Yhdessä asumisesta

Mies ja minä olemme nyt asuneet yhdessä tasan kolme viikkoa. Se on pisin yhtäjaksoinen aika koskaan, jonka olemme viettäneet yhdessä. Tätä ennen pisin yhdessä kokemamme tapahtuma oli yli kahden viikon mittainen häämatka.

Jouduin odottamaan yhdessä asumista niin kauan! Minähän olisin ollut siihen valmis ja halukas vuosikausia sitten. On onneksi unelmia ja toiveita, jotka joskus toteutuvat, vaikka kaikki merkit olisivat viitanneet päinvastaiseen.

Luulin joskus, että suhteemme pysyy raikkaana ja rakastavana juuri siksi, että emme jatkuvasti ole yhdessä. Kun yhteinen aika päättyy joka ikinen viikko useammaksi päiväksi, jälleennäkeminen on aina ihanaa ja toista tulee aidosti ikävä. Olin ajatellut, ettemme voisi koskaan olla niin läheisiä näkemispäivinä kuin aina olimme, jos joka päivä olisi näkemispäivä. Näkemisestä tulisi silloin niin arkista, ettei toisen läsnäoloa arvostaisi yhtä paljon. Näin olin siis aprikoinut, ja aika loogiseltahan tuo kuulostaa.

Nyt kuitenkin tuntuu, että yhdessä asumisen myötä suhde voikin entistä paremmin! Olen hyväntuulisempi, rennompi ja onnellisempi kuin ennen asuessani yksin, mikä varmasti välittyy ja vaikuttaa myös mieheen. Olen niin iloinen, että en jaksa tosissani harmistua pikku asioista, kuten viemättömistä roskista tai banaanikärpästen yhdyskunnasta tiskialtaiden luona. Mies pitää asuntoaan paljon viihtyisämpänä ja kotoisempana nyt kun minä olen siellä. Sen täytyy johtua pelkästä olemisestani, sillä en ole muuttanut asunnon ilmettä mitenkään tai siivonnut siellä lainkaan erityisemmin. (Se olisikin hankalaa, koska oikein mitään ei saa heittää pois, eikä miestä juurikaan kiinnosta käydä tavaroita läpi. En viitsi heittää mitään pois ilman hänen suostumustaan.)

Olin vastikään yhden yön ystäväni luona Lohjalla. Sinne lähtiessäni sanoin miehelle, että minulla tulee häntä ikävä. Hän arveli, ettei yhdessä vuorokaudessa ehdi tulla ikävä (me kun olemme tottuneet paljon pidempiin taukoihin). Samana iltana hän kuitenkin kirjoitti minulle suloisen hyvänyön viestin, ja seuraavana päivänä rutisti pitkään ja kertoi ikävöineensä minua kovasti. 😍 Hän toivotti minut tervetulleeksi kotiin, siis hänen asuntoonsa. Ei taloon maaseudulla.

Tekstin kuvituksena on pari otosta talolta viikon takaa. Siellä oli silloin lumista, kaunista, kirkasta. Talo tuoksuu yhä uudelta puulta. Pupun jäljet pihalla aina ilahduttavat. Silti mietin, miksi olisin ja eläisin siellä. Tilanne olisi toinen, jos minulla olisi noilla seuduilla oikeastaan mitä tahansa talon lisäksi: jos minulla olisi siellä ystäviä, harrastuksia, töitä, jotain. Mutta ei siellä ole. On vain talo hienolla rinne- ja järvitontilla. Riittääkö se? Jos ja kun mikään muu ei sido minua paikkaan? Sitä saan pohtia nyt ja myös ensi vuonna.

Juuri nyt olen toiveikas. Olen kaikin päin onnellisempi ja tyytyväisempi kuin tasan vuosi sitten. Tuntuu, että langat ovat taas käsissäni ja että tulevaisuudella voi olla jotain tarjottavaa. Aion palata kaikkeen sellaiseen vanhaan, minkä tiedän hyväksi (kuten vanhoihin mittoihini) ja mennä kohti kaikkea sellaista uutta ja jännittävää, mikä tuntuu oikealta.

Toivotan kaikille mahtavaa ja parantavaa uutta vuotta 2019! Blogin puolella aloitan ensi vuoden kertomalla 5:2-dieetin väliaikatuloksista. Olen ollut sillä nyt tasan kahdeksan viikkoa, ja paastosin reippaasti myös joulupäivänä. 😂 Tyytyväisenä ja onnellisena sitä jaksaa välillä kärvistellä ilman suurempaa tuskaa!

8 vastausta artikkeliin “Yhdessä asumisesta

  1. Tekstistä huokuu niin onnellinen nainen, että minäkin hymyilen täällä! Ihanaa, että saatte olla yhdessä, tämähän on kuin kuherruskuukausi. Vaikka kuulostaakin siltä, ettei se kuukauteen jää… ;)

    Tykkää

  2. Ihanalta kuulostaa! :) Teillä onkin ollut vähän erikoisempi tarina, mutta mahtavaa, että olette rakentaneet omannäköistä suhdetta ja nyt tekstisisi perusteella kuulostaa, että nyt on ideaali tilanne. Onnea yhteiselle taipaleelle! :) Ja tietenkin oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

    Tykkää

    1. Kiitos hurjasti, Vivi! 💚 Ihan perinteisesti ei ole tosiaan kaikki meillä edennyt, ja monia etappeja on saanut odottaa huomattavan pitkään. Nyt tuntuu, että tietyt elämän perustavimmat asiat ovat vihdoin kunnossa, ja sekös vasta ihanaa onkin! Tällaiselta pohjalta on mukava astua uuteen vuoteen ja sen tarjoamiin tilaisuuksiin.

      Upeaa uutta vuotta 2019 sinulle! Olkoon se täynnä seikkailuja, onnistumisia ja miellyttäviä yllätyksiä. 💖

      Tykkää

  3. Oi, ihana kuulla miten teillä on mennyt ja ihanan toiveikkaita ajatuksia! <3

    Mahtavaa uutta vuotta! :) Itse vietän vuodenvaihdetta rauhallisesti kotona blogeja lukien. :) Kiitos siis kirjoituksistasi! Nämä ovat jotenkin niin ihanan persoonallisia <3

    Tykkää

    1. Kiitos Anne ihanista sanoistasi! ❤ 💚 Kiva tietää, että persoonallisillekin kirjoituksille on kysyntää. :)

      Toivottavasti blogien täyttämä rauhallinen uusivuotesi on mennyt mukavasti! Mekin otimme hyvin rennosti: katselimme raketteja parvekkeelta (eka kerta minulle, vanhan asuntoni parvekkeelta ei olisi oikein vahingossakaan voinut nähdä mitään, sehän oli metsän peittämä) ja joimme kuohuviiniä. :)

      Suloista ja suurenmoista uutta vuotta sinulle! 💜

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Menninkäinen Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.