunut mistään sellaisesta, jonka perään alkaisin vielä itkeä. Oikeastaan on päinvastoin, eli tuntuu, että minulla on vieläkin melko paljon vaatteita. Se vasta saakin ajattelemaan, miten paljon minulla oli tarpeettomia vaatteita ennen siivousta. Vaikka karsinkin vaatteita rankasti, jään yhä miettimään, riittäisikö minulle esim. neljä neuletta seitsemän sijaan tai viisi kesämekkoa 12 sijaan. Toisaalta jos oikeastikin käytän kahtatoista eri mekkoa kesäaikaan (enkä juuri muita vaatteita kesällä käytäkään), niin silloin mekkoja saa olla tuo määrä.

Nyt kun olen päässyt näin hyvään vauhtiin, täytyy tarkkailla tilannetta ja luopua vielä suuremmasta määrästä, jos yhä tuntuu, että tietyt vaatteet eivät päädy käyttöön. Toisaalta jo nykyinen tilanne on reilusti parempi kuin uskalsin vielä hetki sitten odottaa!