Talossa 41,5 astetta lämpöä

Minulla on täällä talossa kuumat paikat.

Kun tulin eilen kotiin työrupeaman jälkeen, minua tervehti heti ovella saunan kaltainen pätsi. Kaikki säleet olivat olleet kiinni, mutta tässä vaiheessa kesää toki tiesin, ettei talo niiden avulla pysy viileänä. Ennen ulko-oven avaamista teimme isäni kanssa kumpikin arvauksen siitä, kuinka lämmintä talossa olisi. Edellinen ennätys oli 34 astetta, mikä tuntuu nyt jopa melko matalalta lämpötilalta. Itse arvasin 37 ja isä 39 astetta. Todellinen lukema oli 41,5 astetta.

En ole koskaan ollut niin lämpimässä talossa tai yleensäkään kodissa! Minua suorastaan säälitti jääkaapin, pakastimen ja varsinkin pakastavan vessan puolesta, sillä vessa oli päältä hyvin kuuma. Vessan sisällä on noin 15 astetta pakkasta, mikä tarkoitti peräti 56,5 asteen eroa sisäilmaan nähden.

Läpivedolla sain talon viilentymään tehokkaasti illalla, ja nukkumaan mennessäni lämpötila oli vajaat 22 astetta. Se ilo ei kuitenkaan kesällä kauan kestä, sillä talo ja etenkin makuuhuone alkavat kuumentua nopeasti jo hyvin varhain aamulla auringon noustua idästä, johon makuuhuoneen ikkunat osoittavat.

Tämähän on ensimmäinen kesämme talossa. Täällä on sataprosenttisen erilaista kuin edellisessä kodissani, joka oli ympäri vuoden pimeä ja viileä. Uusi elämä maaseudulla on parantanut päättelykykyäni ja yhtälöiden ratkaisutaitoa: hellekesä + etelärinne avoimella paikalla + pieni talo valtavilla ikkunoilla + mustilla sälekaihtimilla = 41,5 astetta sisätiloissa!

Olen silti osannut nauttia kesästä ja lämmöstä, vaikka en olekaan koskaan ollut yhtä valmis syksyn saapumiseen kuin tänä vuonna. Viime kesähän oli poikkeuksellisen viileä, ja ”kesän” loputtua tuntui kuin ei mitään kesää olisi ollutkaan. Tämä kesä on kompensaatiota siitä. Ja minähän halusin hämärän kerrostaloelämän jälkeen valoa ja lämpöä, ja niitä olen totisesti nyt myös saanut.

On yksi merkillinen seikka, jonka huomasin vasta kesän kynnyksellä: talossa ei ole yhtäkään avattavaa ikkunaa! Eikö kuulostakin hassulta, varsinkin kun talo on täynnä ikkunapintoja kokoonsa nähden? Avautuvia ikkunoita pitää niin itsestäänselvinä, etten taloa ostaessani osannut hetkeäkään epäillä, etteivätkö ikkunat aukenisi. Ymmärrettäväähän se tosin on, sillä tässä talossa kummatkin ulko-ovet ovat täyslasisia ja pienempiä kuin muut ikkunat, eli tavallaan ovet ovat siis yhtä kuin avautuvat ikkunat. Ovet ovat ikkunoiksi kuitenkin niin suuret, että ne paiskautuvat tuulessa, eikä niitä voi siksi samalla lailla availla ja sulkea kuin pienempiä akkunoita. Muutin ovet ikkunoiksi ötökkäverhojen ja pyykkipoikien avulla. Ovistoppareina toimivat milloin mitkäkin kengät.

Nykypäivän ötökkäoviverhoissa on keskellä magneettinauhat, joiden tarkoitus on sulkea verhot saman tien sen jälkeen, kun verhoista on kuljettu läpi. Käytännössä ne eivät kuitenkaan niin toimi, sillä pienikin tuulenvire räväyttää verhot auki. Täällä on niin paljon kärpäsiä, lentäviä kuoriaisia ja muita pörisijöitä, että vähän väliä auki räpsähtävät verhot eivät tee tehtäväänsä. Niinpä kiinnitin ne pyykkipojilla keskeltä yhteen. Liikkuessani ulko- ja sisätilojen välillä poistan useimmiten vain alimmat pyykkipojat ja ryömin aukosta kuin majan rakentanut ja siellä leikkivä lapsi. Mies ei patenteistani niin välitä, koska kulkeminen ei tietenkään ole läheskään yhtä helppoa ja vapaata kuin se olisi ilman pyykkipoikia, mutta kun kysyin mieheltä, haluaako hän ennemmin runsaan hyttys-, kärpäs- ja kuoriaisparven tänne joka yöksi meitä häiritsemään, hän ei pystynyt vastaamaan myöntävästi.

Muuten kesä on kulunut lähinnä palkkatyön ja rakennushommien parissa.

Kotikunnassani ei ole juuri lainkaan töitä tarjolla kenellekään millään taustalla tai koulutuspohjalla, ja niinpä minäkin käyn töissä muualla, yli 50 kilometrin päässä. Meillä ei ole autoa, ja julkinen liikenne on parhaimmillaankin heikossa jamassa, nyt kesällä lähes olematonta. Muutaman kerran pyöräilin 50 kilometrin matkan läheisten luokse Helsinkiin päästäkseni seuraavina päivinä mukavasti töihin, mutta suurimman osan kesästä olemme tehneet niin, että isäni tulee tänne tontille auttamaan minua kaikissa mahdollisissa töissä (esim. saunan rakentamisessa), ja niiden töiden päätteeksi lähden isän mukana Helsinkiin. Niin isäni ei tarvitse toimia vain henkilökohtaisena kuljettajanani, mikä tuntuisi pidemmän päälle kestämättömältä, vaan saamme napattua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Rakennushommissa ja vastaavissa on kuitenkin se huono puoli, että yhdessä palkkatyön kanssa vapaa-aikaa ei ole ollut lainkaan sitä määrää, mitä tarvitsisin. Inhoan muutenkin sitä ajatusta, että omakotitalossa asuminen tarkoittaa aina väistämättä pelkkää työtä työn perään: kesällä kaikki kasvaa ja tursuaa, talvella puolestaan saa olla koko ajan lumitöissä. Olen koko ajan lohduttanut itseäni sillä, että lähes kaikki täällä tontilla tähän mennessä tehty työ on vain kerran tehtävää, eli esim. hirsisaunaa ei rakenneta joka kesä uudestaan, vaan kun se on vihdoin valmis, se palvelee oikein huollettuna koko elämän. Samoin on piharakennusten uusien kattojen kanssa; kun ne nyt on uusittu, niille ei tarvitse vuosikymmeniin tehdä mitään. Niinpä ensi kesä ei tule olemaan yhtä työntäyteinen kuin tämä ensimmäinen. Syksy ja talvi puolestaan ovat alkujaankin vääriä ajankohtia erilaisille rakennus-, korjaus- ja maalaustöille, eli suurimman osan vuotta täällä saa rauhoittua.

Onneksi myös rakennustyöt ovat edistyneet siihen malliin, että pääsemme vihdoin nauttimaan työn tuloksista. Ensimmäisiin löylyihin olisi tarkoitus mennä vielä joko tänä iltana tai huomenna! Esittelen uutta pihasaunaa ja tasaisempaa tonttia tulevissa kirjoituksissa.

6 ajatusta artikkelista “Talossa 41,5 astetta lämpöä

  1. Menninkäinen

    Urgh… Tuo alkaa olla jo sauna… Meillä on yömyöhään kaikki luukut auki ja hyttyssavu takapihan ovella estämässä ötököitä. Päivällä on noussut auringon puolella 29:een ja illaksi viilenee 23:een. Makkarin puolella on varmaan viileämpää, kun sinne ei paista enää aamuyhdeksän jälkeen.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Tuo teidän tilanne kuulostaa normaalimmalta, juuri tuollaisia lämpötiloja mm. miehen kaupunkikämpässä ja isäni luona on. Ihanaa, että makuuhuone on teillä viileämpi. Itse harkitsin jopa olohuoneen ja makuuhuoneen ”vaihtamista” keskenään (olisin siis sisustanut makuuhuoneen olohuoneeksi ja toisin päin), jotta voisimme nukkua olohuoneessa, koska se on pitkälle päivään viileämpi kuin makuuhuone. Jääkaappi kuitenkin hurisee sen verran, että nykyinen makuuhuone houkuttelee hiljaisuudellaan. Niinpä täytyy vaan vielä kestää kovia lämpöjä. Ja onneksi ilmalämpöpumppu toimii myös ilmastointilaitteena. Pahimpina hetkinä olen laittanut sen päälle, ja se kyllä viilentää nopeasti ja tehokkaasti. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Nina

    Onko mahdollista varjostaa ulkopuolelta, esim. markiisit? Ikkunasi eivät tule kestämään mustien kaihtimien aiheuttamaa lämpörasitetta, mielumin kaihtimet ylhällä kun paistaa aurinko. Ja tietenkin pihalle lehtipuita varjostamaan, parinkymmenen vuoden päästä on luonnon oma varjo…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos hyvistä ehdotuksistasi! Olen itsekin alkanut taipua tuohon suuntaan, että mustat kaihtimet kannattaa jättää ylös ainakin makuuhuoneessa, jossa minulla on pimennysverhot. Niin huoneesta ei tule yhtä kuuma, mutta siellä pystyy onneksi nukkumaan vielä aamukuuden jälkeen (minä kun en halua herätä valoisuuden takia niin aikaisin). Muihin ikkunoihin ei onneksi porotakaan yhtä kohdistetusti. Puita kannattaa tosiaan istuttaa, ja markiisia ja muitakin ulos asennettavia aurinkosuojia täytyy harkita.

      Onneksi meillä kuitenkin on ilmastointi, siitä on ollut kovasti iloa viime päivinä. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. myco2quota

    Huh, kuulostaa kyllä tukalalta. Onneksi teillä on ilmalämpöpumppu. Erikoista tosiaan, ettei ikkunoita saa auki. Ei olisi kyllä minullekaan tullut mieleen tarkistaa sellaista asiaa rakennusvaiheessa. Suomessa panostetaan siihen, ettei lämpö karkaa talvella, mutta kesän viilennystarpeita ei ehkä niin huomioida.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyvä pointti tuo, että eristykseen kyllä satsataan, mutta viilennykseen ei. Ja niinhän se on, ettei viilennystä kaipaa muulloin kuin kesällä, joskus ei silloinkaan.

      Ikkunoiden avautuvuutta ei tosiaan herkästi tule tarkistaneeksi. Ties mitä muuta minun olisi pitänyt tajuta talosta ennen ostopäätöstä, minähän ostin sen aika lailla sokkona. :)

      Ilmalämpöpumppu on kyllä tarjonnut niin suurta helpotusta viime päivinä, että en tiedä, miten jaksoin kärvistellä niin pitkään ilman sitä. Aloin nimittäin käyttää sitä viilennykseen vasta hetki sitten. Hellekiintiöni kai täyttyi siinä kohtaa. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.