Mammografiassa murjottavana

Kävin ensimmäistä kertaa koskaan mammografiassa syksyllä 2016 ollessani 31-vuotias.

Vain pari kuukautta sen jälkeen äitini kuoli levinneeseen rintasyöpään, jota esiintyy suvussamme muutenkin. Myös äidin tädillä oli rintasyöpä ja jopa äidin mummolta, joka syntyi tasan 100 vuotta ennen minua, leikattiin aikoinaan toinen rinta pois, joko syövän takia tai sitten ei, sitä kun ei silloin kunnolla tiedetty.

Tuolloin syksyllä 2016 kävin mammografiassa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa, ja sain niistä puhtaat paperit ja ohjeeksi mennä uudestaan tutkittavaksi kahden vuoden päästä. Viime vuonna en edes muistanut ajatella tutkimuksia, mutta nyt muistin, sillä tunsin kesän ja alkusyksyn aikana nipistelyä syvällä vasemmassa rinnassa. Nipistys tuntui selvästi rinnassa, ei rintakehässä, enkä ollut koskaan aiemmin tuntenut sellaista.

Muistin kyllä, että äidin syöpäisessä rinnassa ei ollut koskaan ollut mitään kipua tai muitakaan tuntemuksia. Hän osasi kertoa samaa myös muista sukumme rintasyöpätapauksista, eli kasvain ei kenenkään kohdalla ollut tuntunut miltään. Onkin tavallista, että erilaiset syövät eivät tunnu kipuna, ja juuri siksi ne halutessaan niin helposti leviävätkin, jos kasvainta ei havaita aikaisessa vaiheessa.

Äidin kertomusten vuoksi olin omasta rintakivustani huolimatta aika luottavainen sen suhteen, että olisin kuitenkin yhä terve. Sitä luottavaisuutta vahvisti se, että pian rintanipistelyn jälkeen tunsin täsmälleen samaa nipistelyä vasemmassa korvassa! Kunnon neurootikko olisi toki ajatellut, että nyt syöpä on levinnyt rinnasta korvaan, mutta itse ajattelin, että nipistelyn täytyy johtua esim. jostain hermosta, joka kulkee sopivasti kehon vasemmalla puolella. Mammografiaan oli joka tapauksessa tarkoitus mennä ilman nipistelyäkin, joten ei siis muuta kuin lääkäriaikaa varaamaan.

Mammografia ja yllätysultra

Tämänviikkoisen mammografiakäynnin jälkeen tiedän, että toimenpide ei ole lainkaan niin mekaaninen kuin olin viime kerran perusteella päätellyt. Tarkoitan sillä sitä, että vaikka laitteet ovat täysin samat, niitä käyttää eri röntgenhoitajat ja -lääkärit, ja heillä on kullakin omat toimintatapansa. Sen takia mammografia sattui nyt moninkertaisesti enemmän kuin viimeksi (hoitaja siis puristi rintani paljon tiukemmin levyjen väliin), ja ultraäänitutkimus puolestaan oli kevyttä sivelyä siihen runnomiseen nähden, mitä se viimeksi oli.

Mammografian aikana rinnat laitettiin niin tiukkaan puristukseen, että en pystynyt lopulta edes hengittämään, vaan odotin vain levyjen höllentymistä. Puristus oli totta kai tiukka jo viime kerralla, mutta nyt hoitaja tiukensi levyjen puristusta vielä pari tai kolmekin kertaa. Onneksi toimenpide sentään oli nopeasti ohi. Kuvien oton jälkeen menin tutkimuspöydälle makuuasentoon odottamaan ultraäänitutkimusta, jonka lääkäri tulisi tekemään katsottuaan ensin kuvat. Taaskin ultraäänitutkimus tuli minulle yllätyksenä, sillä olin saanut lähetteen vain mammografiaan. Etukäteen ultraäänitutkimuksesta oli taas puhuttu siihen sävyyn, että se tehdään vain jos lisätutkimukselle katsotaan olevan tarvetta.

Pian lääkäri tuli ja sanoi, että rinnoissa on kuvien perusteella kaikki kunnossa. Rintakudokseni on tiivistä, mutta ei niin tiivistä etteivätkö kuvat onnistuisi, näkyvyys on siis hyvä. Sitten lääkäri ultrasi rinnat, mikä tuntui miellyttävän kevyeltä viimekertaiseen rintojen pieksemiseen nähden. Kuka olisikaan arvannut, että näennäisesti sama tutkimus voidaan tehdä täysin eri tavoin. Nyt ultraäänitutkimus oli juuri sellainen, millaiseksi olin ultraäänen kuvitellut ennen viimekertaista käyntiä.

Näemmä rintojani viime kerralla murjonut röntgenlääkäri silti tiesi, mitä teki, sillä tämänkertainen lääkäri kertoi hänen olevan kaikkien tuntema guru juuri tällä alalla. Niin guru, että häneen otetaan nyt yhteyttä jatkotoimien suhteen. Mietinnän aiheena on, kuinka usein minun kannattaa jatkossa käydä tutkimuksissa ja minkälaisissa. Nuorempien rinnat ovat herkempiä säteilylle kuin vanhempien, eikä minunkaan ole kuulemma järkevää käydä säteilyttämässä rintojani harva se vuosi ja monen kuvan verran. Itsekin olin aprikoinut samaa, sillä rintani ovat jo nyt saaneet aimo annoksen säteilyä ottaen huomioon ikäni ja sen, että rintojani on tutkittu pelkästään sukurasitteen takia, ei siis esim. omien löydösteni tähden.

Tältä mammografia tällä kertaa tuntui.
Tältä mammografia tällä kertaa tuntui.

Tämänhetkinen tilanne

Rinnat ovat terveet, mikä on tietysti ihanaa. Aiemmin tuntemani nipistely voi olla hermo- tai lihasperäistä, ja siihen voi auttaa niinkin yksinkertainen asia kuin venyttely. Nipistelyä ei ole muutenkaan nyt tuntunut pitkään aikaan, eikä se kesemmälläkään kestänyt kuin muutaman sekunnin kerrallaan. Juuri sen aikaa, että muistin varata ajan mammografiaan.

Tämänkertainen röntgenlääkäri kertoi, että kasvain tuntuu useimmiten kyhmynä, lisäksi nänneistä erittyvä kirkas tai verinen neste voi kieliä kasvaimesta. Nipistelyt ja kolotukset eivät siis muutenkaan ole syöpien tavallisimpia merkkejä.

Olen tuuminut, että voisin yrittää lakata pelkäämästä syövän perinnöllisyyttä. Äidiltähän tutkittiin laajasti kaikki mahdolliset eli tällä hetkellä tunnetut rintasyöpägeenit eikä häneltä löytynyt niistä ensimmäistäkään. Länsimaissa rintasyöpä on niin yleinen sairaus, että esim. suomalainen nainen sairastuu rintasyöpään 12,5 prosentin todennäköisyydellä ilman minkäänlaista geneettistä alttiutta. Tuo luku on jo itsessään niin suuri, että meidänkin suvun rintasyöpätapaukset voivat selittyä sillä.

Jos/kun syöpä ei ole geeneissä, omaan sairastumisriskiin voi vaikuttaa elintavoilla. Minulla on iso osa syöviltä suojaavista elintavoista kunnossa, eli syön kasvisruokaa, liikun paljon, olen normaalipainoinen, en tupakoi lainkaan enkä juo alkoholia juuri koskaan ja vältän turhaa stressiä. Toki voisin syödä vielä paljon terveellisemmin, mikä onnistuisi herkkuja vähentämällä, mutta en ole valmis luopumaan kuin korkeintaan osasta herkkuja.

Kirjoitin viimekertaisessa mammografiatekstissä, että

  • Erilaisten arvioiden mukaan jopa puolet (kaikista) syövistä johtuvat elintavoista, ja varovaisimpienkin arvioiden mukaan ainakin 30-40 prosenttia syövistä on itse aiheutettuja. Näistä luvuista ei tokikaan ole iloa niille, joilla perinnöllinen syöpä tappaa esim. jo lapsena tai parikymppisenä, mutta muille sen pitäisi olla hyvä tieto, että omilla elintavoilla voi vaikuttaa niin tuntuvasti omaan terveyteen.

Tuohon suuntaan alan itsekin kulkea, en perinnöllisyyttä peläten vaan sillä mielellä, että voin vaikuttaa terveydentilaani myös (rinta)syövän kohdalla.

2 vastausta artikkeliin “Mammografiassa murjottavana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.