Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2017

Epäsiistiä edistystä

Pidin viimeisintä näkyä tontilla niin kauniina, että odotin nyt samanlaista haltioitumista. Näky ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä odotin.

Tiesin, että talon sokkeli oli tehty sillä välin, kun olin Levillä. Samaten tiesin, että myös terassien alle tuleva pilariperustus oli valmistunut. Menimme siis varta vasten katsomaan perustuksia, ja yleisilme näyttikin hyvältä:

Kuvassa näkyvät itse talon perustus, ja sen takana ja sivulla oleva pilariperustus terasseja varten. Mustan muovin alla oikealla on eristeitä, jotka eivät liity sokkeliin ja jotka oli juuri toimitettu tontille.

Sama näky eri kulmasta:

Kun pilareita tarkasteli lähempää, ne näyttivät seuraavanlaisilta:

Tärkeintä on toki se, että perustus on luja, kestävä, oikein mitoitettu ja tasainen. Talon perustuksesta luvataankin, että se kestää ilman korjauksia peräti 50 vuotta. Olen varsin tyytyväinen tuohon lukuun, sillä olenhan silloin jo kahdeksankymppinen, mikäli olen yhä elossa. Niinpä perustuksen ulkonäköseikat ovat toissijaisia. Silti sotkuisuus ja epäsiisteys yllättivät minut.

Saattaa olla, että yllä näkyvät sotkut peittyvät laudoituksella (jollaisen talofirma ehkä haluaa näkösyistä terassin yhteyteen asentaa), mutta vaikka itse pilarit jäisivätkin laudoituksen suojiin, mikään ei peitä alla olevaa sotkua.

Tässä on valutettu betonia pilariperustuksen ulkopuolelle niin reteästi ja huolella, että se on pakko siivota hakkaamalla pois, kivikova betoni kun ei harjaamalla irtoa. En tiedä, kenen tehtäviin sotkuisen perustuksen siivoaminen kuuluu.

Hivenen hauskaa tästä kaikesta tekee se, että talofirmalla on ilmeisesti oikeus esitellä taloani (ts. pitää näyttö, vaikka talo ei suinkaan ole myynnissä) sitten kun se on valmis; minulla ei varmaan ole asiaan mitään sanomista, jos/kun se lukee sopimuksessa. Joko talofirma siis esittelee taloa kaikkine sotkuineen (mikä luonnollisesti toimisi firmalle kovin huonona mainoksena) tai vastaa itse niiden siivoamisesta. Jännittävää seurata, miten homma etenee!

Vaikka en ollut perustuksen nähtyäni yhtä häkeltynyt lopputuloksesta kuin olin talon pohjan kohdalla viimeksi, minulle tuli heti parempi mieli, kun hyppäsin kävelemään talon sokkelin reunoilla.

Sokkeli nostaa talon niin korkealle, että näkymät sen reunalta olivat vielä upeammat, kuin mihin olen tottunut. Innostuin asiasta niin, että menin kuvaamaan tontin ainutta ruskan kokonaan värittämää vaahteraa.

Kyllä talosta vielä hyvä tulee, sotkusokkeleineen kaikkineen!

Aavekylä keskellä metsää

Miltä tuntuisi löytää hylätty ja ennennäkemättömän maaginen aavekylä keskeltä metsää Suomesta vuonna 2017? Sain siihen vastauksen tällä viikolla Levillä.

Kaiken lisäksi paikka löytyi vain kävelymatkan päästä mökistä, jossa asuimme!

Katso ja ihastu/hämmenny! Mitä kummaa tällaisen paikan takana voi olla?

Kävely kylässä paljasti, että sieltä löytyi kolmea erilaista talotyyppiä, joista kaikista näkyy esimerkki yllä. Sukelletaan nyt syvemmälle jokaiseen talotyyppiin yksitellen.

Kyläkierros alkoi jännittävillä punaharmailla ”pystyvenetaloilla”, joita voikin pitää kylän aavemaisimman näköisinä.

Kerrassaan uskomattomia luomuksia! Talojen malli, muodot, materiaalit, värit ja yksityiskohdat todella tekivät vaikutuksen.

Venetaloja seurasivat alla näkyvät pienet ja somat puiden varaan rakennetut ”kiltin noidan mökit”. Yleensäkin meille tuli ystäväni kanssa kylästä mieleen kaikenlaiset peikot, trollit, velhot ja hobitit.

Minä menin tietysti joka paikkaan nuuskimaan, varsinkin kun ovet olivat usein kutsuvasti raollaan tai jopa levällään.

Pikkutalofriikkinä kaavailin tästäkin heti ihanaa kotia jollekulle.

Jo pelkät portaat olivat kuitenkin niin kiikkerät, että talo vaatisi kyllä melkoisen remontin, ennen kuin siinä voisi asua. Sain onneksi napattua lisää kuvia portaiden yläpäästä.

Ystäväni tiesi, että talot olivat seisoneet hylättyinä jo monta vuotta. Siksi yhden noidanmökin kattokin oli jo ehtinyt osittain romahtaa. Katto oli kyllä muuten aivan mainio laudanpätkineen!

Yksityiskohtien määrä ja tarkkuus saivat taas ihmettelemään, miten tällainen upeus voidaan vain jättää mätänemään. Koko kylä viestitti, että sen luomiseen oli kulunut paljon aikaa ja rahaa. Ystäväni tiesi, että kylää ja taloja ei kuitenkaan ole hyödynnetty koskaan oikein mitenkään. Millä tai kenellä on varaa moiseen haaskaukseen?

Turkooseilta noidanmökeiltä kävelimme risuista ja kivistä rakennettujen keskiaikaisten talojen alueelle. Niissä oli vähemmän magiikkaa kuin muissa taloissa, mutta sitäkin enemmän historiaa, satuja ja seikkailuja.

Ihastuin erityisesti tuohon oveen. Siitä tulivat mieleen animaatiot ja Bellen kotitalo Disneyn elokuvasta Kaunotar ja hirviö (1991).

Rajaamalla vaahtosammuttimet kuvasta pois olisi vielä voinut huijata itseään ja muita, että elämme satumaailmassa. On kuitenkin aika tulla todellisuuteen. Mitä taloja nämä kaikki ovat?

Ilman ystävääni en olisi koskaan saanut tietää vastausta, sillä paikassa ei lue mitään, eivätkä mitkään kyltit vie sinne. Paikkaa ei ole mainostettu, koska kenenkään ei enää kuulukaan löytää sitä ja mennä sinne. Alue oli vielä joskus vartioitu ja ympäröity korkealla aidalla. Aluetta ympäröi yhä sama aita, mutta se on leikattu auki yhdeltä sivulta.

Koska ystäväni tiesi, että talot ovat lavasteita, jotka liittyvät Antti Jokisen elokuvaan, selvitystyö oli helppo aloittaa kotona. Mediassa Antti Jokinen tunnetaan parhaiten Puhdistuksen ja Kätilön elokuvaohjaajana ja näyttelijä Krista Kososen kumppanina.

Eri uutisartikkeleista minulle valkeni, että Levin talokylää rakennettiin kolmena kesänä, ja siellä piti kuvata Nicholas North -nimistä fantasiapätkää, josta oli määrä tulla Suomen kallein elokuva koskaan 16 miljoonan euron budjetillaan. Päärooliin oli tulossa Hollywood-näyttelijä Julianne Moore, ja elokuvan ensi-illan piti olla joulukuussa 2011.

Mitä sitten tapahtui? Ilmeisesti Jokinen ei ole koskaan kunnolla kommentoinut asiaa, sillä uutisjutuissa todetaan parhaimmillaankin, että elokuvaa ei vain saatu tehtyä. Ei sen tulisi kelvata selitykseksi siinä vaiheessa, kun lavasteisiin on satsattu sadoillatuhansilla euroilla! Jo yksistään Metsähallitus menetti lähes miljoona euroa, koska lähti mukaan Jokisen elokuvahankkeeseen. Uutisista käy ilmi valtavat velat ja se, että Jokinen haastettiin oikeuteen törkeästä petoksesta ja että hänet myöhemmin vapautettiin kaikista syytteistä. Missään ei kuitenkaan kerrota, miksi elokuvaa ei lopulta tehty.

Talokylää oli tarkoitus hyödyntää muunakin kuin elokuvan lavasteina, ja lähteiden mukaan siellä järjestettiinkin pienoista ohjelmapalvelutoimintaa talvella 2011, mutta homma jäi siihen, koska edes entiset hankkeen asianosaiset eivät enää vuosiin ole olleet projektissa mukana ja/tai heitä ei ole tavoitettu kommentoimaan asiaa.

Mediassa on kirjoitettu Levin talokylästä viimeksi syksyllä 2014 Jokisen syytteiden yhteydessä, mutta kaikista viimeisin päivitys aiheeseen on vuodelta 2015, jolloin Kittilälehti kertoi, että Levin elokuvakylä huutokaupattiin 35 000 eurolla. Sen jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään.

Jos elokuva ei ota syntyäkseen, sille ei voi mitään. Luulisi silti, että näyttäville taikataloille olisi jo vuosia sitten keksitty jotain käyttöä esim. teemapuistotarkoituksessa. Ajatella, että taantuman aikaan on ollut varaa käyttää noin paljon rahaa, ja heittää sitten kaikki tehty työ hukkaan ja jättää loistokas kylä rapistumaan.

Lähteet:

Levin elokuvakylä on muuttumassa aavekyläksi

Fantasiaelokuva kaatui Antti Jokisen niskaan

Metsähallitukselle mojovat tappiot elokuvasijoituksesta

Antti Jokisen syytteet nurin

Maksoin pelkistä kivistä 10 000 euroa! + Tunnelmia Leviltä

Olen juuri palannut viikon lomaltani Leviltä. Aikomuksenani oli laittaa blogiin edes muutama matkakuva, koska tähän mennessä olen esitellyt Lapista vain poroja.

Kotona odotti kuitenkin niin muhkea pino laskuja, että sydän pamppailee vieläkin. Kuka olisi arvannut, että tässä kirjoituksessa näkyvä kiviaines (ts. tien ja talonpohjan rakennusmateriaali) maksaa kokonaiset 10 000 euroa! Huh! Moniin kustannuksiin olen osannut varautua, mutta mm. juurikin kivien hintaa en osannut ennustaa. Myöskään sitä ei tiedetty, kuinka monta tonnia kivisoraa tontille tarvittiin, eli hinnan arvioiminen oli sitäkin kautta melko mahdotonta.

Vielä muutama tunti sitten olin levollinen Levillä, nyt puolestani levoton ja levällään. No, pitää vain koota itsensä taas kasaan. Talorahojeni ei pitäisi olla loppumassa vähään aikaan, mutta jos 10 000 euron yllätyslaskuja on luvassa lisääkin, olen pian lirissä. Onneksi tontilla sentään ollaan taas edistytty sillä aikaa, kun olin poissa. Siellä on kuulemani mukaan jo sokkeli valmiina! Itse pääsen näkemään sen ensi viikolla.

Tällä välin voin rauhoitella itseäni Levi-muistoilla. Olin siellä mökkeilemässä ja patikoimassa yhden sydänystäväni kanssa.

Alla on tunnelmia Levitunturin (530 m) huipulta.

Näissä maisemissa sielu lepäsi, kunnes kotona heti säpsähti. Onneksi se johtuu vain laskuista, eikä mistään muusta.

Tässä kohtaa olemme jo laskeutumassa huipulta. Monet hiihto- ja laskettelurinteet ovat maitohorsmien, muiden kukkien ja jopa puuntaimien peitossa näin kesäisin ja syksyisin.

Loman alussa oli vielä aurinkoista ja melko lämmintäkin, myöhemmin satoi tai oli pilvistä, ja lämpötila tippui alle kymmenen. Kastuimme kunnolla onneksi vain kerran, mutta hytisimme usein varsinkin evästaukojen päätteeksi. Myös kengät kastuivat useampana päivänä, ja patikkapolut olivat paikoin upottavan mutaisia. Hyttysiä oli jonkin verran, mutta Lapin pahimpaan hyttyskauteen verrattuna enää erittäin vähän.

Reippaina tyttöinä kävimme kävelemässä joka päivä, mutta kaikkina päivinä en kaivanut kameraa ollenkaan esiin. Monet metsäkävelyt sekoittuivat mielessäni toisiinsa, koska näkymät olivat niin samanlaisia. Tunturit kuitenkin jäivät mieleen, ja maisemat niiltä erottuvat muista. Alla olemme Kätkätunturilla.

Kätkätunturilta näkyvät myös Levin rinteet. Alla näkyvissä valkoisissa ”kasoissa” säilötään kesäisin lunta talvikauden tulevia kisoja varten.

Viimeinen varsinainen huippu, jonka valloitimme, oli Särkitunturi. Se tunnetaan etenkin järvinäkymistään.

Näin jälkikäteen arvioituna näkymät Särkitunturilta ovat kiistatta loman upeimmat.

Särkitunturilla riitti kuvattavaa joka suunnassa.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Levi-elämys oli kerrassaan ihana ja kerrytti voimiani tuleviin koitoksiin ja hirmulaskujen maksamiseen.

Lomaan mahtui kylläkin vielä yksi maagisen uskomaton paikka, johon liittyy oikeusjuttuja, miljoonia euroja ja Hollywood-näyttelijöitäkin. Kerron siitä piakkoin erillisessä kirjoituksessa.