Tattimuhennos (vegaaninen)

Löysimme metsästä niin hyvännäköisiä punikkitatteja, että päätin tehdä tattimuhennoksen.

Tatithan ovat yksiä parhaimmista ruokasienistä, mutta koska myös toukat ovat asiasta samaa mieltä, tatit ovat pahimmillaan täynnä toukkia, mikä tekee niiden putsaamisesta ja paloittelusta vaivalloista ja ällöttävää. Viime vuonna olin ensi kertaa kosketuksissa hyvin toukkaisten tattien kanssa, enkä siksi ajatellut tekeväni minkäänlaista tattimuonaa vähään aikaan. Tällä viikolla metsästä löytämämme tatit olivat kuitenkin niin houkuttelevan näköisiä, etten voinut vastustaa niitä. Tykkään muutenkin hurjasti sieniruoista ja söisin niitä mieluusti muulloinkin kuin vain syksyisin.

Suuresta tattisaaliista vain pari sientä jouti kompostiin toukkien takia, muut olivat oikein hyvässä kunnossa ja pari suorastaan täydellisen kaunista ja puhdasta. Ihastelin sieniä koko ajan niitä leikatessani ja kerroin apukokilleni eli miehelle ajatuksiani sienistä; miten ihanaa nykyajan älylaitteistetussa, joskin alati tyhmenevässä Suomessa on voida elää niin kuin ennen vanhaan eli mennä metsään poimimaan ruokaa ja valmistaa siitä omin käsin mitä suurinta herkkua. Mieleeni muistui erityisesti tämä lainaus yhdestä Ylen artikkelista:

Teollisen maailman ja kaupungistumisen myötä olemme vähän irtautuneet siitä, miten vaikkapa puut tai kukat kasvavat. Digitalisaatio on vahvistanut irtautumista. Meidän täytyy palauttaa tämä kyky ymmärtää, miten fyysinen maailma toimii.

Älylaitteista ja liiallisesta teknologiauskosta ajattelemme miehen kanssa yksi yhteen, mutta sienistä miesparka ei juurikaan perusta. No, jäipähän minulle sienimuonaa syötäväksi koko viikoksi. Tattien lisäksi meillä oli pussillinen kantarelleja, joista lähes kaikki löytyivät omalta pihalta. Siitä vasta olisinkin keksinyt lisää sieni-ihastelua miehelle kerrottavaksi (”Mikä onni on asua talossa, jonka pihalla kasvaa kantarelleja tuosta noin vain!” jne.), mutta säästin hänet suuremmilta sienihehkutuksilta, varsinkin koska hän suostui silppuamaan sipulin.

Näyttää paljolta, mutta tatteja oli moninkertaisesti enemmän kuin kantarelleja.
Näyttää paljolta, mutta tatteja oli moninkertaisesti kantarelleja enemmän.

Sopivan reseptin keksin yhdistelemällä ja soveltamalla netissä jo olevia tattimuhennosreseptejä. Reseptin voi puolittaa, jos tatteja ei ole niin paljon kuin meillä oli.

Tattimuhennos (vegaaninen)

  • öljyä paistamiseen
  • 600-800 g tatteja (ei ole niin tarkkaa)
  • 1 iso sipuli
  • 4 rkl vehnäjauhoa
  • 5 dl kasvislientä
  • 2 1/2 dl kaurakermaa
  • 1/2 – 1 tl suolaa (maista ja mausta)
  • 1/2 tl pippuria
  1. Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä pannulla. Siirrä silppu sivuun odottamaan.
  2. Puhdista ja paloittele sienet ja hauduta niistä neste pois pyörittelemällä niitä pannulla. Sienet ovat valmiit, kun nestettä ei enää kerry, mutta sienet ovat yhä kosteita eivätkä tartu pannuun.
  3. Lisää sienten joukkoon sipulisilppu, vehnäjauho, kasvisliemi ja kaurakerma ja sekoita hyvin. Hauduta muutama minuutti, jotta aineet sekoittuvat ja kuumenevat kunnolla.
  4. Lisää suola ja pippuri ja maista ruokaa ennen kuin mahdollisesti lisäät mausteita.

Resepti on simppeli ja nopea toteuttaa sen jälkeen kun sienet on putsattu ja paloiteltu. Koska reseptissä on kasvislientä, jonka suolapitoisuus voi vaihdella merkistä riippuen, kannattaa lisätä suolaa maltillisesti ja maistaa ruokaa maustamisen lomassa.

Tattimuhennoksesta tuli juuri niin herkullista ja perinteistä kuin saattoi odottaakin. Kasvisliemi tuo ruokaan makua ja estää liialla kermalla läträämisen. Yhdenkin reseptin mukaan olisin tarvinnut 8 dl (!) kermaa tähän sienimäärään, mikä olisi ollut aivan hullua ja turhaa, varsinkin kun muhennoksesta tuli jo nyt täyteläistä ja enemmän rasvaisen kuin kevyen oloista.

Tattimuhennosta leivän päällä.
Tattimuhennosta leivän päällä.

4 vastausta artikkeliin “Tattimuhennos (vegaaninen)

    1. Niinpä, olen kyllä onnekas kantarellipihoineni! Kiva, että sinullekin maistuu kantarellit. :) Nyt jo kolmena vuonna olemme poimineet kantarelleja samasta kohtaa pihaa, joten sienet tuntuvat enemmänkin säännöltä kuin poikkeukselta. Lisäksi kohdassa kasvaa kantarelleja useassa erässä; nytkin siinä on uusia kantarellinalkuja, vaikka paikka tarjosi jo satoa tuon kuvan verran (vain kaksi kantarellia kuvassa ovat metsän puolelta, kaikki muut ovat omalta pihalta). Osuva piha sieniruokien ystävälle! 😍

      Tykkää

      1. Totta! :D Itse muistin oikean muodon, mutta kelailin päässäni, miten hassulta sana kuulostaa, jos se lausuttaisiin niin kuin kirjoitettaisiin ja jos sana oikeasti tarkoittaisi jotain: kanta-relli. Vähän niin kuin kanta-asiakas tai kengän kanta. Mutta vaikka kantarellin etuosa tarkoittaisikin kantaa, mitä ihmettä on relli? Kieli-ihmisillä tosiaan riittää pohdittavaa! 😄

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.