Poistin yli 300 blogipostausta

Menneenä kesänä

  • opiskelin itselleni uuden ammatin
  • irtisanouduin työpaikastani
  • edistyin tasaisesti romaanikirjoittamisessa, kunnes aloitin opinnot
  • poistin blogista yli 300 postausta
  • vietin yhden kesälomaviikon Etelä-Savossa ja pari päivää Aulangon luonnonsuojelualueella ja Sibeliuksen metsässä (jutun kuvitus kyseisistä paikoista)

Kaikista noista haluan keskittyä lähes pelkästään yli 300 kirjoituksen poistamiseen, sillä se on syy, miksi en ole aikoihin kirjoittanut mistään.

Blogissa oli laajimmillaan yli 500 postausta, eli poistin reilusti yli puolet niistä.

Poistin jutut lähinnä siksi, että miltei kukaan ei lukenut niitä. Tuntui, ettei niillä ollut blogissa mitään virkaa. Monet poistamani kirjoitukset olivat luonteeltaan mukavia, ja niitä kommentoitiinkin julkaisuhetkellä, mutta sitten ne vain vaipuivat unholaan.

Kai voisi sanoa, että ulotin minimalismin myös blogiin. Blogiakin pitää välillä siivota niin kuin kaappeja ja komeron perukoita.

Poistovimmassa oli hauska pohtia, miksi halusin poistaa mitkäkin tekstit. Poistin esimerkiksi kaikki Irlanti-aiheiset postaukset. Jotkut voivat muistaa, että olin siellä muinoin töissä, ja kirjoitin kokemuksesta kymmeniä tekstejä.

Tuntui hyvältä pyyhkiä ne(kin) muistot blogista, vaikka kaikki tekstit ovatkin minulla yhä muualla tallessa.

Tavoittelin blogin siivoamisella pelkästään kevyempää oloa, ja sen urakka todella minulle toikin.

Tekstien poistamisella oli kuitenkin yksi valtava sivuseuraus: se nosti pysyvästi blogin statusta ja pompautti kävijätilastot paljon aiempaa suuremmiksi!

Se voi kuulostaa kummalliselta, mutta on lopulta vain puhdasta matematiikkaa. Jos ajatellaan mitä vain sivustoa, jonka sisältö jakautuu kahtia niin, että toista puolikasta luetaan, ja toista juurikaan ei, sivustolla on silloin hakukoneiden mielestä paljon ylimääräistä täytettä. Määrää, mutta ei laatua, kun kukaan ei kerran juttuja lue.

Todellisuudessa hakukoneet eivät välttämättä tiedä yksistään laadusta, vaan arvottavat monet asiat ihmisten tekemien hakujen mukaan. Jos valtaosaa ihmisistä ei kiinnosta esim. veganismi ja patikointi Madeiralla, on pitkälti aivan sama, miten laadukkaasti noista aiheista kirjoittaa, sillä niille ei yksinkertaisesti ole kysyntää.

Kun samaiselta esimerkkisivustolta poistetaan kaikki ”ylimääräinen”, sivuston status ja auktoriteetti kasvavat, koska jo olemassa olevat, aiemminkin hyvin menestyneet postaukset kattavat nyt valtaosan koko sivuston sisällöstä.

Näin iloisesti siis kävi minun blogilleni, mikä olikin miellyttävä palkinto viikkoja kestäneestä siivousoperaatiosta.

(Aloitin operaation jo viime keväänä. Kun siivoaa blogia, pelkkien postausten poistaminen ei riitä, vaan kaikki tekstit kommentteineen pitää käydä läpi, jotta blogiin ei jää linkkejä poistettuihin teksteihin. Toimimattomat linkit alentavat blogin statusta.)

Joku voisi tähän väliin ihmetellä, tarvitseeko bloggaamisen olla niin teknistä ja tuloshakuista kuin olen yllä kuvannut. Eikö sitä voi vain jorista omaksi ilokseen, luettiin tekstejä tai ei? Ehdottomasti voi, ja olen aina ymmärtänyt ihmisiä, joille oma blogi on kuin julkinen päiväkirja.

Silloin koko blogin tarkoitus on eri kuin omani, eikä minkäänlaista kannattavuutta tarvitse ajatella.

Minulle blogi ei kuitenkaan ole lähes koskaan edustanut päiväkirjaa. Jo blogin alkuaikoina kamppailin sopivien aiheiden ja ideoiden kanssa, sillä tiesin, etten tulisi varsinaisesti kirjoittamaan omasta elämästäni.

Miksi en enää kirjoita mistään? Vastauksen voi kiteyttää seuraavasti: blogi menestyy paremmin kuin koskaan aiemmin yksinomaan siksi, etten tuota mitä tahansa uutta sisältöä.

Tänne ei kannata kirjoittaa mitään, minkä joutuu myöhemmin poistamaan vain siksi, että tekstille (sen aiheelle) ei ole kysyntää. Silloin teksti tekee blogille pelkkää hallaa.

Siltä varalta, että joku kannustaa minua mielessään sanomalla, että ”kirjoita nyt ihmeessä siitä, mistä kulloinkin haluat”, niin voin vain vastata, että en halua kirjoittaa mistään, mistä ei kannata kirjoittaa. Uusi ammattinikin, johon valmistuin tänä kesänä, liittyy siihen, mistä kannattaa kirjoittaa ja millä aloilla on kysyntää jopa vaikeina taloudellisina aikoina.

Kaikista mahdollisista ajankohdista blogia ei kannata (taas tuo sana, kannata) jättää silloin kun sillä menee kovimmin, juuri sen eteenhän aina tein niin paljon työtä. Siltikään en tiedä, mihin suuntaan tätä veisin ja mistä kirjoittaisin.

En kerta kaikkiaan enää pysty kirjoittamaan mitään, minkä vain heitän maailmankaikkeuteen ja jään seuraamaan, luetaanko juttua vai ei. Ja luettiin sitä tai ei, silläkään ei lopulta ole mitään merkitystä minkään kannalta.

Näin eksistentiaalisia ongelmia täällä tällä kertaa.

Olisi mielekästä päättää tämä kirjoitus toteamalla, että kirjoitan taas pian. Kirjoitushaluja ja -aikaa olisi viikoittaiseen bloggaamiseen. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan riitä.

No mutta, hätä ei ole tämän näköinen. Annan blogin porskuttaa sillä välin kun suunnittelen jatkoa!

8 vastausta artikkeliin “Poistin yli 300 blogipostausta

  1. Kuulostaa kyllä loogiselta. Jokainen määrittää bloginsa tarkoituksen ja sinun tarkoitukseen ei selvästikään kirjoittaminen vain kirjoittamisen vuoksi sovi.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin ja mitä sinusta seuraavaksi kuulen! Onnea myös uusiin tuuliin uudessa ammatissa!

    Tykkää

  2. Hei! Kiitos kun jaoit nämä ajatukset. Nostan hattua sekä rohkeudellesi että sitkeydellesi, koska molempia tuollainen siivousurakka varmasti vaati! Ja oikeastaan juuri tämän kirjoituksesi ansioista sain tehtyä sen mitä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa: poistin kokonaan blogini. Ei mitään siivoiluja, ei mitään tavoitteita tai suunnitelmia, ei draamaa tai pitkitettyjä hyvästejä, ei (enää) kannattamatonta roikottelua, vaan chip chop, pois vaan.

    Tykkää

    1. Oho! Ensimmäiset ajatukset: kauheaa, että minun tekstini sai tuollaista aikaan, ja ”voi ei!” noin yleensäkin, sinulla kun oli niin mukavia tekstejä pitkältä ajalta.

      Seuraavat ajatukset: ei hän tehnyt hätiköityä päätöstä, vaan sai tekstistäni sykäyksen tehdä sen, mitä oli jo pitkään suunnitellut. Lisäksi osaan kuvitella lukuisia syitä, miksi oman blogin voi haluta poistaa kokonaan. Tekstien laadulla tai mukavuudella ei usein ole mitään tekemistä sen kanssa.

      Toivottavasti tekemäsi päätös tuntui heti oikealta ja hyvältä! Blogin poistamiseen voi toki liittyä myös haikeutta ja miksei katkeruuttakin. Se varmasti riippuu blogista, työmäärästä, kirjoittajasta ja hänen menneistä tavoitteistaan.

      Jos itse poistaisin oman blogini (olen vuosien varrella joskus leikkinyt sillä ajatuksella), uskon, etten minäkään jättäisi virallisia hyvästejä. Tuntuisi, etteivät ne edes kiinnostaisi juuri ketään tai jos kiinnostaisivatkin, en silti olisi kenellekään velkaa minkäänlaista selitystä.

      Jään kaipaamaan etenkin tiettyjä tekstejäsi (esim. leivistä ja budjetointitaidoistasi!), vaikka niin kokonaisvaltaisesti ymmärränkin päätöksesi. Kiitos kannustavista sanoistasi oman urakkani suhteen! Toivon sinulle upeaa jatkoa muiden asioiden ja projektien parissa! ❤ Ehkä me muutamat muut bloggaajat saamme tulevaisuudessakin nauttia oivalluksistasi ainakin kommenttien puolella. :)

      Tykkää

      1. Nimenomaan nuo seuraavat ajatuksesi osuivat oikeaan: pitkään hauduteltu ajatus tuli nyt viimein päätökseen ja toteutukseen. :) Ja päätös tuntui kyllä heti hyvältä. Hauskaa kuulla, että teksteistäni löytyi sinullekin mieluisaa luettavaa. Kirjoittamista en aio lopettaa missään nimessä, se on niin iso osa minua, mutta aion kanavoida kirjoitusenergiani tästä lähin toisin (esim. kommentoinnissa).

        Tykkää

      2. Hienoa, että päätös tuntui heti hyvältä ja että jatkat kirjoittamista! Kirjoitusenergian suuntaaminen muualle kuulostaa viisaalta. Aina kun olen itse siirtynyt blogikirjoittamisesta enemmän jonkin muun kirjoittamisen pariin (romaani vain yhtenä esimerkkinä), päätös on aina ollut oikea ja jättänyt minut pohtimaan, miksen käyttänyt aikaani ja energiaa fiksummin jo vuosia sitten.

        Tykkää

  3. Onnea uudesta ammatista! Mielenkiintoista, että postausten poistaminen tuo blogiin lisää liikennettä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä, vaan päin vastoin luullut, että mitä enemmän postauksia sitä paremmin blogi osuu hakukoneiden tuloksiin.

    Tykkää

    1. Kiitos! 💜

      Määrän tavoittelu ei tosiaan ole hyvä tapa kosiskella hakukoneita. Rankkautumiseen vaikuttavat tekstin yleisen laadukkuuden lisäksi pitkälti aiheet, postausten otsikot, postauksiin viittaavat linkit, hakijoiden toiveisiin vastaaminen ja oma SEO-osaaminen. On myös monia teknisiä seikkoja, joihin ei pysty sisällöllä vaikuttamaan mutta joilla on merkitystä rankkautumisessa (esim. sivun latausnopeus). Uusi ammattini liittyy juuri näihin asioihin, joten siksikin ne kiinnostavat. :)

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.