Aihearkisto: Reseptit

Mangokakku (vegaaninen)

Pitkästä aikaa teki mieli leipoa kakku. Heitin kesäkuussa valtaosan paperikätköistäni pois, mutta mangokakun reseptin päätin säästää sillä mielellä, että leivon sen vielä joskus.

Pitkästä aikaa teki myös mieli käyttää aikaa koristeluun. Alkuperäisessä reseptissä käsketään koristelemaan kakku syötävillä kukilla, mutta minulla oli visio mansikoista, mintusta ja sitruunamelissasta, joten niinpä kaunistin kakun niillä.

Resepti on Hyvä terveys -lehdestä, ja se löytyy myös netistä.

Mangokakku

Pohja:

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl soijajauhetta
  • 1 rkl maissijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 150 g maidotonta kasvislevitettä
  • 1,5 dl agavesiirappia tai tummaa sokeria
  • 1,5 prk lasten mangososetta (Piltti)
  • 3,5 dl soijamaitoa

Päällinen:

  • 75 g pehmeää maidotonta kasvislevitettä
  • 1 1/4 dl tomusokeria
  • 3/4 dl maissijauhoja
  • 1,5 prk lasten mangososetta (Piltti)

  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Sulata levite, lisää joukkoon siirappi ja mangosose. Lisää kuvien ainesten joukkoon. Lisää lopuksi soijamaito ja sekoita hyvin.
  2. Voitele irtopohjainen kakkuvuoka ja ripottele pinnalle esimerkiksi kookoshiutaleita. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Jäähdytä kakku kunnolla ennen kuorruttamista. Sekoita kaikki päällyksen ainekset keskenään ja levitä kakun päälle. Koristele hedelmillä ja syötävillä kukilla.

Oli mukava leipoa omissa kirjoissani jotain vähän erilaista. Hedelmä(täyte)kakut eivät ole suosikkejani, ja mm. jäätelöiden kohdalla en koskaan valitse mangoa, jos valittavana on vaikkapa toffeeta tai lakritsia, mutta tällä kertaa teki varta vasten mieli leipoa juuri mangokakku. Makukin oli oikein kiva, joskin rakenne olisi voinut olla kuohkeampi. Itse maku ja pirteä ulkonäkö kuitenkin ilostuttivat!

Haudutettu koiranlihapata (ei-vegaaninen lihansyöjän unelma)

Koiranliha ja koirien kohtelu ovat olleet tapetilla viime aikoina. Ensin silmiini osui Ylen juttu koirien tarkoituksellisesta kiduttamisesta Espanjassa, ja sitten Helsingin Sanomien juttu koiranlihan myymisestä ja syömisestä Etelä-Koreassa. Näissä aiheissa ei toki ole mitään uutta. Koiria on kidutettu ja/tai syöty tietyissä maissa ja kulttuureissa jo pitkään. Moni lienee myös kuullut jokakesäisestä Yulinin koiranlihafestivaalista, jota vietetään Kiinassa ja joka näyttää tältä:

Aiheesta innostuneena minäkin päätin osallistua koirarientoihin jakamalla koiranlihareseptin ja sellaista koiratietoutta, mitä kaikilla ei ehkä ole.

Haudutettu koiranlihapata

  • 1 keskikokoinen koira
  • sipulia
  • ananasviipaleita
  • vihreää paprikaa
  • tomaattisosetta
  • kiehuvaa vettä
  • laakerinlehtiä
  • Tabasco-kastiketta
  • koiranmaksapyreetä

Marinadi:

  • viinietikkaa
  • pippuria
  • suolaa
  • valkosipulin kynsiä

1. Tapa ja nylje koira. Kypsennä avotulen yllä. Poista nahka, kun se on vielä lämmin, ja siirrä sivuun myöhempää käyttöä varten. Leikkaa liha kahden ja puolen senttimetrin kokoisiksi paloiksi.

2. Anna lihan maustua marinadissa kaksi tuntia. Paista lihapalat öljyssä isossa wokkipannussa avotulen yllä. Lisää silputtu sipuli ja ananaspalat ja kuullota.

3. Kaada joukkoon tomaattisose, kiehuva vesi, pilkottu vihreä paprika, laakerinlehdet ja Tabasco-kastike. Anna hautua kannen alla, kunnes liha on mureaa.

4. Lisää lopuksi koiranmaksapyree, ja keitä vielä 5 – 7 minuuttia.

Nam! Ruokalaji on klassikko Filippiineillä, ja sopii tarjottavaksi erityisesti häihin.

Tiesitkö tämän koirista?

Vaikka koirien syöminen on laillista 44 osavaltiossa Yhdysvalloissa, siellä paatuneimmatkaan lihansyöjät eivät syö koiria. Vaikka eläinvauvoista maistuvat niin vasikat kuin karitsatkin, koiranpentuja ei ihmisten lautasilla näy.

Porsaat ovat vähintään yhtä älykkäitä ja tunnekyvykkäitä kuin koirat, ja sopivat myös seuraeläimiksi.

Ravitsemuksellisesti koiranliha on täysin vastaavaa ihmiselle kuin mikä tahansa muukin liha.

Koiranlihaa ovat syöneet eri kansat ympäri maailmaa kautta historian: 300-lukuisista haudoista on löytynyt kuvauksia koirien teurastamisesta muiden ruokaeläinten ohella, ja koiranlihan tiedetään maistuneen roomalaisille, korealaisille, kiinalaisille, filippiiniläisille, Hippokrateelle, dakota-intiaaneille, havaijilaisille, asteekeille ja nigerialaisille. Lihansyöntiähän usein perustellaan juuri sillä, että ”niin on aina tehty”, eli vedotaan tapoihin ja tottumuksiin. Miksi tällainen ajattelu ei ulotu koiriin vieläkin laajemmin? Miksi koirien syöminen länsimaissa on tabu, mutta niin monien muiden eläinten syöminen ei?

Koirat lähestulkoon kerjäävät, että söisimme niitä. Joka vuosi maailmassa lopetetaan kolmesta neljään miljoonaa (kulku)koiraa ja -kissaa. Se tarkoittaa, että miljoonia kiloa lihaa heitetään hukkaan joka vuosi, mikä on valtava ympäristöllinen ja taloudellinen ongelma. Amerikassa kulkukoirien ja -kissojen lihaa syötetään karjaeläimille, jotka länsimainen ihminen sitten kelpuuttaa omaksi ruoakseen. Koiran- ja kissanlihan kierrättäminen ihmisravinnoksi muiden eläinten kautta on tarpeetonta tuhlaamista, koska voisimme syödä koirat ja kissat suoraan itse.

Mikä siis estää meitä syömästä koiranlihaa? No kun koirat ovat niin ihania ja söpöjä! Nykyisessä lihanhimoisessa maailmassa meillä ei tulisi olla varaa moiseen hempeilyyn. Myös lehmät, porsaat, kanat ja lampaat ovat ihania ja söpöjä, mutta ei se estä meitä syömästä niitä.

Etkö siltikään ole vakuuttunut? Eikö vesi herahda kielelle, kun näet tämän?

Ai ei herahtanut? No entä syttyykö syömishimosi, kun näet nämä?

Ai ei syttynyt? Jo nyt on kumma. Koiria, porsaita ja lampaita on kuitenkin syöty iät ja ajat, mikä onkin varsin perusteltu ja järkevä syy syödä niitä myös nyt ja jatkossa. Kun lisäksi ottaa huomioon koirien reilun saatavuuden, todennäköisen vapaudessa kasvamisen, niiden edullisuuden ja herkullisen maun, ei ole yhtäkään syytä olla syömättä koiria, mikäli muidenkin eläinten liha maistuu.

Reseptin ja koiratiedon lähde: Safran Foer, Jonathan. Eating Animals (2009).

Mustikkatorttu (vegaaninen)

Mitä tehdä, kun pakastimessa on hurjasti viime kesänä/syksynä poimimiani mustikoita, ja pakastimen pitäisi pian olla tyhjä uutta asukasta varten?

Mustikkatorttua tietenkin! Olen jo tehnyt mustikoista lukuisia pirtelöitä ja laittanut niitä puuron sekaan, ja halusin nyt jotain muuta. Ajatus mustikkapiirakasta houkutti, mutta tiesin, ettei minulla ollut vaniljakastiketta tai -jäätelöä, mitä marjapiirakat usein vaativat kylkeensä. Muistin tehneeni jo teininä sellaista mustikkatorttua, joka on itsessään niin hyvää, ettei se välttämättä vaadi mitään sooseja päälleen. Niinpä kaivoin reseptin esiin. Torttu on helppo ja nopea tehdä, vaatii vain vähän raaka-aineita, ja se todella on melkoisen herkullista paljaanakin. Herkullisuus johtuu sokerista ja rasvasta, joista viimeisintä en käyttänyt lainkaan aiemmin jakamassani mustikkapiirakkareseptissä. Minulla oli rasvaa jäljellä vappuna leipomistani munkeista, joten nyt sain oivasti käytettyä myös sitä.

Tarjosin mustikkatorttureseptiä aikoinaan yläasteemme kokoamaan reseptikirjaan, johon se myös pääsi. Niinpä en tiedä sen alkuperäistä keksijää, mutta olenkin muokannut sitä hieman vuosien varrella. Omaan versiooni ei tule esim. kananmunaa ja hyytelösokeria, sillä resepti toimii hyvin ilmankin.

Mustikkatorttu

Murotaikinapohja:
  • 200 g margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Täyte:
  • 6 dl mustikoita
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • (1 tl vaniljasokeria)
  1. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi.
  2. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan kaapimella sekoittaen.
  3. Levitä taikina voidellun vuoan pohjalle (ja reunoille).
  4. Sekoita täytteen aineet keskenään, ja kaada täyte taikinan päälle vuokaan.
  5. Paista mustikkatorttua 200 asteessa uunin keskitasossa 20 – 25 minuuttia.

Noin helposti torttu tosiaan syntyy!

Suosittelen, että taikinaa ei vedä vuoan reunoille, sillä reunat paistuvat, kuivuvat ja mahdollisesti palavat, vaikka torttu on keskemmältä vielä raaka. Toinen ja samalla viimeinen vinkki on se, että ei kannata pelästyä, vaikka tortun täyte on 20 – 25 minuutin kohdalla vielä aivan hyllyvä; se hyytyy täydellisesti, kun tortun antaa jäähtyä.

Erilaisia vaniljakastikkeita tai -jäätelöitä voi halutessaan käyttää, mutta rasvainen ja makea torttu maistuu mainiolta sellaisenaankin.