Aihearkisto: Liikunta

Rankin joululahja

Tämänvuotinen joulunvietto on tuntunut kumman väsyttävältä, ja olenkin nyt aika poikki. Tuntemuksiini tosin ehkä vaikuttaa yksi saamani lahja. Sain taas lähes yksinomaan hyödyllisiä käyttölahjoja niin kuin viimekin vuonna, ja yksi niistä näyttää tältä:

suspension-trainer

Jotenkin tuosta tulee mieleen jonkinlainen säädettävä sidontaväline, ja köysien mukana tullut DVD:kin viittaa rohkeampiin leikkeihin kaikkine pyllistelyineen, asentoineen ja kuvakulmineen.

kovaa-treenia

Todellisuudessa köydet ovat kuntoharjoitteluhihnat, joilla saa treenattua koko kroppaa oman painon toimiessa vastuksena. Hihnat saa asennettua mihin tahansa oveen, joka aukeaa itsestä poispäin. Mitään ruuveja ja porailuja ei tarvita, vaan hihnat pysyvät lujasti paikoillaan, kun ovikiinnitin asetetaan toiselle puolelle ovea kuin hihnat, ja ovi suljetaan.

kuntoharjoitteluhihnat

Sain hihnat mieheltä, joka tietää halustani treenata erikseen käsivarsia. Juostessa ja kävellessä saan tarpeeksi jalkatreeniä, mutta käsille kaipaan muuta harjoittelua, koska niiden lihakset eivät muuten rasitu tarpeeksi. Tähän asti olen nostellut viiden kilon käsipainoja, ja lisäksi minulla on ollut itsetehty lakanapatentti ylläkin näkyvässä leuanvetotangossa, joka oli asunnossani jo tänne muuttaessani. Lakanasta roikkumalla sain itse asiassa tehtyä yllättävänkin samanlaisia harjoituksia kuin nyt näillä hihnoilla, mutta toki hihnat ovat paljon ammattimaisemmat, turvallisemmat ja pitemmät, mikä mahdollistaa laajemmat liikeradat. Lisäksi kahvoista saa miellyttävän otteen, kun taas lakanasta roikkumalla sain aina kämmenet kipeiksi.

Hihnoista roikkuminen oli niin kivaa, että treenasin niillä joulupäivänä noin puolitoista tuntia (paketin mukana tullut DVD oheistaa paljon lyhyempään harjoitteluun). En tuntenut harjoitelleeni kunnolla, joten nostelin treenin päälle vielä vähän painoja. Illemmalla lähdin normaalille parin tunnin juoksulenkilleni. Yleensä pidän käsivarsissa tuntuvasta miellyttävästä kivusta treenausta seuraavana päivänä, mutta tänään käsivarret ovat sen verran piestyt, että pukeminenkin on vaivalloista varsinkin neuleiden ja takkien kohdalla. Toisin sanoen vähäisempikin treeni olisi riittänyt, mutta ilouutinen on toki se, että hihnat toimivat mainiosti! Ja kun treeni on niin mukavaa, ettei edes tajua treenaavansa rankasti, niin kuntolaitteelta ei voi enempää vaatia.

Puuttuva palanen vihdoin paikoilleen

Se tunne, kun jokin miellyttävä mutta samalla varsin työläs homma jää roikkumaan ja lopulta kokonaan tekemättä.

Blogiuralleni ei mahdu montaa aihetta, joista olisin luvannut kirjoittaa, mutta joista en sitten koskaan kirjoittanutkaan. Blogin alkuaikoina lupauksia tuli tehtyä enemmän, ja pari juttua jäi kirjoittamatta. Kukaan ei kysellyt luvattujen juttujen perään, enkä itse enää ollut aiheista riittävän innostunut. Mutta yhden kerran on käynyt niin, että vaikka olin enemmän kuin innostunut aiheesta, kirjoittaminen silti jäi. Niin kävi silloin, kun Irlanti tuli Madeiran ja minun väliin.

madeiran-kukkaloistoa

Lähdin Irlantiin viime maaliskuussa, jolloin vielä kirjoittelin tuoreesta ja mitä mahtavimmasta Madeiran-matkastamme. Olin saanut kaiken muun kirjoitettua, mutta patikkaretkistä kertominen jäi kesken. Kaikkiaan kahdeksasta vaelluksesta olin kirjoittanut vasta viidestä (niistä voi lukea teksteissä Viikon liikuntasaldo ja Kännissä kohti kuolemaa ja muuta jännittävää). Nyt kerron vihdoin puuttuvista kolmesta vaelluksesta. Koko ajan synkkenevät ja ankeammaksi käyvät syyspäivät motivoivat minua siihen! Kirjoitus auttaa myös sen miettimisessä, lähtisimmekö miehen kanssa taas Madeiralle tulevana talvikautena, vai suuntaisimmeko jonnekin muualle.

Muistutuksena, että vaellusoppaanamme toimi Pentti Korpelan kirja Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010), ja Googlen karttakuvat antavat taas hyvän käsityksen siitä, missä päin saarta reitit sijaitsevat.

1. Vuoristopanoraamojen polku

  • Reitti: Boca da Corrida – Boca do Cerro – Encumeada
  • Pituus 14 km, taso keskivaativa, kesto 5 t 45 min

vuoristopanoraama-kartta

Patikoiminen vuoristossa ei tästä enää parane, sillä luvassa oli Korpelan sanojen mukaan ”viiden tähden vuoristokävely”. Ylisanoista ei ollut kyse, vaan maisemat todella olivat huikeat joka suuntaan.

vuoristopanoraamojen-polku

Yllä oikealla näkyy Curral das Freiras eli Nunnien laakso. Aikaisemmilla Madeiran-matkoilla olemme patikoineet myös lähempänä laaksoa ja laskeutuneet sinne.

vuoristopanoraamojen-polku-2

Saimme kulkea hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, mitä emme osanneet odottaa helmikuiselta vuoristolta. Muutamat vastaantulevat brittituristit pitivät lämpöä liiankin tukalana, mutta me nautimme ja istahdimme katsomaan yllä näkyvää Pico Grandea (1654 m). Aurinko tuntui paistavan korkealta, ja käsivarsia alkoi jo kuumottaa.

vuoristopanoraamojen-polku-3

Liskoille tarjosimme pikkuriikkisiä omenanpaloja.

vuoristopanoraamojen-polku-4

vuoristopanoraamojen-polku-5

Parissa kohdassa polku oli kadonnut maanvyörymän takia (ks. kuva yllä ja alla). Mitään vaaranpaikkaa ei silti ollut, lähinnä matkanteko vain vähän hidastui.

vuoristopanoraamojen-polku-6

vuoristopanoraamojen-polku-7

Maassa oleva lumi osoitti, että lämmintä ja ihanaa oli vain vuorten tietyillä puolilla. Alemmas ja samalla vuoriston varjopuolelle kuljettaessa ilmakin oli luonnollisesti kylmempää.

vuoristopanoraamojen-polku-8

Vaikka oli vuoristoista, silti oli kovin vehreääkin. Madeira ei koskaan petä vehreyden perässä matkaavaa, kun jopa vuoristossa on vihreää!

vuoristopanoraamojen-polku-9

Tällaisessa kohdassa esitän miehelle aina saman kysymyksen: ”Kuinka kivaa susta olis asua tossa talossa [osoittaa yhtä rinteellä näkyvistä taloista]?” Välimatkat ja etäisyydet voisivat olla pitkiä ja hankalia moneen muuhun saaren kolkkaan, mutta olisihan oma koti tuossa maisemassa muuten kovin kiehtova ajatus!

vuoristopanoraamojen-polku-10

Tietyissä kohdissa polku oli kivetty ja hyvin ylläpidetty. Ja millaisiin maisemiin saimmekaan laskeutua (ks. kuva alla); Madeira joko yksinkertaisesti on maailman upeimpia kohteita, tai sitten se on vienyt jalat alta vain mieheltä ja minulta.

vuoristopanoraamojen-polku-11

2. Rantapromenadia kalastajakylään

  • Reitti: Funchal – Lido – Praia Formosa – Câmara de Lobos + takaisin Funchaliin
  • Pituus 18,5 km, taso keskivaativa, kesto 5 t

camara-de-lobos-kartta

Juuri tällä kävelyllä näimme seksiä harjoittelevan pariskunnan, mistä kirjoitin aikoinaan oman juttunsa. Kirjoitus on Madeira-sarjani luetuin, eli seksi todella myy.

pariskunta rannalla

Kävelyn ideana oli kuitenkin päästä tunnelmalliseen kalastajakylään Câmara de Lobosiin. Siinä missä koko reissumme kaikki muut vaellukset olivat meille uusia, tämä kävely oli meille tuttu, ja olemme kulkeneet sitä edestakaisin lukuisia kertoja. Tein myös kaikki juoksulenkkini Câmaran suuntaan, koska sinne menevä rantapromenadi on niin toimiva. Se on kohtalaisen uusi, ja on siksi hyvässä kunnossa ja lenkkeilijöiden suosiossa.

camara-de-lobos

Ehdimme paikalle juuri sopivasti ennen hämärää, ja todistimme paikan tunnelmaa valojen syttyessä ja illan pimetessä. Koska rantapromenadi on valaistu, sitä pitkin voi kulkea pimeässäkin toisin kuin maastossa, missä pimeys herkästi sotkee kuviot.

camara-de-lobos-2

Yllä näkyvillä pikkupurtiloilla kalastajat lähtevät öisille pyyntireissuilleen. Korpelan mukaan kalastajat pääsevät vesille vain muutamana yönä viikossa kovan merenkäynnin vuoksi. Kalastajat ovat taitavia ja pyytävät varsinkin Madeiran kansalliskalaa espadaa (viralliselta nimeltään mustahuotrakala, joka on varsin häijyn näköinen vonkale!). Valitettavasti kalastajat tuhlaavat tienestinsä liian usein Câmara de Lobosin lukuisissa baareissa, ja alue onkin Madeiran köyhintä. Itsehän kävin ensi kertaa Madeiralla peräti yli 20 vuotta sitten, ja silloin lapset kerjäsivät siellä täällä, myös Funchalissa. Nykyään kerjäläisiä voi tavata lähinnä enää vain Câmara de Lobosissa. Kuvista sitä ei kyllä arvaisi.

camara-de-lobos-3

Turisteille Câmara de Lobosia myydään Winston Churchillin avulla, sillä hän viihtyi ja maalasi siellä 1950-luvun taitteessa.

camara-de-lobos-4

Pimeässä sama maisema näyttää kovin erilaiselta.

camara-de-lobos-5

3. Saniaispuita ja villiä vehreyttä

  • Reitti: Portela – Serra das Funduras – Casa das Funduras (vuoristomaja) – Fajã dos Rolos – Ribeira de Machico
  • Pituus 15,5 km, taso helppo, kesto 4 t

saniaismetsareitti

Google Maps ei tunne tätä Madeiran aluetta juurikaan, joten sattuikin sopivasti, että otin yllä näkyvästä kyltistä kuvan.

saniaismetsareitti-2

Oli viimeinen kokonainen lomapäivämme ja siten viimeisen vaelluksen aika. Tältä kävelyltä odotimme lupausten mukaisesti juuri saniaisia ja nimenomaan puiden muodossa, koska emme olleet koskaan nähneet sellaisia. Yllä näkyy Kotkakallio.

saniaismetsareitti-3

Saimme taas todisteen Madeiran mikroilmastoista, sillä Funchalissa oli aurinkoista ja nättiä, mutta pitkällä koillisessa satoi, ja oma reittimme löytyi juuri sieltä. Vaikka sade ei ollut rankkaa, vettä oli silti ehtinyt paikoin kertyä.

saniaismetsareitti-4

saniaismetsareitti-5

Välillä oli pakko jäädä ihastelemaan oksien välistä näkyvää Porto da Cruzia. Matkaa oli kuitenkin jatkettava saniaispuiden toivossa. Saniaisia oli kyllä vilahdellut joka puolella, mutta odotimme yhä varsinaisia puita.

saniaismetsareitti-6

saniainen

Kuvassa yllä on saniaisen ”poikanen” tai ”nuppu”. Erikoisen näköinen heppu ja kiva sykerö!

saniaismetsareitti-7

saniaismetsareitti-8

saniaismetsareitti-9

Vau, metsästä löytyi kiistatta saniaispuita! Ne onnistuivat lumoamaan meidät. Ja tuo vihreän sävy, ah!

Reitin loppupuolella näimme taas paloja Machicosta, tuosta Madeiran kaupunkisuosikistamme.

saniaismetsareitti-11

saniaismetsareitti-12

***

Niinpä teimme kahden viikon aikana kahdeksan virallista vaellusta. Kilometrejä niistä kertyi yhteensä yli sata (tarkalleen ottaen 101,5 km). Lisäksi kävimme useilla kaupunkikävelyillä, ja itse tein neljä juoksulenkkiä, joiden pituudet vaihtelivat 10 ja 15 kilometrin välillä. Löhölomasta ei siis selvästi ollut kyse, mutta meille löhöily ei olisikaan lomaa, vaan aina on päästävä maastoon!

Sattuu, sattuu, sattuu…

Tuo sana tulee suustamme joka askeleella, kun

  • vaellusta on takana yli 20 kilometriä,
  • olemme nousseet reilusta 800 metristä yli 1 600 metriin metsäpolkuja pitkin ja laskeutuneet takaisin lähelle aloituskorkeutta,
  • ja vaellus on kestänyt lähes 10 tuntia.

Vaellusreitti: Kranjska Gora – Vršič – Kranjska Gora (pituus 24 km)

Vršič on 1 611 metriä korkea vuori, jonka päätimme valloittaa. Vršičin solaan pääsee helposti autolla, eli vuorelle kapuaminen ei ole kummoinen saavutus niille lukuisille, jotka ajavat solaan, mutta itse olimme kulkeneet jo yli kuusi tuntia päästessämme huipulle. Mietimmekin, kuinka paljon ihmisiä solassa olisi ollut, jos sinne pääsisi vain kävelemällä meidän kulkemaamme reittiä pitkin (valtaosa kävijöistä oli tullut paikalle autolla tai moottoripyörällä). Ei sillä, että solassa olisi ollut paljon väkeä nytkään, mutta helppo saavutettavuus toki lisää kävijöiden määrää.

kranjska gora 13

Maisemia vaelluksen alkutaipaleelta. Oli kaunista ja kuumaa, metsän suojissa oli onneksi viileämpää.

kranjska gora 15

kranjska gora 14

Alla näkyy kohta, josta Vršičille lähdetään nousemaan (meidän suunnasta tullessa). Tähän pisteeseen päästyämme olimme patikoineet jo neljä ja puoli tuntia.

kranjska gora 16

kranjska gora 17

Näissä maisemissa kipusimme koko ajan ylemmäs ja ylemmäs.

kranjska gora 18

kranjska gora 19

Alla kerrotaan pakananaisesta, jonka kasvot luonto itse on muovannut kallioon. Luulin, että kasvoja saisi todella hakea kalliosta ne löytääkseen, ja vain harva pääsisi todistamaan hyväsydämisen naisen lempeyttä, mutta mies löysi kasvot saman tien.

kranjska gora 20

Kasvothan näkyvät aivan selvästi! Ei ihme, että tuolla ilmeellä varustettu nainen on varjellut kulkijoita kautta aikojen.

kranjska gora 22

kranjska gora 21

Tässä vaiheessa huippu alkoi jo häämöttää. Lippu muistutti meitä siitä, missä maassa ylipäänsä olemme.

kranjska gora 23

Alla olemme saavuttaneet huipun. Sillä oli tuulista, pilvistä ja viileää niin kuin huipuilla on tapana olla. Huipulle pääseminen on usein hienoa vain saavutuksena, sillä näkymiin sillä ei juurikaan ole merkitystä enää siinä vaiheessa, kun ollaan jo hyvin korkealla. Rustasimme kuitenkin tavan vuoksi jotain huipulla odottavaan vihkoseen.

kranjska gora 24

kranjska gora 25

kranjska gora 31

Oli aika aloittaa laskeutuminen. Pysähdyimme viimeiselle varsinaiselle eväshetkelle alla näkyvän mökin viereen.

kranjska gora 26

Alla olevat kuvat ovat paluumatkalta. Paluu taittui huomattavasti menomatkaa nopeammin ja osittain eri reittiä pitkin. Mennessä kuljimme lähinnä metsissä, paluumatka puolestaan kulki usein joen viertä pitkin sellaisella tiellä, joka kelpaisi paikoitellen jopa ajotieksi.

kranjska gora 27

kranjska gora 28

kranjska gora 29

kranjska gora 30

Loma-asunnollemme saapui kaksi väsynyttä patikoitsijaa. Urakasta palautuminen on onneksi nopeaa, vaikka vaikeaksi luokitellusta vaelluksesta on kyse, eikä kumpikaan venäyttänyt saati murtanut mitään!