Aihearkisto: Ruokapäiväkirja

Minun Suomeni

Vietin viikonlopun Suomessa. Viime visiittiini verrattuna olin nyt levollisempi. Ei tarvinnut hosua samalla tavalla, ei roudata muuttolaatikoita eikä toivoa, että löytäisin hyvät vuokralaiset kotiini. Kaikki se on nyt mennyttä, ja hyvä niin. Dublinissakaan eivät möhlineet yhtä pahasti kuin viimeksi, ja suora lento toi minut perille ihmisten aikoihin.

Tällä kertaa Suomi tarkoitti minulle

  • upeaa kotimetsää, totta kai

suomeni

  • maistuvaa koti- ja ravintolaruokaa

kasviscurry kesa

piirakka

Kasviscurryn ja punaviinimarjapiirakan ohjeet löytyvät kumpainenkin blogista.

selleripihvi

Yllä oleva selleripihvi tarjottiin vegaanisena Helsingin Wanhassa Myllyssä. Pihveistään ja purilaisistaan tutulla ravintolalla ei ole listallaan mitään vegaanista, mutta henkilökunta oli jo puhelimessa kertonut, että selleripihvi on mahdollista tarjota täysin vegaanisena. Tarjoilija oli ystävällinen ja osaava, ja tunsi eläinperäiset aineet selvästi keskivertosekasyöjää paremmin, ja myös pahoitteli sitä, että Wanha Mylly ei ole kasvisruoka-asioissa aallonharjalla. Täytyypä siis iloita siitä, että pihviravintolassa osataan (ja viitsitään) kuitenkin kokata edes yksi ateria vegaanisesti. Ja ateriahan on kaunis kuin mikä ja maistui vähintään yhtä hyvältä! Selleripihveissä oli tuntuvasti suolaa ja muita mausteita ja ne oli kypsennetty juuri sopivan pehmeiksi. Äiti piti erityisesti salaatista balsamicokastikkeella, ja uudet perunat ja öljyssä kuullotetut kasvikset viimeistelivät toimivan kokonaisuuden.

jaateloannos

Jälkiruoaksi tein siskon idean innoittamana jäätelöannoksen Oatlyn vaniljajäätelöstä, siirapista ja suolapähkinöistä. Niin herkkua ja voi, miten kaivattua! Ruoka saakin olla isossa osassa Suomessa käydessäni, sillä laihdun aina täällä Irlannissa, ja Suomen-visiitit melkein palauttavat minut entisiin mittoihini.

  • Brunbergin vegaanisia herkkuja

Kauralakut, marmeladit ja mustikkasuklaa odottivat minua kotona. Lakut ovat vegaanisia ja marmeladeista kaikki paitsi karmiinilla värjätyt punaiset. Mustikkasuklaata saa vain Brunbergin omista myymälöistä Porvoosta. Kylläpä minulle hankittuihin yllätysherkkuihin oli satsattu!

namit unet

Äiti oli hommannut minulle melatoniinia viimeisimmän kirjotukseni pakottamana. Kunpa en saisi äitiäni vieläkin sairaammaksi kuin hän jo on kaikella huolella, mitä kirjoitukseni saavat hänessä aikaan. Valmiste itsessään vaikuttaa luonnolliselta, eikä siinä ole mitään eläinperäisiä aineita. Menee varmasti kokeiluun, tiedä vaikka jo tänään.

Ihaninta viikonlopussa olivat tietysti omat rakkaat ja muistoni heistä. Isä vastassa lentokentällä. Mies syömässä kirsikoita sängyssä ja vilkuttamassa parvekkeella, kun lähdin lentokentälle. Piiloleikit siskonlasten kanssa. Äidin onnellinen ilme valokuvassa, jonka otin hänestä ravintolassa. En koskaan kestäisi, jos saisin vielä vajaan vuoden ajan vain pieniä välähdyksiä siitä elämästä, mikä ennen oli siunattua arkeani.

Onneksi Corkiin palaaminen oli paljon helpompaa tällä kertaa kuin viimeksi. Se johtuu siitä, etten tule tänne enää koskaan. Kun ensi kerralla tulen Suomeen, tulen jäädäkseni.

Vegaanista ruokaa Irlannissa

On aika esitellä Irlannin vegaanista ruokatarjontaa. Uskallan puhua Irlannista pelkän Corkin sijaan, koska Cork on Irlannin toiseksi suurin kaupunki, mikä tarkoittaa, että täällä on kattava valikoima kaikkea vegaanista. Koska Corkista löytyy myös useita erikoiskauppoja ja kasvisravintoloita, Dublinissa ei varmaankaan ole kovin erilaista olla vegaani. Missä vain syrjemmässä valikoima on totta kai kehnompi.

ruokaa Corkissa

Tarkoittaako edellinen, että Corkissa on helppoa olla vegaani? Kyllä ja ei. Vähänkin suuremmasta ruokakaupasta löytää kaikki vegaanin perusruoka-aineet eli viljat, palkokasvit, kasvikset, hedelmät, pähkinät ja jopa kasvimaidot, mutta esim. soijatuotteiden ja muiden ”vegaanilihojen” saatavuus voi olla heikohkoa. Maustetut tofut löytyvät erikoiskaupoista, joissa ne ovat älyttömän kalliita, ja löysinpähän jopa useita erilaisia vegaanisia jäätelöitä huokealla 20 euron litrahinnalla! Niinpä osa vegaaneille suunnatusta valikoimasta on tavallaan näennäistä, sillä harva haluaa tai pystyy maksamaan teollisista ruoista tuollaisia summia.

ruokaa Corkissa 5

Aamupalaruoista puurot ja murot ovat turvallisia vegaanin valintoja, ja myös Alpron jogurtteja löytyy suuremmista kaupoista. Vegaanista leipää joutuu yllättävästi vähän metsästämään, sillä täällä todella monissa leivissä on maitoa, usein vieläpä ainesosalistan kärkipäässä. Suomessahan lähes kaikki leivät ovat itsessään vegaanisia (poikkeuksena esim. piimälimput, juustosämpylät ja valkosipulivoipatongit), ja niinpä olin syönyt täällä lähes koko pussillisen täysjyväleipää ennen kuin tajusin, että tuotteessa on maitoa. Sen jälkeen olen joko ollut syömättä leipää tai ostanut herkulliseksi toteamaani karpalo-chiansiemenleipää, joka on vegaanista.

ruokaa Corkissa 3

Yllä olevista tuotteista Dee’s-merkkiset makkarat ja pihvit olivat niin mitäänsanomattomia ja kalliita, että niitä en ole toistamiseen ostanut. Niin hirveän näköisiäkin, että blogiin niitä ei olisi voinut kuvata. Sen sijaan kämppikseni minulle jättämät makkarat (vihreä paketti) olivat todella hyviä, ja löysinkin niitä myöhemmin erikoiskaupasta niin kalliilla, että jäivät ostamatta. Oma suosikkikauppani Irlannissa on Tesco, josta olen ostanut lukuisia paketteja mausteisia vegaanisia kasvispihvejä. Tescolla on laajin valikoima ja edullisimmat hinnat, ja heidän mottonsa onkin ”Every little helps”, mikä viittaa säästettyyn rahaan.

ruokaa Corkissa 7

Ehkä kaikista mukavin ruokalöytö täällä ovat paikalliset ja edulliset sesonkikasvikset. Olen syönyt alusta asti paljon kurkkua, tomaattia, pinaattia ja rucolaa. En muista ennen juurikaan syöneeni raakaa pinaattia, eli jotain aivan uuttakin on ruokavalioon tullut.

ruokaa Corkissa 2

Toin Suomesta muutamia ruokia mukanani: härkäpapurouheseosta, edamame-spagettia ja chiansiemeniä. Olin alkanut jo Suomessa laittaa chiansiemeniä kaurapuuron joukkoon, joten jatkoin sitä perinnettä täällä. Härkäpapuseos ja edamame olivat äidiltä saatuja, enkä raaskinut jättää niitä Suomeen. Edamame on vain vedestä ja soijapavuista tehtyä pastaa, ja siten hyvin ravinteikasta ja proteiinipitoista. Härkäpapurouhe on neutraalin makuista ja helppokäyttöistä.

ruokaa Corkissa 6

Herkkujenkin puolelta aloin lopulta löytää kaikenlaista, kuten keksejä, vanukkaita, jäätelötuutteja, omenaisia leipomuksia ja reilusti karkkejakin. Täällä myydään hurjia määriä erilaisia pullamaisia tuotteita ja leivoksia, ja ainoa mahdollisesti vegaaninen tuote, joka silloin tällöin on valikoimissa, on omenapiirakka muodossa tai toisessa. Heti jos piirakassa on jotain muuta kuin omenaa (esim. marjoja), se ei ole vegaaninen, mutta omenaiset hyveet ovat usein vegaanisia. Hassua mutta totta!

ruokaa Corkissa 11

Nämä upean näköiset karkit ostin oltuani Corkissa lähes kuukauden. En ole enää aikoihin ollut kovin suuri karkkien ystävä (leipomukset ja keksit menevät niiden ohi), mutta ostin monta eri pientä pussia vegaanisia nameja, kun niitä kerran satuin löytämään. Löysin täältä jopa lakuja, joista kaikki paitsi ostamani olivat Pandalta Suomesta! Tikkarit ja lakut ovat erikoisliikkeestä, muut namit puolestaan Marks & Spenceriltä. Karkkien kohdalla ainesosalistat pitää syynätä liivatteen, karmiinin (naaraskirvoista saatava punainen väriaine), hunajan ja mehiläisvahan osalta. Ajatella, että satuin löytämään noin monia, joissa ei ole mitään eläinperäistä.

Lisäksi olen syönyt paljon perunoita ja pakastekasviksia, kuinkas muuten. Irlanti on siitä hyvä tärkkelysmaa, että täällä on luotettu kautta historian perunan voimaan. Perunarutto kohteli erityisen kaltoin Irlantia juuri siksi, että täällä elettiin pitkälti perunoita syömällä. Yhä täällä on kaupoissa isoja perunasäkkejä, joista minäkin valitsen aina viiden kilon säkin. Vaikka olen kirjoittanut paljon perunasta, vieläkin ihmetyttää, miten mahtavaa ravintoa se on!

Vegaanista ruokaa matkalla (Madeira edition)

Kirjoitin aikoinaan Vegaanista ruokaa matkalla -postauksen Kreikasta, ja sehän on hyvin karua luettavaa. Erityisen ikäväksi Kreikan-kokemuksen teki se, että maan ruokaa mainostetaan niin kasvisvoittoiseksi ja terveelliseksi, vaikka todellisuudessa siellä syötiin eniten roskaruokaa, eikä ravintoiloilla siksi ollut tarjota paljoakaan muuta. Myöskään kioskin kokoisista kaupoista ei löytynyt lähinnä muuta kuin kurkkua ja tomaattia. Mutta nyt asiat ovat toisin!

evasleipa

Madeiralla (tai tarkemmin ottaen Funchalissa) vegaani löytää yhtä sun toista syötävää jo pelkästään ruokakaupan antimista. Itse kokkaamalla toki saa tehtyä vaikka mitä, mutta matkalainen ei välttämättä halua viettää aikaa keittiössä. Silloin valmisruoat, kuten vegaaniset siemenpohjaiset kasvispihvit ja soijapohjaiset samosat (mausteiset ”jauheliha”taskut), ovat käteviä ja ilahduttavia löytöjä.

Aamupalaruokia löytyy kaikkein helpoiten. Itse olen syönyt täällä kaikenlaisia leipiä maapähkinävoilla ja kasviksilla, erilaisia vegaanisia jogurtteja ja muroja ja myslejä riisimaidolla (myös kaura- ja mantelimaitoa löytyy useita laatuja vähänkin suuremmista marketeista) banaanipalojen kera.

Madeira tunnetaan omasta banaanilajikkeestaan, joka on liian lyhyt päästäkseen EU:n markkinoille (miten hölmöä!). Niinpä 80 – 95 prosenttia Madeiran banaaneista viedään Manner-Portugaliin madeiralaisten itse syödessä loput. (Jos ravintolan menussa lukee jonkin ruoan kohdalla ”Madeira style” tai jotain vastaavaa, se tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että ruoassa on banaania.)

iltaruokia

Kuvakollaasissa yllä on joitakin iltaruokiani. Paahdetut kastanjat ovat ihana paikallinen herkku ja käyvät naposteltaviksi tai jonkin muun ruoan kylkeen. Myös ananas on mehukasta ja makeaa, mutta sen hedelmähapot ovat niin vahvat, että suuni on ”palanut” jo kahdesti. Kielen pinta meni tulipunaiseksi ja nousi täyteen pienenpieniä rakkuloita, ja huulet turposivat kunnon pusuhuuliksi. Suussa kihelmöi vielä seuraavanakin päivänä. Ananasta on vielä jäljellä jääkaapissa, mutta en ehkä halua syövyttää kieltäni enää kolmatta kertaa!

Entä ravintolasyöminen? Emme ole syöneet tällä reissulla paljonkaan ravintoloissa, koska asumme niin lähellä hyvin varustettua ruokakauppaa, mutta jo yksi ravintolakäynti riitti muistuttamaan, miten haastavaa vegaaninen syöminen ravintoloissa on. Menussa riitti valinnanvaraa, ja silti sieltä ei löytynyt yhtäkään ruokaa valmiiksi vegaanisena. Esimerkiksi kaikki keitot, jotka ovat alkuruokina tavallisia, oli pilattu kermalla. (Löysin samaisia sosekeittoja vegaanisina omasta ruokakaupastamme.) Samaten kaikissa pastaruoissa oli joko lihaa tai katkarapuja, aina kermakastikkeessa. Pastan saaminen ilman kermaa, muita maitotuotteita ja juustoa oli silti helppoa, kun selitin toiveeni tarjoilijalle.

sienipastaa

Pasta olikin todella maistuvaa! Tilasin pastan sienien, oreganon ja tomaatin kera (yksi oliivirinkula on keskellä koristeena!) ja pyysin jättämään kerman pois. Olin pohtinut ennen ruoan saamista, käyttääkö kokki mielikuvitustaan vai tuodaanko pastani kuivana. Luovuutta oli onneksi käytetty, sillä kastike oli herkullista ja siinä oli ainakin tomaattia, oliiviöljyä ja jokin kieltä kutkuttava maustesekoitus. Karamellisoitu sipuli toi ruokaan syvyyttä ja sielukkuutta.

Olin siis hyvin tyytyväinen omaan ateriaani, mutta ympärille katsominen paljasti, millaista vegaaninen syöminen ravintoloissa on yleisesti. Vieressämme istuneille pariskunnille tuotiin kermaista parsakeittoa, liha- ja kala-aterioita, omenapiirakkaa, suklaavaahtoa ja jonkinlaisia lättyjä jäätelön kanssa. Itse olisin voinut saada ainokaisen pastan sijaan lisukkeiksi tarkoitettuja perunoita, riisiä, vihreitä papuja ja porkkanoita. Jälkiruokalistalta olisin saanut hedelmäsalaatin 3,50 eurolla.

Kun kävelimme ravintolasta kämpille, aloin kuitenkin miettiä, että vegaaninen syöminen ei oikeasti ole lainkaan niin rajoittavaa, kuin mitä ravintolaillallisen perusteella voisi päätellä. Kun kerma kerran sattui olemaan illan pääongelma, niin kermahan olisi voinut olla esim. soija-, kaura- tai kookoskermaa (joita jopa täällä kaupoissa myydään). Todellisuudessa kasvisravinto siis tarjoaa ENEMMÄN vaihtoehtoja kuin sekasyömärin eläinperäinen kermaruokavalio, mutta tämä ei tietenkään näy perusravintoloissa.

tofua marinoitumassa

Nyt lähdemme kävellen Câmara de Lobosiin, ja minulla on jo tofu marinoitumassa iltaa varten. Marinadista tuli onnistunutta ottaen huomioon, että emme enää osta uusia ruokia, vaan syömme kaappeja tyhjiksi. Marinadissa on ketsuppia, vedellä ohennettua aprikoosimarmeladia ja pippuria. Ei hassumpaa!