Aihearkisto: Blogit

Seksileluja tarjottu

Minulle tarjottiin vastikään blogin kautta seksileluja. Näin yhteistyöehdotuksesta heti, että tarjoajana oli kotimainen nettikauppa Huippukiva.fi, ei siis mikään ulkomainen pornosivusto tai muu roskapostiksi kelpaava.

Ensimmäiseksi en edes miettinyt omaa halukkuuttani esitellä tai testata tuotteita, jotka saisin valita tietystä valikoimasta, vaan mietin, miten muotoilisin sanani, jos kävisikin niin, että jokin lelu veisi minut orgastiseen nirvanaan. Seksuaalisesta nautinnosta kirjoittaminen kun voi olla melkoisen kornia. Myös kaunokirjallisuudessa seksi on vaikea aihe. Itse en tosin kirjoittaisi seksistä, vaan seksileluista, mutta haluaisin silti lähestyä aihetta tietyllä vakuuttavuudella, en minään kiusaantuneena ja kikattelevana koulutyttönä, jollainen en muutenkaan ole. Yhteistyöehdotuksesta selvisi kuitenkin pian, että moni yhteistyöhön ryhtyvä vain esittelee leluja ja esim. arvioi, mistä saattaisi tykätä sen sijaan, että leluja kokeiltaisiin ja kerrottaisiin sitten käyttökokemuksista.

On pakko myöntää, että tulin uteliaaksi. Olen nimittäin seksileluneitsyt. Minulla ei ole kokemusta niin minkään sortin seksileluista, vaikka en ole lainkaan estynyt enkä missään nimessä vastusta seksileluja. Näen ne hyvinkin turvallisina ja toimiessaan miellyttävinä tuotteina niin sinkuille kuin pariskunnillekin. Ties kuinka paljosta olenkaan jäänyt paitsi. Voisi olla korkea aika selvittää, onko leluista mihinkään. Päätin, että jos tarttuisin yhteistyöehdotukseen, tulevan blogikirjoitukseni näkökulma olisi juurikin seksileluneitsyen. Niinpä myös lelujen tulisi olla neitsyelle sopivia. Ei mitään liian isoa, muhkeaa ja repivää. Vasta tässä vaiheessa pohdintojani menin tutustumaan tuotteisiin.

Hmm, aika kivoja! Niinhän tosin yrityksen nimikin lupaa. Valikoima paljastui niin laajaksi, että klikkasin aluksi sattumanvaraisesti muutamaa kohtaa.

Jellyjortikka oli makuuni herkullisen värinen ja tekstuuriltaan ja materiaaliltaan lupaavan oloinen. Tajusin onneksi hyvin pian, että dildoissa edellä mainittuja seikkoja tärkeämpää on vehkeen koko, eritoten paksuus. Ja jestas, millaisesta jortikasta onkaan halkaisijaltaan kyse! En ole koulutyttö luonteeltani tai iältäni, mutta kooltani olen. En varmasti ala ensi kertaa seksileluja kokeillessani survoa tuollaista sisääni.

Arvelin, että hakukriteereissä on pakko olla kokoluokituksia, ja aloin etsiä pienimpiä mahdollisia dildoja. Sitä ennen oli kuitenkin pakko tutustua pariin jännän näköiseen tuotteeseen.

Viimeistään Herkkupepun kohdalla kuvauksista ilmenee, ettei tällaisesta aiheesta voi kirjoittaa kovin vakavalla naamalla, vaan tyylilajiksi todella on kannattavinta valita huumori.

Yllä olevasta kenties saisi kiihottavampaa kaunokirjallisuuttakin kasaan, kyse kun ei varsinaisesti ole lelusta.

Tutustuttuani sivustoon aloin varta vasten hakea tuotteita, joita voisin ajatella haluavani kokeilla. Klikkailin eri tuotteita ostoskoriin, jotta pystyin parhaiten vertaamaan keskenään mm. eri lasidildoja (lue: lähinnä niiden halkaisijoita). En ollut koskaan kuullutkaan lasidildoista, vaikka ne sivuston mukaan ovat varsin yleisiä ja tykättyjä. Ensin ajatus lasin työntämisestä omaan lootaan tuntui hurjalta, mutta luettuani aiheesta enemmän ja katsottuani videon, jossa seksologi esittelee lasidildoja, vakuutuin juuri sellaisen sopivuudesta itselleni. Lasi nimittäin soljuu sisään helpommin kuin nihkeämmät, kumisemmat pinnat, eikä liukuvoidettakaan tarvitse käyttää yhtä paljon. Myös halkaisijoiltaan kaikki valikoiman lasipenikset tuntuvat muovisia kaimojaan pienemmiltä.

Ihastuin eniten valikoiman siroimpaan ja kauneimpaan lasidildoon.

Lisäksi katselin yhtä nahatonta ruoskaa, G-pistesauvaa, paljon kehuttuja (aloittelijan) anaalihelmiä ja tietysti liukuvoidetta. Tuollainen setti olisi testimielessäkin mahdollisimman monipuolinen. Taidanpa kysyä Huippukivalta, onnistuisiko tuollainen herkkupaketti. Kenties pääsemme sopimukseen!

***

Onko sinulla kokemusta seksileluista? Miten suhtaudut niihin tai niiden mahdolliseen kokeiluun, mikäli et vielä ole kokeillut?

Lue myös: Seksileluja testattu

Ennustus kävi toteen

Minäpä otin ja lähdin matkalle poikaystävän siskon kanssa. Sain kuulla kohteen vasta viikkoa ennen matkaa, mikä lisäsi reissun jännittävyyttä.

Olimme sopineet, että sisko valitsisi kohteen sen mukaan, mihin hän olisi valmis ajamaan tai matkustamaan junalla, sillä lentokoneet ja siten ulkomaat eivät tällä kertaa olleet vaihtoehto. Poikaystävän sisko on kokenut Suomen- ja varsinkin Lapin-matkaaja, minä puolestani en ole matkustellut Suomessa juuri lainkaan, minkä vuoksi mm. viimekesäinen Levin-reissu oli ikimuistoinen. Jäin odottamaan, minkä kohteen sisko valitsisi kuultuaan, että minusta saisi matkaseuraa.

Olen maininnut jossain yhteydessä aiemminkin, että blogini sähköpostiin lähetetään kasoittain erilaisia tiedotteita ja kutsuja. Niitä on mukava saada mahdollisten kirjoitusaiheiden toivossa, mutta iso osa niistä tuntuu hakuammunnalta, vaikka tarkoitus on, että saan nimenomaan blogini aihepiiriin sopivia tiedotteita. Käytännössä se on kuitenkin mahdotonta, sillä saatan kirjoittaa kerran esim. asunnonmyynnistä, minkä jälkeen saan kaikki mahdolliset kiinteistövälitysuutiset, mitä Suomella on tarjota, vaikka en enää olisi aikeissa kirjoittaa asunnonmyynnistä. Toisin sanoen kukaan tai mikään ei osaa ennustaa, mistä kirjoitan tulevaisuudessa (lisää) ja mistä en. Usein käy silti niin, että vaikka en olekaan sopivaa kohdeyleisöä, pystyn silti ymmärtämään, miksi sain jonkin tietyn tiedotteen. Saan esim. poronhoitoon liittyviä tiedotteita vain siksi, että kirjoitin kerran poroista, joista en muutoin koskaan kirjoita. Yhden tietyn alan hakuammuntatiedotteet ovat kuitenkin kirineet ylitse muiden:

Kyseessä ovat Kuopio-Tahko Markkinoinnin tiedotteet, joita saan yhtenään (yllä on esimerkki parista tämänvuotisesta), enkä ole ikinä käsittänyt, miksi ihmeessä saan noin spesifiä tietoa aiheesta, joka ei voisi olla kauempana blogini aihepiiristä. En ole koskaan maininnut sanallakaan Kuopiota tai Tahkoa enkä yleisestikään kirjoittanut hiihto- ja laskettelukeskuksista. Ainut keksimäni syy juuri näiden tiedotteiden saamiseen on se, että kirjoitin Levistä, josta on kyllä mielestäni tehty melkoinen loikka, jotta on päästy Kuopio-Tahkoon. En koskaan ajatellut tiedotteista mitään sen kummempaa, vaan heitin ne aina avaamatta roskakoriin (otsikot kun itsessään riittivät kertomaan, että aiheissa ei liikuttu itseäni kiinnostavilla vesillä).

Kun poikaystävän sisko sitten viime viikolla soitti ja kertoi kohteemme, arvatkaa, mikä kohde oli kyseessä? No, Tahko tietenkin! ”Kuopijokin” tuli matkalla nähtyä, ja täällä sitä nyt ollaan Tahkolla. Näemmä blogi osasi ennustaa tulevan matkakohteen, eivätkä täysin turhilta tuntuvat tiedotteet sittenkään olleet niin kaukaa haettuja kuin miltä ne aina tuntuivat.

Aurinko ei ole jaksanut paistaa, mikä näkyy kuvissakin sinisenä synkkyytenä, mutta muutoin sää on suosinut talvista reippailua, ja kävimmekin jo laduilla hiihtämässä.

On täällä muuten niitä porojakin, joista ei kylläkään kannattaisi nyt mainita. Pian saan kahta kauheammin poronhoitotiedotteita blogin sähköpostiin.

Hiihtolenkin varrella huilasimme karpaloita ja suolapähkinöitä syöden alla näkyvässä kodassa.

Kyllä täällä mieli ja kroppa tuulettuu. Laskettelua en harrasta, ja hiihdossakin olen noviisi, mutta silti olen nyt Tahkolla. Kuka olisi arvannut, että tänne(kin) minun oli määrä tulla joskus käymään.

Talon ja blogin uudet tuulet

Yli kuukauden jouduin odottamaan tätä näkyä:

Sähkökaapelia ollaan vihdoin kaivamassa maahan, ja muutkin kauan seisoneet hommat ovat jatkuneet tontilla. Tällä viikolla taloon tulee viimeinkin sähköt! Vedenkin kanssa on tapahtunut edistystä; en jaksanut viime kirjoituksessani korostaa, että talosta uupui täydellisesti myös vesiliittymä. Sillä ei ollut niin väliä, koska sähkö on lämmityksen takia tässä vaiheessa niin paljon tärkeämpi keksintö. Vesiputket ja sähkökaapeli tulevat osittain samaan uraan siten, että vesiputket kulkevat paljon syvemmällä maassa sähkökaapelin alla. Niinpä se, että sähkötöissä ollaan pitkällä, tarkoittaa samalla myös sitä, että iso osa vesiputkista on jo asennettu ja peitetty. (Viime kesänä oli vielä epäselvää, saadaanko vesi kaivosta vai putkista. Sittemmin on selvinnyt, ettei kukaan alueen asukas käytä kaivovettä korkeiden radonpitoisuuksien vuoksi, vaan vesi saadaan kunnallistekniikan kautta. Viemäröintiä ei kuitenkaan ole, ja siksi meille tuleekin pakastava vessa.)

Taloprojektille kuuluu siis hyvää, vaikka hukkaan mennyt kuukausi olikin niin tuskaista aikaa. Veikkaan, että pääsen muuttamaan taloon parin kolmen viikon päästä, optimisti kun pohjimmiltani kuitenkin olen!

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Tällä välin haluan kirjoittaa siitä, mitä olen ajatellut tehdä blogille nyt kun sen semi-lopetuspäätöksestä on kulunut jo yli puolitoista kuukautta.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia näin harvakseltaan kuin viimeisen kuukauden aikana. Tänä aikana olen ehtinyt rauhassa pohtia kaikkea blogiin, kirjoittamiseen ja omaan elämääni liittyvää. Moni asia on selkiytynyt, ja olen tehnyt enimmäkseen positiivisia huomioita.

Ainakin tällaisia huomioita:

  • Blogillani menee paljon paremmin kuin olen antanut itseni ja muiden ymmärtää. Blogin jo olemassa olevaa sisältöä luetaan niin paljon, että lukijamäärät eivät ole viime viikkoina laskeneet juuri ollenkaan, vaikka julkaisin vain kaksi uutta tekstiä.
  • Se, että blogilla menee hyvin, on tässä vaiheessa bloggaajan uraani äärimmäisen tärkeää: en halua tehdä enää tuntiakaan turhaa työtä blogin parissa, ja kun vanhoja(kin) tekstejä luetaan paljon, on varmaa, ettei työni ole ollut turhaa.
  • Kuinka paljon on ”paljon”, sen määrittelee kukin itse. Jos puhutaan numeroista, oman blogini kohdalla se luku on kuusinumeroinen. Olisinko onnellisempi, jos liikuttaisiinkin miljoonissa tai vastaavasti blogi saisi satojatuhansia klikkauksia paljon aiempaa lyhyemmässä ajassa? En. Ottaen huomioon, mitä asioita olen tietoisesti tehnyt ”väärin” blogissani (kerron tästä lisää alla), nykyinen saldo on varsin mittava.
  • Blogi on jo nyt tuonut minulle enemmän mahdollisuuksia kuin olen tajunnut itselleni myöntää. Ne monet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tuntuneet mahdollisuuksilta, koska en ole ollut niistä riittävän kiinnostunut.
Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

  • Kerroin aiemmin saavani paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin blogin ansiosta. Monet niistä ovat terveyteen ja liikuntaan liittyviä, ja minut kutsutaan niihin terveystoimittajan asemassa. Jollekulle muulle se voisi olla kunnia ja unelmien täyttymys: päästä terveystoimittajien joukkoon, kun olen jo valmiiksi kielialan ihminen, joka on omasta mielenkiinnostaan kirjoittanut muinoin paljon terveydestä. Kun kävisin useissa terveysalan tapahtumissa ja kirjoittaisin niistä laadukkaasti, ties mitä se poikisi. Onhan blogi poikinut jo tähän mennessä vaikka mitä.
  • Tästä päästäänkin taas uuteen tärkeään huomioon: kuinka kiinnostunut ylipäänsä yhä olen terveydestä ja haluanko enää kirjoittaa siitä? Milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään terveyteen liittyvää? Miten taloprojekti liittyy terveyteen? Kerron heti, että minua ei enää kiinnosta tietyt terveyteen liittyvät aiheet, kuten aivan älyttömyyksiin mennyt keskustelu eri ruokavalioista ja niiden paremmuusjärjestyksestä. Hetken ajattelinkin, että minun on karistettava terveysblogin viimeisetkin rippeet blogini kuvauksesta, kategorioista ym., mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Terveys tai sen menettäminen kulkee ihmisen matkassa koko elämän. Minua kiinnostaa nykyään etenkin sisäinen terveys eli henkinen hyvinvointi. Uskon vahvasti (ja tiede sanoo samaa), että monet sairaudet lieventyvät/häviävät, kun ihminen hoitaa ennen kaikkea sisintään. Kun hoitaa sisintä, hoitaa samalla myös ulompia kerroksia. Niinpä haluan kirjoittaa vielä paljon terveydestä, ja arvelen, että uudessa kodissa myös oma (mielen)terveyteni tulee kukoistamaan tavalla, jolla se ei aiemmassa elämässäni koskaan pystynyt. Siksi jopa sellainen asia kuin talo, joka itsessään ei liity mitenkään terveyteen, voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen terveyteen, vireystilaan ja koko elämään.

Muutamia asioita olen tehnyt tietoisesti ja tahallani ”väärin” blogin kohdalla. Olen rikkonut tiettyjä bloggausohjeita isosti ja alusta alkaen. Kun lukee melkein mitä tahansa blogioppaita (englanniksi), niissä korostetaan varsinkin näitä kahta asiaa:

1. Älä missään nimessä kirjoita kasvottomana ja anonyyminä. Väitetään, että anonyyminä kirjoittajan on miltei mahdotonta vakuuttaa ketään (saati myydä mitään, puhuttiin sitten ajatuksista, tuotteista tai palveluista), koska kirjoittaja voi olla kuka tahansa ja piiloutua tekaistun roolin taakse. Toisaalta myös nimiä ja kasvoja voidaan käyttää väärin kirjoittajan ollessa kokonaan toinen henkilö: moni lienee kuullut tapauksesta, jossa blogia kirjoittava syyrialaislesbonainen paljastui amerikkalaiseksi heteromieheksi. Blogin kuvissa esiintynyt nainen oli kroatialainen, eikä liittynyt Syyriaan tai koko tapaukseen mitenkään. Niinpä nimille ja kasvoille ei tule antaa liikaa arvoa. Suomessa nimet eivät onneksi muutenkaan ole niin tärkeitä, mikä on hyvä asia. Itse esiinnyin blogissa hyvin pitkään kasvottomana, ja tulin esiin pikkuhiljaa neljäsosa kasvoja kerrallaan. Oma nimettömyyteni puolestaan on pitkälti erään käräjäoikeustarinan tulosta.

2. Valitse blogillesi tietty aihealue tai teema, ja kirjoita vain siitä. Jos kirjoittaa mistä sattuu, lukijoiden on vaikea hahmottaa, mistä koko blogissa on kyse. Sellaisessa sekamelskassa blogi menettää lukijoita ja blogin kasvu tyrehtyy. Tämä väite pitää ehdottomasti paikkansa. Niin monta kertaa olen itsekin huomannut, että blogini saa uusia tilaajia välittömästi esim. jonkin laihdutusjutun jälkeen, ja kun en sitten enää kirjoitakaan laihduttamisesta, menetän juuri samat tilaajat, ja toki syystä. Minun blogissani rasvaiset ja viljattomat raakakakut muuttuvat hetkessä päinvastaisiksi, eli rasvattomiksi ja täysjyvävehnäisiksi tärkkelysleipomuksiksi (!), ja laihdutusjuttujen tilalle tulee yhtäkkiä monen kuukauden ajan Irlanti-kuulumisia ja myöhemmin taloprojekti. Mitään näistä asioista en ole osannut ennustaa. Olen aina tiennyt, että ideaalitapauksessa blogia pidetään juuri tietystä aiheesta, mutta tiesin aina myös sen, että omalla kohdallani sellainen ei koskaan olisi toiminut. Jos en olisi vapaa kirjoittamaan mistä tahansa, mitään blogia ei olisi ikinä syntynyt. Jätin siis huomiotta myös tämän bloggausohjeen, vaikka olikin selvää, että blogi kärsii siitä. Kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin se, ettei olisi ollenkaan olemassa!

Johtopäätös

Elämää ja omia mielenkiinnon kohteita ei tule rajoittaa. Itse tartun aina täysillä kaikkeen, mistä innostun, koska en tiedä, kuinka kauan saankaan odottaa seuraavaa innostumista. Olen kertonut huipuista ja laskuista, joista olotilani usein koostuu, enkä välillä innostu kuukausikaupalla mistään (uudesta).

Ei rajoja, ei kontrollia, ei tietoa tulevasta, paljon epävarmuutta, avoimia kysymyksiä, heittäytymistä. Sellaista pitkälti haluan elämän olevan, ja se näkyy myös blogissa. En tiedä, mihin blogi on menossa. En ole koskaan tiennyt, ja niin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Epätietoisuus on rikkautta.