Yksinäistä ja pimeää, vai?

Olen nyt asunut täällä talossa kymmenisen päivää. Heti muuton jälkeen mies oli kanssani pari yötä, minkä jälkeen saatoin hänet bussipysäkille. Hänen oli mentävä viikonlopuksi töihin Helsinkiin, ja meillähän ei ole autoa. Viikonloppuisin täällä ei kulje bussin bussia.

Kuluvaan viikkoon on mahtunut niin monia poikkeuksellisia menoja ja kiireitä, että mies ei ole ollut luonani sen jälkeen, kun hän viime viikolla lähti. Olin itse Helsingissä pari yötä, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut yksikseni uudessa kodissa.

Olin ajatellut etukäteen, että miehen lähteminen ja kotiin yksin jääminen voisi olla minulle kova paikka. Kuvittelin itseni yksin pimeään vailla pakoreittejä tai mahdollisuuksia poistua tontilta. Täällä ei ole katuvaloja, ja kiitos kaivajan minulla ei tietenkään ole myöskään pihavaloja, jotka jo elokuussa ostin. Tähän vuodenaikaan, kun ulkona pimenee jo neljältä iltapäivällä, miellyttävä ulkoiluaika päättyy kovin varhain. Olin tuuminut, että sysimustat maantiet eivät houkuttele liikkumaan.

Todellisuudessa kaikki menikin niin, että sain valtavan läjän töitä juuri muuttopäivänä! Työkeikka oli sen verran tiukka, että jouduin nipistämään yöunistakin lähes jokaisena yönä viikon ajan. Kun pidin pieniä taukoja työstä, jota pystyin tekemään kotoa, menin pakollisiin pihatöihin eli laittamaan kompostorit kuntoon (biojätteellä ei olisi ollut mikään kiire, mutta halusin käymäläkompostorin olevan valmiina, kun tulisi aikaa tyhjentää vessa). En ehtinyt murehtia mistään uuteen kotiin, mieheen tai yksinäisyyteen liittyvästä, vaan pidin vain näppäimistön kuumana kaikesta kääntämisestä ja ajattelin lähestyviä deadlineja.

Vihdoin hommat on tehty! Vasta nyt olen pystynyt kunnolla rauhoittumaan ja olemaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun muutin taloon. Yksin oleminen ja pimeys alkoivat heti tuntua eri tavalla, koska pystyin vihdoin keskittymään niihin. Ei onneksi mennyt kauaa, kun puin heijastinliivin ylle ja lähdin taskulamppu mukanani parin tunnin juoksulenkille. Juoksin ”keskustaan”, jossa sielläkään ei ole katuvaloja (valot itse asiassa löytyvät, mutta niitä ei pidetä päällä kiitos kunnan talouskuurin). Pimeää siis todella on, mutta on hyvä tietää, että en sittenkään ole vankina täällä, vaan voin lähteä turvallisesti lenkille niin myöhään kuin haluan, vaikka ulkona ei juuri mitään näekään.

Täällä uudessa kotikunnassani ei ole paljon mitään. Minulta kysyttiin muutama päivä sitten yhdessä tilaisuudessa, kuinka monta ihmistä kotikunnassani asuu. Kerroin luvun, jonka kuvittelin lukeneeni jostain. Luku alkoi kuitenkin kuulostaa niin pieneltä kunnan maantieteelliseen kokoon nähden, että aloin pelätä puhuneeni palturia. Kun nyt tarkastin luvun, olin muistanut sen aivan oikein. Täällä siis on paljon luontoa, avaruutta ja pimeyttä, mutta vain vähän ihmisiä, sivistystä ja keinovaloa. Kaikkea ei voi saada. Kesällä täällä toki on paljon luontoa, vehreyttä ja valoa, mutta sinne on tässä vaiheessa vuotta pitkä matka.

Oikein kivaa täällä muuten on ollut, ja mieli on korkealla ottaen huomioon, että marras-joulukuu on minulle vuoden väsyttävintä ja innottominta aikaa. Eilen täällä oli hurjan kaunista, mikä näkyy postauksen kuvissakin.

Pakastavan vessan olen tyhjentänyt kerran. Vessaa on ollut kaikin puolin mukava ja helppo käyttää, ja se tosiaan on täysin hajuton. Pytyn sisältö menee sellaiseen syväjäähän, että se ei yön sulettuakaan haise (vessaa itsessään ei tarvitse sulattaa, mutta ennen sen tyhjentämistä ämpäri kannattaa nostaa moneksi tunniksi sulamaan, sillä muuten jääkökälettä on vaikea saada irti). Huonoina puolina voi pitää vessan nopeaa täyttymistä ja jätteiden painoa, mutta tuleepahan treenattua yläkroppaa samalla. En koskaan vaihtaisi pakastavaa vessaa vesivessaan ja umpisäiliöön, mikä minun olisi ollut pakkoa hankkia vesivessan yhteydessä, mutta tiesin tehneeni oikean valinnan jo ennen pakastavan vessan testaamista. Tunnen olevani paljon vapaampi, kun oma vessankäyttöni ei vaadi ulkopuolista työvoimaa toimiakseen. Myös rahaa totta kai säästyy tuntuvasti (jopa kunnon lomamatkan verran vuodessa!), ja kaikki vastuu vessasta on minulla.

Joulumieltä minulla ei juurikaan vielä ole. Oma kalenterini pysähtyi syyskuun kohdalle, koska silloin talo tuotiin tontille, ja siitä eteenpäin hommat seisoivat yhteensä kuukausitolkulla. Vielä marraskuussakaan en ollut kääntänyt kalenteriin lokakuun lehtistä. Nyt sitten yhtäkkiä on joulukuu. Yksi kiva löytö onneksi lisää joulukuun tuntua: satuin löytämään kaupasta vegaanisen ”maito”suklaakalenterin! Minulla ei koskaan ennen ole ollut mitään vastaavaa, ja kaiken lisäksi suklaa on paljon parempaa kuin ”tavallisten” kalenterien suklaa. Kalenteri maksoi reilut kahdeksan euroa.

Kalenterin suklaa tosiaan on "maito"suklaata eikä tummaa suklaata, mitä muutenkin löytää helposti vegaanisena.

Kalenterin suklaa tosiaan on ”maito”suklaata eikä tummaa suklaata, mitä muutenkin löytää helposti vegaanisena.

Täällä on yhä monet hommat kesken (yllätys, yllätys), ja odottelenkin, milloin eri tahot tulevat viimeistelemään työnsä. Kuvaan talon uudestaan etupuolelta vasta sitten, kun mm. terassin portaat ovat valmiit. Minulla itselläni on kovasti myös sisähommia, sillä työkeikan saaminen silloin muuttopäivänä tarkoitti, että viimeiset muuttolaatikot jäivät lojumaan lattioille, joilta yhtenä päivänä nostin ne suoraan kaappeihin. Niinpä ne kaikki odottavat läpikäyntiä. Mahduin taloon vaivatta tavaroineni, mutta haluan yhä karsia ja luopua enemmästä, koska minusta tuntuu, että tarpeetonta tavaraa on yhä lähes joka nurkassa. Olen vihdoin omaksunut konmarituksen idean siitä, että ihmisen tulisi säilyttää vain aidosti rakkaita esineitä ja käyttötavaroita. Minulla on hämmästyttävän paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa, ja nyt jos koska on aika hankkiutua niistä eroon!

2 ajatusta artikkelista “Yksinäistä ja pimeää, vai?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.