Näin pihaa muokattiin

Koko menneen kesän paiskimme tontilla töitä erilaisten hommien parissa. Olen niistä blogissa jo maininnutkin kertomatta kuitenkaan sen enempää tai esittelemättä tuloksia.

Pihanmuokkauksen tarpeesta kirjoitin jo viime talvena, sillä pihahan jäi järkyttävään kuntoon. Koko järvinäkymän peittävä savikasa oli pahinta, varsinkin kun sitä joutui katsomaan kuukausikaupalla tietämättä, milloin maaurakoitsija tulisi viimeistelemään työn.

Kaikista kesän aikana tehdyistä töistä pihanmuokkauksen tuli olla ainoa homma, jota emme tekisi itse, vaan josta maksaisimme ulkopuoliselle.

Alla esittelen pihan ilmeen muuttumisen.

Lähtötilanne puhukoon puolestaan:

Tuollaisesta tilanteesta voi mennä vain yhteen suuntaan. Alkukesästä 2018 matka kohti parempaa pääsi vihdoin alkamaan.

Yllä pihalle on jo tuotu multaa, joka levitetään tasaisesti savimaan päälle sitten kun maa on tasoitettu.

Ah, vihdoin kasa järven tieltä ja samalla julkisivun edestä on poissa! Tuota hetkeä oli odotettu.

Nyt saven päälle on levitetty tasainen kerros multaa.

Piha täytyi ”tuoda” noin korkealle, sillä muutoin olisin rakennusmääräysten mukaisesti joutunut ympäröimään koko terassin kaitein putoamisvaaran vuoksi. En halunnut kaiteita pilaamaan avointa ja ilmavaa tunnelmaa, mikä alkaa jo talosta sisältä, kun sieltä katselee ulos.

Tonttihan tosiaan on yli hehtaarin kokoinen. Pihaan meni useamman tonnin edestä multaa, niin painossa kuin rahassa.

Tässä näkyy hyvin mullan ja savimaan raja, joka oli toki vedettävä johonkin. Annoin maaurakoitsijalle vapaat kädet, sillä minulla ei ollut erityisiä ideoita pihan suhteen. Tässäkin pelattiin paljolti määräysten puitteissa, sillä pihassa on oltava tietynlainen tasanne, eli se ei saa alkaa laskea jyrkästi heti terassin reunalta.

Valtavat maamassat tuettiin isojen murikoiden avulla.

Sitten vilkaisu takapihalle:

Siitäkin tuli noin tasainen, ja myös alueen suuruus korostuu.

Pihaa muokattiin aivan toukokuun lopussa. Miltä tuo yllä oleva näkymä näytti muutaman kuukauden kuluttua eli elokuun lopussa?

No tältä!

Multa todella lisäsi kaikkien rikkaruohojen kasvuvoimaa, vaikka kesä oli poikkeuksellisen kuiva. Ehdin oikeastaan jo katua mullan tilaamista, sillä se oli paitsi kallista myös ravitsevaa väärällä tavalla. Aivan kuin minulla ei olisi muuta tekemistä kuin repiä satojen neliöiden alueelta rikkaruohoja parin viikon välein!

Jouduinkin muistuttamaan itseäni siitä, miksi ylipäänsä tilasin multaa. Pihaa ei olisi kannattanut jättää pelkäksi savimaaksi, sillä silloin se ei olisi ihanteellinen oikein minkäänlaisiin aktiviteetteihin: ei sen enempää viherpiipertämiseen kuin hengailuunkaan. Myös savimaasta kaikki rikkaruohot puskevat läpi, mutta vain paljon hitaammin kuin mullatusta maasta. Savimaahan ei voi istuttaa mitään, ei koristekasveja ruoasta puhumattakaan. Multaa oli siis pakko tilata ellen olisi halunnut 100-prosenttista kivipihaa, jolloin olisin tilannut mullan sijasta esim. soraa tai jonkinlaisia laattoja.

Koin, että tontille rakennettu tie raivasi jo niin paljon luontoa mennessään, että en missään nimessä halunnut pihaan enempää kivimateriaalia. Halusin vehreän mutta mahdollisimman helpon pihan, ja kyselin siihen vinkkejä muutamilta ihmisiltä, joilla on kokemusta erilaisista pihoista. Kaikki vahvistivat saman: nurmikko on nätti, helpoin ylläpitää ja sopii niin kasvualustaksi kuin yleiseen pihalla oleiluun.

Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta nurmen istuttamisesta, mutta sen sain keväällä selvitettyä, että syksy on hyvää istutusaikaa. Niinpä tarkoitus oli kitkeä rikkaruohot syksyksi, jotta nurmikon istuttaminen olisi mahdollista. Tietyt – tietysti ne rumimmat ja kukattomimmat – rikkaruohot kuitenkin ehtivät niin korkeiksi jo heinäkuussa, etten halunnut katsella niitä enää, ja niinpä pihassa vierähti monta tuntia niitä repien. Jo parin viikon päästä siitä piha alkoi taas näyttää sotkuiselta uusien rikkaruohojen kohottaessa rihmojaan.

En edes unelmoi pihasta ilman rikkaruohoja. Tiedän, että niitä tulee kasvamaan reilusti jatkossakin, ja se sopii minulle, kunhan rikkaruohojen seassa kasvaa myös jotain muuta, niin että pystyn ajamaan ne kaikki kerralla käsikäyttöisellä ruohonleikkurilla. Se siis on suunnitelma, ja aion raportoida blogiin, kuinka hyvin suunnitelma toimii. Se selviää vasta ensi vuonna. Nyt syyskuuhun mennessä olemme miehen kanssa istuttaneet nurmea noin 300 neliön alueelle, ja toiset 300 neliötä odottavat yhä käsittelyä.

Yhden asian tahdon vielä (itselleni) selvittää. Luin bloggaajakollega Tarun kirjoittaman jutun luonnonkukkien ihanuudesta ja ihmisen istuttaman nurmikon keinotekoisuudesta. Olen aivan samaa mieltä Tarun kanssa. Sen takia voi tuntua kummalliselta, että itse revin rikkaruohoja, joiden seassa on myös päivänkakkaroita ja maitohorsmia, vimmalla pois saadakseni niiden tilalle nurmikon.

Piha on kuitenkin jo osoittanut moneen kertaan, että vaikka kuinka revin rikkakasveja pois, ne kasvavat aina uudelleen. En siis edes halutessani pääsisi niistä eroon. Lisäksi vaikka pidän rehevyydestä ja rönsyistä, kaipaan silti jonkinlaista rakennetta; jos piha on pelkkä rikkaruohopelto, kauniit luonnonkukatkaan eivät pääse oikeuksiinsa, koska niitä ei kunnolla edes näe kaikkien heinien keskeltä. Taru ei sitä paitsi edes argumentoi sen puolesta, että nurmikkoa ei tulisi olla ollenkaan, vaan että nurmikon ei tarvitse olla niin puunattu monestakaan syystä.

Meidän pihaan en osaa edes kuvitella erityisen siistiä saati lyhyttä nurmikkoa. En usko, että tuolla rikkaruohomäärällä on mahdollista saavuttaa liian ”kliinistä” pihaa. Veikkaan vahvasti, että meidän piha tulee aina olemaan tietyllä tapaa luonnontilainen, laittamaton ja ruokkoamaton pitkälti, koska se sopii meille. Olisin todella yllättynyt, jos pihastamme tulisikin puutarhalehteen kelpaava mallipiha nurmikon osalta! Lienee varmaa, että niin ei tule tapahtumaan, mutta katsotaan. Kirjoitan piha-asioista joka tapauksessa lisää tulevaisuudessa, sillä mikään piha, saati näin iso kuin meidän, ei muokkaannu valmiiksi yhdessä kesässä.