Aloitin 5:2-dieetin yli kuukausi sitten

Vielä jokin aika sitten luulin, etten enää koskaan kirjoittaisi mistään laihdutukseen liittyvästä puhumattakaan siitä, että ryhtyisin itse dieetille. Olin yksinkertaisesti saanut aiheesta tarpeekseni. Menneisyydessä kirjoitin sen verran paljon laihdutuksesta ja painonhallinnasta, että blogissa on aihepiirille kokonaan oma kategoriansa. Jo pitkään olin ajatellut, ettei se kategoria saa enää jatkoa.

Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla innostuin 5:2-dieetistä. Muistaako kukaan vielä sitä? Se leimattiin nopeasti trendidieetiksi, kun se ”saapui” Suomeen syksyllä 2013, ja monet naistenlehdet kuin myös jotkin virallisemmat tahot kirjoittivat siitä.

Lue esim.

Minä totta puhuen kokeilin dieettiä jo silloin kuuden viikon ajan. Blogia minulla ei vielä silloin ollut, joten en raportoinut mitään kokeilustani. Merkille pantavaa oli kuitenkin se, että kiinnostuin kokeilemaan dieettiä, vaikka mikään valmis dieetti ei koskaan aiemmin ollut kiinnostanut minua piirun vertaa. Jo siis syksyllä 2013 tiesin, että 5:2-dieetti eroaa merkittävästi monista muista dieeteistä. Juuri sen merkittävän eron takia halusin kokeilla dieettiä ja myös onnistuin kokeilussani. Marraskuussa 2018 ryhdyin taas 5:2-dieetille, ja nyt minulla on kuudes viikko menossa.

Mikä kumman 5:2-dieetti?

5:2-dieetillä syödään viitenä päivänä viikossa normaalisti ja osittain paastotaan kahtena päivänä: naiset saavat paastopäivinä syödä 500 kalorin edestä, miehet puolestaan 600 kalorin edestä. Näin ollen 5:2-dieetti on yksi variaatio pätkäpaastosta eli jaksoittaisesta paastosta (intermittent fasting), jota voi harjoittaa lukuisin tavoin. Tänä päivänä suositumpi on 16:8-malli, jossa paastotaan joka päivä 16 tuntia ja syödään kaikki päivän ateriat kahdeksan tunnin sisällä. Minuun se malli ei ole koskaan vedonnut enkä halua muutenkaan kikkailla ruoan kanssa joka ikinen päivä. Itse en olisi millään dieetillä, elleivät syömistottumukseni toisinaan lähtisi pysyvästi käsistä, mikä puolestaan johtaa moneen ei-toivottuun seuraukseen, kuten väsähtäneeseen oloon ja liian kireiksi käyviin vaatteisiin. 5:2-dieetti onneksi katkaisi tälläkin kertaa ikävän herkuttelukierteen, jonka vankina olin ollut jo kuukausia.

5:2-dieetti ei määrää sitä, mitä saa syödä, eli dieettiä voi soveltaa omaan ruokavalioon täydellisesti. Käytännössä paastopäivän kalorit voi halutessaan nauttia pienen suklaalevyn muodossa, joskaan sellaiseen ei missään nimessä kannusteta. Suosituksena on syödä paljon kasviksia, kuitua ja yleensäkin täyttäviä mutta vähäkalorisia ruokia. Kalorit voi syödä joko esim. kahdessa osassa tai vain yhdessä riippuen siitä, haluaako syödä kaksi pienempää ateriaa vai yhden suuremman. Kalorit voi syödä mihin tahansa vuorokauden aikaan. Jos aamiainen on itselle päivän tärkeimpiä aterioita, paastopäivinäkin voi olla viisasta syödä pieni aamiainen, toiset taas pärjäävät paremmin säästäessään kalorit iltaan.

Viikon kaksi paastopäivää voi pitää silloin kun ne itselle parhaiten sopivat, mutta ei peräkkäisinä päivinä. Olo pysyy parempana ja dieetti tuntuu helpommalta, kun yhden paastopäivän jälkeen saa taas syödä normaalisti parina päivänä ennen seuraavaa paastopäivää.

Paastodieettejä on jo vuosien ajan yritetty myydä laihtumislupausten lisäksi erilaisilla terveysväitteillä. Oleellista niille väitteille on se, että paastoaminen esitetään terveellisempänä ja tehokkaampana tapana pudottaa painoa kuin ”tavallinen” laihduttaminen, jossa kalorien saantia rajoitetaan joka päivä esim. 2 000 kalorista 1 500 kaloriin. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan ne väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa: 5:2-dieetti muiden paastodieettien ohella ei ole ylivoimainen tavalliseen laihdutuskuuriin verrattuna, vaan ne kaikki toimivat yhtä hyvin, jos niitä vain pystyy noudattamaan. 5:2-dieetin juju on kuitenkin siinä, että joidenkin on paljon helpompaa sitoutua kahteen dieettipäivään viikossa kuin jokapäiväiseen laihduttamiseen. Jos ja kun paastopäivänä tulee kamala nälkä, on helpottavaa tietää, että jo seuraavana päivänä saa syödä, mitä haluaa.

Johtaako 5:2-dieetti ahmimiseen muina päivinä?

Jotkut epäilevät, että osittainen paastoaminen kahtena päivänä viikossa johtaa hallitsemattomaan ahmimiseen muina päivinä. Joillain voi toki niin käydäkin, eikä yksikään dieetti sovi kaikille. 5:2-dieettiä ei suositella mm. syömishäiriöisille juuri siksi, että dieetti voi sotkea lisää jo valmiiksi häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Toisaalta jotkut syömishäiriöiset ovat raportoineet 5:2-dieetin tasapainottavan heidän syömisiään ja vähentävän ahmimiskohtauksia.

Itse olen entinen syömishäiriöinen, ja 5:2-dieetti tuli minulle kuin lahjana taivaasta. Ennen dieetille ryhtymistä minua ei ollut kiinnostanut terveellinen syöminen miesmuistiin. Kaamosrasitus iskee minuun pahemmin vuosi vuodelta, ja olin vajonnut sohvan pohjalle ilman kiinnostusta juuri mihinkään. Minulla ei ollut tippaakaan motivaatiota katsoa syömisiäni tai hitustakaan tahdonvoimaa tai kurinalaisuutta sanoa millekään mieliteolle ei. Sitä paitsi söin herkkuja silloinkin, kun minulla ei edes ollut mielitekoja. En keksinyt muuta tapaa selviytyä vuoden pahimmasta ajasta kuin syömällä mitä vain milloin vain, vaikka siitä seurasikin aina paha olo. Menin joka ilta nukkumaan vatsa turvonneena ja pullottavana. Olin jo hyväksynyt sen, etten pysty löytämään ratkaisua mistään, kunnes yhtenä iltana marraskuun alkupuolella 5:2-dieetti vain pälkähti mieleeni vanhasta muistista. En yhtään tiedä, miksen ollut ”keksinyt” sitä jo aiemmin. Pidin ensimmäisen paastopäivän heti seuraavana päivänä, ja sillä tiellä olen yhä.

Millaisia tuloksia 5:2-dieetillä voi saavuttaa?

Laihtuminen lienee selvin seuraus, mutta moni kertoo myös mielen kirkastuvan paastopäivinä. Jotkut pystyvät keskittymään asioihin paremmin ja saamaan enemmän aikaan, koska verensokeri ei koko ajan pompahtele napostelun takia. Itse olen esimerkki juuri heistä: paastopäivinä olen tuotteliaampi ja skarpimpi kuin muulloin, ja suorastaan aina odotan paastopäiviä, ne kun ovat antaneet minulle niin paljon.

Itse en punninnut itseäni ennen dieetille ryhtymistä, koska en enää käytä vaakaa. Otin kuitenkin mittani ylös. Monet asiantuntijat sanovat mittojen kertovan enemmän kuin vaaka, joka ei pysty erottamaan, kuinka paljon kehossa on esim. sulamatonta ruokaa. Omalta vyötäröltäni on tähän mennessä lähtenyt kolme senttiä, ja käsivarret ovat selvästi linjakkaamman näköiset kuin ennen. Rasvaa on siis palanut.

Aion olla dieetillä niin kauan, kunnes mahdun taas mukavasti kaikkiin vaatteisiini. En tavoittele mitään tiettyä painoa, vaan hyvää oloa. En ole innokas shoppailija, ja olisikin ikävää joutua ostamaan uusia vaatteita vain siksi, etten mahdu edellisiin.

Dieetti vai elämäntapa?

Olen niin ihastunut 5:2-dieettiin, etten unelmoi ollenkaan sen päättymisestä. Dieetin tuoma viikoittainen kalorivaje on kuitenkin sen verran suuri, ettei dieetillä voi olla ikuisesti. Siksi 5:2-dieetti muuttuukin 6:1-malliseksi ylläpidoksi, kunhan liikakilot on pudotettu. Kun tarvetta laihtua ei enää ole, silloin vain yksi viikoittainen paastopäivä riittää ylläpitämään saavutetut tulokset. Kuutena päivänä syödään normaalisti. Mallia voi myös soveltaa itselleen sopivammaksi: jos yhä haluaa osittain paastota parina päivänä, voi syödä esim. reilut 1000 kaloria kahtena päivänä viikossa, jolloin vaikutus on melko sama kuin 6:1-mallissa.

Mitä paastopäivinä kannattaa syödä?

Vain taivas on rajana, kun miettii syötäviä, ja valmiitakin reseptejä on netti pullollaan.

Itse paastoan aina koko päivän ja syön vasta illalla. Lempiruokani paastopäivinä on kukkakaali. Rainbow’n 450 gramman pakastepussillinen kukkakaalia sisältää vain 90 kaloria. Siis lähes puoli kiloa kasviksia ja alle sata kaloria! Se on hyvä pohja aterialle kuin aterialle, ja yleensä kaadan kukkakaalien päälle jonkin valmiin kuppimuonan, jossa on esim. riisiä tai pastaa. Käyttämissäni valmisruoissa on yleensä noin 240-330 kaloria. Kukkakaalin, muiden kasvisten ja kuppimuonan lisäksi voi usein vielä syödä 500 kalorin rajoissa vaikka omenan, mikäli haluaa. Myös monet puurot ja marjat sopivat erinomaisesti paastopäiviin. Oma esimerkkini osoittaa, että laiskakin ruoanlaittaja keksii keinot, 5:2-dieetillä ei siis tarvitse jaksaa taikka osata kokata.

Loppusanat

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli jakaa tietoa keinosta, joka pelasti oman syksyni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikki eivät kuitenkaan ole minun tilanteessani eivätkä muutenkaan hyödy minkäänlaisista dieeteistä. Niinpä en kehotakaan ketään ryhtymään dieetille, ellei siihen ole tarvetta ja kiinnostusta. 5:2-dieetti ei sovi alaikäisille, raskaana oleville, puutoksista kärsiville vanhuksille eikä jo ennestään laihoille ihmisille.

Ylipainoisille, lihaville ja niille normaalipainoisille, joiden syömiset ovat sekaisin ja paino koko ajan nousussa, 5:2-dieetti muiden paastodieettien ohella voi kuitenkin tutkimustiedonkin mukaan olla varteenotettava tapa pudottaa painoa ja palauttaa tasapaino syömisiin.

Itse aion ensi keväänä julkaista blogissa lopulliset tulokset ennen ja jälkeen -kuvineen. Tuntuu ihanalta olla kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä: kun media taas heti uudenvuoden jälkeen täyttyy laihdutusartikkeleista ja kuntosalit hikoilijoista, minä olen siinä vaiheessa paastonnut jo lähes kaksi kuukautta. Uutta vuotta ei tarvitse aloittaa omasta olosta ja ulkonäöstä murehtien. Veikkaan, että olen haluamissani mitoissa viimeistään maalis-huhtikuussa!

12 vastausta artikkeliin “Aloitin 5:2-dieetin yli kuukausi sitten

  1. Olipa hyvä ja kiinnostava teksti! Tuli sellainen fiilis, että olen itsekin juuri tuon tarpeessa! Sairastuin rintasyöpään kaksi vuotta sitten ja siitä mieleni pahoittaneena laitoin silloin elämäni kuntoon. Olen aina ollut normaalipainon ylärajalla keikkuja ja ihan peilistä katsomalla on nähnyt, että varoja olla paremmassakin kunnossa olisi. Söin pelkkää huonoa, ruoalla ei niinkään valiä, mutta herkkuja kului; suklaata, jäätelöä, karkkeja.

    Niinpä heti diagnoosin saatuani lisäsin liikuntaa ja valtavan määrän kasviksia ruokavaliooni, jätin lihat ja maitotuotteet pois ja mikä tärkeintä, karsin kaiken ylimääräisen sokerin ruokavaliostani. Ja vau, voin aivan superhyvin. Painoni putosi normaalipainon keskirajalle ja vointini oli tosi hyvä. Unentarve väheni ja mieleni oli kirkas ja hyvä, vaikka olinkin entisestä ”terveestä” muuttunut nykyiseksi syöpäpotilaaksi.

    Kaikki vaatteet mahtuivat ihanasti päälleni ja ostin jopa uusia, entistä pienempiä vaatteita. Näin toimin n. puoli vuotta sairastumisen jälkeen. Sitten tuli kesä ja kesän juhlat ja herkut. Syksyllä jo vähän housuja kiristeli. Jatkoin liikkumista, kasvisten syömistä ja lihan välttelyä, mutta lisäsin jo vähän maitotuotteita ja sokeria elämääni.

    Ensimmäinen vuosikontrolli oli vuosi sitten ja olin ”terve”. Jee, ei tarvetta muuttaa mitään. Jatkoin kasvislinjalla, mutta edelleen maitotuotteita ja sokeria lisäten. Nyt olen ulkoisesti lähes sama kuin ennen ja tosi harmistunut. Liikun edelleen ja onneksi edelleen syön paljon kasviksia, en juurikaan lihaa, maitotuotteista jotain. Eli jotain hyviä asioita olen ottanut sairastumisesta mukaani, mutta sokeri ei kuulunut niihin hyviin asioihin, jos ei sen kanssa osaa elää kohtuullisesti. Eli herkkuja kuluu! Kiloja ei onneksi ole tullut kymmeniä, vaan ykkösiä, mutta silti! Olen suistunut samaan sokeriansaan. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan, on ihana syödä jäätelöä, suklaata, karkkeja, sipsiä tai kaikkia noita. Ja mennä nukkumaan turvonneena.

    Odotan 2-vuotiskontrollia ja toivon todella, ettei mitään huonoa löydy. Mutta samalla olen miettinyt, että pitääkö taas tapahtua jotain kamalaa, ennen kuin pääsen takaisin ruotuun. Ja mitä se ruodussa oleminen tarkoittaa? Olinkohan ehkä kuitenkin liian tiukalla linjalla heti sairastumisen jälkeen ja se ajoi minut takaisin vanhaan vai mistä on kyse?

    Nykyään olen usein kärttyinen ja väsynyt, mutten saa kiinni siitä hyvästä vireestä, jonka voimalla painoni putosi ja vointini oli mitä mainion. Ja silloin, jos joku olisi kysynyt, olisin vastannut, etten koskaan palaa samaan vanhaan. Että haluan elää niin terveenä, kuin syöpäpotilas voi. Ja haluan elää, en halua vielä pois täältä. Ja niin vain palasin samaan vanhaan, joka ehkä minut sairastuttikin. Miksi ihmeessä olen näin huono?

    Ehkä otan vinkistäsi vaarin ja ryhdyn minäkin tuolle 5:2 -dieetille. Työkaverini oli sillä pitkään ja laihtui tosi hienosti. Tosin hänkin on tainnut palata samaan vanhaan ja näyttääkin samalta vanhalta. Voi meitä ihmisiä!

    Tykkää

    1. Kiitos emma, mukavaa että pidit tekstistä! Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa muutenkin; olenkin välillä miettinyt, mitä sinulle kuuluu ja miten voit. :)

      Diagnoosin jälkeen onnistuit selvästi muuttamaan syömistottumuksia ja sait haluttuja tuloksia. Yleensäkin on hienoa, että olit niin motivoitunut ja valmis muutokseen, kaikkihan sitä nimittäin eivät ole. Lääkärit raportoivat jopa sellaisista potilaista, jotka sydänkohtauksen jälkeen eivät jaksa tsempata syömisissään viikkoa paria kauempaa, ja saavatkin pian toisen, mahdollisesti kuolemaan johtavan sydänkohtauksen. Sinä kuitenkin jaksoit pitkään uutta elämäntyyliäsi. On kuitenkin mahdollista, että muutos oli tosiaan liian tiukka, ja ajan mittaan vanhat syömistottumukset tulivat taas kuvioihin. Tuntuu olevan tavallista, että ensin omaan ruokavalioon sallii vain vähän herkkuja, ja pian ne vähät muuttuvat koko ajan suuremmiksi määriksi, kunnes ihminen syö taas niin kuin ennenkin (ihan niin kuin tuo työkaverisikin). Silti se, että on pystynyt muutokseen kerran, voi luvata hyvää tulevaisuutta ajatellen. Toiset kun eivät pysty muutokseen koskaan.

      Minulla ei ole sairausdiagnooseja, mutta pystyn allekirjoittamaan täysin tuon, ettei mikään välttämättä motivoi syömään terveellisemmin, vaikka menneisyydessä olisi siihen pystynyt. Juuri siihen tilaan minua auttoi valtavasti 5:2-dieetti! Minulla ei tosiaan ollut hiventäkään motivaatiota, kiinnostusta, kurinalaisuutta tai tahdonvoimaa katsoa syömisiäni ennen dieetin keksimistä, ja olinkin hyväksynyt sen, että en koskaan enää olisi sillä tavalla hoikka kuin aina ennen olin, hyvästä ja kevyestä olosta puhumattakaan. Näin herkuista luopumisen ainoana tapana muuttaa syömistottumuksiani, mutta en ollut siihen valmis. Herkuton elämä juuri minulle, jolle ne ovat tärkeitä (esim. tupakan, alkoholin ja huumeiden sijaan), ei ole mielekästä. Kun tajusin sen, en enää edes yrittänyt elää ilman herkkuja, vaan toivoin, että vähempi riittäisi. Juuri siihen 5:2-dieetti sopii niin hyvin: en koskaan syö paastopäivinä mitään sokerisia ja rasvaisia herkkuja, vaan vain terveellistä ruokaa. Herkut sitä paitsi maistuvat vielä paremmilta muina päivinä, koska niitä ei jatkuvasti kuluta liikaa. Itselleni on käynyt myös niin, etten syö yhtä paljon herkkuja normipäivinäkään, koska paastoaminen on tasannut ruokahaluani. Yhä on päiviä, että syön enemmän herkkuja, mutta yleisellä tasolla syön niitä hurjasti vähemmän kuin ennen, ja juuri se oli toiveeni. Ehkä 5:2-dieetti tosiaan voisi sopia myös sinulle; ainakin viikkoon tulisi kaksi herkutonta päivää sen lisäksi, että melkoinen kalorivaje johtaa ajan mittaan hoikistumiseen ja siten paremmin istuviin vaatteisiin.

      Jos ryhdyt dieetille, kannattaa päästä ainakin kolmanteen viikkoon ennen kuin mahdollisesti lopettaa. Ainakin minulle toinen viikko oli nimittäin vaikein. Aivan alussa on vielä motivaatiota ja itsellä on hyvä mieli siitä, että on vihdoin tarttunut härkää sarvista. Toisella viikolla alun euforiasta ei ole enää tietoakaan, ja nälkäkin on kova. Kun kuitenkin jaksaa jatkaa, saa pian valtavasti tyydytystä siitä, että viitsi tsempata, vaikka ei yhtään olisi huvittanut. Kolmannella viikolla hommaan alkaa jo tottua, ja ensimmäiset tuloksetkin alkavat vihdoin näkyä. Minulla ei ole toisen viikon jälkeen ollut minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa dieetillä.

      Toivottavasti saat pian hyvästä olosta kiinni tavalla tai toisella etkä ole itsellesi liian ankara! Paljon tsemppiä myös vuosikontrolliisi! Jos päätät kokeilla dieettiä, ehkä tulet jossain vaiheessa kommentoimaan, miten se on sujunut ja millaisia tuloksia olet saanut. :)

      Tykkää

    1. Voi kiitos, jennapuu! Mukavaa, että kiinnostuit: näitä paastodieettejä voi tosiaan muokata itselleen sopivaksi melkein loputtomin tavoin. :) Voi vaikka jättää yhden aterian syömättä joka päivä tai tiettyinä päivinä. Niin voi saada osviittaa siitä, minkälainen tapa paastota sopisi itselle parhaiten ja olisi siten vaivattomin noudattaa.

      Tykkää

  2. Vau, onnea hienoista tuloksista!

    Oli mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi, vaikka itse en ole tätä suunnitellut, enkä varmaan edes pystyisi siihen. Itsellänikin on syömishäiriötaustaa, enkä oikein vieläkään osaa syödä ”normaalisti”, joten senkään puolesta tämä ei ole ehkä oma juttuni. Muutenkin syöminen on sen verran suuri osa päivittäistä rytmiäni, että ajatuskin päivän tai parin paastosta (niin vähäisillä kaloreilla) tuntuu lähes mahdottomalta. Jossain vaiheessa elin kyllä käytännössä aika ailla tämän 16:8-systeemin mukaan, kun olin päivän (lähes) syömättä ja illalla tai yöllä söin koko päivän edestä. Tämä oli kuitenkin lähinnä syömishäiriöön liittyvä tapa, eikä niinkään tähän systeemiin perustuvaa, eikä siis kovin järkevästi tai terveellisesti toteutettu.

    Mahtavaa kuitenkin kuulla, että olet saanut systeemin toimimaan ja pystynyt jopa nauttimaan siitä :)

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti, Anne!

      Ikävä kuulla, että oma syömishäiriötaustasi ei ole vielä täysin hellittänyt. Tosin sellaistahan se tuppaa olemaan, eivätkä omatkaan syömiseni suinkaan olleet terveellisellä tasolla ennen dieettiä. Onkin iso ero siinä, onko oma syöminen häiriintynyttä siksi, että ihminen kontrolloi syömisiään, ajattelee niitä jatkuvasti ja syö liian vähän (ja mahdollisesti ahmii myöhemmin) vai salliiko hän itselleen kaiken ja ylikin, mikä ei myöskään ole normaalia. Itselleni 5:2-dieetille ryhtyminen ja sillä onnistuminen on kehitystä parempaan suuntaan juuri siksi, että olin ennen dieettiä syönyt paljon ja usein jopa silloin, kun vatsassa ei olisi enää ollut tilaa enemmälle.

      Uskon, että arviosi dieetin sopivuudesta juuri sinulle on oikea. Ehkä et tarvitse dieettiä muutenkaan. Oletkin varmaan kuullut intuitiivisesta syömisestä, jota mm. syömishäiriöliitot suosittelevat syömishäiriöisille ja niistä parantuneille. Ehkä sinulle sopisi juuri sellainen intuitiivinen tapa suhtautua ruokaan ja syömisiin. Oman kokemukseni mukaan se vaatii paljon harjoittelua, koska on niin kokonaisvaltainen ja elämänmittainen tapa ajatella ruokaa ja syömisiä. Mutta rakkaudellinen ja salliva se on, mistä on monelle hyötyä.

      Toivottavasti saat omiin syömisiisi pian tasapainoa, rentoutta ja nautintoa! 💜

      Tykkää

  3. Tämä teksti tuli minullekkin hyvään saumaan. Tuskailen noin viiden ylimääräisen kilon kanssa, en ole ylipainoinen mutta en ihan viihdy nahoissani juuri nyt. Kamosaika on raskas rupeama vuosittain ja ala jotenkin murehtimaan ja pelkäämään sitä jo alkusyksystä. Tämä lisää syömistä erityisesti kaikki rasvainen maistuu. Ihanaa että olet jo noin hyvällä alulla, tsemppiä kevättä kohden! Raportteja odotellen, kannustat varmasti monia muitakin minun lisäkseni.

    Tykkää

    1. Kiitos, Nina! 💛 Hienoa, jos tekstistä olisi apua sinulle ja monille muillekin. Monilla kun tuntuu olevan juuri noita mainitsemiasi muutamia ylimääräisiä kiloja, vaikka ylipainoa ei olisikaan. Kaamosaika voi tosiaan olla suorastaan hirveää, mitä vanhemmaksi käy. Omaa tilannettani on pahentanut maalla asuminen, sillä maalta puuttuvat monin paikoin kokonaan keinotekoiset valot, jolloin ulkona ei näy kuin pelkkää mustaa massaa iltapäivästä alkaen. Onneksi 5:2-dieetti tuli apuun! Toivottavasti se toimii sinunkin kohdalla, ja tsemppiä raskaaseen kaamoskauteen muutenkin!

      Tykkää

  4. Mielenkiintoista, enpä ollut moisesta kuullutkaan. Jos noista kahdesta pitäisi valita, 5:2 sopisi paremmin meikäläiselle. Tossa 16:8 :ssa ongelma olisi meidän iltaruoka; vaikka sen siirtäisi klo 19:ään, saisi silloin aamulla syödä vasta klo 11. Työpäivinä ainakin ihan mahdoton yhtälö.

    Tykkää

    1. Kiva, että kiinnostuit aiheesta. :) Paastodieeteissä riittää valinnanvaraa, ja jos jonkin saa suljettua heti pois, kuten tuon 16:8-mallin, itselle sopiva dieetti löytyy helpommin. Toisilla 16:8 voi toimia hyvinkin ja olla todella helppo noudattaa, toiset taas onnistuvat syömään lähes kaikki päivän kalorit kahdeksan tunnin sisällä, jolloin juuri minkäänlaista kalorivajetta ei synny. 5:2-dieetissä kalorivaje syntyy varmasti, kunhan viitenä muuna päivänä ei ahmi 3 000 kalorin edestä ylimääräistä.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle jennapuu Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.