Vau!

Kylläpä oli mukava palata häämatkalta kotiin tällaiseen näkymään.

Nurmikko oli lähtenyt lupaavammin kasvuun kuin olin uskaltanut toivoa! Ja väriltään se on keväisen vaaleanvihreää, mikä tuo hauskan kontrastin muuten syksyisemmäksi käyvään maisemaan.

Olen niin otettu syksystä, että kotiinpaluun jälkeen olen jo ehtinyt tehdä tattimuhennosta ja kantarellikastiketta. Omena-aiheisten tekeleiden aineet odottavat (jää)kaapissa. Monet kukatkin olivat tontilla vielä niin hienoina, että poimin niistä kimpun.

Ihanan kesäistä väriloistoa vielä syyskuun lopussa luonnon omista antimista! Kimpun taustalla näkyy sielläkin uutta nurmikkoa.

Tie kompostoreille

Alla esittelen vihdoin yhden viime kesän aikaansaannoksistani.

Tonttihan teetti ikävänkin paljon työtä kesällä palkkatyön ohessa, ja näin jälkikäteen ajateltuna tuntuukin, että kesä meni helteestä ja töistä selviytyen. Kesään ei kuulunut varsinaisesti mitään virkistävää tai erilaista, kuten edes yhtä rentouttavaa kaupunkipäivää vaikkapa Vanhassa Porvoossa tai Helsingin keskustassa rauhallisesti kävellen ja kahviloissa poiketen. En myöskään ehtinyt tapaamaan yhtäkään ystävääni muualla kuin häissämme. En blogannut juuri ollenkaan. Toivon, ettei vastaavaa kesää ole koskaan enää luvassa.

Se hyöty kaikesta työnteosta toki nyt on, että saa nauttia työn tuloksista. Kompostoreiden kohdalla se tarkoittaa sitä, että enää ei tarvitse pelätä kompastuvansa matkan varrella, reitti kun oli huippukuoppainen ennen tien rakentamista.

Tein työn suurimmaksi osaksi yksin, mutta lopussa mies auttoi. Tie on tehty tasaamalla maata, päällystämällä se maanpeittokankaalla ja sitten soralla. Sorakerroksen tulee olla melko paksu. Työläintä koko hommasta teki tien pituus, joka on noin 30 metriä.

Moneen kertaan ehdinkin miettiä, tarvitsiko kompostoreita viedä niin kauas, täällä kun olisi riittämiin tilaa lähempänäkin, mutta paikka on muuten toimiva ja sopiva, joten päätin olla siirtämättä kompostoreita. Olinhan pystyttänyt ne sinne jo viime talvena heti muuton jälkeen.

Ennen tien rakentamista maa oli niin epätasainen, että oli helppo astua isoihin kuoppiin ja uriin, koska kaikki heinä ja talvella lumi peittivät ne. Ikävintä olisi ollut kaatua vessajätteitä kuskattaessa, mutta niin ei onneksi ehtinyt tapahtua, vaikka se lähellä joskus olikin. Käymälä-ämpäri on sen verran iso ja painava, että sitä kantaessa ei muutenkaan näe tarkasti, mihin astuu. Nyt kun kompostoreille saa kuljettua kunnollista tietä pitkin, jätteiden vieminen ja vessan tyhjentäminen on paljon mukavampaa ja turvallisempaa.

Lopputulokseen olen hurjan tyytyväinen.

Pian esittelen lopultakin uuden pihasaunamme, jonka rakentaminen vei suurimman osan kesän ”vapaa”päivistä. Ehkä kaikki työ oli kuitenkin sen arvoista, kun nyt syksymmällä ja varsinkin talvella pystyy taas lepäämään. Ja tietysti saunomaan!

6 ajatusta artikkelista “Vau!

  1. Vivi Vinna

    Olet ollut ahkera ja nyt saat nauttia työn hedelmistä! :) Hieno tuo tie ja sauna. :) Saunominen on niin ihanaa, että varmasti oli kaiken työn väärti. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos! Nyt kelpaa tosiaan nauttia työn tuloksista ja saunalöylyistä. :)

      En tullut muuten ajatelleeksikaan, että tuossa ensimmäisessä tiekuvassa näkyy myös sauna – nimittäin vanha sauna 1970-luvulta. ;) Se on tosiaan ulkoa päin oikein söötti, siksi sitä ei ehkä olekaan koskaan raaskittu purkaa. Täällä tontillahan oli vanhastaan kaksikin saunaa, mutta molemmat niin huonossa kunnossa, että pitkän harkinnan päätteeksi päätin ostaa materiaalit uuteen saunaan. Tuossa kuvassa näkyvässä saunassa on täysin mätä lattia, joka lahosikin jo, kun haimme saunasta vanhan kiukaan ja irrotimme piipun. Saimme siis onneksi hyödynnettyä myös vanhaa rakentaessamme uutta saunaa. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Nina

    Hei! Meillä on ollut ajatuksissa laittaa uudisrakennukseen joko pakastava tai polttava wc. Pulmana on ettei kenelläkään sellaista ole jotta käyttö fiiliksiä voisi kysellä. Mutta teillähän on!
    Oletteko olleet tyytyväisiä hankintaan? Onko käyttömukavuus sellainen kun ajattelit? Mikä on plussaa, minkä tekisit toisin? Haiseeko vessa? Miksi päädyit pakastavan etkä polttavaan? Olisin oikein mielissäni jos näet vaivaa ja kertoisit miten homma on pelannut.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että muistit meidän pakastavan vessan; tulit siis oikeaan paikkaan kysymyksinesi. :)

      Oletkin huussitekstini varmaan lukenut, mutta tässä kuitenkin vielä linkki siihen: https://mielekasmiellekartta.com/2017/06/14/apua-meille-tulee-huussi/. Avaan tuolla paljolti mm. sitä, miksi päädyin juuri pakastavaan enkä esim. polttavaan vessaan.

      Olen ollut pakastavaan vessaan tosi tyytyväinen, enkä ole koskaan haikaillut vesivessan perään. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiesin, mihin olen valmis ja mihin en, eli näen mieluusti pikkuisen vaivaa säästääkseni monta sataa euroa joka vuosi.

      Pakastava vessa on täyttänyt kaikki lupauksensa eli jätteet jäätyvät hyvin ja melko nopeasti, ja hajua ei ole yhtään sen enempää kuin vesivessassa. Käyttäminen on siis mutkatonta ja helppoa. Istuin ei ole koskaan liian kylmä, vaikka jätteet kunnolla jäätyvätkin.

      Olen myös nauttinut käymäläjätteen kompostoinnista, sillä mikään jäte ei maadu yhtä ihanteellisesti ja nopeasti kuin käymäläjäte. Kuivikettakaan ei tarvitse ostaa, mikäli pihapiirissä kertyy myös puutarhajätettä. Käymäläjäte sisältää paljon ravinteita siinä missä puutarhajäte on köyhää ravinteiltaan. Yhdessä nuo jätteet painuvat niin pieneen kasaan, että sitä ei uskoisikaan! Kompostoritkaan eivät haise edes läheltä haistettuna, kunhan vain käyttää riittävästi kuiviketta.

      Täällä olen kertonut pakastavan wc:n käyttökokemuksista: https://mielekasmiellekartta.com/2017/12/03/yksinaista-ja-pimeaa-vai/. Tuossa tekstissä mainitsen vessan huonoiksi puoliksi sen nopean täyttymisen ja painon.

      Olen sittemmin muuttanut tyhjennystapaa. En enää nosta ämpäriä sulamaan, vaan käytän kuumaa vettä kumottuani ämpärin ensin kompostoriin. Jääkökäle irtoaa aina täydellisesti. :) Osaan myös nykyään kantaa ämpärin niin, että sen paino jakaantuu tasaisemmin käsivarsille.

      Polttavaa vessaa en tosiaan halunnut syistä, jotka mainitsin yllä linkkaamassani huussitekstissä. Sähkön kulutusta suurempi syy olivat kuitenkin käyttörajoitukset eli vessan kuumuus käytön jälkeen. Kun ei asu yksin, ja toinen haluaa käyttää vessaa heti toisen jälkeen, miten se onnistuu, kun vessan polttotoiminto on yhä käynnissä tai vessa on vielä liian kuuma juuri palaneesta vessahädästä? Varsinkin aamuisin kaikilla on usein hätä, eli vessaa on mukava pystyä käyttämään heti toisen lähdettyä.

      Itse olemme tykänneet pakastavasta vessasta niin paljon, että voin ehdottomasti suositella sellaista. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.