Tuhlaatko sinäkin aikaasi ”uutisia” lukemalla?

Tällä viikolla vietin monta ihanaa päivää maalla miehen kanssa. Päiviin kuului ulkoilua, juoksulenkkejä, haravointia, hulavanteella pyörittelyä, pitkään nukkumista, hyviä keskusteluja, elokuvien katselua, makoilua, nauramista. Mieli oli harvinaisen rauhallinen ja tyyni, vaikka ulkona tuuli hytisyttävän kylmästi. Oli vuodenaikaan nähden niin kylmä, että järvikin jäätyi reunoilta ja peittyi sitten vielä lumella.

Järvimaisema 6.11.2019.
Järvimaisema 6.11.2019.
Järvimaisema 7.11.2019.
Järvimaisema heti seuraavana päivänä eli 7.11.2019.

Viikon nautinnollisen osan kruunasi herkullinen ja huumaavan tuoksuinen teelähetys Teekauppa Veiströmiltä, josta sain blogin kautta teemaistiaisia. Korkkasin heti kaikki vihreät teet, ne kun ovat suosikkejani: 10 syytä juoda vihreää teetä. Miten suloista onkaan juoda kardemummalla maustettua vihreää teetä oman kodin lämmössä samaan aikaan kun jäätävä tuuli puhaltaa ulkosalla.

Kupissa vihreää teetä sitruunalla ja lakritsilla maustettuna, ah!
Kupissa vihreää teetä sitruunalla ja lakritsilla maustettuna, ah!

Olo oli siis mitä mainioin.

Kunnes aloin lukea uutisia.

Olen jo pitkään tuntenut, että roikun liikaa netissä ja että olisi viisaampaa käyttää aikaa melkein mihin vain muuhun. Olen silti perustellut netin käyttöä uskotellen itselleni, että käytän sitä järkevästi eli luen uutisia, seuraan maailman menoa ja haen tietoa milloin mistäkin.

Tämä viikko oli kuitenkin täydellinen muistutus siitä, minkä olen tiennyt jo kauan: monet uutismediat ovat täynnä turhia ”uutisia”, jotka ovat pahimmillaan pelkkää kuonaa aivoille. Alkaa olla hälyttävän tavallista, että jutuissa menevät puurot ja vellit sekaisin, mistä viimeistään kommentoijat huolehtivat, mikäli toimittaja ei sekoilussaan onnistunut.

Ensin silmiini osui Jenni Haukion aikaansaama ”lihakohu”. Haukio puhui eläinten oikeuksien puolesta, mistä tuottajat loukkaantuivat. Koko jutussa on kyse sanotun tahallisesta vääristelystä, ja sellaisesta lukemiseen meidänkin tulisi käyttää aikaamme. Ei riitä, että tuhatpäinen joukko tuottajia ja muita ”maaseudun ihmisiä”, joilla on ongelmia luetunymmärtämisessä, hyökkää yhtä naista vastaan, vaan mukaan tarvitaan vielä sadoistatuhansista lukijoista koostuva yleisö.

(Haukionhan on kirjoitettu sanoneen puheessaan, että

Suomessa kuolee vuosittain yli 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Jokainen niistä olisi halunnut elää. Viime kädessä näiden eläinten kohtalon – sen, millaisissa olosuhteissa nämä yksilöt ainutkertaisen elämänsä viettävät – ratkaisevat kuluttajat, siis meistä jokainen.

Päävastuu on siis kuluttajilla, ei tuottajilla, minkä luulisi jokaisen lukutaitoisen ihmisen tuosta ymmärtävän.

Jos ihmistä kiinnostaa typerän kinastelun sijaan tietää, millaiselta nimenomaan suomalainen ja Suomessa laillinen eläintuotanto näyttää, täällä on viiden minuutin mittainen koostevideo aiheesta.)

Olin pettynyt, että rentouttava viikko katkesi noin typerästä ja turhasta vääntämisestä lukemiseen. En ollut vielä toennut pettymyksestä, kun näin otsikon Ei ole nykynuorten röyhkeydellä mitään rajaa: he eivät enää edes osta asuntoja, vaikka siihen on selkeästi kehotettu.

Yllä linkatun jutun pääsanoma on, että omistusasuminen on monelle nuorelle aikuiselle mahdotonta pääkaupunkiseudun hintatason vuoksi, oli asuntosäästämiseen halua tai ei. Noinhan se nopeasti ajateltuna on, ja tuskin monellekaan tulee yllätyksenä, että Suomen kalleimmat asunnot löytyvät pääkaupunkiseudulta. Jutussa tehdään kuitenkin perustavanlaatuinen moka käsitteiden määrittelyssä. Puhutaan pääkaupunkiseudusta eli Helsingistä, Vantaasta, Espoosta ja Kauniaisista, mutta todellisuudessa vingutaankin siitä, että Helsingin Kalliosta ei saa kaksiota alle 200 000 eurolla. Monella muulla pääkaupunkiseutuun kuuluvalla asuinalueella on nytkin Oikotiellä myynnissä reilunkokoisia kaksioita paljon tuota edullisemmin, jopa alle 100 000 eurolla, pieni osa vieläpä Helsingissä. Ei siis tarvitse lähteä edes Pohjois-Vantaalle asti (pääkaupunkiseutua sekin, mutta toki syrjempänä Helsingin keskustasta kuin Helsingin syrjäseudut) saadakseen kohtuuhintaisen asunnon ja hyvät julkiset liikenneyhteydet.

Oman lisänsä laadukkaaseen asuntokeskusteluun tuovat tietysti asiantuntevat kommentoijat, joiden aivoituksia löytyy alta:

  • Melkein sanoisin itellenikin jos palaisin ajassa taaksepäin että älä osta, jäät sellaiseen maksuloukkuun että hohhoijaa. Työpaikat ei säily enää sitä 30 vuotta mutta asuntoa maksat sen 25 vuotta.
  • Esim. pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat sellaiset, että jos ei ole saanut muhkeaa perintöä tai veikkausvoittoa, ei niihin nuorilla ole rahoja. Joutuu ottamaan valtavan asuntolainan, jonka kanssa painii sitten seuraavat kymmenet vuodet.
  • Raaka markkinatalous on hivuttanut toiminnan tilaan jossa pääkaupunkiseudulla palkkatyöstä saadut ansiot eivät riitä tavalliseen elämään.
  • Kaksio joka maksaa sen 200 000-500 000€ pk-seudulla.

Voihan sitä asiat noinkin itselleen selittää, huijata itseään. Miksei voi sanoa suoraan, että ”haluan asua alueella, jolla asunto maksaa vähintään 200 000 euroa, en sellaisessa pääkaupunkiseudun lähiössä, missä asuntoja saa alle 100 000 eurolla”?

Itse ryhdyin asuntovelalliseksi yksin 21-vuotiaana päätoimisena humanistiopiskelijana. Ostamani asunto sijaitsi Helsingissä 25 minuutin bussimatkan päässä Helsingin keskustasta. Minulla oli vajaat 20 000 euroa omaa rahaa, lisäksi asuntoon oli tulossa laajat remontit, niidenkin hintalappu oli vajaat 20 000 euroa. Hain ja sain 60 000 euron lainan, ja maksoin sen hiljalleen pois tasan 10 vuodessa osa-aikatyön ja/tai freelancetyön ja yhden ulkomaan”komennuksen” voimin, koko ajan yksin. Kyseisellä alueella asuntojen hinnat eivät juurikaan ole nousseet, eli sieltä saa yhä asunnon pitkälti samansuuruisella summalla kuin minkä itse maksoin. Olenko Einsteinin kaltainen superyksilö tässä asiassa vai onko kyse vain siitä, että tiedän, mitä pääkaupunkiseutu tarkoittaa ja että olin valmis asumaan niin pirun kaukana kuin 25 minuutin päässä Helsingin keskustasta? Itse veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Sentään keskustelusta löytyy viisaitakin kommentteja:

  • Ei sitä tonnin vuokraakaan ole kiva maksaa koko ikäänsä ja varsinkin kun jäät eläkkeelle, niin se on jo kaksi tonnia. Mun elämän tarkoitus ei ainakaan ole maksaa puolta miljoonaa vuokraa jonkun toisen taskuun.
  • Vähän liikaa tuijotetaan pääkaupunkiseutuun. Elämää on muuallakin suomessa. Jo muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingistä niin vuokra, kuin omistusasumisen hinnat voivat parhaimmillaan olla vain osan siitä mitä Helsingissä. Oli sitten kyse kerros-, rivi tai omakotiasumisesta.
  • Onneksi yhä vähän kauempaa keskustasta saa myös kohtuullisen järjellisillä hinnoilla asuntoja. Tosin yksiöt alkaa olla paikasta riippumatta kalliita sijoittajien vuoksi.
  • Ollaan nykyisessä asunnossa asuttu 5v ja seuraavat 5v tullaan asumaan. Ainakin. Tänä aikana on maksettu vuokraa 144.000€. Tällähän lyhentäisi jo asuntolainaakin, mutta lainan vaatimaa omaa pottia on vaikea säästää tässä vuokranmaksun rinnalla. Toisaalta nykyinen kämppä on niin hieno, ettei sitä saisi 1200€/kk kustannuksilla, mutta menisipähän edes osa siitä oman taskuun jos asuntolainaa makselisi.
  • Ymmärrän ja sisäistän kyllä hyvin Tuijan valitusvirren pointin, mutta ainoa neuvo, jonka voisin nuorille ihmisille säästämisen suhteen antaa, on että ostakaa kohtuuhintainen kerrostalokämppä, heti kun vaan hiukankaan kynnelle kykenette, ainoa toimiva säästömuoto pienituloiselle, kun joskus uutta kämppää havittelee.

Lihakohusta ja pääkaupunkiseudun kalliista hintatasosta luettuani koin, että olin tuhlannut aikaani jonninjoutavaan. Jos oikeasti haluaa tutustua eläinasioihin, menee lukemaan eläinasioista ja vierailemaan tuotantotiloissa vähintäänkin videon välityksellä, ei lukemaan kohu-uutisia tuottajien tahallisesta väärinymmärryksestä. Jos etsii asuntoa pääkaupunkiseudulta tai muuten vain haluaa tutustua pääkaupunkiseudun hintatasoon, syöttää Oikotiehen haluamansa kaupungit ja hintakaton, ei lue näennäisesti faktoihin puettua kolumnia, jossa Kallio on yhtä kuin pääkaupunkiseutu, ja muu pääkaupunkiseutu on yhtä kuin Kajaani, sen syrjäisyys ja olemattomat työpaikat. Kun jättää lukijoita aliarvioivat ja heidän kallisarvoista aikaansa väheksyvät uutisartikkelit ja vastaavat lukematta, säästyy valtavasti energiaa, ja ihminen voi todistetusti paremmin (siitä lisää tuonnempana).

Kerron enää yhdestä uutisartikkelista, viimeisestä niitistä, joka katkaisi kamelin selän. Kun törmäsin sattumalta Helsingin Sanomien juttuun Ruotsin maitosodasta, tiesin, että pian alan täyteen uutislakkoon ja myös onnistun siinä erinomaisesti.

ruotsi maitosota
Lehden päiväys 8.11.2019.

Nyt saamme lukea siitä, miten Arla ja Oatly pilkkaavat toisiaan, Arla haukkui Oatlyn kaurajuomaa pjölkiksi Oatlyn haukuttua ensin lehmänmaitoa, ja Oatly painoi tuon haukkumasanan tölkkeihinsä. Jo ennen jutun lukemista tiesin, etteivät Arla ja Oatly suinkaan harrastaisi moista, mikäli se vähääkään haittaisi eli vähentäisi myyntiä. Päinvastoin, näin luodaan pöhinää merkkien ja tuotteiden ympärille, pidetään ne ihmisten mielissä. Kaupassa on sitten kiva bongata se Pjölk-kauramaito, sehän oli uutisissakin.

Artikkeli vahvistaa, että Oatly takoo huimaa voittoa, kaurajuomalle on itse asiassa enemmän kysyntää kuin Oatly on pystynyt tuottamaan, ja siksi maailmanvalloitus onkin paraikaa käynnissä uusia tehtaita rakentamalla. Myös Arla kertoo olevansa mielissään kilpailusta ja siitä seuraavista ”hyvistä asioista”.

Lukijat eli kuluttajat ovat pelkkiä pelinappuloita tässä leikissä. Kai on ajateltu, että kansasta on hauska seurata kahden yrityksen lapsellista sanailua, ties mitä sinne tölkkeihin seuraavaksi ilmaantuu. Ovela bisnesstrategia, mutta ainakaan minuun se ei pure. Naurettava oletus, että minun pitäisi käyttää aikaani sen seuraamiseen, miten kaksi ruotsalaista yritystä hyötyy toisistaan rahallisesti valjastettuaan ensin median ja kuluttajat levittämään Pjölkin ja lehmänmaidon ilosanomaa puolestaan.

Tuotteethan ovat koko ajan olleet samoja, kuluttajille ei siis tarjota mitään uutta. Minäkin voisin ensi viikolla julkaista viimeisimmän hulavannetekstini muutoin identtisenä, mutta kirjoittaa hulavanteen tilalle munavanne. Siten loisin jänniä mielikuvia käyttämällä hulavannetreenin tämänhetkistä trendikkyyttä hyväkseni, vaikka itse tuote eli asia on koko ajan sama ja muuttumaton. Minua ei kuitenkaan kiinnosta vastaava energian haaskaus sen enempää kirjoittajana kuin lukijana tai kuluttajana.

Loppupäätelmä

Vielä vuosia sitten jotkut saattoivat haluta välttää uutisten lukemista niiden ahdistavuuden takia. Se on yhä käypä syy, mutta rinnalle on tullut muitakin syitä lähinnä siksi, että ”uutisia” pusketaan joka tuutista, laadusta on tingitty rankalla kädellä ja aikaa sitten. Enää ei voi puhua pelkästään informaatioähkystä ja uutistulvasta, koska ”uutiset” eivät käsittele tärkeitä tai sivistäviä asioita. Hauskojakaan ne eivät ole, vaan liian usein pelkkää moskaa.

Luin jo jokin aika sitten mielenkiintoisen jutun aivotutkijasta vetävän otsikon takia:

Aivotutkija Heli Isomäki ei seuraa uutisia eikä ole somessa – nämä neuvot hän antaa kaikille, jotka haluavat käyttää aivojaan paremmin

Aivoterveyden kannalta onkin viisasta lakata lukemasta uutisia tai ainakin vähentää tuntuvasti niiden lukemista. Tutkija noudattaa omia oppejaan ja puhuukin digitaalisen minimalismin puolesta. Hän ei lue uutisia eikä hänellä ole profiileja sosiaalisen median eri kanavissa, kuten Facebookissa ja Instagramissa.

– Aluksi en kehdannut kertoa, etten tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Kohtaan työssäni surua ja koin siihen päälle tulleet negatiiviset uutiset liian raskaiksi. On tutkittu, että katastrofin seuraaminen median välityksellä voi olla traumatisoivampaa kuin paikalla oleminen. Nykyisin saan aika ihailevan vastaanoton, kun kerron somettomuudesta ihmisille, Isomäki sanoo.

Olen jo kauan unelmoinut siitä, että saisin enemmän aikaan mm. kirjoitus- ja piirrosprojektieni parissa. Samaten pelkkää vapaa-aikaakin olisi upeaa viettää rentouttavammin, juuri noin kuin tällä viikolla maalla. Monta kertaa päivässä toistuva netissä surffaaminen kaiken sonnan perässä on surkeaa ajankäyttöä yhtä lailla työ- kuin vapaa-aikanakin.

Olen huomannut ”uutisten” negatiivisen vaikutuksen itseeni jo kauan sitten, mutta kaiketi olen silti pelännyt jääväni jostain oleellisesta paitsi, mikäli lopetan niiden lukemisen kertarysäyksellä. (Minähän olen jo valmiiksi ihminen, jolla ei ole someprofiileja, olen siis ajatellut jo olevani riittävän ulkona monista haitallisista piireistä.)

Tällä viikolla sain kuitenkin viimeisen tarvittavan viestin maailmankaikkeudelta: minun on vihdoin siirryttävä käyttämään aikani toisin. Olen valmis. Ei ole yhtäkään syytä kääntyä takaisin. On uskomatonta, miten paljon päivään tulee lisää tunteja ja vapautuvia voimavaroja, kun jättää täysin turhat aivojen kuormitukset pois.

Jään innolla odottamaan, mitä kaikkea saankaan pian tervehtyvillä aivoillani aikaan!

4 vastausta artikkeliin “Tuhlaatko sinäkin aikaasi ”uutisia” lukemalla?

  1. Nekin on ”hauskoja”, kun ei lueta kuin otsikko, joka yleensä on muotoiltu sopivin sanankääntein, että sen voi ymmärtää hyvinkin väärin tai pahempana kuin totuus onkaan.
    Onneksi en pahemmin seuraa uutisia lehdistä / netistä / telkkarista. Joskus ärsyttää, kun ei osaa olla ”aikuisten keskusteluissa” mukana, mutta samapa tuo.

    Tykkää

    1. Hyvä vain, että olet valinnut tässä asiassa terveellisemmän linjan eli et juurikaan seuraa uutisia. Oma uutislakkoni alkoi viikonloppuna, ja se on lakko, jonka haluan jäävän pysyväksi. Jos ei muiden kanssa keskustellessa osaa antaa omaa näkemystään Pjölkistä tai mistä vain vastaavasta turhuudesta, koska ei ole moisesta kuullutkaan, itse näen sen vain hyvänä kehityksenä. Lisäksi säästyy monenlaiselta totuuden vääristelyltä, kun ei lue ”uutisia”; usein on vieläpä niin, että kaikkein räikeimpiä liioitteluja sisältäviä tekstejä jaetaan ja levitetään kaikista ahkerimmin, jolloin väärän tiedon määrä sen kun lisääntyy kansan keskuudessa.

      Niinpä, clickbait-tyyliset otsikot ovat kiemurrelleet jopa aiemmin asiallisten medioiden suosioon. Klikkiotsikoista löytyi jopa suomeksi osuva kuvaus Wikipediasta: ”Klikkiotsikolla tarkoitetaan verkkouutispalveluissa käytettävää houkuttelevaa tai harhaanjohtavaa otsikkoa, jonka tehtävänä on saada lukija klikkaamaan artikkeli auki. […] Perinteinen klikkiotsikko ei kerro uutisen ydintä, vaan viestittää, että uusi tieto tulee ilmi itse artikkelissa. Artikkelin kiinnostavana esitetty ydin saattaa usein olla varsin triviaali tieto, ja koko artikkeli saattaa olla niinkutsuttu nollauutinen.”

      Ihanaa, ettei tarvitse enää ikinä käyttää aikaansa tuollaisten lukemiseen!

      Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus! Itse olen uutisten suurkuluttuja, mutta nyt haluan lopettaa tyystin uutisten seuraamisen. Jonninjoutavaa moskaa, jopa valeuutisia. Koen, että tarvitsen enemmän aikaa itselleni ja omiin juttuihin, joten en enää aio lukea uutisia. Pitää yritää päästä eroon tästä riippuvuudesta. Se on tosin hieman hankalaa, kun uutisten lukeminen on ollut osa aamupalarutiinia, mutta nyt korvaan uutiset kirjoilla.

    Tykkää

    1. Kiitos! Hienoa, että sinäkin olet huomannut monien uutisten turhuuden ja valheellisuuden. Uskon, että pääset uutisriippuvuudestasi nimenomaan kirjoja lukemalla ja vaikka kirjoittamalla. Minäkin olin suorastaan toivonut, että alkaisin lukea enemmän kirjoja uutislakon aloitettuani, ja ilokseni voin todeta niin käyneen; olen juuri saamassa loppuun yhden lähes 500-sivuisen kirjan, joka oli ollut minulla kauan kesken ja jota en välillä lukenut viikkokausiin, koska käytin samaan aikaan tuntikausia lukemisenergiaani kaikenlaisen uutissoopan seuraamiseen. Jos haluaa voida paremmin ja mahdollisesti myös sivistää itseään, kirjat ovat ehdoton valinta, uutiset puolestaan ehdoton ei!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.