Aihearkisto: Irlanti

Tähän englannin osaamiseni huipentui

Vaihtoehtoinen otsikko tälle jutulle: Testaa irkkuenglannin taitosi (todellisuudessa corkin taitosi)!

Irlannissa ollessani mainitsin pari kertaa turhautumisestani irlanninenglantia kohtaan blogini kommenteissa. Turhautuminen oli suurinta kämppisteni kanssa, ja koin ymmärtäväni kaikkia muita heitä paremmin. Kaikkiin muihin lukeutui kämppisten tyttöystävät, paikalliset lapset, eri myyjät ja radiossa juttelevat ihmiset. Päättelin ymmärrysvaikeuksien johtuvan siitä, että mitään yleistä irkkuaksenttia ei tietenkään ole aivan niin kuin ei ole mitään yhteistä suomimurrettakaan, vaan yhden maan sisälle mahtuu todella monia eri murteita, ja Corkissa puhutaan hyvin omalaatuisella tavalla (vuokraisäntäni oli syntyperäinen corkilainen, ja myös toinen kämppikseni oli Irlannin eteläosista).

Yllä irlantilainen koomikko imitoi Corkin murretta ja sanoo siitä mm. ”Just join in whenever you recognise a word”.

Turhautumistani lisäsi merkittävästi se, että oma koulutukseni on nimenomaan englannin kielessä. Opiskelin runsaasti kielitiedettä ja eri ”englanteja”, valtaosa opettajistani oli englannin natiivipuhujia eri puolilta maailmaa, ja kävin myös sellaisilla kursseilla, joilla keskityttiin yksinomaan aksentteihin ja murteisiin. Luonnollisesti englanti ei osaltani jäänyt opiskeluihin, vaan se on ollut myös työtäni sen lisäksi, että olen tarvinnut sitä maailmalla. Minähän käänsin ennen elokuvia ja tv-ohjelmia, ja jo pelkästään siinä genressä sain kääntää mm. amerikan-, kanadan- ja australianenglantia brittienglannin lisäksi. Ei siis ihme, että ymmärtämättömyys potutti minua Irlannissa, missä en myöskään kokenut kielitaitoni juurikaan kehittyvän. Nyt tiedän, mistä se johtuu! Ei voida puhua kielitaidon kehittymisestä silloin kun toiset puhuvat kieltä, joka on itselle täysin vieras.

Corkin kieli ei nimittäin ole englantia, ja alla puhuva corkilainen kuvaakin sitä osuvasti näin: corkilaiset puhuvat liian nopeasti, corkin kieli on täynnä keksittyjä sanoja, ja corkia voi puhua englantia osaavien keskuudessa niin, että he eivät ymmärrä siitä mitään. Videossa mies kertoo englanninkieliset käännökset muutamille corkilaisille ilmaisuille. Parhaat viisi ja puoli minuuttia ikinä! :-DDDD Niille, jotka eivät jaksa katsoa videota, mutta haluavat saada käsityksen siitä, miltä corkin murre kuulostaa, suosittelen hyppäämistä kohtaan 3:51. Hatunnosto sille, joka ymmärtää virkkeen!

Itse olin analysoinut corkia mielessäni näin: hyvin sotkuista ja laiskaa, sanat katkaistaan kesken, ne räjähtävät suuhun puhumisen puolivälissä, jossa loputkin imaistaan takaisin kurkkuun. Corkilaisten kanssa ei voi puhua ULOSannista, kun sanat hädin tuskin näkevät päivänvaloa. Se vähä, mikä pääsee suusta ulos, kuulostaa paikoitellen kollikissan maukumiselta. Ilokseni lukuisat irlantilaiset kuvaavat murretta yllättävän samalla tavalla, joskin eri sanankääntein; mm. kissan maukuminen on kauniimmin sanottuna melodista tai laulullista puhetta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta satuin siltikin saamaan juhlallisen lopun, ja englannin osaamiseni Corkissa huipentui näin:

Ystäväni ja minä kävelimme kadulla. Meitä vastaan käveli isokokoinen mies, joka katsoi maahan, eikä siksi nähnyt meitä. Mies ei myöskään kuullut tuloamme, minkä vuoksi hän säikähti, kun olimme jo kohdalla ja aloimme väistää häntä. Pysähdyimme hetkeksi miehen eteen hänen selittäessä jotain aivan käsittämätöntä, ja hetken luulimmekin hänen olevan humalassa. Kysyin ystävältäni, tajusiko hän mitään, johon hän vastasi kieltävästi. Niinpä vain sanoin miehelle sorry pari kertaa ja käytin ilmeitä ja elekieltä ilmaistakseni, että tarkoituksemme ei ollut pelästyttää ja että en valitettavasti ymmärrä enkä osaa auttaa häntä. Jatkoimme matkaa. Aloin heti kelata tilannetta. Olin erottanut puheesta tasan kolme sanaa: bill, feet ja please. Mitä vain kolmesta sanasta voi päätellä? Jostain kummasta sen keksin. Mies oli sanonut: ”Could you wear bells in your feet, please?” Se oli siis vitsi! Mies viittasi hiljaiseen kävelyymme ja toivoi, että meillä olisi kellot jaloissamme, jotta hän olisi voinut kuulla tulomme. (Corkissa i- ja e-kirjaimet usein sekoitetaan, eli bell tosiaan voidaan lausua bill ja mm. sanalla meddle (suom. sekaantua) tarkoitetaankin sanaa middle.) Voi että, mitkä henkiset seläntaputukset annoin tuosta oivalluksesta itselleni; koodin murtaminen ja vitsin tajuaminen – vain noin sata metriä liian myöhään.

Mainiona loppukevennyksenä yllä on kunnon pikaopas eri irlanninenglannin murteisiin. Cork kuulostaa hyvin todenmukaiselta, heti tuli muistot mieleen!

Stereotyyppinen Irlanti on sittenkin olemassa!

Viimeisenä viikonloppunani Corkissa pääsin kuin pääsinkin kokemaan sen näköistä Irlantia kuin millaisena se kävijöille usein kaupataan, eli vihreänä, merellisenä ja yleisesti luonnonläheisenä. Sehän ei nyt toki minullekaan ollut yllätys, että jossain päin Irlantia on stereotyyppisen, ”irlantilaisen” kaunista, mutta harmaalta ja muuratulta Corkilta en osannut tällaisia maisemia odottaa.

ballycotton cliff walk 7

ballycotton cliff walk 8

ballycotton cliff walk 5

On ihanaa päästä esittelemään aidosti kauniimpaa Irlantia kuin mihin olen tähän mennessä pystynyt; minusta on usein tuntunut siltä, että Dublinin ja Corkin (ja niiden välimaaston, jota sahasin monet kerrat bussilla) perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä koko Irlannista, vaikka ne toki paljon maasta kertovatkin. Sisämaasta ja eri saarilta löytyy varmasti erilaisia maisemia, mutta minulla ei ollut haluja jäädä matkustelemaan Irlantiin työpestini jälkeen. Haluan kuitenkin ajatella, että tämä kävelyreitti tarjosi näkymiä ja tunnelmaa lähes kaiken menetetyn edestä.

ballycotton cliff walk 6

ballycotton cliff walk

ballycotton cliff walk 2

Kyseessä on kävelyreitti nimeltään Ballycotton Cliff Walk, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Ballycottonissa, noin tunnin bussimatkan päässä Corkin keskustasta itään. Kyseinen kävely kamppailee kärkisijoista TripAdvisorilla sarjassa ”Things to do in Cork”, ja on saanut huippuarvostelut. Eikä ihme, sillä eri matkaopaskirjoja kompaten Corkilla ei ole yleisesti paljon tarjottavaa, jolloin tällainen kävely todella nousee esiin.

ballycotton cliff walk 16

ballycotton cliff walk 4

ballycotton cliff walk 9

Eväshetkellä saimme seuraa tästä veikasta. Kävelyn päätepisteessä on asutusta, ja koira tuli luoksemme yhdeltä talon pihalta.

ballycotton cliff walk 13

ballycotton cliff walk 14

ballycotton cliff walk 15

Vehreiltä niityiltä pääsee muutamissa paikoissa kävelyn varrella kallioisille rannoille, joilta ystäväni bongasi liilaa merilevää. Se on ehkä värjännyt osan kivistäkin liilahtaviksi, tai sitten Irlannin vesissä vain on kuuluisan harmaan lisäksi myös liilaa kiveä. Jos niin on, se saisi kyllä näkyä Corkin muureissakin.

ballycotton cliff walk 10

ballycotton cliff walk 11

ballycotton cliff walk 12

Kävely alkoi aurinkoisena vain koska olimme aikaisin liikkeellä, ja päivä pilvistyi Irlannille tyypilliseen tapaan jo aamupäivällä. Iltapäivällä palatessamme samaa reittiä (kävely ei ole looped walk, vaan opastaulukin pahoittelee sitä, että paluu on tehtävä samaa polkua pitkin) saimme väistellä monia ihmisiä, mikä on osoitus reitin suosiosta ja siitä, että sille kannattaa mennä aikaisin, jos kaipaa omaa rauhaa. Reitin pituudesta ei löydy luotettavaa tietoa; opastaulu väittää sitä 10 mailin eli 16 kilometrin kävelyksi kokonaisuudessaan, mutta se ei taatusti ole edes 10 kilometrin mittainen, ehkä maksimissaan 7 km. Saimme myös paikallisilta varmistuksen siitä, että kävely todella loppui siihen, mihin epäilimmekin.

ballycotton cliff walk 17

ballycotton cliff walk 18

Minua huvitti se, että en kuullut Ballycottonin kävelystä yhdeltäkään irlantilaiselta, vaan ensimmäiseltä minua Corkiin moikkaamaan tulleelta ystävältä. Emme ehtineet paikkaan juuri sinä viikonloppuna vajavaisten bussiyhteyksien takia, ja niinpä ystävältäni jäi kävely väliin. Itse toteutin kävelyn toisen ystävän kanssa, mutta minua harmittaa vinkin antaneen ystävän puolesta, sillä hän olisi taatusti nauttinut kävelystä. Kiitos vielä kovasti, L, olet ihan paras! <3

Nyt se on ohi

Palasin pari päivää sitten Suomeen.

Matka meni hyvin, ja on ihanaa olla kotona! Moniin asioihin on vielä totuttelemista, kuten Suomen lämpöön ja hyttysiin, ja ikäväkseni olen huomannut myös väistäväni autoja järjestäen väärästä suunnasta.

lenkkipolulta

Muuten tuntuu, että elämä palaa vanhoihin uumiinsa yllättävänkin nopeasti. Kaikki huonotkin tavat (esim. ikävien askareiden aloittaminen vasta illemmalla sen sijaan, että ne hoitaisi heti aamusta tai aamupäivästä) löysivät heti tiensä päivärutiineihini, vaikka niin vannotin, että Corkin jälkeen olen uusi ihminen. Yleensäkin minua on vaivannut tietynlainen vetelyys; matkatavaroiden purkaminenkin jäi ensin puolitiehen, ja sain todella komentaa itseäni, jotta viimeisetkin lojuvat tavarat päätyivät lopulta paikoilleen. Olen henkisesti sen verran poikki Irlannin jäljiltä, että vetelyys on yksinkertaisesti sallittava juuri nyt. Varmasti jaksamattomuuteen vaikuttaa lämpötilakin, sillä itse en ole koko vuonna kokenut tällaisia lämpöjä, ja Corkissa oli lähtöhetkellänikin vain 14 astetta, vaikka oli päiväsaika ja heinäkuu kolkutti jo ovella. Huomaan, että nyt ei ole minkään uuden harrastuksen, elämäntaparemontin tai minkäänlaisen tsemppivaiheen aika, vaan kaipaan lähinnä vain lepäämistä, syömistä, liikkumista ja sitä, että voi vain olla tekemättä mitään.

lenkkipolulta 2

Jo muutamana viimeisenä viikkona Corkissa yritin unelmoida kesästä ja tehdä suunnitelmia sen varalle. Se kaikki oli osa kesäistä aarrekarttaa, josta kerroin alkujaan Valo-blogin innoittamana ja jonka tekemisen ajattelin olevan hyvin mielekästä. Kun sitten yritin ideoida karttaa, aloin listata melkein yksinomaan vain tällaisia asioita:

  • Haluan nukkua 10 tunnin yöunia
  • ja ottaa niiden päälle nokosia
  • ja nukahdella luvan kanssa kaikkialle, kuten busseihin, rannalle ja oman parvekkeen matolle.

Hyvin simppeleitä ja yksiselitteisiä toiveita, ei todellakaan mitään suureleistä ja/tai yliampuvaa. Saa nähdä, mitä kaikkea kesä vielä pitää sisällään, mutta toivon mukaan unta ainakin!

lenkkipolulta 3

Minulla on vielä muutamia Irlanti-aiheisia postauksia luonnosteltuna, ja aion kirjoittaa aiheista, mikäli siltä aidosti tuntuu. Joskus tiettyjä asioita voi olla miellyttävämpi pohtia, kunhan niihin saa ensin vähän etäisyyttä. Muutoin haluan palata normaalimpaan bloggausrytmiini, mikä ei ollut viimeisinä viikkoina mahdollista Corkissa ajanpuutteen ja nettiongelmien vuoksi. Tällä tasan kolme kuukautta kestäneellä irtiotollani oli kuitenkin se vaikutus elämääni ja arkeeni, että en ole varma, mikä kaikki kiinnostaa minua vielä. En tiedä, mistä kaikesta keksin ja haluan kirjoittaa Irlanti-juttujen jälkeen. Innostunko esim. erilaisista terveysuutisista, jonkun laihdutus- ja kiinteytysurakasta tai vegaanisesta kosmetiikasta? En tosiaankaan tiedä! Voi kuulostaa lohduttomalta, mutta minusta se on aika jännää.

verenpisara

verenpisara 2

* Jutun kuvituksena on maisemia lempilenkkimaastostani Corkissa. *