Aihearkisto: Kieli

Kulli ja pillu

Olen kertonut blogissa massiivisesta raakkausprojektista, jonka aloitin toden teolla vähän aikaa sitten. Viikon ajan olen keskittynyt nimenomaan papereiden läpikäymiseen ja hävittämiseen. Tulostakin on vihdoin syntynyt, mistä kertonen enemmän huomenna, mutta pari paperia ansaitsee oman esittelynsä.

Yläastepapereiden joukosta löytyi biologian tunnilla käytettyä opetusmateriaalia, jota muistan ihmetelleeni kovasti jo 15-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten.

Tekstit kullista ja pillusta särähtivät korviini pahasti jo silloin. Ne sanat eivät käytännössä kuulu sanavarastooni tänäkään päivänä. Voin kuvitella käyttäväni niitä ainoastaan halventavassa merkityksessä ollessani vihainen jollekulle, mutta tavallisessa puheessa en koskaan viittaa kenenkään alapäähän kullina tai pilluna. Nuo sanat vain kerrassaan ovat niin käsittämättömän rumia! Tosin monet muut vastaavat ilmaukset, kuten kyrpä ja tussu, eivät puhuttele yhtään kullia ja pillua enempää.

Merkittävintä opetusmateriaalin tekstissä on se, että kullista ja pillusta ennustetaan tulevan yleiskielen sanoja. Yleiskieleen viitattiin ennen kirjakielenä, ja Kotimaisten kielten keskus kertoo siitä seuraavaa:

Yleiskieli on kielimuoto, jota käytetään mm. sanomalehtien, television ja radion uutisissa, oppikirjoissa, tietokirjoissa, asiakirjoissa, käyttöohjeissa ja tiedotteissa. […] Se [yleiskieli] on mm. neutraalin asiatyylin kielimuoto.

Ja kullista ja pillustako pitäisi tulla neutraaleja, asiatyyliin sopivia sanoja? Ainakaan toistaiseksi ennustus ei ole toteutunut.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan molemmat sanat ovat alatyylisiä, mistä tiedetään seuraavaa:

Alatyyli on karkeuksia sisältävä kielellinen ilmaisutyyli. Esimerkkejä alatyylisistä sanoista ovat kaikki kirosanat ja muut vulgaareina pidetyt ilmaisut kuten haistattelut. Alatyylin käyttöä sille sopimattomissa paikoissa pidetään loukkaavana. (Lähde: Wikipedia)

Jos pillun kaltaiset sanat olisivat neutraaleja ja asiatyylisiä, googlaamalla sanan pillu ei saisi tällaisia hakutuloksia:

En yhäkään käsitä, miksi meille jaettiin koulussa tuollaista opetusmateriaalia.

Melkein huvittavinta on se, että monisteessa kullin synonyymeiksi tarjotaan pippeliä ja kikkeliä! Noita vain pikkulasten kanssa käytettäviä nimiä!

Kielitoimiston sanakirjankin mukaan sanat pippeli ja kikkeli ovat lastenkielessä tai lapsille puhuttavassa kielessä käytettäviä sanoja.

Opetusmateriaalin viesti: kulli = kikkeli. Alatyyli = lastenkieli. En tiedä, mitä teineille tänä päivänä opetetaan, mutta itse saamani monisteet ovat joka tapauksessa vuodelta 2001.

Lienee tarpeetonta raportoida, että kulli- ja pillumonisteet eivät päässeet säästettävien joukkoon.

Invalideille irvailua

Olin varma, että omassa blogissani ei nähtäisi tänä vuonna mitään ystävänpäiväaiheista. En muutenkaan ole hulluna kirjoittamaan pääsiäisistä ja juhannuksista ja muista vastaavista, ja lisäksi juuri nyt ystävänpäivä tuntuu minusta kovin kaupalliselta ja jopa vieraalta Suomessa. Jäin kuitenkin ihmettelemään alla olevaa isäni luona näkemää korttia niin pitkäksi ajaksi, että minun on sittenkin pakko osallistua ystävänpäivähumuun.

istavalle

Isäni oli saanut kortin muun postin mukana. Kieli-ihmisenä minua alkoi häiritä se, etten tajunnut, mitä kortissa ajetaan takaa. ”Istävän” on kerrassaan pakko tarkoittaa jotain, koska tuollaista virhettä ei vain millään voida tehdä eikä sellaista varsinkaan voi jäädä mihinkään (painettuun) korttiin. Ajattelin, että kortissa täytyy olla jokin sanaleikki, arvoitus tai viittaus johonkin. Ruotsinkieliseen tekstiin on sentään sisällytetty kaikki oikeat kirjaimet, vaikka toivotuksen viimeinen kirjain onkin tipahtanut ja aivan vinksallaan. Oli aika kääntää kortti ja katsoa, saisiko sen toiselta puolelta mitään vihjettä. Jospa kortin lähettäjä olisi esim. jokin järjestö nimeltään ISTÄ ry. Kyseessä oli kuitenkin Invalidiliiton kortti.

istavalle-2

Pelkästään se, että Invalidiliitto alkaa i-kirjaimella, ei voi selittää ystävän vaihtamista istävään, siinä ei olisi mitään ideaa miltään kantilta ajateltuna, eikä tuollainen voisi valjeta kenellekään.

Olisiko y-kirjaimesta otettu yksi sakara pois vähän niin kuin invalidiltakin voi puuttua jokin raaja? Ei hyvänen aika, sehän olisi aivan kamalaa irvailua!

Tuli aika googlata ”istävälle”. Sillä ei löydy yhtäkään asiaankuuluvaa hakutulosta.

istavalle-3

Kerrassaan merkillistä! Myöskään kortissa mainittu sivusto elämäyllättää.fi ei tarjoa vastausta.

Lopulta minulle tuli mieleen tällainen ajatusketju: ruotsinkielisestä vän-sanasta on heivattu pois n-kirjain, jolloin jäljellä jää ”vä”. Kun sen yhdistää suomenkieliseen toivotukseen, syntyy sana ”väistävälle”. Vän-sanan n-kirjain on tehnyt juuri niin, eli väistänyt. Seuraavaksi oli helppo tajuta, miksi juuri Invalidiliitto käskisi kortissaan väistämään. Jotta ei invalidisoisi ketään liikenteessä ajamalla hänen päälleen, olisi tärkeää osata väistää. Se jos mikä onkin mainio sanoma nimenomaan Suomessa, jossa monet autoilijat eivät osaa väistää jalankulkijoita edes suojateillä.

Ilmeisesti siis sain arvoituksen ratkaistua! Tosin se tapahtui vasta tätä postausta kirjoittaessani. Yleensä kielelliset arvoitukset ja sanaleikit aukeavat kenelle tahansa kieltä osaavalle hyvin pian ensilukemisen jälkeen. Toisin kävi nyt.

Hyvää istävänpäivää kaikille!

Tähän englannin osaamiseni huipentui

Vaihtoehtoinen otsikko tälle jutulle: Testaa irkkuenglannin taitosi (todellisuudessa corkin taitosi)!

Irlannissa ollessani mainitsin pari kertaa turhautumisestani irlanninenglantia kohtaan blogini kommenteissa. Turhautuminen oli suurinta kämppisteni kanssa, ja koin ymmärtäväni kaikkia muita heitä paremmin. Kaikkiin muihin lukeutui kämppisten tyttöystävät, paikalliset lapset, eri myyjät ja radiossa juttelevat ihmiset. Päättelin ymmärrysvaikeuksien johtuvan siitä, että mitään yleistä irkkuaksenttia ei tietenkään ole aivan niin kuin ei ole mitään yhteistä suomimurrettakaan, vaan yhden maan sisälle mahtuu todella monia eri murteita, ja Corkissa puhutaan hyvin omalaatuisella tavalla (vuokraisäntäni oli syntyperäinen corkilainen, ja myös toinen kämppikseni oli Irlannin eteläosista).

Yllä irlantilainen koomikko imitoi Corkin murretta ja sanoo siitä mm. ”Just join in whenever you recognise a word”.

Turhautumistani lisäsi merkittävästi se, että oma koulutukseni on nimenomaan englannin kielessä. Opiskelin runsaasti kielitiedettä ja eri ”englanteja”, valtaosa opettajistani oli englannin natiivipuhujia eri puolilta maailmaa, ja kävin myös sellaisilla kursseilla, joilla keskityttiin yksinomaan aksentteihin ja murteisiin. Luonnollisesti englanti ei osaltani jäänyt opiskeluihin, vaan se on ollut myös työtäni sen lisäksi, että olen tarvinnut sitä maailmalla. Minähän käänsin ennen elokuvia ja tv-ohjelmia, ja jo pelkästään siinä genressä sain kääntää mm. amerikan-, kanadan- ja australianenglantia brittienglannin lisäksi. Ei siis ihme, että ymmärtämättömyys potutti minua Irlannissa, missä en myöskään kokenut kielitaitoni juurikaan kehittyvän. Nyt tiedän, mistä se johtuu! Ei voida puhua kielitaidon kehittymisestä silloin kun toiset puhuvat kieltä, joka on itselle täysin vieras.

Corkin kieli ei nimittäin ole englantia, ja alla puhuva corkilainen kuvaakin sitä osuvasti näin: corkilaiset puhuvat liian nopeasti, corkin kieli on täynnä keksittyjä sanoja, ja corkia voi puhua englantia osaavien keskuudessa niin, että he eivät ymmärrä siitä mitään. Videossa mies kertoo englanninkieliset käännökset muutamille corkilaisille ilmaisuille. Parhaat viisi ja puoli minuuttia ikinä! :-DDDD Niille, jotka eivät jaksa katsoa videota, mutta haluavat saada käsityksen siitä, miltä corkin murre kuulostaa, suosittelen hyppäämistä kohtaan 3:51. Hatunnosto sille, joka ymmärtää virkkeen!

Itse olin analysoinut corkia mielessäni näin: hyvin sotkuista ja laiskaa, sanat katkaistaan kesken, ne räjähtävät suuhun puhumisen puolivälissä, jossa loputkin imaistaan takaisin kurkkuun. Corkilaisten kanssa ei voi puhua ULOSannista, kun sanat hädin tuskin näkevät päivänvaloa. Se vähä, mikä pääsee suusta ulos, kuulostaa paikoitellen kollikissan maukumiselta. Ilokseni lukuisat irlantilaiset kuvaavat murretta yllättävän samalla tavalla, joskin eri sanankääntein; mm. kissan maukuminen on kauniimmin sanottuna melodista tai laulullista puhetta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta satuin siltikin saamaan juhlallisen lopun, ja englannin osaamiseni Corkissa huipentui näin:

Ystäväni ja minä kävelimme kadulla. Meitä vastaan käveli isokokoinen mies, joka katsoi maahan, eikä siksi nähnyt meitä. Mies ei myöskään kuullut tuloamme, minkä vuoksi hän säikähti, kun olimme jo kohdalla ja aloimme väistää häntä. Pysähdyimme hetkeksi miehen eteen hänen selittäessä jotain aivan käsittämätöntä, ja hetken luulimmekin hänen olevan humalassa. Kysyin ystävältäni, tajusiko hän mitään, johon hän vastasi kieltävästi. Niinpä vain sanoin miehelle sorry pari kertaa ja käytin ilmeitä ja elekieltä ilmaistakseni, että tarkoituksemme ei ollut pelästyttää ja että en valitettavasti ymmärrä enkä osaa auttaa häntä. Jatkoimme matkaa. Aloin heti kelata tilannetta. Olin erottanut puheesta tasan kolme sanaa: bill, feet ja please. Mitä vain kolmesta sanasta voi päätellä? Jostain kummasta sen keksin. Mies oli sanonut: ”Could you wear bells in your feet, please?” Se oli siis vitsi! Mies viittasi hiljaiseen kävelyymme ja toivoi, että meillä olisi kellot jaloissamme, jotta hän olisi voinut kuulla tulomme. (Corkissa i- ja e-kirjaimet usein sekoitetaan, eli bell tosiaan voidaan lausua bill ja mm. sanalla meddle (suom. sekaantua) tarkoitetaankin sanaa middle.) Voi että, mitkä henkiset seläntaputukset annoin tuosta oivalluksesta itselleni; koodin murtaminen ja vitsin tajuaminen – vain noin sata metriä liian myöhään.

Mainiona loppukevennyksenä yllä on kunnon pikaopas eri irlanninenglannin murteisiin. Cork kuulostaa hyvin todenmukaiselta, heti tuli muistot mieleen!