Aihearkisto: Blogit

Blogi uudistuu + Madeiran vaarallisin levada

Olen päättänyt uudistaa blogiani. Sain siihen sysäyksen hirvittävistä jauhelihamainoksista, joilla WordPress rumentaa kaikki tekstini niin aatteellisesti kuin ulkoisestikin.

Valotan alla, millaisia uudistuksia olen hahmotellut tekeväni, kunhan pääsen blogin kimppuun ensi viikolla. Voi olla, että moni ei kiinnitä uudistuksiin lainkaan huomiota, mutta kerron niistä lyhyesti, jotta halukkaat löytävät blogin jatkossakin, mikäli osoitteenmuutoksessa menisi jokin pieleen.

Blogin kehittäminen on aihe, joka on pyörinyt mielessäni kaikkien bloggaajavuosieni ajan, mutta nyt täällä Madeiralla olen kypsytellyt uudistusideoita aktiivisesti koko viikon. Voi kuulostaa ikävältä, että loma kuluu blogipulmia miettiessä, mutta minusta se ollut vain mukavaa. Patikoidessa mieli on sekä levännyt että työstänyt asioita. Kun olemme eksyneet reitiltä polkujen kadottua tyystin ja metsäpalojen tuhottua viimeisetkin maamerkit, vasta silloin blogi on jäänyt mielen perukoille. Selviytyminen on aina mennyt muun edelle.

Curral das Freiras - Nunnienlaakso

Curral das Freiras – Nunnien laakso

Yksi päivävaellus, jonka aikana ei tullut ajateltua liikaa blogia, löytyy Santa Quiterian ja Curral das Freirasin (Nunnien laakson) väliltä. Kyseessä on Madeiran vaarallisin levadakävely Levada do Curral. Pentti Korpelan kirjoittama opas Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010) kuvaa reittiä näin:

Reitti soveltuu vain varmajalkaisille ja korkeisiin paikkoihin tottuneille. […] Levada kulkee pääosin jyrkillä metsärinteillä, mutta ylittää ajoittain pystysuoria pudotuksia kalliojyrkänteillä. Reitille on viime vuosina lisätty suojakaiteita, mutta silti moni jyrkänne on vielä ilman niitä.

Tämän kirjoituksen kuvituksena on otoksia tuolta jännittävältä vaellukselta.

Mennään sitten blogiuudistuksiin.

Joudun maksamaan siitä, että saan häiritsevät mainokset pois blogista. Koska saan samalla rahalla myös ammattimaisemman, kauniimman ja helpommin muistettavan verkkotunnuksen eli osoitteen blogilleni, minun kannattaa ottaa se, eli poistaa nykyisestä osoitteesta sana wordpress. Niinpä blogin uudesta osoitteesta on näillä näkymin tulossa mielekasmiellekartta.com. Myös vanhan osoitteen pitäisi automaattisesti kääntyä uuteen, mutta näistä ei koskaan tiedä. Yritän tehdä kaiken oikein niillä tietoteknisillä taidoilla, mitä humanistinen koulutus ja itseopiskelu ovat minulle suoneet.

Olen myös vihdoin keksinyt yhden yhtenäisemmän teeman, joka kuvaa isoa osaa luomastani sisällöstä. Se on self improvement, suomeksi useimmiten itsensä kehittäminen. Termi kuvastaa jo nyt monia artikkeleitani, mutta tulevaisuudessa saatan vielä tietoisemmin keskittyä aiheeseen. Itsensä kehittäminen liittyy olennaisesti myös terveyteen, ja terveyspuolella minua kiinnostaakin nykyään enemmän mm. henkinen hyvinvointi kuin se, saako pellavansiemenistä liikaa syanidia ja kadmiumia. En halua olla terveyspoliisi enkä kuunnella ketään muuta sellaista!

Lisäksi saatan tehdä (pieniä) muutoksia blogin ulkoasuun. Mistään valtavista muutoksista ei kuitenkaan ole kyse, sillä arvotan blogin luettavuuden ja ns. klassisen mallin niin korkealle, että en halua alkaa kikkailla millään kauniilla mutta epäkäytännöllisillä blogipohjilla.

Jossain vaiheessa aion kirjoittaa siitä, seurasiko blogiuudistuksesta mitään hyvää tai pahaa, kuten lukijamäärien lisääntymistä tai vähentymistä. Se voi kiinnostaa ainakin muita bloggaajia, jotka ovat joskus harkinneet oman domainin ostamista.

Nähdään siis pian uudistuneessa blogissa seksileluarvioineen kaikkineen!

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Vaelluksen päätepiste eli Nunnienlaakso, Curral das Freiras

Vaelluksen päätepiste Curral das Freiras eli Nunnien laakso.

Hirveää, apua! Viisaammat, auttakaa!

Minun pitäisi juuri nyt olla ulkona nauttimassa ihanista aurinkopäivän rippeistä Madeiralla (saavuimme tänne tänään), mutta kun avasin äsken tietokoneen, huomioni kiinnittyi johonkin karmeaan: blogini paraatipaikalla mainostetaan HK:n jauhelihaa! Heti mainoksen ja hakukentän alapuolella on kuva minusta ja blogikuvaus, jossa kerron kirjoittavani muiden aiheiden ohella kasvisruoasta. En eläissäni mainostaisi blogissani lihatuotteita, jos se olisi minusta kiinni!

En tosiaan haluaisi käyttää tähän kovasti aikaa juuri nyt, mutta yritän pähkinänkuoressa kertoa, mistä on kyse ja mikä kaikki tässä mättää.

Valitsin blogialustakseni aikoinaan WordPress.comin pitkälti siksi, että sitä suositeltiin käymälläni blogikurssilla ja siksi että alusta on ilmainen. Toisin sanoen en ollut valmis maksamaan siitä, että saan blogata. Minulla oli sellainen periaate, että niin kauan kuin en tienaa blogilla mitään, en myöskään itse sijoita siihen rahaa (en tiennyt, tulisinko koskaan tienaamaan blogilla tai halusinko edes sitä). Päätin joka tapauksessa, että en anna blogille rahojani, mutta sijoitan siihen ajallani ja vaivannäölläni eli työllä. Tuo periaate on toiminut nykyisyyteen asti.

Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että WordPress mainostaa ties mitä tuotteita ja palveluita heti blogini ylälaidassa. Mainostenesto-ohjelma Adblockin ansiosta säästyin näkemästä itse mainoksia, mutta näin niiden paikan. Siksi tiesin, että blogin ylälaidassa on vastikään alettu mainostaa jotain, mutta en tiennyt, minkä kaiken mainostamiseen paikkaa käytetäänkään. Järkyttävä totuus paljastui minulle ensi kertaa tänään ollessani nyt Madeiralla. Tiesin, että WordPress oli ennenkin näyttänyt blogissani mainoksia, mutta kaikki näkemäni mainokset olivat aina olleet kohtuullisen pieniä ja niiden paikka oli vasta kunkin kirjoitukseni perässä. Mainonta ei ennen ollut aggressiivista eikä valloittanut lähes ollenkaan tilaa blogistani.

Mainokset ovat WordPressin rangaistus siitä, että bloggaan ilmaisversiolla. Mainokset eivät siis ole minun valitsemiani tai hyväksymiäni enkä saa niistä senttiäkään, vaan WordPress laittaa niitä blogiini. Niiden on tarkoituskin ärsyttää, jotta bloggaaja saataisiin pakotettua maksamaan omasta bloggaamisestaan; mainokset saa nimittäin pois ostamalla jonkin näistä:

Eihän tuo neljä euroa paha ole, jos sillä pääsee eroon hirvittävistä liha- ja pikavippimainoksista (molemmat ovat arvomaailmani vastaisia). Ällöttää silti tällainen kiristys WordPressin toimesta. Erityisesti jauhelihamainos oli shokki. Suoraa vittuilua päin naamaa. Sama asia kuin AA-kerhon tapahtumissa mainostettaisiin näkyvällä paikalla vodkaa.

WordPressin kiristystaktiikka on näin ollen todellakin purrut, ja olen päättänyt ostaa jonkin yllä mainituista tilausvaihtoehdoista heti matkan jälkeen.

Kysymykseni kaikille asiasta enemmän tietäville kuuluu:

Onko blogin maksullisessa päivittämisessä mitään muuta ideaa kuin mainosten poisto? Tuolla samalla hinnalla saisin nimittäin myös oman verkkotunnuksen (blogini osoite muuttuisi siis muotoon mielekasmiellekartta.com). Oman verkkotunnuksen ja -osoitteen väitetään mullistavan koko blogi ja tuovan enemmän kävijöitä, mutta itse epäilen sitä vahvasti. Lisäksi pelkään, että osoitteenmuutoksen myötä blogini ei enää näy sen tilaajille WordPress Readerissä ja että moni muukaan vanha lukija ei sivustoa syystä tai toisesta enää löydä. Blogiurani aikana olen todistanut useamman ihmisen blogin hävinneen feedistäni sen jälkeen, kun he menivät ”parantelemaan” blogiaan ja joutuivat vieläpä maksamaan siitä.

Tiedän, että tuolla halvimmallakin neljän euron kuukausihinnalla saisin mm. enemmän tallennustilaa kuville ja uusia ulkoasuteemoja, mutta en tarvitse sellaisia. En siis hyötyisi niistä, vaan maksaisin tuon summan vain siksi, että saan mainokset blogista pois. Verkkotunnusasia kuitenkin kiinnostaa ja epäilyttää, joten jos joku osaa aiheesta jotain kertoa, se olisi aivan mahtavaa.

Saakutti, miten tuo lihamainos kismittää! Täältä lomalta käsin en kuitenkaan ala blogia päivittää. Nyt täytyy vain kestää ja malttaa mielensä. Madeira on juuri oikeaa lääkettä. Nappasin alla olevan kuvan tänään hotellihuoneemme parvekkeelta.

Kyllä täällä kelpaa lihayritysten mainoksia pakoilla!

Seksileluja tarjottu

Minulle tarjottiin vastikään blogin kautta seksileluja. Näin yhteistyöehdotuksesta heti, että tarjoajana oli kotimainen nettikauppa Huippukiva.fi, ei siis mikään ulkomainen pornosivusto tai muu roskapostiksi kelpaava.

Ensimmäiseksi en edes miettinyt omaa halukkuuttani esitellä tai testata tuotteita, jotka saisin valita tietystä valikoimasta, vaan mietin, miten muotoilisin sanani, jos kävisikin niin, että jokin lelu veisi minut orgastiseen nirvanaan. Seksuaalisesta nautinnosta kirjoittaminen kun voi olla melkoisen kornia. Myös kaunokirjallisuudessa seksi on vaikea aihe. Itse en tosin kirjoittaisi seksistä, vaan seksileluista, mutta haluaisin silti lähestyä aihetta tietyllä vakuuttavuudella, en minään kiusaantuneena ja kikattelevana koulutyttönä, jollainen en muutenkaan ole. Yhteistyöehdotuksesta selvisi kuitenkin pian, että moni yhteistyöhön ryhtyvä vain esittelee leluja ja esim. arvioi, mistä saattaisi tykätä sen sijaan, että leluja kokeiltaisiin ja kerrottaisiin sitten käyttökokemuksista.

On pakko myöntää, että tulin uteliaaksi. Olen nimittäin seksileluneitsyt. Minulla ei ole kokemusta niin minkään sortin seksileluista, vaikka en ole lainkaan estynyt enkä missään nimessä vastusta seksileluja. Näen ne hyvinkin turvallisina ja toimiessaan miellyttävinä tuotteina niin sinkuille kuin pariskunnillekin. Ties kuinka paljosta olenkaan jäänyt paitsi. Voisi olla korkea aika selvittää, onko leluista mihinkään. Päätin, että jos tarttuisin yhteistyöehdotukseen, tulevan blogikirjoitukseni näkökulma olisi juurikin seksileluneitsyen. Niinpä myös lelujen tulisi olla neitsyelle sopivia. Ei mitään liian isoa, muhkeaa ja repivää. Vasta tässä vaiheessa pohdintojani menin tutustumaan tuotteisiin.

Hmm, aika kivoja! Niinhän tosin yrityksen nimikin lupaa. Valikoima paljastui niin laajaksi, että klikkasin aluksi sattumanvaraisesti muutamaa kohtaa.

Jellyjortikka oli makuuni herkullisen värinen ja tekstuuriltaan ja materiaaliltaan lupaavan oloinen. Tajusin onneksi hyvin pian, että dildoissa edellä mainittuja seikkoja tärkeämpää on vehkeen koko, eritoten paksuus. Ja jestas, millaisesta jortikasta onkaan halkaisijaltaan kyse! En ole koulutyttö luonteeltani tai iältäni, mutta kooltani olen. En varmasti ala ensi kertaa seksileluja kokeillessani survoa tuollaista sisääni.

Arvelin, että hakukriteereissä on pakko olla kokoluokituksia, ja aloin etsiä pienimpiä mahdollisia dildoja. Sitä ennen oli kuitenkin pakko tutustua pariin jännän näköiseen tuotteeseen.

Viimeistään Herkkupepun kohdalla kuvauksista ilmenee, ettei tällaisesta aiheesta voi kirjoittaa kovin vakavalla naamalla, vaan tyylilajiksi todella on kannattavinta valita huumori.

Yllä olevasta kenties saisi kiihottavampaa kaunokirjallisuuttakin kasaan, kyse kun ei varsinaisesti ole lelusta.

Tutustuttuani sivustoon aloin varta vasten hakea tuotteita, joita voisin ajatella haluavani kokeilla. Klikkailin eri tuotteita ostoskoriin, jotta pystyin parhaiten vertaamaan keskenään mm. eri lasidildoja (lue: lähinnä niiden halkaisijoita). En ollut koskaan kuullutkaan lasidildoista, vaikka ne sivuston mukaan ovat varsin yleisiä ja tykättyjä. Ensin ajatus lasin työntämisestä omaan lootaan tuntui hurjalta, mutta luettuani aiheesta enemmän ja katsottuani videon, jossa seksologi esittelee lasidildoja, vakuutuin juuri sellaisen sopivuudesta itselleni. Lasi nimittäin soljuu sisään helpommin kuin nihkeämmät, kumisemmat pinnat, eikä liukuvoidettakaan tarvitse käyttää yhtä paljon. Myös halkaisijoiltaan kaikki valikoiman lasipenikset tuntuvat muovisia kaimojaan pienemmiltä.

Ihastuin eniten valikoiman siroimpaan ja kauneimpaan lasidildoon.

Lisäksi katselin yhtä nahatonta ruoskaa, G-pistesauvaa, paljon kehuttuja (aloittelijan) anaalihelmiä ja tietysti liukuvoidetta. Tuollainen setti olisi testimielessäkin mahdollisimman monipuolinen. Taidanpa kysyä Huippukivalta, onnistuisiko tuollainen herkkupaketti. Kenties pääsemme sopimukseen!

***

Onko sinulla kokemusta seksileluista? Miten suhtaudut niihin tai niiden mahdolliseen kokeiluun, mikäli et vielä ole kokeillut?