Hiiriä välikatossa? Meneekö sinullakin yöunet hiirten mölinää kuunnellessa? Ehkä olet miettinyt pääsi puhki, miten hiirten pääsyn talon rakenteisiin voisi estää, tai jopa luullut, ettei hiiristä voi päästä eroon.
On onneksi olemassa keino hoitaa hiirten torjunta kerralla kuntoon edullisesti ja pysyvästi. Se keino on hiiriverkon asentaminen.
Rautakaupoissa ja vastaavissa myydään hiirilistoja, jotka kuitenkin pitää tajuta asentaa jo talon rakennusvaiheessa. Onko siis mahdollista asentaa hiiriverkko jälkikäteen jo olemassa olevaan rakennukseen?
Ehdottomasti on. Näytän alla, miten hiiriverkko asennetaan talon eri alueisiin.
Kerroin kattokirjoituksessa, että hiiret äkkäsivät talomme ensi kertaa viime talvena ja että niiden touhut häiritsivät minua tavattomasti. Saimme onneksi toisenkin hyvän tai oikeastaan pakottavan syyn asentaa taloon hiiriverkko, sillä verkko on samalla yksi suositelluimmista keinoista estää lumen liiallinen pääsy yläpohjaan.
Hiiriverkon asentaminen
Sain netistä idean kiinnittää hiiriverkon niittipistoolilla, sillä sellaista oli käytetty yhden verkkokaupan mainoskuvissa. Niittipistooli paljastuikin erinomaiseksi hankinnaksi ja helpotti asennusta tuntuvasti.
Koska asensimme verkot jälkikäteen, kädet eivät olisi riittäneet samalla pitelemään verkkoa, taittamaan sitä oikeaan muotoon ja sitten vielä tarttumaan naulaan ja vasaraan. Niittipistooli mahdollisti yksin työskentelemisen juuri siinä kohdassa, jossa oli menossa. Lisäksi niitit toki kiinnittävät verkon laajemmalta alueelta kuin yksittäiset naulat.
Aloitin urakan yksin käymällä läpi kahden ulkoseinän alapuolet. Niittasin hiiriverkon sekä uloimpaan lautaan (näkyy selvästi kuvissa) että sisimpään ulkoseinään.
Sisimmän ulkoseinän niitit eivät näy kuvissa, koska ulkonäkösyistä käänsin ylijäävän verkon piiloon eli jo verkotetun alueen päälle. Niin verkko ei näy ollenkaan, vaikka taloa katsoisi mistä tahansa kulmasta; verkon voi nähdä vain kumartumalla tai kyykistymällä varta vasten sitä katsomaan.
Hoideltuani kaksi seinää isä ja mies purkivat sen verran terassia kuin oli mahdollista ja asensivat verkot kahteen jäljellä olevaan seinään, alapuoliin taaskin. Kävin tarkastamassa, millaista jälkeä he olivat tehneet, ja ensimmäiset neuroottiset ajatukset puskivat heti pintaan.
Itse olin käyttänyt vähintään 10 niittiä sen kokoisella alueella, jolla he olivat käyttäneet vain yhden! Toisaalta itse olinkin mennyt kaikessa niittailussa liiallisuuksiin, sillä hiirimuistoni viime talvelta ovat niin hirveitä. Siksi olen valmis näkemään PALJON vaivaa sen eteen, ettei yksikään hiiri pääse lähellekään talomme rakenteita.
Miesten käyttämä niittimäärä on kaiken järjen mukaan riittävä, mutta aloin silti varmuuden vuoksi vahtimaan heidän tekemisiään, lataamaan pistoolia tiheään tahtiin ja vakuuttamaan, että ”joo, myös se kohta pitää verkottaa” aina kun he tuumivat, että jokin aukko oli liian pieni tarvitakseen verkkoa päälleen.
Yllä on esimerkki alueesta, jota ei pystynyt verkottamaan samalla menetelmällä kuin talon kahden muun seinän alapuolta. Terassi ei nimittäin ollut purettavissa noista kohdista. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kävin tutkimassa terassin alta päin ja maassa maaten voidakseni todeta, että siellä ei ole pienintäkään rakoa.
Jos hiiret siis haluaisivat talon rakenteisiin terassin kautta, niiden olisi pakko kulkea terassin päällä. Nyt rakenteisiin ei kuitenkaan pääse myöskään päältä, sillä talon terassillisten seinien alapuolia suojaa taitettu, kaksinkertainen verkko.
Hiiriverkoista ja -esteistä käytävistä nettikeskusteluista käy hyvin ilmi, että taloa on aivan turha verkottaa pelkästään alhaalta tai ylhäältä, sillä hiiret käyttävät toista reittiä, jos vain yksi on suljettu. Niinpä meille oli selvää, että räystäsalue verkotetaan myös, ja juuri siellähän katon vesivahingonkin syy piili.
Räystäsaluetta ennen verkotimme kuitenkin myös kaikki talon kulmat, sillä olin silmäillyt ulkoverhouksessa olevia rakoja epäilevänä. Vaikka hiiret mahtuvat pienistä aukoista, nekään eivät pysty taipumaan liian tiukkoihin kulmiin, mutta en ollut valmis ottamaan pienintäkään riskiä. Tarjouduin leikkaamaan miehille juuri sopivat palat kulmiin niitattaviksi, ja niinpä verkotimme myös kulmat koko pituudelta.
Teräsvilla ja hiiret?
Hiiriverkko on kätevä melkein mille vain peitettävälle alueelle talossa, mutta tiettyihin aukkoihin teräsvilla ja silikoni ovat paras yhdistelmä. Alla on kuva sähkökaapin hiiriesteestä; varsinainen sähkökaappi sulakkeineen on ovellinen ja tiivis, mutta sähkökaapin alaosa on alhaalta auki, ja piuhojen ympärillä oli hiirenmentävät aukot ennen kuin miehet täyttivät ne teräsvillalla ja silikonilla.
Kannattaa välttää pelkän polyuretaanivaahdon käyttöä, sillä se on yksi harvoista täyteaineista, joita hiiret pystyvät vaivatta jyrsimään. Jos aukon puolestaan täyttää teräsvillalla ja sen jälkeen pursottaa polyuretaania, se on heti varmempi este.
Hiiriä yläpohjassa? Ei tämän jälkeen!
Vihdoin oli välikaton eli yläpohjan eli tarkimmin sanottuna räystäsalueen tuuletusrakojen vuoro. Talon takaseinän räystäsalue oli haasteellinen verkotettava, mutta etupuoli sujui helpommin, koska miehet saivat maata terassin katoksen päällä.
Päivitetty kesällä 2020: Talo on nyt ollut reilun vuoden ajan hiirenpitävä! Saimme olla viime talven rauhassa ilman minkäänlaista rapinaa, mitä ei todellakaan voinut sanoa edellisen talven mekkaloinnista, joka oli tehdä minut hulluksi.
Lumettoman viime talven vuoksi en pystynyt seuraamaan hiirten jälkiä lumessa (olisi nimittäin ollut hauska nähdä niiden käyneen talon juurella ja joutuneen lähteä tuloksetta pois), mutta vielä se ei ollut mahdollista. Aion seurata tilannetta joka vuosi ja päivittää havaintoni tähän kirjoitukseen.
Noin yleisestihän leudot talvet ovat vain kasvattaneet jyrsijäkantoja, eli pienjyrsijöiden torjunta jää alati enenevissä määrin ihmisen, ei luonnon harteille.
Päivitetty helmikuussa 2021: Nyt on toinen talvi menossa hiiriverkotuksen jälkeen, ja vaikka talossa asuu kaksi meluherkkää vuokralaista, he eivät ole raportoineet hiiristä. (Vuokralaisten meluherkkyys on varmaa, sillä he asennuttivat makuuhuoneeseen äänieristetyn oven, jotta eivät häiriintyisi toistensa aamupuuhista sellaisina aamuina, joina toinen saa jäädä nukkumaan. Asennettava ovi ei saanut olla normaali sisäovi, vaan sen oli pakko olla erikoisovi äänieristyksellä.) Niinpä todella vaikuttaa siltä, että hiirillä ei ole ollut asiaa talon rakenteisiin yhtään sen enempää kuin viimekään vuonna!
Mistä sopivaa hiiriverkkoa tai jyrsijäverkkoa saa hankittua?
Kaikkia hiiriverkoksi sopivia verkkoja ei ole nimetty hiiri- tai jyrsijäverkoiksi, ja joistain (rauta)kaupoista hiiriverkkoina myytävät verkot on loppuunmyyty tietyssä kohtaa vuotta, kunnes niitä taas tilataan lisää.
Itse käytin Tarha-merkin kahta eripaksuista ja -levyistä hiiri-/suojaverkkoa, joista toinen oli silmäkooltaan 3 mm ja toinen 6 mm. Käytimme ohuempaa ja tiheämpää verkkoa talon alalaidoissa, ja paksumpaa ja väljempää verkkoa räystäsalueella. Ohuempaa verkkoa on helpompi muotoilla, paksumpi puolestaan oli juuri sopivan levyistä katonrajaan.
Epäilevimmät asentajat suhtautuvat varauksella 6 millimetrin silmäkokoon, koska hiirten ajatellaan mahtuvan sen kokoisista rei’istä, mutta itse todistin pihallamme tilannetta, jossa edes lentävä ampiainen ei mahtunut kulkemaan 6 millin reiästä. Jos asia kuitenkin vaivaa, niin pienemmän silmäkoon (3 mm) verkkoa voi hyvin käyttää koko taloon, ja markkinoilta löytyy sitäkin pienempiä silmäkokoja.
Hiirten käyttäytymisestä
Vaikka olin ennen verkkojen asennusta neuroottinen hiirten suhteen, kaikki netissä olevat pelottelut eivät suinkaan ole tosia. Hiiret eivät mm. syö metallia eivätkä ne pysty jyrsimään teräsvillaa, joka saa niiden suun verille.
Hiiret eivät myöskään ole niin pieniä kuin monet luulevat, sillä valtaosa ihmisistä kamppailee metsähiirten kanssa, ja ne ovat paljon kotihiiriä suurempia. Ne eivät siksi mahdu kulkemaan niin pienistä aukoista kuin joskus luullaan.
Hiiret ovat ovelia ja hurjan taitavia kiipeilijöitä, mutta älykkäiksi niitä ei voi sanoa: netti on pullollaan liikekameroilla kuvattuja videoita, joissa näkyy, kuinka hiiri menee samaan ansaan kuin serkkunsa, vaikka jälkimmäiset makaavat kuolleina aivan uuden uhrin vieressä. Hiiri ei siis aisti vaaraa, vaan ruoanhimo vie sen mennessään.
Minusta on mielekkäämpää estää hiirten pääsy talon rakenteisiin kokonaan kuin tappaa niitä.
Olen katsonut kymmeniä YouTube-videota siitä, miten estää hiirten pääsy omaan taloon (englanniksi käytetään useimmiten ilmaisua mouse-proofing, esim. how to mouse-proof your house). Jos joku kaipaa hyviä videolinkkejä vaikkapa parhaista materiaaleista, joita käyttää talon suojauksessa tai esimerkkejä onnistuneista talon suojaamisista ennen ja jälkeen -kuvineen, jaan mielelläni linkkejä kommenttien puolella.
Mielekäs miellekartta 
Hei! On olemassa pistorasiaan laitettava hiirikarkotin toimii.Meillä mökillä ympäri vuoden.
TykkääTykkää
Kiitos vinkistä! Meillä oli pistorasioissa jo viime talvena karkottimet, mutta niillä ei ollut vaikutusta rakenteissa tapahtuvaan mekkalointiin. Sisätiloissa karkottimet voisivat auttaa, mutta meillä hiiret eivät tekemiemme korjausten jälkeen muutenkaan pääse sisälle asuintilaan, se tuli todistettua monen kuukauden ajan jo viime talvena. Olisi ihanaa, jos karkottimien piippaus ulottuisi myös rakenteisiin, mutta jopa käyttöohjeissa itsessään todetaan, että ääni kulkee vain avoimessa tilassa ja katkeaa seinään ja jopa pelkkiin huonekaluihin, verhoihin ja vastaaviin. Upeaa silti, että teillä on hyviä kokemuksia karkottimista!
TykkääTykkää
Kiitos,
todella hyvä teksti ja käsittelit käytännön asioita joita ei tullut itsellä mieleen etukäteen.
TykkääTykkää
Kiitos, kiva kuulla että tekstistä oli hyötyä! 😊
TykkääTykkää
Aikamoinen hommahan tuo on, mutta totta, varmasti mielekkäämpää estää niitten pääsy kuin tappaa. Suomi-kodissa en remontin jälkeen enää havainnut hiiriä tai supiaisia sisällä, mutta yöllä kuuluu, kun ullakolla on hiiribileet. :P
Toivotaan, että siun talosta hiiret nyt pysyy poissa (siis totta kai ne pysyy, kun teitte noin huolellista työtä). :) Ja onhan tuo verkko tosiaan hyvä lumiasioitakin ajatellen. :)
TykkääTykkää
Kiitos kovasti kannustuksesta! ❤ Hiirten tosiaan pitäisi kaiken logiikan mukaan nyt pysyä poissa, mutta osaan silti kuvitella kaikenlaisia kauhuskenaarioita, koska en yksinkertaisesti siedä kutsumattomia vieraita kodissani. Sisällä en missään nimessä, mutta en myöskään rakenteissa. Tunnistan onneksi, että useimmat kauhukuvitelmani ovat täysin epärealistisia ja juontuvat neurooseistani. Tiedän myös, että jopa isot ja vanhat talot on mahdollista saada täysin hiirenpitäviksi (YouTubessa on aiheesta videoita ennen ja jälkeen remontin), joten pienen ja modernin talon suojaus ei suinkaan ole mahdottomuus.
Hyvä, että sinullakin remontti auttoi pitämään sisätilat puhtaina! Tiedän monen olevan tottunut noihin ullakkobileisiin, kun minäkin saan vähän väliä kuulla ties keneltä maalla asuvalta, että ”hiiret kuuluvat taloihin”. Ehkä heidän 100 vuotta vanhaan mökkiinsä, jolle ei ole tehty vuosien saatossa mitään, mutta ei meidän taloon! Niin minä aina ajattelen, pidän siitä ajatuksesta tiukasti kiinni ja teen kaiken tarvittavan sen toteutumiseksi. :)
Se sentään tosiaan oli tässä verkotuksessa mukavaa, että lumen liiallisen pääsyn yläpohjaan pitäisi nyt olla historiaa. Tutkin talon kattopiirustuksia, joissa selvästi näkyi kaikista ammottavin tuuletusrako, josta lumi on varmasti päässyt pohjaan helpoiten. Juuri sen raon päällä on nyt kaksi eri verkkoa, kahdella eri silmäkoolla, eli asensimme tuplaverkon kuitenkin niin, ettei tuulettuvuus kärsi. :)
TykkääTykkää
Onhan tuo kätevää, että menee hiiret ja lumet samalla konstilla. Ja parempise on tehdä kerralla ja huolella kuin että myöhemmin alkaa paikkailla virheitä. Kuulostaa kyllä siltä, että jos hiiret haluaa sisälle, niin joutuvat kyllä koputtamaan ensin….
TykkääTykkää
Kiitos ihanasta ennustuksestasi! Juuri noin soisin asian menevän, jätän siis vain vastaamatta koputukseen. :) Kunnolla ja kerralla tekeminen on tosiaan paljon parempi vaihtoehto kuin paikkojen tilkitseminen sekalaisesti sieltä täältä. Ja on kyllä niin kivaa, että verkolla pitäisi hoitua myös lumen esto juuri suositellulla tavalla, ei millään ihmeellisillä omilla virityksillä.
TykkääTykkää
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Miten verkotus on nyt toiminut, kun kylmät ilmat alkoivat? Itsellä on samanlainen homma edessä, ja siihen liittyy paljon epätietoisuutta. Foorumeilla on aiheesta yhtä ja toista mutua. Verkon silmäkoko pitää olla milloin mitäkin ja verkon materiaali sitä ja tätä, tai muuten jyrsijät pujahtavat siitä läpi tai järsivät sen hajalle.
Minkä kokoista tuo käyttämäsi verkko on? Kuvassa näkyvää tuotetta on omassa lähirautakaupassa eri versioina. Tiheiden verkkojen langan paksuus on kuitenkin ohuempi, mikä epäilyttää myös.
Kiinnittämisestäkin tulee aika haastavaa isojen terassien ja muiden rakennelmien takia ja siksi, että lautaverhoilu ylettyy alemmas kuin tuulensuojalevyt. Nitoja pitäisi saada tungettua sivuttain ahtaaseen rakoon niin, että niitti tulee silti kiinni molemmista päistä, eikä ainakaan yhdellä talon sivulla mahdu sinne ollenkaan. Taitaa mennä ruuvailuksi, tai sitten pitää jotenkin kiinnittää verkon toinen puoli betonisokkeliin. :(
TykkääTykkää
Mukavaa, että pidit kirjoituksesta!
Minun on ollut tarkoitus viimeistään kevään lopulla päivittää kirjoitukseen tieto siitä, miten verkot pitivät, mutta kerron siitä mielelläni täällä kommenteissakin. Verkot ovat toimineet upeasti; on ollut huojentavaa olla kotona rauhassa ilman minkäänlaista rapinaa seinissä ja katossa, saati että pitäisi pelätä jyrsijöiden pääsevän sisätiloihin asti. Jos olen ollut muutaman päivän poissa, on ollut miellyttävää palata kotiin, jonka tietää olevan turvassa ulkopuolisten hyökkäyksiltä. Minulla oli vuonna 2018 pahin tilanne päällä marras-joulukuun vaihteessa (sitä mekkalaa kun ei todellakaan voinut olla huomaamatta), tänä talvena puolestaan olemme saaneet olla täysin rauhassa.
Lohdutukseksi sinulle voin oman kokemukseni perusteella sanoa, että keskustelupalstoilla ja foorumeilla on paljon väärää tietoa, joka toisinaan johtuu aidosta tiedon puutteesta, toisinaan taas laiskuudesta. Kun omaa taloa ei jakseta suojata, yritetään uskotella muillekin, että se ei onnistu eikä siksi kannata. Toki isommassa talossa on isompi urakka, mutta itse työ tehdään kuitenkin samoin.
Käyttämissämme verkoissa on kahta eri silmäkokoa, 3- ja 6-millistä. Pienemmän silmäkoon omaava verkko soveltui hyvin talon alalaitoihin leveytensä ja taivuteltavuutensa johdosta, isompi puolestaan oli juuri sopivaa yläpohjan tuuletusrakoihin. Minäkin olen lukenut eri paikoista, että mm. 6 mm on liian iso ja että hiiri mahtuu kynän paksuisesta kolosta, mutta olen pitänyt niitä pitkälti myyntimiesten valheina. Viime kesänä seurasin, kuinka pörräävät ampiaiset eivät mahtuneet kuuden millin raoista läpi; yhdessä talon katon kulmassa oli aktiivinen ampiaispesä, joten jätimme verkotuksen auki siitä kulmasta loppukesän ajaksi, jotta ampiaiset pääsisivät kulkemaan vapaasti. Ennen kuin ne hoksasivat jättämämme aukon, ne yrittivät sinnikkäästi lentää siitä mistä ennenkin, mutta eivät mahtuneet raoista samalla kun piti lentää. Myyntimiesten mukaan hiiret kuitenkin mahtuvat raoista, vaikka ampiaiset eivät!
Hyvin pieniä hiiriä saa toki ostettua mm. eläinruokakaupoista muonaksi lemmikeille, mutta luonnossa liikkuvat hiiret, etenkin metsähiiret, ovat huomattavasti suurempia. USA:ssa yleisenä mittana pidetään dimeä eli 10 sentin kolikkoa; siispä 1,79 cm olevat ja sitä suuremmat raot tulee tilkitä. Itse halusin silti peittää paljon tuota pienemmätkin raot, mutta tuo mitta auttaa hahmottamaan, kuinka pieni mitta 6 mm oikeasti on. Niin pieni, etteivät monet ötökätkään mahdu läpi. Täällä vielä mainio ja aito testi osoittamaan, että hiiri ei syötinkään houkuttamana mahdu halkaisijaltaan 1,75 cm pienemmästä aukosta: https://www.youtube.com/watch?v=iGXYZwZEZa0
Mitä tulee verkkojen vahvuuteen, niin siitäkään en itse huolisi; hiiret ovat voimattomia jopa teräsvillan edessä, saati sitten täyden metallin. Täytyy kyllä olla kovin haurasta ja huonosti kiinnitettyä metalliverkkoa, jotta hiiri siitä läpi menisi. Galvanoituina verkkojen luulisi myös kestävän pitkään, lisäksi ne ovat sijaintinsa vuoksi jo lähtökohtaisesti suojassa sateilta ja pyryiltä.
Asennus on tosiaan paikoin haastavaa, mutta lopputulos palkitsee. Ruuvaus toimii varmasti ja miksei myös verkon kiinnittäminen betonisokkeliin esim. jonkin listan avulla, joka samalla myös peittäisi muutoin rumaksi jäävän verkon reunan. Kovasti tsemppiä tulevaan urakkaan!
TykkääTykkää
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta! Metsähiirtä ja metsämyyrää täälläkin on näkynyt. Sen kokoisten otusten ei kyllä tosiaan luulisi mahtuvan 6 mm raosta.
Tuota pienisilmäisen verkon taivuteltavuutta en tullutkaan ajatelleeksi. Omassa talossa kun on aika hankalia paikkoja, niin joutuu varmasti käyttämään luovuutta verkonpalojen tunkemisessa. Taidanpa käydä hakemassa molempaa kokoa ja etsin samalla kapeimman mahdollisen nitojan, jossa riittää silti potkua puuhun nitomiseen.
Hyvä idea myös tuo listan käyttö. Pidän mielessä, jos ei muuten suju.
TykkääTykkää
Kiva kuulla, että vastauksestani oli sinulle hyötyä!
Pienisilmäisempi verkko tosiaan taipuu helpommin kuin isosilmäinen sen lisäksi, että pienemmästä on helpompi leikata minkä kokoisia paloja tahansa. Isosilmäisessä on puolestaan se etu, että leveämpänä se voi istua tiettyihin kohtiin lähestulkoon sellaisenaan, jolloin pärjää vähemmällä leikkelyllä ja ehkä niittaamisellakin. Kannatan ajatusta, että hankkii kumpaakin verkkoa.
Niittipistooleista hankin itse sellaisen noin 25 euron vehkeen, jolla on 10 vuoden takuu, mutta vastaavia saa jopa vain kympillä ilman takuuta. Leveys on useimmissa standardi, mutta olisi kyllä hienoa, jos pystyisit löytämään normaalia kapeamman. Oman nitojani kohdalla lupaukset mm. puun lävistämisestä ovat pitäneet täysin paikkansa.
TykkääTykkää
Hei
Kiitos kokemuksista ja arvokkaist5a vihjeistä.
Asia tuli ajankohtsiseksi, kun pihassamme on poikani rakennustöiden takia henkilönostin ja reippaita rakennusmiehiä valmiina verkotukseen ja kaikenlisäksi työ on ollut tekemättä 41v. Rapinaa on tuuletustilasta kuulunut joinakin vuosina ja orava on kerran käynyt varastamassa lasivillaa pesäntekoa varten ja järsinyt räystäiden aluslautoja
Materiaalipaksuudesta ja silmäkoosta onkin jo riittävästi arviointeja.
Mutta mistään en vielä löydä näkemystä verkkojen valmistusrakenteen valintakriteerioon.
Isosilmäinen ilmoitetaan hitsatuksi ja pienempisilmäinen punottuksi.
Olisiko Sinulla näiden rakenteelliseen eroavuuteen kommenttia.
Toinen askarruttava asia:
Räystään leveys 60cm. Mikäli sen verkottaa pienisilmäisemmällä ja samalla ohutlankaisemmalla verkolla, niin mahtaako verkko pullistella niitausten välillä olevissa kohdissa. Olisiko verkon hitsausrakenteella edullinen merkitys mahdollisesti parempaan rydikkyyteen.
Räystään pituus on 16m, joten ohuemmalla verkolla menisi verkotus ilman jatkosta (rulla on 20m pitkä ja leveys on 70cm, Päällekkäistaivutus olisi 10cm.
60 cm verkko. istuisi sellaisenaan leveyteen, mytta tulisi jatkos pituussuunnassa. )
Yst terv Risto. Espoosta
TykkääTykkää
Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta; viestisi oli valitettavasti ohjautunut jostain syystä roskaposteihin, mutta satuin onneksi bongaamaan sen sieltä.
Mukavaa, että kirjoituksesta oli sinulle hyötyä! Hiiriverkkojen rakenne-eroista osaan sanoa lähinnä vain sen, että ainakin meillä isosilmäisempi verkko on selvästi jämäkämpää ja ryhdikkäämpää. On siis täysin mahdollista, että pienisilmäisempi ja samalla ohuempi verkko pullistelee isommalla alueella, joka samalla myös näkyy ihan eri tavalla kuin sokkelinrajassa. Itse en myöskään lähtisi venyttämään ja kiristämään verkkoa mahdollisen pullistumisen ehkäisemiseksi, vaan käyttäisin ryhdikkäämpää verkkoa räystäillä. (Niin meillä suurimmaksi osaksi tehtiinkin, paksumpi verkko asettui luonnostaan nätimmin ja on myös pysynyt siistinä.) Hitsausrakenteella voisi siis hyvinkin olla edullinen vaikutus verkon ryhdikkyyteen siinä missä punotut rakenteet muistuttavat enemmän käsin tehtyä jälkeä.
Tosin voihan olla, että sinun ohuempi verkkosi on sekin paksumpi kuin meillä käytetty ohut verkko, joten jos ohuempi verkko tuntuu muuten istuvan räystäsalueelle hyvin, senkin luulisi olevan kelpo ratkaisu. Meillä tuo ohuin verkko on helposti käsin taitettavaa, eli se voisi jäädä jopa kuprulle räystäällä eli leveämmällä alueella, mutta soveltui ihanteellisesti sokkelinrajaan. Toisaalta ohutkin verkko voi olla jämäkämpää puhtaasti siksi, että se on jo valmiiksi leveämpää kuin meillä oli, sillä meidän käyttämä ohut verkko oli reilusti kapeampi kuin mainitsemasi 70 cm (eri kauppojen valikoimia vertaillessani vaikutti, että mitä kapeampi verkko, herkästi myös sitä ohuempi, leveämmät verkot ovat usein jo lähtökohtaisesti paksumpia). Veikkaan, että tuon levyinen verkko ohuempanakin versiona on kohtuullisen/riittävän jämäkkää, jos siis muutenkin istuu räystäsalueelle hyvin.
Toivottavasti saitte/saatte hyvää tulosta aikaan tuolla kokoonpanolla! Ehkä on tosiaan hyvä aika verkottaa tuon ikäinen talo, ehdottomasti parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :)
TykkääTykkää
Täytyykö verkottaa koko räystään leveys (60 cm) vai riiyyääkö yhden tai kahden laudan leveydeltä? Luulisi, ettei hiiri pysty etenemään räystään alapintaa pitkin yhtään, vaan putoaa. Ulkonäkösyistä laittaisin verkon räystäslaudan ja kattotuolin väliin. En laittaisi sitä laudoituksen ulkopinnalle rumentamaan.
TykkääTykkää
On vaikea sanoa, miltä alueelta juuri tietyn rakennuksen räystäs tulisi verkottaa; me halusimme verkottaa kaikki raot eli alueet, joista hiiri ainakin teoreettisesti pääsisi rakenteisiin. Silloin kun räystään lautojen välissä oli umpinainen aukko eli ei sisäänpääsyä, alueen saattoi hyvin mielin jättää verkottamatta.
Googlasin äsken englanniksi, voiko hiiri kävellä ylösalaisin, ja vastaus kuuluu kyllä: ”They [mice] can even travel for considerable distances upside down”. Ja ei edes vain paria senttiä, vaan reilummankin matkan. Videoilta olen nähnyt, että oleellisempaa on pinnan liukkaus; ylösalaisin kävely ei ole hiirelle vaikeaa karheaa puupintaa pitkin, mutta jopa normaali kävely on huomattavan hankalaa liukkailla pinnoilla, jollaisia talojen pinnoilla harvoin kuitenkaan on.
Verkon voi toki piilottaa räystäslautojen alle, jolloin se ei näy ollenkaan, mutta siinä voi olla melkoinen urakka; lisäksi jos ajatellaan, että verkotuksessa menisi jokin pieleen/jokin strateginen kohta jäisi verkottamatta, laudat täytyy taas irrottaa ja pähkäillä, missä vika piilee. Mutta jos tuon urakan jaksaa tehdä eikä ota riskejä, vaan verkottaa kunnolla, toki lopputuloksesta tulee ultrasiisti.
Verkot eivät todellisuudessa näytä epäsiisteiltä lautojen ulkopuolellakaan; jouduin zoomaamaan reilusti, että sain tässä kirjoituksessa näkyvät kuvat, joten paljaalla silmällä ja maasta katsottuna suurin osa ei pane verkkoja merkille lainkaan. Lisäksi ne huojentavat neuroottisimpia ja eniten hiiriä pelkääviä, koska verkkojen olemassaolon pystyy halutessaan näkemään.
Minun on ollut jossain vaiheessa tarkoitus taas kerran päivittää tätä kirjoitusta, sillä isäni naapuri (asuu paritalossa Helsingissä) on kärsinyt sen tasoisista hajuhaitoista (kuolleita hiiriä rakenteissa) tänä keväänä, että seinien aukaisu, tuholaistorjujien palkkaus jne. ovat jo maksaneet taloyhtiölle pitkän pennin, eikä ongelma edes ole yhtään lähempänä ratkaisua kuin ennen; niin kauan kuin kattavaa verkotusta ei ole, hiirille on lasten leikkiä päästä rakenteisiin. (Rakennuksessa ei siis ole minkäänlaista verkotusta.) Tämänkin kokemuksen pohjalta suosittelen varman päälle verkottamista; vaikka elävät hiiret eivät edes häiritsisi, niistä voi olla melkoisesti haittaa kuolleinakin.
TykkääTykkää
Kiitos seikkaperäisestä kirjoituksesta. Aihe tuli ajankohtaiseksi ja tämän avulla sainkin jo sopivat verkot ostettua. Vielä mietityttää, että entä jos ne hiiret jäävät sinne rakenteisiin verkotuksen aikana eivätkä sitten pääse ulos sieltä. Onko joku ajankohta milloin verkotus kannattaa tehdä, jolloin hiiret olisivat ulkona eikä siellä rakenteissa?
TykkääTykkää
Mukavaa, että kirjoituksesta on ollut hyötyä!
Kuvailemaasi tilannetta ei onneksi pitäisi tulla vastaan, sillä hiiret hakeutuvat taloihin nimenomaan talvella lämmön takia ja häipyvät keväällä, kun ulkonakin taas tarkenee. Loppukevät, koko kesä ja alkusyksy ovat siis parhaita aikoja verkottaa talo. Lämpiminä vuodenaikoina tavalliset talot eivät tarjoa hiirille mitään houkuttelevaa, joten vasta kylmä sää eli lähestyvä talvi pakottaa ne taas hakemaan lämpöä.
Maatiloilla ja vastaavissa paikoissa, joissa ruokitaan (karja)eläimiä, hiiriä voi näkyä kesemmälläkin saatavan ruoan takia, mutta silloinkaan ne eivät tarvitse rakenteiden tuomaa lämpöä, eli eivät todennäköisesti asu rakenteissa.
On myös tavallista, että omat kuulohavainnot kertovat hiiriongelman liittyvän vain talvikuukausiin: alkutalvesta melua on eniten, koska hiiret valloittavat talon, etsivät pesäpaikan ja mahdollisesti jyrsivät eristeistä itselleen pehmikettä ja lämmikettä pesää varten. Lopputalvesta on jo hiljaisempaa (koska reitit ovat selvät ja pesä on valmis) ja kun kevät lopulta koittaa ja etenee, mitään ääntä ei enää kuulu, sillä hiiret ovat onneksi häipyneet, ja menneen talven koettelemukset ovat vihdoin historiaa. Sitten vain varmistaa, että moinen ei enää ikinä toistu eli verkottaa talon kesällä! 😊
TykkääTykkää