Neuroottista puuhaa: hiiriverkon asentaminen jälkikäteen

Sis. affiliatelinkkejä *

Viime päivät ovat kuluneet hiiriverkkoa asentaessa.

Tarha hiiriverkko

Kerroin kattokirjoituksessa, että hiiret äkkäsivät talomme ensi kertaa viime talvena ja että niiden touhut häiritsivät minua tavattomasti. Saimme onneksi toisenkin hyvän tai oikeastaan pakottavan syyn asentaa taloon hiiriverkko, sillä verkko on samalla yksi suositelluimmista keinoista estää lumen liiallinen pääsy yläpohjaan.

hiirieste tuuletusrakoon

Hiiriverkon asentaminen

Sain netistä idean kiinnittää hiiriverkon niittipistoolilla, sillä sellaista oli käytetty yhden verkkokaupan mainoskuvissa. Niittipistooli paljastuikin erinomaiseksi hankinnaksi ja helpotti asennusta tuntuvasti.

Koska asensimme verkot jälkikäteen, kädet eivät olisi riittäneet samalla pitelemään verkkoa, taittamaan sitä oikeaan muotoon ja sitten vielä tarttumaan naulaan ja vasaraan. Niittipistooli mahdollisti yksin työskentelemisen juuri siinä kohdassa, jossa oli menossa. Lisäksi niitit toki kiinnittävät verkon laajemmalta alueelta kuin yksittäiset naulat.

hiiriverkko ilmarakoon

Aloitin urakan yksin käymällä läpi kahden ulkoseinän alapuolet. Niittasin hiiriverkon sekä uloimpaan lautaan (näkyy selvästi kuvissa) että sisimpään ulkoseinään.

Sisimmän ulkoseinän niitit eivät näy kuvissa, koska ulkonäkösyistä käänsin ylijäävän verkon piiloon eli jo verkotetun alueen päälle. Niin verkko ei näy ollenkaan, vaikka taloa katsoisi mistä tahansa kulmasta; verkon voi nähdä vain kumartumalla tai kyykistymällä varta vasten sitä katsomaan.

Hoideltuani kaksi seinää isä ja mies purkivat sen verran terassia kuin oli mahdollista ja asensivat verkot kahteen jäljellä olevaan seinään, alapuoliin taaskin. Kävin tarkastamassa, millaista jälkeä he olivat tehneet, ja ensimmäiset neuroottiset ajatukset puskivat heti pintaan.

Itse olin käyttänyt vähintään 10 niittiä sen kokoisella alueella, jolla he olivat käyttäneet vain yhden! Toisaalta itse olinkin mennyt kaikessa niittailussa liiallisuuksiin, sillä hiirimuistoni viime talvelta ovat niin hirveitä. Siksi olen valmis näkemään PALJON vaivaa sen eteen, ettei yksikään hiiri pääse lähellekään talomme rakenteita.

Miesten käyttämä niittimäärä on kaiken järjen mukaan riittävä, mutta aloin silti varmuuden vuoksi vahtimaan heidän tekemisiään, lataamaan pistoolia tiheään tahtiin ja vakuuttamaan, että ”joo, myös se kohta pitää verkottaa” aina kun he tuumivat, että jokin aukko oli liian pieni tarvitakseen verkkoa päälleen.

hiiriverkko sokkelin ja ulkovuoren väliin

Yllä on esimerkki alueesta, jota ei pystynyt verkottamaan samalla menetelmällä kuin talon kahden muun seinän alapuolta. Terassi ei nimittäin ollut purettavissa noista kohdista. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kävin tutkimassa terassin alta päin ja maassa maaten voidakseni todeta, että siellä ei ole pienintäkään rakoa.

Jos hiiret siis haluaisivat talon rakenteisiin terassin kautta, niiden olisi pakko kulkea terassin päällä. Nyt rakenteisiin ei kuitenkaan pääse myöskään päältä, sillä talon terassillisten seinien alapuolia suojaa taitettu, kaksinkertainen verkko.

Hiiriverkoista ja -esteistä käytävistä nettikeskusteluista käy hyvin ilmi, että taloa on aivan turha verkottaa pelkästään alhaalta tai ylhäältä, sillä hiiret käyttävät toista reittiä, jos vain yksi on suljettu. Niinpä meille oli selvää, että räystäsalue verkotetaan myös, ja juuri siellähän katon vesivahingonkin syy piili.

Räystäsaluetta ennen verkotimme kuitenkin myös kaikki talon kulmat, sillä olin silmäillyt ulkoverhouksessa olevia rakoja epäilevänä. Vaikka hiiret mahtuvat pienistä aukoista, nekään eivät pysty taipumaan liian tiukkoihin kulmiin, mutta en ollut valmis ottamaan pienintäkään riskiä. Tarjouduin leikkaamaan miehille juuri sopivat palat kulmiin niitattaviksi, ja niinpä verkotimme myös kulmat koko pituudelta.

Hiiriverkko on kätevä melkein mille vain peitettävälle alueelle talossa, mutta tiettyihin aukkoihin teräsvilla ja silikoni ovat paras yhdistelmä. Alla on kuva sähkökaapin hiiriesteestä; varsinainen sähkökaappi sulakkeineen on ovellinen ja tiivis, mutta sähkökaapin alaosa on alhaalta auki, ja piuhojen ympärillä oli hiirenmentävät aukot ennen kuin miehet täyttivät ne teräsvillalla ja silikonilla.

Kannattaa välttää pelkän polyuretaanivaahdon käyttöä, sillä se on yksi harvoista täyteaineista, joita hiiret pystyvät vaivatta jyrsimään. Jos aukon puolestaan täyttää teräsvillalla ja sen jälkeen pursottaa polyuretaania, se on heti varmempi este.

Hiiriesteenä teräsvillaa ja silikonia.
Hiiriesteenä teräsvillaa ja silikonia.

Vihdoin oli räystäsalueen tuuletusrakojen vuoro. Talon takaseinän räystäsalue oli haasteellinen verkotettava, mutta etupuoli sujui helpommin, koska miehet saivat maata terassin katoksen päällä.

räystäsverkko asennus

hiiriverkon jälkiasennus

Päivitetty kesällä 2020: Talo on nyt ollut reilun vuoden ajan hiirenpitävä! Saimme olla viime talven rauhassa ilman minkäänlaista rapinaa, mitä ei todellakaan voinut sanoa edellisen talven mekkaloinnista, joka oli tehdä minut hulluksi.

Lumettoman viime talven vuoksi en pystynyt seuraamaan hiirten jälkiä lumessa (olisi nimittäin ollut hauska nähdä niiden käyneen talon juurella ja joutuneen lähteä tuloksetta pois), mutta vielä se ei ollut mahdollista. Aion seurata tilannetta joka vuosi ja päivittää havaintoni tähän kirjoitukseen.

Noin yleisestihän leudot talvet ovat vain kasvattaneet jyrsijäkantoja, eli pienjyrsijöiden torjunta jää alati enenevissä määrin ihmisen, ei luonnon harteille.

Mistä sopivaa hiiriverkkoa tai jyrsijäverkkoa saa hankittua?

Kaikkia hiiriverkoksi sopivia verkkoja ei ole nimetty hiiri- tai jyrsijäverkoiksi, ja joistain (rauta)kaupoista hiiriverkkoina myytävät verkot on loppuunmyyty tietyssä kohtaa vuotta, kunnes niitä taas tilataan lisää.

Itse käytin kahta eripaksuista ja -levyistä verkkoa, joista toinen oli silmäkooltaan 3 mm ja toinen 6 mm. Käytimme ohuempaa ja tiheämpää verkkoa talon alalaidoissa, ja paksumpaa ja väljempää verkkoa räystäsalueella. Ohuempaa verkkoa on helpompi muotoilla, paksumpi puolestaan oli juuri sopivan levyistä katonrajaan.

Epäilevimmät asentajat suhtautuvat varauksella 6 millimetrin silmäkokoon, koska hiirten ajatellaan mahtuvan sen kokoisista rei’istä.

Löysinkin oman asennusprojektimme jälkeen Byggmaxista edullisesti ja ilmaisella rahdilla saman paksuista verkkoa kuin käyttämämme ohuempi verkko, mutta esim. vain *1,2 tai 1,7 millin silmäkoolla. Noiden mittojen luulisi tyydyttävän tiukimmankin asentajan vaatimukset.

Valikoimassa on muitakin silmäkokoja, eli sieltä saa helposti tilattua mieleisensä verkot juuri oman talon eri alueisiin.

hiiriverkko silmäkoko
*Hiiriverkkoa kahdeksalla eri silmäkoolla

Hiirten käyttäytymisestä

Vaikka olin ennen verkkojen asennusta äärimmäisen neuroottinen hiirten suhteen, kaikki netissä olevat pelottelut eivät suinkaan ole tosia. Hiiret eivät mm. syö metallia eivätkä ne pysty jyrsimään teräsvillaa, joka saa niiden suun verille.

Hiiret eivät myöskään ole niin pieniä kuin monet luulevat, sillä valtaosa ihmisistä kamppailee metsähiirten kanssa, ja ne ovat paljon kotihiiriä suurempia. Ne eivät siksi mahdu kulkemaan niin pienistä aukoista kuin joskus luullaan.

Hiiret ovat ovelia ja hurjan taitavia kiipeilijöitä, mutta älykkäiksi niitä ei voi sanoa: netti on pullollaan liikekameroilla kuvattuja videoita, joissa näkyy, kuinka hiiri menee samaan ansaan kuin serkkunsa, vaikka jälkimmäiset makaavat kuolleina aivan uuden uhrin vieressä. Hiiri ei siis aisti vaaraa, vaan ruoanhimo vie sen mennessään.

Minusta on mielekkäämpää estää hiirten pääsy talon rakenteisiin kokonaan kuin tappaa niitä.

Olen katsonut kymmeniä ellen jopa sata YouTube-videota siitä, miten estää hiirten pääsy omaan taloon (englanniksi käytetään useimmiten ilmaisua mouse-proofing, esim. how to mouse-proof your house). Jos joku kaipaa hyviä videolinkkejä vaikkapa parhaista materiaaleista, joita käyttää talon suojauksessa tai esimerkkejä onnistuneista talon suojaamisista ennen ja jälkeen -kuvineen, jaan mielelläni linkkejä kommenttien puolella.

10 vastausta artikkeliin “Neuroottista puuhaa: hiiriverkon asentaminen jälkikäteen

  1. Hei! On olemassa pistorasiaan laitettava hiirikarkotin toimii.Meillä mökillä ympäri vuoden.

    Tykkää

    1. Kiitos vinkistä! Meillä oli pistorasioissa jo viime talvena karkottimet, mutta niillä ei ollut vaikutusta rakenteissa tapahtuvaan mekkalointiin. Sisätiloissa karkottimet voisivat auttaa, mutta meillä hiiret eivät tekemiemme korjausten jälkeen muutenkaan pääse sisälle asuintilaan, se tuli todistettua monen kuukauden ajan jo viime talvena. Olisi ihanaa, jos karkottimien piippaus ulottuisi myös rakenteisiin, mutta jopa käyttöohjeissa itsessään todetaan, että ääni kulkee vain avoimessa tilassa ja katkeaa seinään ja jopa pelkkiin huonekaluihin, verhoihin ja vastaaviin. Upeaa silti, että teillä on hyviä kokemuksia karkottimista!

      Tykkää

  2. Aikamoinen hommahan tuo on, mutta totta, varmasti mielekkäämpää estää niitten pääsy kuin tappaa. Suomi-kodissa en remontin jälkeen enää havainnut hiiriä tai supiaisia sisällä, mutta yöllä kuuluu, kun ullakolla on hiiribileet. :P

    Toivotaan, että siun talosta hiiret nyt pysyy poissa (siis totta kai ne pysyy, kun teitte noin huolellista työtä). :) Ja onhan tuo verkko tosiaan hyvä lumiasioitakin ajatellen. :)

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti kannustuksesta! ❤ Hiirten tosiaan pitäisi kaiken logiikan mukaan nyt pysyä poissa, mutta osaan silti kuvitella kaikenlaisia kauhuskenaarioita, koska en yksinkertaisesti siedä kutsumattomia vieraita kodissani. Sisällä en missään nimessä, mutta en myöskään rakenteissa. Tunnistan onneksi, että useimmat kauhukuvitelmani ovat täysin epärealistisia ja juontuvat neurooseistani. Tiedän myös, että jopa isot ja vanhat talot on mahdollista saada täysin hiirenpitäviksi (YouTubessa on aiheesta videoita ennen ja jälkeen remontin), joten pienen ja modernin talon suojaus ei suinkaan ole mahdottomuus.

      Hyvä, että sinullakin remontti auttoi pitämään sisätilat puhtaina! Tiedän monen olevan tottunut noihin ullakkobileisiin, kun minäkin saan vähän väliä kuulla ties keneltä maalla asuvalta, että ”hiiret kuuluvat taloihin”. Ehkä heidän 100 vuotta vanhaan mökkiinsä, jolle ei ole tehty vuosien saatossa mitään, mutta ei meidän taloon! Niin minä aina ajattelen, pidän siitä ajatuksesta tiukasti kiinni ja teen kaiken tarvittavan sen toteutumiseksi. :)

      Se sentään tosiaan oli tässä verkotuksessa mukavaa, että lumen liiallisen pääsyn yläpohjaan pitäisi nyt olla historiaa. Tutkin talon kattopiirustuksia, joissa selvästi näkyi kaikista ammottavin tuuletusrako, josta lumi on varmasti päässyt pohjaan helpoiten. Juuri sen raon päällä on nyt kaksi eri verkkoa, kahdella eri silmäkoolla, eli asensimme tuplaverkon kuitenkin niin, ettei tuulettuvuus kärsi. :)

      Tykkää

  3. Onhan tuo kätevää, että menee hiiret ja lumet samalla konstilla. Ja parempise on tehdä kerralla ja huolella kuin että myöhemmin alkaa paikkailla virheitä. Kuulostaa kyllä siltä, että jos hiiret haluaa sisälle, niin joutuvat kyllä koputtamaan ensin….

    Tykkää

    1. Kiitos ihanasta ennustuksestasi! Juuri noin soisin asian menevän, jätän siis vain vastaamatta koputukseen. :) Kunnolla ja kerralla tekeminen on tosiaan paljon parempi vaihtoehto kuin paikkojen tilkitseminen sekalaisesti sieltä täältä. Ja on kyllä niin kivaa, että verkolla pitäisi hoitua myös lumen esto juuri suositellulla tavalla, ei millään ihmeellisillä omilla virityksillä.

      Tykkää

  4. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Miten verkotus on nyt toiminut, kun kylmät ilmat alkoivat? Itsellä on samanlainen homma edessä, ja siihen liittyy paljon epätietoisuutta. Foorumeilla on aiheesta yhtä ja toista mutua. Verkon silmäkoko pitää olla milloin mitäkin ja verkon materiaali sitä ja tätä, tai muuten jyrsijät pujahtavat siitä läpi tai järsivät sen hajalle.

    Minkä kokoista tuo käyttämäsi verkko on? Kuvassa näkyvää tuotetta on omassa lähirautakaupassa eri versioina. Tiheiden verkkojen langan paksuus on kuitenkin ohuempi, mikä epäilyttää myös.

    Kiinnittämisestäkin tulee aika haastavaa isojen terassien ja muiden rakennelmien takia ja siksi, että lautaverhoilu ylettyy alemmas kuin tuulensuojalevyt. Nitoja pitäisi saada tungettua sivuttain ahtaaseen rakoon niin, että niitti tulee silti kiinni molemmista päistä, eikä ainakaan yhdellä talon sivulla mahdu sinne ollenkaan. Taitaa mennä ruuvailuksi, tai sitten pitää jotenkin kiinnittää verkon toinen puoli betonisokkeliin. :(

    Tykkää

    1. Mukavaa, että pidit kirjoituksesta!

      Minun on ollut tarkoitus viimeistään kevään lopulla päivittää kirjoitukseen tieto siitä, miten verkot pitivät, mutta kerron siitä mielelläni täällä kommenteissakin. Verkot ovat toimineet upeasti; on ollut huojentavaa olla kotona rauhassa ilman minkäänlaista rapinaa seinissä ja katossa, saati että pitäisi pelätä jyrsijöiden pääsevän sisätiloihin asti. Jos olen ollut muutaman päivän poissa, on ollut miellyttävää palata kotiin, jonka tietää olevan turvassa ulkopuolisten hyökkäyksiltä. Minulla oli vuonna 2018 pahin tilanne päällä marras-joulukuun vaihteessa (sitä mekkalaa kun ei todellakaan voinut olla huomaamatta), tänä talvena puolestaan olemme saaneet olla täysin rauhassa.

      Lohdutukseksi sinulle voin oman kokemukseni perusteella sanoa, että keskustelupalstoilla ja foorumeilla on paljon väärää tietoa, joka toisinaan johtuu aidosta tiedon puutteesta, toisinaan taas laiskuudesta. Kun omaa taloa ei jakseta suojata, yritetään uskotella muillekin, että se ei onnistu eikä siksi kannata. Toki isommassa talossa on isompi urakka, mutta itse työ tehdään kuitenkin samoin.

      Käyttämissämme verkoissa on kahta eri silmäkokoa, 3- ja 6-millistä. Pienemmän silmäkoon omaava verkko soveltui hyvin talon alalaitoihin leveytensä ja taivuteltavuutensa johdosta, isompi puolestaan oli juuri sopivaa yläpohjan tuuletusrakoihin. Minäkin olen lukenut eri paikoista, että mm. 6 mm on liian iso ja että hiiri mahtuu kynän paksuisesta kolosta, mutta olen pitänyt niitä pitkälti myyntimiesten valheina. Viime kesänä seurasin, kuinka pörräävät ampiaiset eivät mahtuneet kuuden millin raoista läpi; yhdessä talon katon kulmassa oli aktiivinen ampiaispesä, joten jätimme verkotuksen auki siitä kulmasta loppukesän ajaksi, jotta ampiaiset pääsisivät kulkemaan vapaasti. Ennen kuin ne hoksasivat jättämämme aukon, ne yrittivät sinnikkäästi lentää siitä mistä ennenkin, mutta eivät mahtuneet raoista samalla kun piti lentää. Myyntimiesten mukaan hiiret kuitenkin mahtuvat raoista, vaikka ampiaiset eivät!

      Hyvin pieniä hiiriä saa toki ostettua mm. eläinruokakaupoista muonaksi lemmikeille, mutta luonnossa liikkuvat hiiret, etenkin metsähiiret, ovat huomattavasti suurempia. USA:ssa yleisenä mittana pidetään dimeä eli 10 sentin kolikkoa; siispä 1,79 cm olevat ja sitä suuremmat raot tulee tilkitä. Itse halusin silti peittää paljon tuota pienemmätkin raot, mutta tuo mitta auttaa hahmottamaan, kuinka pieni mitta 6 mm oikeasti on. Niin pieni, etteivät monet ötökätkään mahdu läpi. Täällä vielä mainio ja aito testi osoittamaan, että hiiri ei syötinkään houkuttamana mahdu halkaisijaltaan 1,75 cm pienemmästä aukosta: https://www.youtube.com/watch?v=iGXYZwZEZa0

      Mitä tulee verkkojen vahvuuteen, niin siitäkään en itse huolisi; hiiret ovat voimattomia jopa teräsvillan edessä, saati sitten täyden metallin. Täytyy kyllä olla kovin haurasta ja huonosti kiinnitettyä metalliverkkoa, jotta hiiri siitä läpi menisi. Galvanoituina verkkojen luulisi myös kestävän pitkään, lisäksi ne ovat sijaintinsa vuoksi jo lähtökohtaisesti suojassa sateilta ja pyryiltä.

      Asennus on tosiaan paikoin haastavaa, mutta lopputulos palkitsee. Ruuvaus toimii varmasti ja miksei myös verkon kiinnittäminen betonisokkeliin esim. jonkin listan avulla, joka samalla myös peittäisi muutoin rumaksi jäävän verkon reunan. Kovasti tsemppiä tulevaan urakkaan!

      Tykkää

      1. Kiitos tyhjentävästä vastauksesta! Metsähiirtä ja metsämyyrää täälläkin on näkynyt. Sen kokoisten otusten ei kyllä tosiaan luulisi mahtuvan 6 mm raosta.

        Tuota pienisilmäisen verkon taivuteltavuutta en tullutkaan ajatelleeksi. Omassa talossa kun on aika hankalia paikkoja, niin joutuu varmasti käyttämään luovuutta verkonpalojen tunkemisessa. Taidanpa käydä hakemassa molempaa kokoa ja etsin samalla kapeimman mahdollisen nitojan, jossa riittää silti potkua puuhun nitomiseen.

        Hyvä idea myös tuo listan käyttö. Pidän mielessä, jos ei muuten suju.

        Tykkää

      2. Kiva kuulla, että vastauksestani oli sinulle hyötyä!

        Pienisilmäisempi verkko tosiaan taipuu helpommin kuin isosilmäinen sen lisäksi, että pienemmästä on helpompi leikata minkä kokoisia paloja tahansa. Isosilmäisessä on puolestaan se etu, että leveämpänä se voi istua tiettyihin kohtiin lähestulkoon sellaisenaan, jolloin pärjää vähemmällä leikkelyllä ja ehkä niittaamisellakin. Kannatan ajatusta, että hankkii kumpaakin verkkoa.

        Niittipistooleista hankin itse sellaisen noin 25 euron vehkeen, jolla on 10 vuoden takuu, mutta vastaavia saa jopa vain kympillä ilman takuuta. Leveys on useimmissa standardi, mutta olisi kyllä hienoa, jos pystyisit löytämään normaalia kapeamman. Oman nitojani kohdalla lupaukset mm. puun lävistämisestä ovat pitäneet täysin paikkansa.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.