Olihan se rankkaa

”Et kai sä aio ihan täysin mua lytätä blogissa”, kysyi mies puoliksi huvittuneena ja puoliksi pelokkaana, kun otin valokuvia hänen kämpästään.

”En tietenkään”, vastasin. ”Nää on meidän omiin kokoelmiin. Emmä tällaisia vois julkaista, vaikka haluaisinkin.”

En toki muutenkaan julkaisisi yhtäkään kuvaa miehen asunnosta, mikäli hän niin haluaisi, mutta hän ei välitä tällaisista asioista tarpeeksi kieltääkseen kuvien julkaisemisen. Yökyläily kuitenkin toteutui, ja selvisin siitä hengissä juuri ja juuri. En pysynyt kunnolla laskuissa, mutta aivastin vuorokauden aikana vähintään 60 kertaa, ja jouduin niistämään nenäni araksi. Hengitys alkoi rohista ja minua yskitytti yölläkin. Kurkkua ja korvia kutitti. Miehen ottamissa kuvissa näytän vanhalta, kipeältä ja väsyneeltä. Saunominen tarjosi ainoan tauon voimakkaaseen oireiluun, ja oli muutenkin levollisen ihanaa. Yhdessäolo itsessään oli kovin mieluista ja kaivattua, mutta oireilu pakostakin vaikutti tunnelmaan.

Kun nyt arvioin miehen asunnosta ottamiani kuvia, huomaan, että niistä lähes kaikki todella sopivat vain omiin kokoelmiimme. Pari kuvaa kuitenkin kestää julkaisun, ja auttaa hahmottamaan, miksi oireeni olivat niin pahat. (Olen nimittäin yöpynyt muissakin paikoissa, joissa on kissoja, eivätkä oireeni ole olleet läheskään yhtä pahat.)

Pitelen yllä kuvakehystä. Sen takaosaan tarttui läjä kissankarvoja, kun nostin kehyksen pöydältä. Mitä vain asunnosta poiminkin, sen mukana pöllähti aina kunnon annos karvoja. Yritin löytää juomalasilleni sopivaa laskupaikkaa, mutta mihin vain sen laskikin, pohjaan tarttui kosolti kissankarvoja. Mies on monessa asiassa täysi huippu, mutta ei selvästikään ole innokkaimpia imuroijia ja pölynpyyhkijöitä.

Sohvasta mies oli ylpeä siksi, että se oli hänen mukaansa steriili kissankarvoista, ja muutenkin ”puhdas” ja ”koskematon”. Mies ohjeistikin minua käyttämään sohvaa istumapaikkanani juuri siksi. En yhtään tajunnut, mistä hän puhui, sillä sohva näytti tältä:

Tämäkö puhdas? Taisi ”koskematon” tarkoittaakin sitä, että sohvaan ei ole aikoihin koskettu siivousmielessä. Istuin kuitenkin lopulta sinivalkokuvioiselle kankaalle. Pepun alla tuntui erilaisia kissanleluja. Aivastelin kaikkein pahiten ja eniten juuri sohvalla, ja siirryin siitä pian istumaan sängylle, jonka olin imuroinut ja johon olin tuonut puhtaat lakanat omasta takaa.

Työnsarkaa kämpässä siis riittää. Mies lupasi, että asunto muuttuu kerta kerralta siistimmäksi. Toivotaan niin, sillä yökyläilystä tulee joka tapauksessa nyt viikoittainen traditio!

6 ajatusta artikkelista “Olihan se rankkaa

  1. Menninkäinen

    Jos se sohvan ”koskemattomuus” onkin sitä, ettei siihen mahdu istumaan… :D

    Meillä kyllä kanssa sais koira-allergikot kyytiä, vaikka koirat veisikin pois. Samannäköisiä karvaotuksia ”siivoilen” (lue:kaavin kämmeneeni lattialta ja vien roskiin) päivittäin.

    Mutta kaikesta päätellen olet vielä hengissä ja halukas uusiinkiin yökyläilyihin, niin ei se sit kai pöllömmästi mennyt!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ihan hienosti meni tosiaan muuten! Toki toivoin, että mies olisi edes vähän panostanut siistimällä paikkaa, mutta ilmeisesti hän olikin, sillä alkuperäinen lähtötilanne oli vielä pahempi.

      Täytyy kyllä vielä kysyä tuosta sohvan koskemattomuudesta, koska mies niin vakuutti, että siinä on asunnon paras istumapaikka minulle! ;)

      Lattialla voikin ja saa olla karvoja ja roskia, mutta miehellä oli kaikki mahdolliset pinnat täynnä karvoja kuukausien edestä (epäilen vahvasti, että teillä olisi samanlaista!), eli kaikki mahdolliset pöytäpinnat ja -tasot olivat karvojen peitossa. Joillakin pinnoilla oli pöytäliinoja, jotka estivät pintojen pyyhkimisen. Liinoja ei tietenkään koskaan ollut ravistettu, eli karvamäärä todella oli ja on yhä omiaan, vaikka minäkin jo kämpässä siivoilin. Näemme kuitenkin, että tästä voi mennä vain parempaan suuntaan!

      Tykkää

      Vastaa
  2. Anna / Kätteni Jäljillä

    Hih, sohvan koskemattomuus hymyilyttää täälläkin! :D Jotenkin suloisen hauska postaus, vaikka kokemus sinulle ei ehkä se paras mahdollinen ollutkaan.. Mutta kuten sanottua, suunta on jo ylöspäin! :)

    Tykkää

    Vastaa
  3. Kkk

    Miten ihmeessä olet vain kerran yöpynyt miehesi luona? Onko hän aina sinun luonasi vai nukutteko vain yksinään? :)

    Monet varmaan olisivat kumppanin tähden hankkiutuneet eroon koko kissasta, mutta toimii kai noinkin jos miehesi vaatteista tjm et saa oireita?

    Pakko sanoa muuten, että tämä on ainoa blogi jota luen; vaikutat niin aidolta ja jalat maassa-tyypiltä, tykkään tyylistäsi. Itsekin olen ”samantyyppisessä” seurustelusuhteessa (omat kodit jne) ja lisäksi vegaanina ja briteissä surkeasti asuneena (;D) samastun moniin juttuihin.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpas meillä sitten paljon yhteistä, sateisia ja surkeita saaria myöten! ;D Kiitos ihanasta palautteesta ja kommentistasi yleensäkin; kun kerran luet vain yhtä blogia, niin on kunnia olla juuri sen blogin kirjoittaja!

      En tosiaan ollut koskaan nukkunut miehen luona ennen toissa viikkoa. :) Kaikkina näinä vuosina mies tuli aina minun luokseni, ja nukuimme yhdessä useimmiten parina yönä viikossa. Nyt kun asuntoni on myyty ja taloprojekti on käynnissä, asun rakennuslupaa odotellessa isäni kanssa, koska en saa täällä allergiaoireita ja tilaakin on paljon enemmän. Oma asuntoni oli lähempänä miehen työpaikkaakin, ja koska olen niin allerginen kissoille, yhteiseksi paikaksemme muodostui juuri minun asuntoni.

      Lemmikeistä eroon hankkiutuminen kumppanin tähden on tosiaan kaiketi aika yleistä. Tiedän tapauksia, joissa hyvin nuorikin koira on lopetettu parisuhteen tieltä. Kasvissyöjää sellainen tietysti erityisesti kirpaisee, etenkin, jos parisuhde vieläpä jää kovin lyhyeksi. Miehen kissan lopettamisesta ei ollut koskaan edes puhetta, eli jotain muuta oli keksittävä. Nykyään kissa on ainakin 16-vuotias, ja edelleen oikein hyvävointinen, eli sen elämä olisi kyllä päättynyt paljon ennen aikojaan, jos se olisi lopetettu kahdeksan vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Kaksi kotia onneksi tarjosi ratkaisun! :) Saan oireita myös miehen vaatteista ja iholta aina visiittiemme alussa (varsinkin silloin, kun miehen parransänki raapii kasvojani halauksien/suukkojen yhteydessä), mutta vaatteita ja ihoa voi onneksi pestä toisin kuin miehen (toivotonta) asuntoa. Viimeviikkoinen eli toinen yöpymiseni miehen luona meni kylläkin jo paljon paremmin, ja vähän siistimpääkin oli, eli sinällään toivoa on! :)

      Toivottavasti myös sinun ja kumppanisi asumisjärjestely on toiminut mallikkaasti, ja vegepöperöt maistuvat aina vain (hänellekin)! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.