Lumikengillä Lapissa

Tällä viikolla käväisin Lapissa lumikenkäilemässä ja hiihtämässä.

Jopa suomalaiselle oli eksoottista vaihtaa etelän märkyys ja pimeys pohjoisen lumeen ja sopivaan pakkaseen. Kaamoskaan ei ollut Levin korkeudella ihan vielä alkanut, vaikka alkaakin pian. Reissun kruunasi tietysti ihanan ystävän seura.

Lapin-matkasta jäisi puuttumaan jotain ilman porojen näkemistä ja kuvaamista. Niitä ei kuitenkaan meinannut näkyä oikein missään. Porot selvästi viettävätkin talvet aitauksissa ja vain kesät vapaina luonnossa. Ne eivät välttämättä löytäisi ravintoakaan talvella ilman ihmisen järjestämää ruokintaa, mutta silti ihmettelimme, miksi ne piti sitoa vielä aitauksen sisälläkin. Talviset porokuvat näyttävät ankeilta kesäisiin verrattuna. Kesällä 2017 porot tulivat mökin terassille asti.

Lumessa tarpoessa ja hiihtoladuilla lykkiessä mieleeni tulvi toisinaan ideoita romaaniin liittyen. Yhden kerran sain jonkin lupaavan kehitysehdotuksenkin, mutta unohdin sen äkkiä. Juuri silloin kylmä tuisku puhalsi ikävästi päin kasvoja alati hämärtyvässä päivässä, joten ei tehnyt mieli ottaa esiin muistiinpanovälineitä.

Se on kuitenkin mukavaa, että kun tekee töitä jonkin luovan projektin parissa, oman mielen voi valjastaa ideoimaan ja suunnittelemaan normaalin vatvomisen sijaan. Mieli on tunnetusti kaoottinen ja epälooginen, minkä vuoksi on tyypillistä hautoa usein samoja asioita, kuvitella olemattomia, tulkita väärin ja kelata menneisyyden virheitä, joihin ei voi enää vaikuttaa. Nyt kun kirjoitan aktiivisesti, koulutan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän ajattelemaan romaania silloin kun en tee jotain muuta. Turhien ajatusten tilalle on alkanut tulla ajatuksia siitä, miten edistän tarinaa parhaiten. En ajattele kirjan kirjoittamista koko ajan, mutta heti kun minulla on sellainen vapaa hetki, jona mieli helposti vaeltaisi ties minkä hölmön märehtimiseen, käytänkin aivojani viisaasti eli tarinaa miettien. Tällaiseen kehitykseen olen ollut tyytyväinen.

Lappi vaihtui lyhyiden yöunien jälkeen saman tien työpäiväksi palkkatyössäni, mutta muistot elävät yhä, ja sydänystävän näkeminen hoiti sielua. Kotona odottava mies helpotti kummasti paluuta.

2 vastausta artikkeliin “Lumikengillä Lapissa

  1. Oi mitkä ihanat lämpimän hämärän maisemat! Noi porot on varmaan piha- tai työporoja ja ovat siksi aitauksessa. Kyllä ne ”normi”porot on talvisinkin siellä luonnossa.
    Olisi ihanaa päästä kokemaan kaamosaika Lapissa. Se on kaikkien Lapin reissujen jälkeenkin vielä kokematta.

    Tykkää

    1. Enpä olisi uskonut, että juuri sinulta on kaamosajan Lappi kokematta, mutta näemmä se on mahdollista. :) Kittilässä oli kyllä tosiaan monia kauniita hetkiä, enimmäkseen sinisiä, mutta muutamia lämpimämpiäkin.

      No hyvä, että Lapista löytyy villiporojakin myös talvella. Noilla käymilläni seuduilla niitä ei ollut, mutta ehkä se johtuu laskettelu- ja hiihtorinteiden läheisyydestä (turvallisuussyyt) ja miksei vilkkaasta turismistakin (tuodaan porot sinne, mistä kävijät voivat ne varmasti bongata).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.