Äidin kuolemasta kolme vuotta

Huomenna loppiaisena tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä kun äitini kuoli.

Se tuntuu yllättävän pitkältä ajalta. Joskus näen äidistä unia, joissa kohtaamme jälleen epäuskoisissa mutta sitäkin iloisemmissa merkeissä. Toisinaan taas on ihan normaalia, että äiti on unissa yhä elossa, on kuin hän ei olisi koskaan kuollutkaan.

Äiti ja minä jokunen tovi sitten.
Äiti ja minä jokunen tovi sitten.

Pääosin olen toki hyväksynyt sen, että äiti on poissa. Elämä on jatkunut ilman häntä, koska niin on ollut pakko. Toisinaan ikävä on kuitenkin kova. Huomaan kaipaavani äitiä eniten tietyissä surkeissa tilanteissa, joissa kaikista ihmisistä juuri hän olisi ymmärtänyt minua parhaiten. Me emme suinkaan aina katsoneet maailmaa samoin silmin, mutta tietyissä yhteyksissä kukaan muu ei tajunnut minua niin hyvin kuin äiti. Hän osasi lohduttaa ja jaksoi kuunnella silloin kun minulla oli paha mieli tai minulle oli tapahtunut jotain epäreilua. Noissa tilanteissa hän myös tajusi ongelman ytimen nopeasti ilman kummempia selittelyjä. Saattoi olla, että joku muu seurueessamme ei ymmärtänyt alkujaankaan, mikä oli vikana, mutta äidin oivalluskyky ei pettänyt.

Äiti tuoksui aina hyvältä. Joskus hän pyysi minua arvioimaan, oliko jokin paita vielä tarpeeksi raikas käytettäväksi edellispäivän käytön jälkeen, ja aina paidat tuoksuivat lähestulkoon vastapestyiltä (minullahan ei todellakaan ole samaa ominaisuutta, minkä vuoksi olenkin kirjoittanut blogissa niin useasti deodoranteista). Joskus äiti oli tahtomattaan kovin suloinen: hän oli pienikokoinen, ja kun hän katsoi telkkaria leveältä, päivisin sohvaksi puetulta sängyltä, hän oli kuin söpö pingviini pötköttäessään sängyllä poikittain matalaa selkänojaa vasten. Kun katson kuvia, joissa äiti oli pieni lapsi, haluaisin ottaa hänet syliin, turvaan kaikelta pahalta. Kunpa olisin voinut edes hetken ajan olla hänelle sellainen turvallinen, rakastava ja läsnä oleva vanhempi, jollaista hänellä ei koskaan ollut.

Yksi kirjani päähenkilöistä on saanut innoituksensa äidistä ja hänen tarinastaan. Tiesin jo vuosia sitten kirjoittavani joskus äidistä, sillä hänen kohdallaan sorruttiin eräänlaiseen hoitovirheeseen, josta kukaan ei halunnut ottaa vastuuta. Kun jotain laitetta käytetään levittämään kehossa jyllääviä syöpäsoluja yhä laajemmalle alueelle, vaikka kyseisen laitteen käyttöohjeissa kielletään käyttö syöpäsairaiden kohdalla, onko syyssä hoitolaitos, hoitaja, lääkäri vai esim. laitevalmistajan tarjoama puutteellinen koulutus? Kukaan ei tietenkään halua syytä niskoilleen, vaikka selvä virhe on tehty.

Tiesin siis kirjoittavani joskus tapauksesta, mutta sen synkkyys mietitytti. En halunnut joutua elämään äidin viimeisiä aikoja uudelleen kirjan sivuilla, muistelemaan kaikkea sitä pahaa ja kaivelemaan ällöttäviä dokumentteja. Niinpä kirjani ”äidistä” täytyy tulla monessa suhteessa erilainen kuin tosiäidistä, jotta kirjoittaminen on parhaimmillaan mukavaa ja pahimmillaankin siedettävää. Olen kaavaillut tekeväni hahmosta räväkän ja ehkä hyvällä tavalla oudon. Äidissä oli kyllä paljon taisteluhenkeä ja aitoa iloa, mutta sairaus varjosti elämää tuntuvasti. En halua kirjaan pelkkää sairautta, kuoleman odottelua ja hautaan johtavaa lähtölaskentaa, joten hahmosta voisi tulla hauskalla tavalla vähän hullu, hän voisi tehdä hetken mielijohteesta erilaisia asioita sillä mielellä, että on elettävä nyt, koska pian on varmasti liian myöhäistä.

Teemansa puolesta äidin tarina sopii saumattomasti kirjaan, joten sikälikin siitä kannattaa nyt kirjoittaa. Lisäksi tuntuu hyvältä muistella äitiä ja samalla pohtia, mitä osia hänestä ja hänen tarinastaan haluan tuoda fiktiiviseen muotoon ja mitkä asiat puolestaan pidän hänestä kokonaan itselläni.

2 vastausta artikkeliin “Äidin kuolemasta kolme vuotta

  1. Onko siitä jo niinkin pitkä aika…? Ihan kuin olisit sen vasta äsken kertonut. Ikävä ei koskaan katoa, mutta ”kaunistuu”. Minä olen ollut 18 vuotta ilman isää ja edelleen hän seikkailee ajatuksissa ja niissä unissakin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.