Laiskottelua vai totta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Kaikki ovat kuulleet otsikon sanonnan.

En ole koskaan varsinaisesti miettinyt, pitääkö sanonta paikkansa vai ei, ja jos pitää, mihin se perustuu.

Itse olen persoonaltani enemmän suunnitteleva kuin spontaanisti tekevä, mutta en kuitenkaan ole pitänyt itseäni erityisen suunnitelmallisena. Voin esim. huoletta siirtää suunnittelemani pyykinpesu- tai imurointipäivän tai joskus jopa tietyt treenit seuraavalle päivälle, ellei minun jostain tietystä syystä ole pakko olla tehnyt tiettyjä asioita seuraavaan päivään mennessä. Kun matkustan, suunnittelen lennot, majoituksen ja siirtymät kentältä majoituspaikkaan pakosta huolella, sillä majoituspaikan saaminen vasta paikan päällä esim. myöhään illalla voi olla vaikeaa tai mahdotonta ja muutenkin älytöntä. Lomapäivinä en silti noudata minkäänlaista tiukkaa ohjelmaa, vaikka mielessäni olisikin monta asiaa, joita haluan kyseisessä kohteessa tehdä.

Kun vähän aikaa sitten jatkoin tosissani kirjan kirjoittamista, aloin kuitenkin suunnitella paljon mielessäni ja myös kirjallisesti. Jossain vaiheessa aloin epäillä, teenkö oikeasti mitään, jos en juurikaan kirjoita. Käytänkö suunnittelua tekosyynä tekstin puutteeseen? Teksti olisi konkreettinen tulos siinä missä suunnittelu ei näy missään.

Epäilystäni huolimatta suunnittelu on tuntunut niin luontevalta ja aktiiviselta, että olen antanut itselleni luvan suunnitella jatkuvan kirjoittamisen sijaan.

Pohdittuani tätä asetelmaa tovin eteeni osui sopivasti pari lainausta, joissa kirjoitetaan juuri samasta asiasta. Niissä kannustetaan kunnolla suunnittelemiseen:

Nopeimmat kirjoittajat suunnittelevat huolellisesti.

Useimmat kirjailijat hahmottelevat romaaniensa jokaisen kohtauksen ennen kuin aloittavat kirjoittamisen. He eivät istu miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu. Heidän tarvitsee vain päästä pisteestä A pisteeseen B.

Jopa vapaammin kirjoittava Stephen King myöntää viettävänsä viikkoja tai jopa kuukausia pohtien romaania ennen kirjoittamisen aloittamista. Hän käy myös kävelyillä joka päivä miettien samalla, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu.

Mitä kaikki tämä tarkoittaa?

Älä mieti samalla kun kirjoitat. Mieti ennen kuin kirjoitat.

-Jon Morrow, Smart Blogger

*

Ahkeraa työntekoa ei aina pysty näkemään. Työnteko ei aina edellytä fyysistä ponnistelua.

Todellisuudessa ahkeran työnteon tehokkain muoto on selkeästi ajatteleminen. Parhaan strategian suunnitteleminen ei välttämättä näytä kovin aktiiviselta työnteolta, mutta on ehdottomasti juuri sitä.

Strategia tuo usein parempia tuloksia kuin hiki.

-James Clear, Pura rutiinit atomeiksi -kirjan kirjoittaja

Ehkä siis kaikki suunnittelemiseni on paitsi kannattavaa niin myös juuri se tapa, jolla tällaista projektia kuuluu edistää!

Niinpä jaan tässä lavean suunnitelmani siitä, mitä kommentoijien vihaama Jussi tulee kirjassa tekemään:

1. Jussi on töissä. Hän ei kuitenkaan tee töitä, vaan on lempipuuhissaan eli asiaa X harrastamassa.

2. Hän jää kiinni harrastuksensa X parista ja saa potkut. Jussin harrastuksesta tehdään rikosilmoitus työpaikan toimesta.

3. Kuluu jonkin verran aikaa, että tapausta saadaan tutkittua ja syytteet nostettua, Jussilla on siis aikaa touhuta ties mitä tällä välin. Hän hakeutuu uusiin töihin ja tapaa työnsä kautta pahaa aavistamattoman ja nuoren Sallan. Heistä tulee pari. Tässä osassa joudun miettimään, varautuuko Jussi tulevaan paljastumiseen. Tietääkö hän edes paljastuvansa sadoille uhreilleen, ts. osaako hän kuvitella, millaisista rikoksista häntä tullaan syyttämään? Jos kyllä, miten se vaikuttaa hänen olemiseensa ja elämäänsä, vai vaikuttaako mitenkään?

4. Uhrit saavat vihdoin tiedon heitä vastaan tehdyistä rikoksista ja Jussin henkilöllisyydestä. Ilmoittajana on Jussin työpaikka, josta hän sai potkut. Salla ja uusi työnantaja eivät tiedä Jussin menneisyydestä.

5. Rikoksista uutisoidaan mediassa Jussin nimeä kertomatta. Jussille koittaa kuitenkin tukalat paikat, sillä hän on suututtanut monia ihmisiä, ja jotkut uhrit ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Koska uhrien joukossa on Jussin naapureita, hänen osoitteensa on tiedossa ja häntä on helppo alkaa häiritä monin eri tavoin.

6. Jussi päättää muuttaa Sallan luokse eli naapurustoon, jossa häntä ei tunneta siten kuin edellisessä. Salla ei yhäkään tiedä mitään Jussin rikostaustasta. Jussi yrittää siipeillä ja käyttää Sallan vieraanvaraisuutta hyväkseen niin kauan kuin kykenee.

7. Alkaa vahvasti näyttää siltä, että Jussi pääsee raukkamaisin keinoin pälkähästä, kaikki syytteet joudutaan siis kuoppamaan. Voitonriemuisena ja varmana omasta neroudestaan Jussi häipyy Sallan luota ja alkaa suunnitella uutta elämäänsä.

8. Vain vähän ajan päästä Jussi yrittää kuitenkin palata takaisin yhteen Sallan kanssa. Samaan aikaan vanhentuneista syytteistä kuuluu sittenkin, muutama uhri on lähtenyt ajamaan asiaa yksin, vaikka alkuperäiset syytteet kaatuivatkin. Jussia kismittää perhanasti, sillä hän ei erinomaisuudessaan pysty käsittämään, miksei hänellä muka ollut oikeutta tehdä niitä asioita, joita hän teki.

Loppua joudun vielä miettimään. Haluan, että Jussi saa ansionsa mukaan ja että hänelle käy huonosti, mutta kysymys kuuluu, kuinka huonosti? En halua, että lopullinen tuomio on liian ankara, sillä se ei olisi realistista Suomessa, jossa paljon pahempiakin rikoksia saa tehdä kovin kevyin seurauksin. Tuomiolla en tarkoita (pelkästään) oikeuden antamaa tuomiota, vaan minun ja uhrien langettamaa tuomiota. Saan pohtia, millä Jussin elämästä saisi tehtyä helvetillistä edes hetkeksi. Sitä on hauska ideoida.

Minulla oli ennen tapana kirjoittaa siinä mielessä hyvin epätyydyttäviä loppuja, että annoin pahiksen usein mennä menojaan (tai hyviksen kuolla tms.). Koska sellaiset loput ovat kuitenkin minulle lukijana usein pettymyksiä, en halua kirjoittajana luoda juuri sellaista loppua. Siksikin Jussi pitää rökittää.

Tietyt kohtaukset ovat minulla jo tiedossa tai valmiina paljon yksityiskohtaisemmin, mutta en toki halua pilata tarinaa paljastamalla liikaa blogissa.

Jussi on yksi tarinan päähenkilöistä, Salla on oleellinen sivuhenkilö. Kaksi muuta päähenkilöä ovat Jussin uhreja, joista en ole vielä kertonut mitään.

Suunnitelma voi toki muuttua matkan varrella moneenkin kertaan, mutta tuskin tarina aivan toiseksi enää tässä vaiheessa vaihtuu. Niin vahva on suunnittelun voima!

2 vastausta artikkeliin “Laiskottelua vai totta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

  1. Mielenkiintoista!

    On varmasti vaikeaa tehdä Jussin elämästä helvetillistä. Tarkoitan tällä sitä, että Jussi vaikuttaa sillä tavalla sairaalta ihmiseltä, ettei hän tunne tai ajattele tavallisen ihmisen tavoin. Tavallinen ihminen kokisi varmasti elämänsä olevan helvetillistä potkujen, rikossyytösten ja häirinnän vuoksi. Jotenkin tuntuu siltä että nämä asiat eivät riitä tekemään Jussin elämästä helvetillistä kokemusta.

    Aiemmin kirjoitit siitä, että pitäisikö pahiksessa eli Jussissa olla kuitenkin joku hyvä ominaisuus, jotta hän olisi uskottavampi ja samaistuttavampi. Luulen että hänessä olisi pakko olla jokin inhimillinen ja hyvä asia, koska ehkäpä se tekisi hänestä siinä mielessä ihmisen, että hän voisi kärsiä ja siis saada lopussa jonkin rangaistuksen. Nyt hän vaikuttaa niin kylmältä psykopaatilta, että en pysty kuvittelemaan rangaistusta, joka henkisesti häntä mitenkään heilauttaisi.

    Suunnittelu on ehdottomasti järkevää, suosittelen lämpimästi!

    Tykkää

    1. Kiitos palautteestasi, arvostan sitä kovasti!

      Toit esille hurjasti hyviä pointteja. Muun muassa tuo on varmasti totta, että jos Jussi tuntuisi monen mielestä psykopaatilta tai vastaavalta, häntä olisi vaikea panna kärsimään oikein mitenkään. Häntä ei tosiaan hetkauttaisi, vaikka saisi kaikkien vihat päälleen ja menettäisi asioita, jotka monelle muulle ovat tärkeimpiä elämässä.

      Tarkoituksenani ei ole tehdä Jussista psykopaattia, sillä todellinen psykopatia on harvinaista (ja synnynnäistä), ja haluan Jussin kaikessa epämiellyttävyydessään edustavan laajempaa ihmisjoukkoa. Olen tavannut elämäni aikana monia ihmisiä, joissa on Jussin piirteitä (ilman heitä en varmaan olisi tullut luoneeksikaan Jussia). Voi olla, että olen tehnyt Jussista liian kauhean tai että hänestä ei blogissa pysty vielä saamaan kovinkaan kokonaisvaltaista kuvaa. Yhdellä kirjoituskurssillahan sain sellaista palautetta kuusisivuisen novellin perusteella, että Jussiin pystyi samastumaan (mitä kyllä ihmettelin, koska en välttämättä itse kokenut samoin enkä ollut tavoitellut samastumista).

      Oli sitten syyssä kirjoitustaitoni tai kokonaisvaltaisuuden puute blogin puolella (koska en halua paljastaa liikaa), olen joka tapauksessa täysin samaa mieltä tuostakin, että Jussin täytyy tuntua ihmiseltä, ei hirviöltä. Tulee olemaan haaste tehdä Jussista astettakaan miellyttävämpi, mutta otan haasteen kuitenkin ilolla vastaan, mikäli alkaa näyttää siltä, että laajempikaan otos Jussista ei tee hänestä yhtään kivempaa. Jussi on tiettyjen elämässäni tapahtuneiden tosiasioiden ruumiillistuma, joten tosipohjaisia elementtejä en kirveelläkään haluaisi kaunistella, mutta kai se on pakko, jos tarina alkaa kaikessa realismissaan tuntua liian uskomattomalta. :D

      Kiitos vielä arvokkaasta palautteestasi!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.