Kihelmöin ilosta ja jännityksestä

Yksi elämäni kohokohdista on onnekseni taas käsillä. Jo pelkästään sen odottaminen on tuonut hymyn huulille ja vaivuttanut minut unelmiin.

Paahdettuja kastanjoita. Valkosipulivoileivän tuoksua. Eukalyptusmetsiä. Huimia korkeuseroja. Jylhiä vuoria. Hikisiä nousuja, reisiä pakottavia laskuja. Henkeäsalpaavia näkymiä, joiden äärelle pääsee vain jalan. Kieltä, joka kuulostaa väkisin väännetyltä espanjalta vahvaakin vahvemmalla venäläisellä korostuksella. Nopeasti vaihtuvia säätiloja. Juoksulenkkejä rantapromenadilla. Banaaniruokia. Paratiisilinnunkukkia.

Minulla ei ole lempikirjaa eikä -elokuvaa. Vaikka kuinka luen ja katson elokuvia, mikään ei ole koskaan noussut suosikiksi. Ehkä siksikin tuntuu niin mukavalta, että minulla on ehdoton lempimatkakohde. Se kohde on tietysti Madeira. Tuo levadojen luvattu saari.

Madeiran São Vicente kesällä 2012.

Madeiran São Vicente kesällä 2012.

Lähden pian seitsemättä kertaa Madeiralle. Edelliset matkani sinne ovat vuosilta 1995, 2008, 2012 (kesä), 2012 (syksy), 2013 ja 2016. Minulla ei ollut blogia vielä vuonna 2013, joten pystyin kirjoittamaan Madeirasta vasta vuoden 2016 reissun yhteydessä. Onneksi viimeisimmän reissun sytyttämänä kirjoitin Madeirasta edellistenkin vuosien edestä:

Ah, Madeira! Olen niin kiitollinen maailmankaikkeudelle siitä, että tällainen saari on olemassa. Yhdessä edellä linkkaamassani kirjoituksessa vastaan erääseen kommenttiin näin: ”Aivan satumaista Madeiralla todella on, kihelmöin ilosta ja mukavasta jännityksestä jo pelkästä Madeiran ajattelemisesta!”

Sellaista se on, kun jokin paikka lumoaa kävijän sisuskaluja myöten, tekee hänestä kyltymättömän eikä koskaan päästä otteestaan. Jään aina janoamaan lisää Madeiraa. Juuri siksi sinne pitää tälläkin kertaa palata!

* Kaikki kuvat kesältä 2012. *

4 ajatusta artikkelista “Kihelmöin ilosta ja jännityksestä

    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos paljon! ❤ Funchalissa on usein aurinkoista, mutta muualla saarella sää vaihtelee rankasti. Yhteen vaellukseen voi siksi mahtua aurinkoa, sumua, sadetta ja sitten taas aurinkoa. Huonolla tuurilla pelkästään sataa ja/tai on sumuista. Kerran yhden vaelluksen aikana satoi niin rankasti, että koko saaren itäosa alkoi tulvia (olimme tietysti juuri siellä silloin). Silloin hajosi puhelimet, ja passitkin melkein tuhoutuivat, kaikki kastui läpimäräksi. Miellyttävyydestä ei ollut silloin tietoakaan, mutta selvisimme kuitenkin, vaikka jouduimme kahlaamaan maastossa. Silloin oli harvinaisen huono sää (ajankohtana oli marraskuu), eikä vastaavaa ole nyt odotettavissa. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.