En pyörtynyt enkä lähtenyt kesken pois: Koirat eivät käytä housuja (2019)

Sain blogin kautta kutsun tulla katsomaan kohuttua kotimaista elokuvaa Koirat eivät käytä housuja, joka sai vastikään ensi-iltansa Suomessa.

Arvoin pitkään, menisinkö ainoaan minulle sopineeseen elokuvan lehdistönäytökseen vai en. Elokuva on kerännyt kiitosta ja palkintoja ulkomailla, mutta sitä on sanottu myös niin rajuksi, että osa katsojista on pyörtynyt ja osa lähtenyt pois kesken näytöksen.

Sitten on vielä sekin seikka, että en lähes koskaan pidä kotimaisista nykyelokuvista. On suorastaan vaikea käsittää, miksi niin monen kotimaisen elokuvan pääraaka-aineet ovat mitäänsanomattomuus, latteus ja epäaitous. Turha ihmetellä, miksei noista saa mitään kunnollista leivottua.

Päätin kuitenkin ottaa riskin housuttomien koirien kohdalla, kertoohan elokuva sentään miehestä, joka alkaa käydä dominan luona ja innostuu sadomasokismista ihan tosissaan. Kuinka latteaa ja tylsää sellainen voi olla?

Koirat eivät käytä housuja (2019)

Elokuvassa nelikymppinen leskimies Juha (Pekka Strang) ajautuu vahingossa domina Monan (Krista Kosonen) käsittelyyn, ja jää kerrasta koukkuun. Kuristussessioiden aikana Juha menettää tietoisuutensa ja näkee edesmenneen vaimonsa, joka hukkui vuosia aiemmin takerruttuaan Juhan kalaverkkoon. Juha ei ole saanut työstettyä vaimon kuolemasta johtuvaa syyllisyyttä ja tuskaa, ja alkaa hoitaa traumaansa Monan kovissa otteissa.

Dominakäynnit alkavat erkaannuttaa Juhaa hänen teini-ikäisestä tyttärestään, jonka kanssa hän on aiemmin kommunikoinut muun muassa paperilapuille kirjoitetuin toivotuksin. Tytär yrittää kutsua isää elämäänsä, mutta Juha ei tule katsomaan edes tyttärensä konserttiesitystä, vaan menee ennemmin Monan kuritettavaksi. Kun Juha myöhemmin yrittää paikata poissaoloaan, se on jo liian myöhäistä: tytär on alkanut seurustella ikäisensä pojan kanssa ja lähtee ennemmin hänen kuin isänsä matkaan. Sitä voi pitää osittain luonnollisena kehityksenä, mutta Juhan poissaolo on silti surullista katsottavaa. Juha on aiemmin muistanut ainakin tyttärensä syntymäpäivän ja pitänyt kodin siistinä, mutta Monan ilmaannuttua vanha elämä saa jäädä.

Monan perimmäisistä haluista katsojille ei kerrota, mutta yllättävän paljon hänestäkin pystyy päättelemään. Hän toimii päivisin fysioterapeuttina, eikä työn tulos eli asiakkaiden hidas tai olematon kuntoutuminen ole välttämättä niin palkitsevaa kuin voisi toivoa. Dominana hän kenties näkee konkreettisemmin ja nopeammin työnsä tulokset ja pystyy välittömämmin auttamaan muita, vaikkei auttamisen halu lienekään pääsyy hänen alavalinnalleen. Mona ei nimittäin ole domina pakosta vaan aidosta halusta, mikä on aistittavissa muutenkin mutta mikä myös vahvistetaan dialogissa hänen kertoessaan, ettei pidä tavallisista jutuista.

Vaikka Juha on aluksi täydellinen untuvikko BDSM-maailmassa Monan ollessa ammattilainen, tarinan edetessä Juha alkaa vaatia niin kovaa kuritusta, että Mona ehtii jo epäillä olevansa väärä henkilö tyydyttämään Juhan tarpeet. Lopulta Juha ja Mona kuitenkin vaikuttavat olevan hyvinkin samalla viivalla sen suhteen, mihin ovat valmiita. Siten he ovatkin hyvä pari. Parin välillä on aito yhteys ja jopa kylmän ammattimaisesti toimineella Monalla herää tunteita Juhaa kohtaan. Minulle elokuva ei silti käy rakkaustarinasta, vaikka sitä sellaisellakin saatteella on kovasti myyty.

Kenties häkellyttävintä elokuvassa on sen epäseksikkyys. Moni kuvittelee, että BDSM:ssä on kyse seksistä tavalla tai toisella, ja sadomasokisminkin yhteydessä puhutaan lähes aina nautinnollisesta kivusta. Koirat eivät käytä housuja sisältää kuitenkin paljon väkivaltaa, josta on nautinto kaukana. Itse Krista Kososellekin selvisi vasta rooliin valmistautuessa, että BDSM ei läheskään aina tarkoita mitään seksuaalista, vaan dominan alistettavaksi tuleva asiakas saattaa tulla sessioon hoidattamaan pääkoppaansa enemmän kuin mitään muuta. Juha on sellaisesta asiakkaasta oiva esimerkki: hän myöntää itsekin, ettei ole läsnä kuristuksen aikana, vaan palaa mielikuvissaan aina vaimonsa luokse veden alle.

Rakkaustarinan lisäksi elokuvaa myydään mustalla huumorilla varustettuna. Huumoria viljellään kuitenkin säästeliäästi, komediaksi elokuvasta ei ole. Kun olin itse elokuvayleisössä, kukaan ei tuntunut nauravan missään vaiheessa. Kerran hymähdettiin kohtauksessa, jossa kesken yhden järkyttävän, ei seksiin liittyvän aktin (varmaan juuri sen, joka sai ihmisiä pyörtymään) hiljennyttiin hetkeksi ovikellon soimisen takia.

Elokuvan nimi viittaa Monan valtapeliin: Juha on hänen käskytettävä koiransa, jonka on ensi töikseen riisuttava housunsa. Juha tulee tarinan aikana istumaan, seuraamaan, läähättämään ja nuolemaan kengän puhtaaksi, vaikka useimmiten Monan luona hänen päänsä nähdäänkin muoviin käärittynä.

Tarinan lopun voi tulkita kertovan Juhan halusta jatkaa löytämällään tiellä myös ilman Monaa, vaikka hän selvästi etsiikin Monaa katseellaan tanssiklubilla. Monan kanssa kokemus olisi paljon upeampi, mutta vain jos Mona haluaa. Ja Monahan haluaa. Loppukohtauksessa on myös sitä kovasti mainostettua huumoria Juhan irrotellessa tanssilattialla vapautuneena ja nauravana sellaisella suuvärkillä, joka ei katsojiltakaan ihan heti unohdu.

Koirat eivät käytä housuja on viihdyttävä, tasapainoinen ja kompakti. Siinä ei ole mitään turhaa eikä siinä eksytä sivuraiteille, vaan mennään suoraan asiaan. Tarinaa kerrotaan paljon enemmän kuvin kuin sanoin, musiikissa puolestaan on jännää kellojen kumahtelua varsinkin elokuvan alussa. Elokuva ehdottomasti pitää otteessaan; sen aikana ei meinannut saada edes pieniä leffaeväitä alas, mikään hetki ei olisi sopinut syömiseen.

Elokuvan ällöttävintä kohtausta katsoin hampaat irvessä ja toivoin hahmojen tulevan toisiin aatoksiin toteutuksessaan, mutta kidutus vietiin loppuun asti niin kankaalla kuin katsomossakin. Siltikään en pyörtynyt enkä lähtenyt pois kesken näytöksen. Rajujen kohtausten takia kuitenkin tuntuu, ettei elokuvaa tarvitse vähään aikaan nähdä toistamiseen. Suomalaiseksi elokuvaksi se on joka tapauksessa melkoinen mestariteos.

*

Koirat eivät käytä housuja (2019)

Ensi-ilta: 1.11.2019
Ikäraja: 16
Pituus: 106 min
Ohjaus: J-P Valkeapää
Käsikirjoitus: J-P Valkeapää, Juhana Lumme
Näyttelijät: Pekka Strang, Krista Kosonen, Ilona Huhta, Jani Volanen, Oona Airola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.