Tehdään pari asiaa selväksi

Minusta ja talosta oli viikko sitten juttu netissä Me Naisten etusivulla:

Janni, 32, muutti maalle ja tilasi netistä 33-neliöisen omakotitalon: ”Pieni koti säästää aikaa, vaivaa ja rahaa”

Kirjoitus on sama, jonka Kodin Kuvalehti julkaisi nettisivuillaan toukokuussa 2018, mutta monen muun median ja sisällön lailla juttu siirtyi Me Naisten sivuille maaliskuussa 2019. Juttu sai syystä tai toisesta paljon huomiota ja nousi monen päivän ajaksi Me Naisten suosituimpiin, mikä tarkoitti valtavaa kävijöiden ryntäystä blogiin. Viikon sisällä blogini talotekstejä onkin luettu reilut 40 000 kertaa.

On toki mukavaa saada blogiin runsaasti liikennettä, mutta tällä episodilla on myös kokonaan toinen puoli, jota on ollut kiehtovaa päästä seuraamaan. Tilanteeni talon kanssa on nimittäin kovin erilainen kuin se oli vajaa vuosi sitten, mikä saa Me Naisten jutun tuntumaan suorastaan ikivanhalta, vaikka se ei tosiaan ole edes vuotta vanha. Niin paljon ehtii tapahtumaan alle vuodessa, ettei uskoisikaan.

Monia lukijoita hämmensi se, että Me Naisten juttu on yhtä kommentoijaa lainatakseni niin ”siirappisen onnellinen” todellisuuden ollessa aivan muuta. On totta, että artikkelin ajoitus on mitä hullunkurisin ottaen huomioon, että sovittelen paraikaa korvauksesta talofirman kanssa, koska talosta on löytynyt merkittäviä vikoja.

Yllä olevaa voidaan pitää täysin aiheellisena ihmettelynä, mutta kun jokin asia saa paljon huomiota, toisinaan alkaa levitä myös väärää tietoa.

Tällä kertaa väärinkäsityksiä ilmenee eniten tontti-, tila- ja raha-asioissa ja ahdinkoni suuruudessa. Me Naisten artikkeli herätti keskustelua, josta olen poiminut alle muutamia kommentteja.

Meidän tonttimme on yli hehtaarin kokoinen, eli sen puolesta sinne olisi voinut rakentaa suurenkin kartanon, etenkin jos olisimme purkaneet tontilla olevia vanhoja tönöjä. Oma unelmani oli kuitenkin jo vuosien ajan ollut (ja on yhä) asua pienessä mutta silti avarassa kodissa, ja juuri sellaisen kodin löysin ja ostin.

Yllä olevissa kommenteissa mietitään tonttiasioita. On kiistaton tosiasia, että taloprojektin kustannukset tippuvat, jos ihmisellä on jo tontti olemassa tai hän muutoin saa sellaisen ilmaiseksi käyttöönsä.

Tontit eivät kuitenkaan omassa kotikunnassani tai sen lähistössä ole niin kalliita kuin moni tuntuu ajattelevan. Juuri nytkin Oikotiellä on myynnissä puolen hehtaarin hieno järvenrantatontti 35 000 eurolla. Se ei kylläkään ole omakotitalo- vaan vapaa-ajan tontti. Vielä lähempää Helsinkiä mutta kuitenkin yhä Itä-Uudenmaan alueelta löysin omakotitalolle tarkoitetun, toisen järvenrantatontin, jonka hinta on 36 000 euroa ja pinta-ala 600 neliötä, mikä toki on kovin pieni omaan hehtaaritonttiimme verrattuna, mutta silti monelle riittävä. Oman tonttimme arvo on noita korkeampi kokonsa ja omakotitalo-oikeutensa vuosi, mutta vertailu osoittaa silti sen, että jopa järven rannalle voi päästä asumaan suhteellisen edullisesti, vaikka Helsinkiin olisi tontilta matkaa vain 40-60 kilometriä. Jos on valmis muuttamaan kauemmas, hinnat luonnollisesti tippuvat entisestään.

Mitä noihin Me Naisten artikkelin kommentteihin tulee, itse en haluaisi mennä toisten tontille asumaan. Siksi omistankin tontin yhdessä kolmen muun perillisen kanssa, joista olen itse nuorin. Miksi toisilla on tontteja ja toisilla ei, siihen on niin monia vastauksia. Esim. lähin rantanaapurini on yhden Karjalan evakon tytär. Minä puolestaan olen erään toisen Karjalan evakon tyttärentytär. Mummoni tapasi aikoinaan miehen, joka asui juuri siellä, missä talomme nyt on. He menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta, joista toinen sai kymmeniä vuosia myöhemmin minut. Tontin voi siis saada pakenemalla sotaa ja menemällä tilallisen kanssa naimisiin. Myöhemmin riittää, että on sotapakolaisen jälkeläinen. Tai sitten voi maksaa tontista 35 000 euroa, mikäli se käy helpommin. Vaihtoehtoja piisaa!

Yllä on mielestäni hyvä huomio avautuvista ikkunoista. Nykyään on yhä tavallisempaa, että moderneista, isoikkunaisista taloista puuttuu tuuletusikkunoita. Heti kun ikkunakoko pienenee, avautuvuuskin todennäköisesti lisääntyy. Jos rakennuttaa talon alusta asti, ja avautuvat ikkunat ovat itselle tärkeät, kannattaa huomata vaatia niitä erikseen.

Yllä on käsitetty, että talo lepää pylväiden päällä. Pylväiden virallinen nimi on pilariperustus, ja sellainen tehtiin vain terasseille. Itse talossa on tuulettuva rossipohja, mikä on fiksu valinta. Talon perustukset näkyvät parhaiten täällä.

Yllä oleva kommentti siitä, miten minä ”kadun katkerasti” taloprojektia, poistettiin kaiketi asiattomana Me Naisten moderoinnin tuloksena. Sitä ei siis enää keskustelusta löydy. Olin kuitenkin ehtinyt lukea kommentin ja löysin sen vielä Googlen hakutuloksista. Kommentti jäi mieleeni, koska se huvitti minua kovasti.

En ole koskaan katunut taloprojektia tai ollut asian suhteen katkera, minkä vuoksi en ole sellaista myöskään kirjoittanut. Asia on oikeastaan päinvastoin! Nyt kevään edetessä ja lumien sulaessa talo maisemineen ja linnunlauluineen alkaa taas kutsua minua. Tunnelma siellä todella on 100-prosenttisesti erilainen kuin vuoden mälsimpään aikaan, jolloin lähdin sieltä.

Odotan innolla, että pääsisimme talon kimppuun. Kevät ja kesä luonnollisesti ovat parhaat ajat tutkia talo ja tehdä arvioita, päätöksiä ja korjauksia. Vielä emme voi koskea mihinkään, koska toistaiseksi kaikki viat ovat talofirman vastuulla. Vasta kun korvaus on sovittu ja maksettu, talofirman vastuu vioista päättyy, ja voimme tehdä talolle mitä ikinä parhaaksi näemme.

Keksin jopa, mitä tehdä katolle kosteusvaurioineen! Olin pohtinut sitä alitajuisesti, kunnes yhtenä päivänä näin kirkkaana mielessäni, miten asia tulisi hoitaa. Kun kysyin isältäni, voisimmeko yhdessä korjata katon ajattelemallani tavalla sitten kun tämä ruljanssi talofirman kanssa on ohi, idea kuulosti hänestä heti paremmalta kuin olin uskaltanut toivoakaan. Ja hän on sentään sisäkattoalan ihminen! Teemme vielä katosta paremman kuin talofirma olisi koskaan ehtinyt tekemään! Kaavailemani keksintö ratkoo samalla useamman muunkin ongelman, joista voin myöhemmin kertoa lisää, joten odotan todella, että pääsisimme pian laittamaan talon kuntoon. Sillä sehän on selvää, että talofirma ei sitä tee. Se ei yksinkertaisesti ole sille kannattavaa ja maksaisi maltaita. Kun yksityishenkilö korjaa omaa taloaan omalla työllään, se on hänelle kannattavaa, koska juuri hän pääsee nauttimaan työn tuloksista.

Lopuksi kommentoin vielä haastattelupyyntöjä, joita sain useilta toimittajilta Me Naisten jutun seurauksena. Minua on jo aikaisemmin halunnut haastatella mm. Yle, Helsingin Sanomat ja OP Lehti, nyt lusikkansa soppaan haluaisi saada myös Iltalehti ja monia muita pienempiä toimijoita.

Olen iloinen, että suostuin aikoinaan Kodin Kuvalehden haastatteluun enkä mihinkään muuhun sen jälkeen. Jo tuo ensimmäinen haastattelu osoitti, millaiselta tuntuu olla suosittuna puheenaiheena monen päivän ajan omine valintoineen, joita toiset kehuvat ja toiset haukkuvat.

Huomasin, että tämänkertaisten saamieni haastattelupyyntöjen piilosanoma oli jotakuinkin tällainen:

Voi voi, kun sinulla on nyt vaikeaa stressaavan talotilanteesi kanssa. Saanko silti tulla tekemään jutun siitä? Minä saan siitä palkkaa, lukijat saavat kivasti tirkisteltävää, sivumme saa tuhansittain klikkauksia ja juttua jaetaan kilpaa somessa. Sinä et saa haastattelusta mitään. Ja jos jotain muutakin valitettavaa sattuisi talon kanssa tapahtumaan tällä välin, niin saataisiin juttuun vielä herkullisempaa sosiaalipornoa. Miten on, suostutko?

Jutusta tulisi niin eeppinen. Ehkä tirauttaisit jopa kyyneleen ja parkaisisit: ”Voi talofirma, minkä teit! Miksi tämän piti tapahtua juuri minulle? Kiltille, pahaa aavistamattomalle ostajalle, joka ei ymmärrä omaa parastaan eikä tiedä taloista mitään? Tämä on niin VÄÄRIN!” Tunnekuohustasi otettaisiin tietysti kuvia ja se myös videoitaisiin. Miten siis on, suostutko?

Varsin houkutteleva tarjous, mutta kun minä en katsopas sovi tuohon kuvaukseen enkä tee mitään pelkällä näkyvyydellä. Olen jo saanut taloteksteilläni hurjasti enemmän näkyvyyttä kuin olisin ikinä uskonut tai tarvinnut. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa talostani mitään kenellekään missään mediassa tai millään alustalla. Jos ja kun kerron, teen sen omilla ehdoillani, omassa blogissani.

Vaati toki rivien välistä lukemista, jotta haastattelupyyntöjen perimmäinen tarkoitus selvisi, sillä yksikään keltaisen lehdistön toimittaja ei kerro aikeistaan noin suoraan ja rehellisesti. Minulle rivien välistä lukeminen on onneksi helppoa.

Pointtini haastattelupyynnöistä voi kiteyttää näin: huoli rakentamisen laadusta nyky-Suomessa on lopulta toissijaista, sillä tärkeintä on saada juttuun uhri, kärsijä, jolle lukijat voivat joko nauraa tai onnitella itseään siitä, etteivät he ole jutun haastateltava. Kaikkia ei kuitenkaan onnistuta huijaamaan niin kuin Matti Nykäsen kaltaisia rukkia, joille sentään maksettiin heidän nöyryyttämisestään.

Jos suostuisin johonkin haastatteluun, ei siitä muutenkaan mitään itkunäytelmää tulisi. En ole kiltti ja tietämätön ostaja. Olen päinvastoin kova neuvottelija, ja minulla on aina lisäpanoksia taskussa. Tietoa ja osaamista käyttää sitä tietoa. Minulla on hyvin valpas ja herännyt olo. Viime aikoina kaikista ongelmistani taloasia on muutenkin rassannut minua vähiten, ja dopamiinipaaston ansiosta myös muut elämän osa-alueet ovat selkiämässä. Voi nyyh, kun kohumedian haaskalinnut eivät nyt saakaan haluamiaan juttuja minusta ja talosta!

6 vastausta artikkeliin “Tehdään pari asiaa selväksi

  1. Sulla on niin hyvä asenne!
    Kiitos mielenkiintoisesta ja raikkaan erilaisesta blogistasi, jota olen jo pitkään seuraillut. Älä ikinä muutu! ♡

    Tykkää

  2. Huh, onpas aikamoista! Mielenkiintoinen postaus ja hurjaa tuollainen kävijämäärä. Itsekin työskentelen (free)toimittajana ja jotenkin tekee surulliseksi, kun peilaan omaan kokemukseeni. Itse en halua tehdä repostelujuttuja ja olenkin monet kerrat saanut ei-vastauksen. Esimerkiksi tein sympaattisen jutun, jossa oli historiaa ja tapaus, johon liittyi erään maan presidentti. Mielestäni se oli juttu, jonka suomalaiset ansaitsisivat tietää, mutta sain vastaukseksi, ettei uutiskynnys ylety… :( Näköjään positiiviset jutut ei sitten kelpaa. Onneksi sinä olet pitänyt pääsi. Tuskin aihetta tarvitsee lehdissä repostella, kun Suomessa on jo muutenkin niin paljon negatiivisia juttuja. Ja minäkin aion jatkaa sympaattisten, laadukkaitten juttujen tekemistä. Mukavaa sunnuntaita, Janni!

    Tykkää

    1. Kiitos, Vivi!

      Oli kiintoisaa lukea kokemuksestasi, vaikka se onkin niin harmillinen. Olen niin tottunut siihen, että tietyt kirjoittamiseen ja kääntämiseen liittyvät alat on pilattu, että minua on enää vaikea sillä saralla ihmetyttää. Sympaattiset ja laadukkaasti kirjoitetut (asia)jutut saavat usein jäädä, jos tarjolla on jotain viihteellisempää ja sensaatiomaisempaa höttöä, jota jaksavat lukea jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät normaalisti lue mitään. Että kehtaavatkin vastata sinulle uutiskynnyksestä, kun hyvin tiedämme, että sen ylittämiseen riittää ties kenen perintöprinsessa-silikoniblondin ryntäät. Onneksi nyt sentään on muitakin medioita, mutta olen huomannut niin median kuin median viihteellistyvän kovaa vauhtia. Kyllä laatujutuillekin sentään vielä on kysyntää. Olet valinnut hyvän linjan repostelujuttujen suhteen, ja toivonkin, että juttujasi julkaistaan!

      Tykkää

  3. Minä itse asiassa näin tuon linkin Me Naisten sivuilla ja ihmettelin suuresti, miten lehdessä ei oltu ollenkaan ajan tasalla. Noita kommentteja lukiessani tulee mieleen, että on kyllä mielenkiintoista, miten aivan vieraat ihmiset kuvittelevat tietävänsä tasan tarkkaan toisen ihmisen motiivit, ajatukset ja elämäntilanteen. Monen tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samasta muotista väännettyjä eivätkä halua elää samalla lailla kuin itse tekee. Jos toisen elämä eroaa ratkaisevasti jollakin lailla omasta, niin silloinhan siinä täytyy olla jotain vikaa.

    Mutta hyvä sinä, että äkkäsit rivien välistä haastattelupyyntöjen motiivit, etkä suostu kenenkään haaskaksi! Kaikkea hyvää jatkoon. <3 Olet kyllä sitkeä sissi. :-)

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti kannustuksesta, Satu! 💚

      Onhan se tosiaan ihmeellistä, ettei juttua ollut päivitetty ollenkaan. Lukijoiden kommenttien kautta tieto levisi, vaikka kaikki tieto on koko ajan löytynyt blogista. Olet kyllä niin oikeassa noiden kaikkitietävien kommenttien suhteen; juuri sellainen olo minullekin tuli kommentteja lukiessani, että nämä ihmiset omasta mielestään tietävät paremmin kuin minä, miten mm. talon perustukset on tehty, tonttiasiat, asioiden hinnan ja kaikki ajatukseni ja tunteeni koko projektista. Juuri se minua niin alkoikin huvittaa, koska tuollainen suhtautuminen on kerrassaan hullua. Tuo on myös yleistä, että automaattisesti luullaan kaikkien haluavan samoja asioita kuin itse. Se helposti ulottuu muuallekin elämään, eli ei osata asettua toisen asemaan. Tietty kapeakatseisuus tosiaan tuntuu vaivaavan osaa ihmisistä.

      Edellisellä kierroksella (eli silloin kun juttu julkaistiin vain Kodin Kuvalehdessä) mukavia kommentteja tuli somessa reilusti hölmöjä enemmän, ja sitä voi jo pitää riemuvoittona Suomessa, missä rakentavaa kommentointia ei aina hallita! Juuri siitähän kirjoittelimme sinunkin blogissasi vähän aikaa sitten. :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.