Poikamiesboksista viihtyisä koti?

Meillä on tätä nykyä kaksi kotia: omakotitalo maalla järven rannalla ja kerrostalokaksio Helsingissä aivan palveluiden sydämessä ja lähes kiinni junaradassa.

Olen onnekas siinä suhteessa, että saan valita, lähdenkö joka viikko maalle vai jäänkö kaupunkiin. Minulla on viikoittain töitä Helsingissä, eli kovin pitkäksi ajaksi en pysty maalle jäämään, mutta työpäivät ovat onneksi aina samat ja peräkkäiset, joten halutessani ehdin viettämään monta päivää tai jopa enimmän ajan viikosta maalla.

Kesällä vietin kaiken mahdollisen ajan maalla, syksymmällä aloin käydä siellä vuoroviikoin. Talven lähestyessä maalla käyminen saattaa harventua entisestään, sillä pimeimpään vuodenaikaan kaupungin valot houkuttavat maaseudun pimeyttä enemmän (kesemmällä puolestaan viihdyn paljon paremmin maalla kuin kaupungissa).

Aina kun kaupunkiasunnossa oleminen lisääntyy tai muutoin korostuu, alan jossain vaiheessa miettiä, pitäisikö kämpälle tehdä jotain. Meidän kaupunkikotimmehan on nimittäin miehen poikamiesboksi, jota ei ole kummemmin muutettu sen jälkeen, kun aloin asua siellä. (Minulla oli ennen oma asunto, mutta myin sen ennen talon hankintaa.)

Olen kerran aiemmin kirjoittanut miehen poikamiesboksista tekstissä Olihan se rankkaa, ja tuo teksti saa minut yhä nauramaan. Se myös osoittaa, että kämpän kunnossa on sittenkin tapahtunut kehitystä, vaikka usein ei siltä tunnukaan.

Tässäkö sotkun loppu ja tulevan siisteyden alku?
Tässäkö sotkun loppu ja tulevan siisteyden alku?

Silti asunto on pitkälti yhä kuvauskelvoton, sotkuinen ja perinteisessä mielessä kaukana kodikkaasta. Vain kerran viime talvena kutsuin yhden ystäväni kylään miehen ollessa töissä. Pienessä inspiraation puuskassa siivosin ja kuurasin silloin monta päivää, jotta kämppään voisi tulla esteettömästi ja käydä vessassa ällööntymättä mm. saunan lasiovesta, jota ei ollut pesty vuosiin ja josta hädin tuskin näki läpi kuivuneiden vesiroiskeiden takia. Vaikka sain tuolloin kämpän upeaan kuntoon sen normaalitasoon nähden, silti jouduin miettimään tarkkaan, mihin ohjeistaisin ystäväni istumaan niin ruokapöydässä kuin olohuoneessa, jotta kaikki miehen sotkut eivät olisi juuri silmän korkeudella hänen näkökentässään. Lopulta koin, että toista suursiivousta ei kannata tehdä niin kauan kuin miehen lukuisat sanomalehti- ja kirjapinot ovat kaiken järjestämisen tiellä.

Juttuhan on niin (ja kaikki kotinsa järjestyksessä pitävät tietävät tämän), että kunnolla siivoaminen ja järjestäminen on melko lailla mahdotonta/turhaa, mikäli kodissa on liikaa roinaa. KonMari-kirjojenkin pääsanoma on, että kodin järjestämisen ei pitäisi alkaa mm. hyllyköitä, laatikoita ja muita säilytysratkaisuja hankkimalla, vaan turhan tavaran karsimisella, jotta mitään turhaa ei ylipäänsä tarvitsisi säilyttää tai järjestellä. Minulle tavaran karsiminen ja se, ettei turhaa tavaraa hanki alkujaankaan, on aina ollut helppoa ja luontaista, niinpä omat huushollini ovat aina olleet avaria niiden koosta riippumatta. Mies on tässä asiassa minun vastakohtani, eli hänelle keräily ja hamstraus ovat luontaisia harrastuksia eikä hän koe minkäänlaista halua tai tarvetta lehti- ja kirjapinojen läpikäymiseen. Olen tarjoutunut viemään pinot paperinkeräykseen, mutta se ei tietenkään käy, koska painettu sana on miehelle niin arvokasta.

Mitä siis saatoin tehdä? No tietysti sisustaa lehtipinoja hyväksi käyttäen! Otin roinat rakennuspalikoikseni luodessani kukkapöytää. Poikamiesbokseissa on toki eroja, mutta yksi niille ominainen piirre on huonekasvien puuttuminen. Kaupunkiin muuttaessani toin huonekasvit mukanani, eikä miehellä ollut mitään kukkatasoksi kelpaavaa, mutta sitäkin enemmän lehtiä, kirjoja ja roinaa. Joten…

Rakensin kukkapöydän lehdistä, kirjoista, palapelilaatikosta ja lokerokehyksestä, joka on yhä pakkausmuovissaan (kuvaa hyvin miehen ostokäyttäytymistä, hänellä kun on kaapit täynnä avaamattomia pakkauksia mm. valaisimia, tekniikkaa jne.).

Nyt vuotta myöhemmin huonekasveja on vielä yksi lisää, ja erikoisesta pöydästä huolimatta kasvit ovat voimissaan:

Kuvissa yllä tuntemattoman kasvin hedelmiä, paavalinkukka, orkideoihin kuuluva ludisia ja uutena tulokkaana aralia, joka oli alkanut pahoin lakastua isäni luona ja jonka yritän nyt mullan vaihdon jälkeen pelastaa poikamiesboksissamme.

Yllättävän hieno sato tällaisen kämpän olosuhteista! Vanhassa asunnossani mm. paavalinkukka ja ludisia eivät kukkineet koskaan, sillä asunto oli liian pimeä.

Minusta on mukava hyödyntää miehen romppeita, enkä ole kaavaillut asuntoon mitään uutta. Ainoa asia, minkä hankimme viime keväänä uutena, on sänky. Miehen vanha sänky oli jo alkujaan kierrätetty ja kissan raapima, pahinta oli kuitenkin sen lonksuvuus ja suoranainen kuoppa minun puolellani. Vanha vaahtomuovipatja oli niin hapertunut ja murentunut, että siitä jäi vaatteisiin jauhoa ja sormiin inhottava tuntuma joka kerta kun siihen vahingossa osui. Kestin sitä sänky ja patja -kokonaisuutta parisen kuukautta, kunnes ostin meille säilytystilallisen eli laatikollisen parisängyn.

Unelmoin jo lapsena sellaisesta sängystä, jonka alle kuuluisi kiinteänä osana laatikko tai parikin, mutta en koskaan saanut sellaista. Niinpä oli ilo saada sellainen nyt aikuisena. Miehen asuntoon se sopii erinomaisesti, sillä nyt osan kallisarvoisista keräilykohteista, joista mies ei malta luopua, saa laatikoihin piiloon. Asunto ei tullutkaan yhtään ahtaammaksi muuttoni myötä, koska siellä on nykyään parempi järjestys kuin ennen. Sänky on nyt vielä kokonaisempi ja nätimpi kuin kuvassa, sillä lisäsimme siihen vanhasta sängystä päädyn, jonka ensin maalasin.

Kun mietin oman kokemukseni kautta, voiko keräilijä-hamstraajamiehen poikamiesboksista saada viihtyisän kodin (siis silloin kun juuri mitään ei saa heittää pois eikä rahaa juurikaan käytetä), vastaus on kyllä ja ei. Asunto ei yhäkään ole kodikas sanan varsinaisessa merkityksessä eikä sinne edelleenkään tee mieli ketään kutsua, mutta itse olen oppinut siellä selviytymään ja viihtymään. Kaupunkikotiin on aina kiva palata, lisäksi muutamilla pikku säädöillä asunnosta voisi tehdä vielä toimivamman, kuten nikkaroimalla kenkähyllyn ja hankkimalla paljon nykyistä suuremman kynnysmaton. Toimivuus voi lisätä myös viihtyisyyttä. Muutenkin asunnossa vallitsee huoleton ja rento tunnelma.

Viime kädessä viihtyisyys perustuu siihen, että minulla on omat alueet ja kulmaukset, jotka pidän järjestyksessä ja siisteinä. Yhdessä vaiheessa pidin saunaa työhuoneenani, mutta sittemmin olen siirtynyt pöydän ääreen. Luovilla ratkaisuilla pärjää kummasti! Minä kunnioitan miehen aarteita eli tavaroita, hän puolestaan minun alueitani, joille hänen lehtipinonsa eivät koskaan eksy.

4 vastausta artikkeliin “Poikamiesboksista viihtyisä koti?

  1. Kahden noin erilaisen ihmisen (siis ainakin tässä tavara-asiassa erilaisen) yhteisasuminen voi olla hankalaa, mutta te olette ilmeisesti löytäneet oikean asenteen ja tavan toimia. Tärkeintähän on kunnioittaa niitä toisen tavaroita ja toisen omaa tilaa.

    Tykkää

    1. Yhteisasuminen meiltä tosiaan luonnistuu, mutta jostain syystä nimenomaan poikamiesboksissa, talossa ei läheskään yhtä hyvin. Ahtaudesta ei voi olla kyse, sillä talo on avarampi. Poikamiesboksissa mitään ei tarvitse varoa eikä stressata, eikä mm. yllätysvieraitakaan tarvitse koskaan pelätä. Ehkä lopulta on kyse vain tästä: https://www.youtube.com/watch?v=YTcm57GtiIQ

      Toisin sanoen miehen luona monilla asioilla ja vahingoilla ei ole niin väliä, kun ne taas monien naisten huusholleissa ovat vakavampia rikkeitä. Siksi alkujaan miehen kämpässä voi olla niin rentoa ja helppoa olla. :)

      Tykkää

      1. Niinpä! Näistä kohtauksista ei löytynyt tarpeeksi hyviä ja kokonaisia videoita, mutta samassa jaksossa heitellään myös märkiä talouspaperimyttyjä, ja kovemman kurin asunnossa saa syödä keksejä vain lavuaarin yllä murujen takia. :D

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.