Jonni, Jenni, Janne, Janni… Kiusallinen nimisekaannus

Minun nimeni on Janni.

En ole koskaan varsinaisesti tuonut sitä blogissa esille, mutta koska esiinnyn Kodin Kuvalehden ja Me Naisten artikkeleissa omalla nimelläni, se ei enää aikoihin ole ollut salaisuus.

Janni on yhä melko harvinainen nimi Suomessa, mutta oli sitä vielä enemmän ollessani nuorempi. Edustan yhtä Suomen vanhimmista Janni-nimisistä, sillä ennen vuotta 1980 Suomessa oli vain alle 11 Jannia, ja olen itse syntynyt vuonna 1985. Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä Nimipalvelu ei enää erittele vuosia yhtä tarkasti kuin ennen, mutta tiedoista voi silti päätellä, että minun jälkeeni on syntynyt enemmän Janni-nimisiä kuin minua ennen.

Koska Janni-nimisiä oli niin vähän ollessani lapsi, minua luultiin lukemattomia kertoja Jenniksi ja jopa Janiksi, Jonniksi ja Janneksi silloin kun nimeni luettiin paperilta esim. luokan edessä nimenhuudon yhteydessä. Menneisyydessä Janni-nimi ei yksinkertaisesti sanonut monille ihmisille mitään, vaan siitä onnistuttiin usein vääntämään jokin tutumpi nimi, jotta se istui puhujan tai lukijan ymmärrykseen ja mielikuvitukseen. Oli aina yhtä tympeää joutua vastaamaan tytön äänellä ja letit päässä nimeen Jani ja sitten selittämään, että se on Janni eikä Jani.

Vielä lukiossakin ongelmia esiintyi. Kerran en meinannut saada omia, arvosteltavina olleita töitäni kirjekuoressa takaisin, koska sijaisopettaja kuvitteli minun esittelevän itseni Jannena, mutta ei uskonut minun olevan sen niminen eikä voinut antaa toisen henkilön töitä minulle. Olin jo hermostua sanoessani, että tietenkään en ole Janne vaan Janni. Sain lopulta työni takaisin ja opettaja oli nolona.

Joskus kävi niinkin, että kun nimeni tuli esille jutellessani puhelimessa esim. jonkun asiakaspalvelijan kanssa, hän saattoi kertoa, että hänen veljen kaverin pikkusiskon luokalla oli yksi Janni ala-asteella. Minua aina huvitti, että vähät Jannit muistettiin niin hyvin, koska nimi oli valtaväestölle niin vieras.

Vanhetessani aloin kokea, että nimisekoilut vähenivät. Siihen oli montakin syytä. Yliopistossa opetus oli monesti jo niin kasvotonta ja nimetöntä tai opettajat ulkomaalaisia, että en muista sieltä erityisiä nimisekaannuksia. Lisäksi monet Jannit ovat tänä päivänä kaksi- tai kolmekymppisiä, ja heillä voi olla someprofiilit kaikilla mahdollisilla alustoilla; nimi siis näkyy eri tavalla kuin ennen, vaikka samat Jannit ovatkin olleet koko ajan olemassa. Lisäksi Suomen kuuluisin Janni eli Janni Hussi on tuonut nimelle näkyvyyttä. Monella tuleekin nykyään Janni-nimestä ensimmäisenä mieleen Hussi, sen olen saanut erilaisissa yhteyksissä huomata. Ennen Hussia tunnetuin Janni oli tanskalainen Janni Spies, jonka mukaan minutkin on tarinan mukaan nimetty.

Vuonna 2015 tapahtui jotain historiallista: Janni-nimi lisättiin almanakkaan! Ehdin elää ilman nimipäivää 30 vuotta. Meidän perheessä nimipäiviä ei juhlittu erityisesti, mutta nimipäiväsankaria kyllä aina muistettiin vaikkapa karkkipussilla, ja myöhemmin elämässä nimipäivät antoivat oivan syyn kyläilyyn eli läheisten näkemiseen. Vanhempani halusivat tasavertaisuuden takia, että minullakin on nimpparit, ja niinpä feikkinimppareitani vietettiin ennen vuotta 2015 aina 21. heinäkuuta eli mm. Johannan, Hannan ja Jennin päivänä. Niinpä olikin yllättävää, että kun Janni lisättiin kalenteriin, se tuli samalle päivälle kuin Julia eli huhtikuun 12. päivälle. Oli niin hassua saada yhtäkkiä uusi ja aito merkkipäivä ja vieläpä kevätkauteen, olin ollut niin tottunut siihen, että kaikkia merkkipäiviäni vietetään kesällä. Tuolloin huhtikuussa 2015 äiti paketoi minulle peräti neljä tai viisi nimpparilahjaa juhlistaakseen ensimmäistä nimipäivääni koskaan. Se oli herttainen ele.

Olin ajatellut, että oikean nimipäivän saaminen sinetöi sen, ettei mitään suurempia nimisekaannuksia enää synny. Nimipäivä ja se, että monet Jannit näkyvät somessa, tekevät nimestä yleisemmän kuin se on koskaan aiemmin ollut, joten ihmettelyt ovat pian taakse jäänyttä elämää. Mutta voi, kuinka väärässä olinkaan!

Minulla on täällä maalla mukavat rantanaapurit, joiden kanssa olen ystävystynyt. He ovat kaupunkilaisia, jotka käyvät joka viikonloppu naapuritontilla olevalla mökillään. Tutustuin heihin jo talomme rakennuslupavaiheessa, sillä rakentamiseen pitää kysyä myös naapurien lupa. Vaikka esittelin silloin itseni Janniksi niin puhelimessa kuin kasvotusten, ja jätin heille nimelläni varustetun virallisen paperin allekirjoitettavaksi, jostain syystä he silti luulivat, että nimeni on Jenni.

Kun olin naapurinrouvan kanssa kävelyllä ensimmäistä kertaa, hän esitteli minut Jenninä jollekin ohikulkijalle. Korjasin asian sanomalla, että olen Janni, mutta korjaus hukkui ohikulkijan ja naapurin juttutulvaan. Olisin toki voinut keskeyttää heidät, mutta nimeni ei suinkaan ollut keskustelun pääasia, lisäksi ohikulkijaa ei tuntunut kiinnostavan järvialueen uusin asukas eli minä lainkaan, joten olisi ollut typerää tehdä nimestäni isokin numero juuri silloin. Koska jennittely näin ollen pääsi jatkumaan, pian myös naapurinrouvan mies puhui minusta Jenninä.

Sovimme välillä yhteisistä kävelyistä tai muuten vain kyselemme kuulumisia tekstiviestitse. Niinpä otin tavaksi kirjoittaa jokaisen rantanaapureille lähettämäni viestin perään ”t. Janni”, jotta nimi vihdoin kävisi selväksi. He eivät reagoineet siihen mitenkään, joten en tiennyt, oliko nimeni vieläkään mennyt perille.

Tarina huipentui viime kuussa eli 21.7. Silloin sain naapureilta viestin, jossa he onnittelivat minua nimipäivän johdosta. Niin kuin yllä jo kerroin, heinäkuun 21. päivänä nimipäivää viettävät muun muassa Johannat, Hannat ja juurikin ne Jennit, joihin minä en edelleenkään kuulu. Ajattelin, että nyt minulla on vihdoin tilaisuus selittää perinpohjaisesti, mikä minun nimeni on. Niinpä vastasin viestiin seuraavasti:

  • Oi kiitos! Mekin ennen ”juhlistimme” nimipäivääni tänään eli Johannan ja Jennin päivänä, mutta oikea nimeni vihdoin lisättiin almanakkaan muutama vuosi sitten. Ehdin elää melkein 30 vuotta ilman nimipäivää, mutta nykyään Jannin päivä on 12.4. Sitä ei muista edes monet lähisukulaiset, asia on yhä niin tuore. :-)

Lisäsin viestin loppuun vielä muutamia toivotuksia ja kyläilyehdotuksen. Odotin, että rouvan vastausviestissä ihmeteltäisiin huvittuneina nimisekaannusta, johon olisin tietysti vastannut, ettei se haittaa pienimmässäkään määrin. Vastausviestissä ei kuitenkaan huomioitu millään lailla kertomaani nimi-infoa.

Kun nyt sitten tällä viikolla olin kylässä naapureilla, ei mennyt kauaa, kun rouva muisti kertoa miehelleen, että ”Jenni ottaa teetä”. Pian myös rouvan mies kyseli ”Mitä kaikkea sä Jenni oot puuhaillu nyt kesällä?” Olin epäuskoinen ja hetken kyllä harkitsin, korjaisinko sekaannuksen vielä kerran, mutta sitten päätin, ettei se mitään auttaisi. Ovathan he jo kuulleet ja lukeneet nimeni lukuisia kertoja. Kai tämä on esimerkki siitä, miten ihmisten luulot ja kuvitelmat jyräävät totuuden alleen, vaikka totuus on monta kertaa heille kerrottu ja näytetty. Onneksi nyt on kyse vain nimestä eikä mistään sen vakavammasta.

Rantanaapurit ovat aktiivisia liikkujia ja seurustelijoita, ja tuntuvat tietävän paljon kunnan asioista ja ihmisistä. Osaan kuvitella, miten he ovat kertoneet minustakin eri ihmisille viitaten ”siihen rannalla asuvaan Jenniin”, josta en tunnista itseäni ollenkaan. Se näissä nimiasioissa (Suomessa) on, että jo yhden kirjaimen ja siten äänteen ero tekee nimestä aivan toisen.

Olen aina varjellut yksityisyyttäni, siksi minulla ei muun muassa ole minkäänlaisia someprofiileja. Ehkä siis on vain hyvä, että rantanaapureiden ansiosta kukaan näillä nurkilla ei koskaan edes kuule kenestäkään Jannista, on vain ”siinä pikkutalossa asuva Jenni”.

On kyllä jännä, mitä kaikkea nimeen yhdistää. Minä yhdistän Janniin oikeastaan kaiken, mitä itse olen. Niinpä kun eteeni osuu jonkun Janni-nimisen kirjoittama blogipostaus tai somepäivitys, jossa on vain pinnallista bling-blingiä ja kökköä tekstiä, tunnen itseni jotenkin petetyksi. Eihän tuollainen ihminen voi olla Janni, ei hän saa kantaa Janni-nimeä! Hänelle sopisi ennemmin nimeksi vaikka Pamela tai Ansku. Mutta ei se tietenkään noin mene, voihan jonkun yliopistoprofessorinkin nimi olla Ansku, ja tuskin esim. Pamela Tola pitää nimeään bimbolle sopivana. Yhtä lailla joku toinen Janni voi pitää minua täysin vääränlaisena ollakseni Janni.

Janni joka tapauksessa kuitenkin olen, en Jenni, luulkoot rantanaapurit mitä hyvänsä!

10 vastausta artikkeliin “Jonni, Jenni, Janne, Janni… Kiusallinen nimisekaannus

  1. Mullakin on vähän erikoisempi nimi (siis se oikea, ei Menninkäinen :P ) ja koulussa ja lapsena ihmiset väänsivät minunkin nimestäni aina sen ”tutumman” version. Ärsytti. Ja ärsyttää. Nimipäivä mulla on aina ollut, mutta nykyään harvemmassa kalenterissa nimeäni enää merkitään sen päivän kohdalle, koska päivän muiden sankaritarten nimet ovat nykyään yleisempiä.
    Espanjassakaan nimiasia ei ole sen helpompi, sillä nimessäni on espanjalaisille vaikea äänne ja nimeni vääntyy aina ties mihin muotoon.
    Minusta sä olet enemmän Jannin kuin Jennin näköinen. Sä et suoraan sanottuna ole yhtään jennimäinen. Jannista mulle tulee ekana mieleen tanskalainen työkaverini Kanarialta.

    Tykkää

    1. Kiva, että meillä on noin samanlaisia kokemuksia nimiemme kanssa. :) Välillä tulee mietittyä, olisiko helpompaa olla joskus edes päivän ajan vaikka Maija tai joku vastaava. Toisaalta sitä on niin tottunut omaan erikoisempaan nimeensä, että olisi hassua olla yhtäkkiä esim. Johanna, joita on Suomessa lähes 150 000.

      On hauska arvuutella nimeäsi noiden tietojen valossa. ;) Minulla on sellainen käsitys, että nimesi on jollain tapaa luontoaiheinen, ja espanjalaisille voisi olla vaikeita ainakin erilaiset v-kirjaimella alkavat tavut. Ehkäpä nimesi on jokin näistä: https://lapsennimi.com/luontonimet/ 😊

      Mukava kuulla, että näytän enemmän itseltäni kuin Jenniltä! Ei sillä, että Jennissä olisi nimenä mitään vikaa, se nyt vain ei ole minun nimeni. Hyvä tuokin, että sinulle tulee Jannista tanskalainen nainen mieleen, Jannia pidetäänkin Pohjoismaissa nimenomaan tanskalaisena nimenä. :)

      Tykkää

  2. Ah, kirjoitat niin herkullisesti! Oli nautinto lukea taas. Itselläni teettää päänvaivaa se, että omistan ainakin yhden täyskaiman, ehkä kaksikin. Saan kaimalleni tarkoitettuja sähköposteja (kiusallista!) ja puheluita (noloja tilanteita!). Viimeksi tänään tuli kaimalleni tarkoitettu puhelu, jonka jälkeen menin OmaElisaan ruksimaan sieltä kohdan ”salainen osoite, salainen numero”. Ennen vain osoitteeni oli salattu, jolloin eri paikkakunnalla asuvaa kaimaani tavoittelevat soittivat minulle milloin missäkin asioissa. Ehkä nyt vähitellen rauhoittuu. Sähköpostiosoitteidemme samankaltaisuudesta johtuva ongelma on vielä ratkaisematta.

    Tykkää

    1. Kiitos, ihana kuulla, että pidit tekstistä! 💜

      Voi että tuota sinun tilannettasi. Millaisia juttuja mahdatkaan joutua kuulemaan ja lukemaan! Osaan ainakin pikkuisen kuvitella, millaista tuo voi olla, sillä kun 10 vuotta sitten tutustuin Yhdysvalloissa yhteen nykyisistä parhaista ystävistäni, lähetin hänelle Amerikan-kokemuksemme jälkeen sähköpostia ensi kertaa. Hänellä on monta täyskaimaa, ja sähköpostini meni tietysti väärään osoitteeseen. Ystäväni täyskaima oli kuitenkin niin ystävällinen, että vastasi minulle kertoen sekaannuksesta, mainitsi lyhyesti myös omista matkakokemuksistaan ja toivotti minulle tsemppiä laihduttamiseen (olin kertonut, miten paljon lihoin Amerikassa ja että tarkoitus on saada kilot karistettua). :D

      Onneksi sinulla on nyt myös salainen numero, millä tosiaan pitäisi olla tuntuva vaikutus. Tuo sähköpostiasia on kyllä hankala, sillä moniin yhteyksiin etunimi.sukunimi@jotain.com-tyyppinen osoite on tarpeellisempi kuin jokin itse keksitty ja siten uniikimpi osoite. Kunpa edes saisit sekaannusten yhteydessä hyvää luettavaa sen sijaan, että joudut kiusallisten tilanteiden eteen ja mahdollisesti vielä selvittelemään syntyneitä sotkuja!

      Tykkää

  3. ”Helppo” ja tavallinen nimikään ei aina auta, jos jonkun päähän on mennyt jo väärä nimi. Matematiikan opettajani sanoi minua aina Paulaksi (olen Päivi). Ehkä tahallaan, ehkä vahingossa, mutta aina se oli Paula. :D

    Tykkää

    1. Hyvä pointti! Tottahan tuo on, että jos jonkun päähän on kunnolla syöpynyt ajatus sinusta Paulana, niin väärinkäsitystä on vaikeampi saada korjattua enää myöhemmin. Toivottavasti kyse oli vain vahingosta tai vaikka varhaisdementiasta, sillä muuten opettaja oli kyllä melkoisen törkeä tai vähintäänkin höpsö. 😄

      Tykkää

  4. Oi, tätä oli todella mielenkiintoista lukea! :) Koin pientä samaistumista, koska myös miun oikea nimi on erikoisempi, jopa vanhahtava ja siitä kyllä sai koulussa kuulla muilta oppilailta, koska olin varmasti ainoa sen niminen. Mutta viime kesänä törmäsin samannimiseen neitoon työn kautta. Minun vanhemmat jotakin kautta olivat tunteneet hänen mummon, joten on mahdollista, että olivat saaneet minun nimestä inspiraatiota antaessaan tytölle nimeä. Niin ja vaikka Suomessa minun nimi ei mikään maailman hienoin ole, niin Espanjassa se on tosi hauska ja ihmiset suhtautuvat todella positiivisesti ja se rikkoo jään. Toki miullekin on myös käynyt nimisekaannus, että kuntosalin työntekijä kutsui minua pitkään väärällä nimellä ja se vähän ärsytti, kunnes sain vihdoin korjattua asian. Siksi oikeastaan ymmärrän sinua ja en voi ymmärtää tuota pariskuntaa, että miten ihmeessä he noin ignooravat nimiasian. Melkein olisi huvittavaa, jos ei olisi totta. Myös miun veljen nimi on erikoisempi ja melko lähellä siun nimeä, eikä hänelläkään ollut sitä aikaisemmin almanakassa. Mielenkiintoisia nämä nimiasiat! :) Mukavaa viikon alkua, Janni! <3

    Tykkää

    1. Kiitos Vivi, kiva että tykkäsit lukea! 💙

      Onpa sinullakin kiinnostava ja vaiheikas nimitarina. :) Ajatella, että nimesi on mahdollisesti inspiroinut muita ja että se herättää positiivista huomiota juuri Espanjassa. Niin sopivaa ottaen huomioon, että se on käytännössä toinen kotimaasi ja niin rakas paikka. Hauska kuulla, että sinua ärsytti nimisekaannus kuntosalityöntekijän kanssa; tällaiset tapaukset osoittavat, että nimet ovat monella tapaa kuitenkin tärkeitä eikä suinkaan ole yhdentekevää, millä nimellä ihmistä puhuttelee. Vaikka väärä nimi olisi itsessään täysin OK tai jopa hienokin, se ei auta, koska ihminen ei tunnista siitä itseään. Mukava sattuma tuo, että veljesi nimitarinassa on paljon yhteistä oman tarinani kanssa. :)

      Naapuripariskunnan käytös on tosiaan kummallista, varsinkin kun he ovat aidosti miellyttäviä ihmisiä. En osaa sanoa, miksi he eivät ymmärtäneet nimeäni kaikkien selvitystenkään jälkeen. Arvelin etenkin lähettämäni nimipäivätekstiviestin ratkovan asian täysin, mutta pakko se oli viimeisimpien jennittelyjen jälkeen myöntää, että väärässä olin! 😆

      Upeaa viikkoa sinullekin❣

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.