10 syytä, miksi dieetit eivät toimi

Moni on kuullut väitteen, jonka mukaan dieetit eivät toimi. Jotkut tietävät heti, mitä väitteellä tarkoitetaan, toiset puolestaan vastustavat, sillä ovat itsekin saattaneet laihtua dieetin avulla.

Itse olen esimerkki molemmista. Olen laihduttanut elämäni aikana useamman kerran onnistuneesti ja pitänyt kilot poissa vuosien ajan. Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan dieettien avulla laihdu niin kuin alla osoitan, ja itsekin olen vuosien saatossa saanut takaisin aiemmin menettämiäni kiloja.

Useimmiten dieettejä puolustellaan tokaisemalla, että tietenkin ihminen lihoo entisiin mittoihinsa, koska lopetti dieetin. Moni kuvitteleekin, että tarkoitetaan juuri tuota, kun sanotaan, että dieetit eivät toimi. Ne eivät toimi, koska ihminen ei jaksa olla dieetillä loppuelämäänsä ja palaa siksi entisiin ruokailutottumuksiinsa. Voisi luulla, että tuossa olisi edes osa totuutta, mutta todellisuudessa dieettien toimimattomuudella tarkoitetaan aivan muuta. Kiistaton totuus on, että laihduttaminen lihottaa ihmisiä. Kannattaa siis välittömästi lopettaa laihduttaminen, ellei välttämättä halua aiempaa painavammaksi.

10 syytä, miksi dieetit eivät toimi

1. Laihduttaminen aiheuttaa tutkitusti lihomista lähes jokaisen laihduttajan kohdalla. Ihmiset, jotka eivät koskaan laihduta, ovat hoikempia kuin laihduttajat. Mitä useammin ja kauemmin on dieeteillä, sitä enemmän ihminen lihoo vuosien saatossa.

2. Tutkimustiedon mukaan 90-95 prosenttia dieeteille ryhtyvistä epäonnistuu. Valtaosa dieeteille ryhtyvistä lihoo kaikki menetetyt kilot takaisin, ja jopa 40 prosenttia heistä painaa viiden vuoden kuluttua enemmän kuin ennen dieettiä. He olisivat siis pysyneet hoikempina, kun eivät olisi laihduttaneet ollenkaan puhumattakaan siitä, kuinka paljon hauskempaa heillä olisi ollut, dieeteillä oleminen kun ei ole mitään herkkua.

3. Yhdessä 1940-luvulla tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä liian niukka syöminen aiheuttaa fyysisesti ja psyykkisesti loistokunnossa olevissa terveissä, miespuolisissa yliopisto-opiskelijoissa. Miehet saivat ruokaa noin 1 700 kalorin edestä joka päivä. Havaittiin, että miesten ajatukset ja puhe ruoasta lisääntyivät. Ruoasta tuli heille pakkomielle. He alkoivat kerätä reseptejä ja lukea keittokirjoja, mitä he eivät olleet koskaan aiemmin harrastaneet. Osa ei pystynyt koko aikaa noudattamaan dieetin ohjeita, vaan he ahmivat ja oksensivat sitten syyllisyydestä. Jo tuolloin 1940-luvulla pääteltiin, että kaloreiden rajoittaminen saa terveetkin ihmiset syömishäiriöisiksi.

4. Toisessa tutkimuksessa tutkittiin 17 000:ää lasta, jotka olivat iältään 9-14-vuotiaita. Tulokset osoittavat, että laihduttaminen lisää merkittävästi riskiä alkaa ahmia. Mitä vähemmän laihduttaa, sitä pienempi riski. Lisäksi on huomattu, että kun paino-ongelmista kärsiviä aikuisia haastatellaan, heidän lapsuudestaan paljastuu usein hyvää tarkoittavien vanhempien yrityksiä hallita lapsen painoa erilaisilla ruokakielloilla, mistä seurasi jo silloin salaa syömistä ja syyllisyyttä.

Kolmannessa tutkimuksessa tutkittiin syömistä 10 vuoden ajan teinistä aikuiseksi. Taas tulokset ovat yhteneväisiä muiden tutkimustulosten kanssa, eli mitä kauemmin henkilö oli laihduttanut, sitä enemmän esiintyi syömishäiriökäyttäytymistä ja ahmimista, ja sitä painavampi henkilö oli 10 vuoden kuluttua.

Neljänteen tutkimukseen osallistui 4 000 kaksosta eli 2 000 sisarusparia. Tutkijat tiesivät, että laihduttaminen johtaa useimmiten lihomiseen, mutta he päättivät selvittää, voisiko se johtua geeneistä; oletettiin, että laihduttamalla lihovat ihmiset lihoisivat myös ilman laihduttamista, koska lihominen on heillä geeneissä. Kaksosia seurattiin pitkään ja havaittiin, ettei geeneillä ole merkitystä, vaan laihduttaminen lihotti myös kaksosia. Mitä enemmän laihdutti, sitä enemmän lihoi. Pääteltiin, että juuri laihduttaminen on nykyisen lihavuusongelman mahdollinen osasyy.

5. Laihduttaminen tekee etenkin tietyistä ruoista aiempaa palkitsevampia. Ne tietyt ruoat tuntuvat jännittäviltä ja uusilta, harvinaisilta herkuilta. Ruokaa ajattelee enemmän ja unelmoi kielletyistä herkuista. Kun niitä jossain vaiheessa saa syödä, ihminen syö helposti liikaa, ja kroppa ottaa syömisistä kaiken mahdollisen irti. Kun ei laihduta, vaan saa syödä mitä haluaa, ruoka ei tunnu aina superkiinnostavalta, jolloin sitä myös syö maltillisemmin.

6. Laihduttaminen lisää stressiä ja siten kortisolin tuotantoa, jotka puolestaan kumpikin edesauttavat lihomista muun muassa kasvaneen ruokahalun takia. Ikävä noidankehä on siis tältäkin osalta valmis.

7. Kun ei laihduta, moniin ruokiin ja jopa herkkuihin tottuu ja kyllästyy ja kaipaa vaihtelua. Laihduttajalle kyseistä tottumista ja kyllästymistä ei tapahdu monien ruokien kohdalla, vaan ne pysyvät jännittävinä ja pelottavina, ja niiden syömistä on hallittava. Pahinta on viimeinen illallinen -ajattelutapa (”Huomenna alkaa dieetti, tämä on viimeinen ilta pitkään aikaan, kun saan syödä mitä vain.”). Kun dieetti päättyy tai siitä pidetään tauko, on vaikea syödä normaalisti, koska kaikki on korostetun maukasta. Ruoka ei tunnu neutraalilta, vaan se on ihana palkinto, jonka on kieltänyt pitkään itseltään. Ihminen syö silloin herkästi yli kulutuksensa, mistä seuraa pelko, ettei osaa syödä normaalisti ilman dieettiä. Niinpä ihminen ryhtyy taas dieetille ja astuu samalla jo ties monenteen noidankehään.

Kun on vapaa syömään mitä tahansa ilman kieltoja, ruoan voi todella maistaa ja päättää, onko se edes niin hyvää kuin on luullut. Dieettiajattelu sotkee mielen lähettämät oikeat herkkuhimot: ihminen saattaa syödä leivonnaisen, karkkia ja jäätelöä tänään vain siksi, että tänään on hänen viimeinen tilaisuutensa ennen huomenna alkavaa dieettiä. Jos hänellä olisi lupa syödä leivonnainen, karkit ja jäätelöä milloin vain, hän epätodennäköisemmin söisi kaikkia kerralla, vaan herkut jakautuisivat tasaisemmin eri päiville ja niiden kokonaismäärä pysyisi pienempänä.

8. Ihmisen aivoilla on oma käsitys siitä, mitä ihmisen tulisi painaa. Aivojen määrittämään painoon viitataan termillä set point, suomeksi puhutaan joskus biologisesta ihannepainosta. Aivojen käsittämä sopiva paino voi heitellä noin viidellä kilolla. Elämäntapoja muuttamalla voi liikkua tuon haitarin eli viiden kilon sisällä, mutta on paljon vaikeampaa pysyä haitarin ulkopuolella, ts. olla laihempi kuin aivot haluavat.

Hypotalamus on aivoissa se osa, joka säätelee kehonpainoa. Aivojen tarkoitus on pitää paino tasaisena. Järjestelmä toimii kuin termostaatti. Kun huonetta viilennetään avaamalla ikkuna talvella, ilma kyllä alkaa viiletä, mutta patteri tunkee huoneeseen lisää lämpöä pitääkseen lämpötilan tasaisena. Ikkunan avaaminen ei muuta termostaatin asetuksia. Aivot toimivat juuri samalla tavalla. Ne vastaavat painonlaskuun puskemalla painon tehokkain keinoin takaisin lukemiin, joita aivot pitävät normaaleina.

9. Jos onnistuu laihduttamaan reilusti, aivot tulkitsevat sen nälkiintymiseksi. Aivojen reaktio on sama huolimatta siitä, oliko ihminen lihava vai hoikka dieetin aloittaessaan. Ihminen, joka menettää 10 prosenttia painostaan, kuluttaa 250-400 kaloria vähemmän aineenvaihdunnan hidastumisen takia kuin samanpainoinen henkilö, joka on aina ollut hoikka. Se tarkoittaa, että onnistuneen laihdutuskuurin jälkeen ihmisen on joka ikinen päivä koko loppuelämänsä ajan syötävä 250-400 kaloria vähemmän kuin samanpainoisen henkilön, joka ei koskaan laihduttanut. Muuten hän ei pysy uudessa, dieetillä saavuttamassaan painossa. Noin isoon kalorimäärään mahtuu kokonainen ateria, eli syömistä on karsittava rankasti joka päivä, mikä on valtaosalle ihmisistä liian kova loppuelämän mittainen vaatimus.

10. Ihmisen set point eli aivojen määrittämä sopiva paino voi muuttua, mutta useimmiten ylöspäin ja vain harvoin alaspäin, mikä voi tuntua epäreilulta. Onnistunut laihtuminen ei alenna set pointia edes silloin, kun pudotetut kilot pysyvät poissa vuosia. Silti aivot yrittävät saada ihmisen entiseen painoonsa.

Hetkellinen painonnousu voi johtaa pysyvään painonnousuun. Jos pysyy korkeammassa painossa liian pitkään eli useita vuosia, aivot saattavat päättää, että se paino on uusi normaali.

***

Yllä olevia tietoja ei kiistä edes dieettibisnes. Juuri tuo fakta, että 90-95 prosenttia dieeteille ryhtyvistä epäonnistuu, on laihdutusbisneksen liikeidea. Ostavia asiakkaita riittää, kun lähes jokainen asiakas kerta toisensa jälkeen epäonnistuu dieetissä ja miettii pian seuraavaa dieettiä, joka toimisi.

Onko sitten mahdollista laihduttaa terveellisesti? Lukuisten tutkimusten valossa ei ole. Laihduttaminen voi tuntua vaarattomalta, mutta se on miljardibisnes, joka aiheuttaa onnettomuutta, lihomista, syömishäiriöitä ja kuolemia.

Mikä kumma sitten avuksi, jos kuitenkin pitäisi laihtua?

Tämä kirjoitus tuntuu varmasti lohdulliselta, jos on itsekin havainnut, että dieetit eivät toimi ja että laihduttaminen kannattaa lopettaa. Toisille teksti puolestaan voi tuntua lohduttomalta; jos ja kun mikään dieetti ei kerran toimi pitkällä tähtäimellä, mitä ihmettä voi tehdä, laihtua kun pitäisi?

Hyvä uutinen on se, että monenkaan ei todellisuudessa ole pakko laihtua. Ylipainoinen ja jopa lihava ihminen voi elää yhtä pitkään kuin hoikempi ihminen, jos nämä neljä asiaa toteutuvat: täytyy syödä paljon kasviksia, liikkua säännöllisesti, unohtaa tupakointi ja käyttää maltillisesti alkoholia. Nuo tekijät ovat todella niin merkittäviä, että aikaisen kuoleman riski on yhtä pieni lihavilla kuin normaalipainoisilla ihmisillä, mikäli heillä on nuo neljä asiaa kunnossa.

Minulla on onneksi tarjota vielä yksi ratkaisu ikuisilta tuntuviin syömis- ja paino-ongelmiin. Se ratkaisu on intuitiivinen syöminen. Ostin vastikään aiheesta kertovan kirjan, sen ainoan alkuperäisen nimeltään Intuitive Eating: A Revolutionary Program that Works, ja aion kirjoittaa siitä blogiin luultavasti useamman tekstin verran.

Pähkinänkuoressa totean tässä kohtaa, että on olemassa kahdenlaisia syöjiä: niitä, jotka syövät nälkäänsä ja niitä, jotka yrittävät hallita syömisiään tahdonvoiman/itsekurin avulla. Useimmat laihduttajat kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Lue myös: Oletko tunnesyöppö vai syötkö tavan vuoksi? – 7 erilaista nälkää

Tutkimuksissa on havaittu, että intuitiiviset syöjät ovat hoikempia kuin laihduttajat. Lisäksi he ovat muutenkin tyytyväisempiä, nauttivat ruoasta enemmän, ahmivat paljon harvemmin ja ajattelevat ruokaa vähemmän kuin laihduttajat.

Olen vasta aivan kirjan alussa, mutta jo nyt osaan sanoa, että intuitiiviseksi syöjäksi oppiminen ei ole helppoa ja että se vie aikaa, monesti vähintään vuoden. Se vaatii sitoutumista ja luottamusta omaan itseensä. Vuosikin on onneksi hyvin lyhyt aika, jos syömisasiat saa lopullisesti kuntoon. Ja koska kyseessä ei ole dieetti, intuitiivisen syömisen opettelu ei ole tuskaa, vaan päinvastoin kiehtova matka kohti onnellisempaa ja maistuvampaa elämää.

Lähteet:

Intuitive Eating: Make Peace with Food, Mind & Body

Why dieting doesn’t usually work

2 vastausta artikkeliin “10 syytä, miksi dieetit eivät toimi

    1. Kiitos, auli! Mukava kuulla, että tekstistä on iloa. Itsekään en tiennyt ennen lähteisiin perehtymistä, että dieettien toimimattomuus on noin tutkittu ja yleisesti hyväksytty tosiasia. Sekin yllätti, ettei dieettien toimimattomuus perustu niiden lopettamiseen, vaan mm. aineenvaihdunnan lähes pysyvään hidastumiseen, vaikka ihminen lihoisikin laihtumisen jälkeen entisiin mittoihinsa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.