Näin pihaa muokattiin

Koko menneen kesän paiskimme tontilla töitä erilaisten hommien parissa. Olen niistä blogissa jo maininnutkin kertomatta kuitenkaan sen enempää tai esittelemättä tuloksia.

Pihanmuokkauksen tarpeesta kirjoitin jo viime talvena, sillä pihahan jäi järkyttävään kuntoon. Koko järvinäkymän peittävä savikasa oli pahinta, varsinkin kun sitä joutui katsomaan kuukausikaupalla tietämättä, milloin maaurakoitsija tulisi viimeistelemään työn.

Kaikista kesän aikana tehdyistä töistä pihanmuokkauksen tuli olla ainoa homma, jota emme tekisi itse, vaan josta maksaisimme ulkopuoliselle. Kävi kuitenkin niin, että piha alkoi pian vaatia puuttumista myös meiltä. Olisihan se pitänyt tietää ja tajuta, kun jo viime vuoden kesänä tontti muuttui viidakoksi.

Alla esittelen pihan ilmeen muuttumisen.

Lähtötilanne puhukoon puolestaan:

Tuollaisesta tilanteesta voi mennä vain yhteen suuntaan. Alkukesästä 2018 matka kohti parempaa pääsi vihdoin alkamaan.

Yllä pihalle on jo tuotu multaa, joka levitetään tasaisesti savimaan päälle sitten kun maa on tasoitettu.

Ah, vihdoin kasa järven tieltä ja samalla julkisivun edestä on poissa! Tuota hetkeä oli odotettu.

Nyt saven päälle on levitetty tasainen kerros multaa.

Piha täytyi ”tuoda” noin korkealle, sillä muutoin olisin rakennusmääräysten mukaisesti joutunut ympäröimään koko terassin kaitein putoamisvaaran vuoksi. En halunnut kaiteita pilaamaan avointa ja ilmavaa tunnelmaa, mikä alkaa jo talosta sisältä, kun sieltä katselee ulos.

Tonttihan tosiaan on yli hehtaarin kokoinen. Pihaan meni useamman tonnin edestä multaa, niin painossa kuin rahassa.

Tässä näkyy hyvin mullan ja savimaan raja, joka oli toki vedettävä johonkin. Annoin maaurakoitsijalle vapaat kädet, sillä minulla ei ollut erityisiä ideoita pihan suhteen. Tässäkin pelattiin paljolti määräysten puitteissa, sillä pihassa on oltava tietynlainen tasanne, eli se ei saa alkaa laskea jyrkästi heti terassin reunalta.

Valtavat maamassat tuettiin isojen murikoiden avulla.

Sitten vilkaisu takapihalle:

Siitäkin tuli noin tasainen, ja myös alueen suuruus korostuu.

Pihaa muokattiin aivan toukokuun lopussa. Miltä tuo yllä oleva näkymä näytti muutaman kuukauden kuluttua eli elokuun lopussa?

No tältä!

Multa todella lisäsi kaikkien rikkaruohojen kasvuvoimaa, vaikka kesä oli poikkeuksellisen kuiva. Ehdin oikeastaan jo katua mullan tilaamista, sillä se oli paitsi kallista myös ravitsevaa väärällä tavalla. Aivan kuin minulla ei olisi muuta tekemistä kuin repiä satojen neliöiden alueelta rikkaruohoja parin viikon välein!

Jouduinkin muistuttamaan itseäni siitä, miksi ylipäänsä tilasin multaa. Pihaa ei olisi kannattanut jättää pelkäksi savimaaksi, sillä silloin se ei olisi ihanteellinen oikein minkäänlaisiin aktiviteetteihin: ei sen enempää viherpiipertämiseen kuin hengailuunkaan. Myös savimaasta kaikki rikkaruohot puskevat läpi, mutta vain paljon hitaammin kuin mullatusta maasta. Savimaahan ei voi istuttaa mitään, ei koristekasveja ruoasta puhumattakaan. Multaa oli siis pakko tilata ellen olisi halunnut 100-prosenttista kivipihaa, jolloin olisin tilannut mullan sijasta esim. soraa tai jonkinlaisia laattoja.

Koin, että tontille rakennettu tie raivasi jo niin paljon luontoa mennessään, että en missään nimessä halunnut pihaan enempää kivimateriaalia. Halusin vehreän mutta mahdollisimman helpon pihan, ja kyselin siihen vinkkejä muutamilta ihmisiltä, joilla on kokemusta erilaisista pihoista. Kaikki vahvistivat saman: nurmikko on nätti, helpoin ylläpitää ja sopii niin kasvualustaksi kuin yleiseen pihalla oleiluun.

Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta nurmen istuttamisesta, mutta sen sain keväällä selvitettyä, että syksy on hyvää istutusaikaa. Niinpä tarkoitus oli kitkeä rikkaruohot syksyksi, jotta nurmikon istuttaminen olisi mahdollista. Tietyt – tietysti ne rumimmat ja kukattomimmat – rikkaruohot kuitenkin ehtivät niin korkeiksi jo heinäkuussa, etten halunnut katsella niitä enää, ja niinpä pihassa vierähti monta tuntia niitä repien. Jo parin viikon päästä siitä piha alkoi taas näyttää sotkuiselta uusien rikkaruohojen kohottaessa rihmojaan.

En edes unelmoi pihasta ilman rikkaruohoja. Tiedän, että niitä tulee kasvamaan reilusti jatkossakin, ja se sopii minulle, kunhan rikkaruohojen seassa kasvaa myös jotain muuta, niin että pystyn ajamaan ne kaikki kerralla käsikäyttöisellä ruohonleikkurilla. Se siis on suunnitelma, ja aion raportoida blogiin, kuinka hyvin suunnitelma toimii. Se selviää vasta ensi vuonna. Nyt syyskuuhun mennessä olemme miehen kanssa istuttaneet nurmea noin 300 neliön alueelle, ja toiset 300 neliötä odottavat yhä käsittelyä.

Lisää rikkaruohoja, osa jo kasoissa kitkettyinä.

Lisää rikkaruohoja, osa jo kasoissa kitkettyinä.

Yhden asian tahdon vielä (itselleni) selvittää. Luin bloggaajakollega Tarun kirjoittaman jutun luonnonkukkien ihanuudesta ja ihmisen istuttaman nurmikon keinotekoisuudesta. Olen aivan samaa mieltä Tarun kanssa. Sen takia voi tuntua kummalliselta, että itse revin rikkaruohoja, joiden seassa on myös päivänkakkaroita ja maitohorsmia, vimmalla pois saadakseni niiden tilalle nurmikon.

Piha on kuitenkin jo osoittanut moneen kertaan, että vaikka kuinka revin rikkakasveja pois, ne kasvavat aina uudelleen. En siis edes halutessani pääsisi niistä eroon. Lisäksi vaikka pidän rehevyydestä ja rönsyistä, kaipaan silti jonkinlaista rakennetta; jos piha on pelkkä rikkaruohopelto, kauniit luonnonkukatkaan eivät pääse oikeuksiinsa, koska niitä ei kunnolla edes näe kaikkien heinien keskeltä. Taru ei sitä paitsi edes argumentoi sen puolesta, että nurmikkoa ei tulisi olla ollenkaan, vaan että nurmikon ei tarvitse olla niin puunattu monestakaan syystä.

Meidän pihaan en osaa edes kuvitella erityisen siistiä saati lyhyttä nurmikkoa. En usko, että tuolla rikkaruohomäärällä on mahdollista saavuttaa liian ”kliinistä” pihaa. Veikkaan vahvasti, että meidän piha tulee aina olemaan tietyllä tapaa luonnontilainen, laittamaton ja ruokkoamaton pitkälti, koska se sopii meille. Olisin todella yllättynyt, jos pihastamme tulisikin puutarhalehteen kelpaava mallipiha nurmikon osalta! Lienee varmaa, että niin ei tule tapahtumaan, mutta katsotaan. Kirjoitan piha-asioista joka tapauksessa lisää tulevaisuudessa, sillä mikään piha, saati näin iso kuin meidän, ei muokkaannu valmiiksi yhdessä kesässä.

4 ajatusta artikkelista “Näin pihaa muokattiin

  1. Taru

    Oi, kiitos paljon maininnasta! ❤️

    On teillä siellä urakka, huh! Mulla palais kyllä käämit ihan totaalisesti, jos tarttis alkaa nurmikkoa istuttamaan… Juurikin tuon ”ylimääräisen” aineksen kitkennän rassaavuuden vuoksi.

    Myöhemmin nurmikko on toki helppohoitoinen. Meillä on kans suuri tontti, vajaat puolitoista hehtaaria, josta suurin osa on (onneksi) puustoa ja noin 2500 neliötä wanhaa pihaa / nurmikkoa / puutarhaa. Nurmikon leikkuu ei kuitenkaan ole muodostunut taakaksi, koska sitä ei tosiaan jatkuvasti parturoida. Kantsii myös investoida kunnon koneeseen, joka jaksaa vetää vähän pitempääkin heinää, vähentää vaivaa sitäkin kautta. Tai antaa osan kasvaa viikatteella leikattavaksi niityksi. Semmoiseen saattaa tulla paljon perhosia :)

    Välillä olen miettinyt ainakin osan nurmikon sammaloittamisesta piimäkastelulla, koska ei varsinaisesti tarvita suuria nurmialueita. Ja sammal on mun mielestä kertakaikkisen ihanaa. En yhtään ymmärrä miksi jotkut päinvastoin häätävät sammalta nurmikoltaan :) En vaan ole raaskinut ryhtyä toimeen, kun epäilyttää, että tuhoaisin vähintään nurmikossa asuvien eliöiden ja örkkien koteja. Joskus on haasteellista olla luontoyhteys-ihminen, kun tulee aina ekaksi tällaisia juttuja mieleen. Kukkapenkeissäkin asuu myös ”rikkaruohoja”, koska (laiskuuden lisäksi) aattelen, että mikäs minä oikein olen tuomaroimaan, kuka saa elää ja kuka kuolla. Tai on nätti tai ruma. Höh. Helppohoitoisen ja rehevän puutarhan ajattelumalli kyllä tuottaa ;D

    Okei, tulipa romaani tästä kommentista, köh… Piti vain lähettää hatunnosto ja kovasti voimia pihahommiin! ❤️ Perustamisvaiheessa on mahdottoman paljon työtä tehtävänä.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos itsellesi upeasta postauksesta! :)

      Aika savotta pihamme on tosiaan rikkaruohojen takia ollut; pahinta on juurikin se, että isonkaan työn jälkeen tulosta ei näytä syntyvän taikka sitten saavutettu tulos eli siisti piha menetetään alta aikayksikön. Rikkaruohoryökäleitä ei tunnu mikään nujertavan!

      Olipa kiva lukea teidän pihasta! En ole piha-asioista juuri kenenkään kanssa keskustellutkaan, joten tämä on kovin virkistävää. :) Äitini oli puutarhaihminen henkeen ja vereen, ja olenkin monesti tuuminut, millaisia ideoita ja toteutuksia hän keksisi. Nyt kun häntä ei enää ole, tarvitsen kaikki mahdolliset vinkit, mitä voin saada. Kuten tuon, että hyvä ruohonleikkuri pitäisi olla. :) Sellainen tosiaan helpottaa pihahommia kummasti. Itse en halunnut polttoaineella tai sähköllä käyvää, joten toivoin synttärilahjaksi uuden käsikäyttöisen kelaleikkurin, joka on kyllä tuntunut toimivalta naapuritontin nurmella (sekin tontti on meidän). Viikatteita ja niiden teroittajakin meiltä onneksi löytyy. Perhoset ovat kyllä ihania katseltavia, hienoa jos pidempi heinä puhuttelee niitä. :)

      Kiitos tuosta piimäkasteluvinkistä! En ollut moisesta kuullutkaan, ja minustakin sammal on satumaisen kaunista ja samettisen tuntuista. Äitikin varta vasten hoiti sammaleita pihallaan, jotta ne voivat hyvin ja pääsivät leviämään. On totta, että piimällä varmasti vaikuttaisi haitallisesti monien ötököiden elämään, mikä on kyllä todellinen harmi. Ymmärrän huolesi, sillä itsekin mm. saunaa maalatessani tulin ”maalanneeksi” pari leppäkerttua (ne olivat piilossa hirsien risteyskohtien pikkuraoissa ja tulivat esiin vasta kun pensseli oli osunut niiden kuoreen), ja olin niin harmissani! Yritin pelastaa ne, mutta se oli mahdotonta. Ne olivat naamaa myöten maalin peitossa ja alkoivat jähmettyä maalin kuivuessa. Siinä vaiheessa tapoin ne nopeasti yhdellä iskulla, ettei niiden tarvitsisi pelätä hidasta ja tuskaista mutta vääjäämätöntä kuolemaa. En tiedä, kokevatko ne noita tunteita ja jos, niin missä määrin, mutta harmitti silti niin vietävästi tuollainen turha menetys. Tosin sauna on kuitenkin käsiteltävä joillain aineilla tai muuten se homehtuu ja lahoaa ennen aikojaan. On vaikea tehdä 100-prosenttista hyvää, kun touhuaa jotain ulkona luonnon keskellä!

      Kiitos mukavista ajatuksistasi ja vinkeistä helppohoitoiseen pihaan! ;). Luin romaanisi oikein mielelläni. ;D ❤ Kiitos myös tsempeistä pihahommien suhteen; helpottaa kovasti tietää, ettei pihan”hoito” tule aina olemaan yhtä vaikeaa ja kiittämätöntä kuin alussa!

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  2. Nimetön

    Hei! Puutarhassa riittää tekemistä yhden neuvon voisin antaa älä lannoita nurmikkoa usein itsellä mökillä vanha piha ja nurmikko en ole lannoittanut vuosiin ja kasvaa hyvin.Sitten suosittelen Facebook ryhmää ”Puutarhan parhaaksi” siellä saa neuvoja luontoa arvostavaan puutarhailuun.Sitten on ryhmiä joissa annetaan ilmaiseksi tai pienellä rahallla monivuotisia kasveja.😂Hauskaa syksyä

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kovasti vinkeistä! Hyvältä kuulostaa, sillä olinkin ajatellut jättää nurmikon pitkälti oman onnensa nojaan. :) Tuo luontoa arvostavuus puutarhan hoidossa on juurikin omaa tyyliäni, eli suosittelemasi ryhmä vaikuttaa varsin otolliselta. Kiitos vielä, ja mukavaa syksyä sinullekin!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.