Kun eksä alkaa vainota

Elämässäni oli kerran aika, jolloin postiluukusta tipahteli tiuhaan tahtiin kirjeitä Helsingin käräjäoikeudelta.

En ole muistellut noita aikoja pitkään aikaan, mutta nyt kirjeisiin oli pakko tarttua. Jouduin miettimään, haluanko todella kantaa kirjeet ja niiden ällöttävän sisällön lapsuudenkotini kautta uuteen kotiini.

Kirjeissä kerrotaan entisen poikaystäväni tekemistä rikoksista, joista häntä aikoinaan syytettiin. Osa rikoksista kohdistui minuun, läheisiini ja ystäviini. Rikoksista myös uutisoitiin mediassa. Yle tarttui asiaan kaikista hanakimmin, ja haastatteli myös uhreja.

Häpesin sitä, että minun kauttani myös läheiseni joutuivat kärsimään siitä, millaisen poikaystävän olin joskus valinnut. Onneksi olin sentään vielä kovin nuori silloin, sillä kypsemmällä iällä tapaus olisi toki ollut vielä häpeällisempi. Toisaalta moni lohdutti minua sillä, että en voinut tietää, millainen eksän todellinen luonto oli. Menneisyyteni takia en koskaan sano itseäni hyväksi ihmistuntijaksi, vaikka kuinka luulisin tuntevani jonkun. Elämä on opettanut, että on mahdotonta tietää, mitä muiden ihmisten mielessä oikeasti liikkuu.

Tutkittuani nyt käräjäoikeuden lähettämiä kirjeitä löysin papereiden joukosta myös eksän lähettämän uhkauskirjeen. Typeryyksissään hän lähetti sen minulle ja käräjäoikeudelle! Eipä ainakaan ollut minun vaikea todistaa, että moinen uhkauskirje todella oli olemassa. Vuosia aikaisemmin hän oli lähetellyt minulle asiattomia tekstiviestejä ja sähköposteja ja lavastanut jopa oman kuolemansa! Viimeisin tosin kaiketi johtui kehnoista kirjoitustaidoista, koska en usko, että hänen tarkoituksensa oli uskotella, että hän oli kuollut. Kuolleena hän ei luonnollisestikaan olisi enää voinut ottaa minuun yhteyttä.

Kun kaikki käräjöinti vihdoin oli ohi, eksäni teki minusta aiheettoman rikosilmoituksen. Vasta silloin minulle selvisi, että kuka vain voi tehdä rikosilmoituksen ilmaiseksi netissä, ja vaikka se olisi kuinka aiheeton tai keksitty tahansa, poliisin täytyy tutkia tapaus. On sanomattakin selvää, että tapaus ratkaistiin minun hyväkseni, ja eksä joutui myöntämään omat valheensa. Sekin on käsittämätöntä, että poliiseja saadaan käyttää tuolla lailla hyväksi ilman korvausta.

Häirintää jatkui kaiken kaikkiaan kuuden vuoden ajan eromme jälkeen, vaikka välissä saattoi olla pidempiäkin taukoja. Olen aina ajatellut, että hänestä ei voi enää kuulua, koska en ole ollut missään yhteydessä häneen lähes 10 vuoteen. Toisin sanoen hänellä ei voi olla minusta mitään materiaalia, mitä käyttää minua vastaan.

Yleisesti en pitänyt käräjöintiä ja häirintävuosia erityisen raskaina tai kuluttavina. En uupunut käräjäoikeuden lähettämiin kirjeisiin. Koin, että minun tehtäväni oli antaa eksälle opetus, jota kukaan muu ihminen tai taho ei ollut hänelle koskaan aiemmin antanut. Vaadin häneltä korvauksia, joihin minulla oli oikeus, ja pitkä uurastukseni palkittiin lopulta muutamalla satasella. Nekin sataset olivat riemuvoitto maassa, jossa on huippuihanteellista olla rikollinen ja jossa uhrit jäävät lähes aina nuolemaan näppejään.

Vaikka uskonkin, että saan nyt olla rauhassa, katsoin järkevimmäksi valokuvata joka ikisen käräjäoikeuden lähettämän sivun. Nyt voin silputa ja heittää kaikki paperit pois, mutta todistusaineisto säilyy silti yhä. Ilman, että joudun miettimään papereille sopivaa paikkaa uudessa talossani. Aivan kuin sellaiset paperit sopisivat yhteenkään kotiin ylipäänsäkään.

10 ajatusta artikkelista “Kun eksä alkaa vainota

  1. Liiolii

    Hurjaa!!! Kaikkea kurjaa oletkin joutunut kokemaan. Itse sain vuosi sitten nimettömän kirjeen, jonka sisältö oli vihjaava ja loppu jopa uhkaavaksi tulkittava. Skannasin sen poliisille, rikosilmoa en tehnyt, koska kirje oli niin pirun taitavasti kirjoitettu, että oikeastaan rikoksen tuntomerkit eivät täyttyneet. Uskon edelleen, että se oli tarkoitettu jollekin muulle. Vihamiehiä/naisia minulla ei tietääkseni ole? Tyhmää ehkä kertoa tästä saamastani kirjeestä somessa, mutta sinä lähettäjä, kuka olitkaan: poliisiin otan jokaisesta nimettömästä kirjeestä jatkossakin yhteyttä.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Menneisyyteen mahtuu tosiaan kaikenlaista, mutta onpa hurja tuo sinunkin saamasi kirje! En tokikaan osaa sanoa, oliko kirje tarkoitettu sinulle vai jollekulle muulle, mutta minun saamani uhkauskirje ja muut asiattomat viestit ovat olleet täynnä henkilökohtaisuuksia, usein suorastaan intiimejä viittauksia, jotka sopivat nimenomaan minuun. Tosin tiesin kyllä lähettäjänkin (siis tämän häirikköeksän), eli nimettömästä kirjeestä ei ollut kyse. Jos sinun saamasi kirje ei sopinut selvästi juuri ja ainoastaan sinuun, minustakin on hyvin mahdollista, ettei sitä ollut tarkoitettu sinulle. Toimit joka tapauksessa järkevästi, kun lähetit sen poliisille ja teet niin jatkossakin, mikäli tarvetta olisi. Toivotaan kuitenkin, ettei tarvetta enää koskaan ole!

      Tykkää

      Vastaa
  2. Vivi Vinna

    Ohhoh! Onpa siullekin ehtinyt sattua ja tapahtua! Toivottavasti eksä ei enää ilmesty kummittelemaan. Hyvin teit,kannattaa silputa ja tuikata tuleen paperit. Kuvat kannattaa varmuuskopsata kaiken varuilta, ettei todisteet kuitenkaan häviä vahingossa.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Toivotaan tosiaan, että eksän kummittelut ovat nyt pysyvästi taakse jäänyttä elämää. Kiitos hyvistä vinkeistä; papereiden totaalihävitys ja kuvien varmuuskopiointi todella varmasti kannattavat! Juuri äsken silppusin paperit. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Tuula

    ”Koin, että minun tehtäväni oli antaa eksälle opetus, jota kukaan muu ihminen tai taho ei ollut hänelle koskaan aiemmin antanut. Vaadin häneltä korvauksia, joihin minulla oli oikeus, ja pitkä uurastukseni palkittiin lopulta muutamalla satasella. Nekin sataset olivat riemuvoitto maassa, jossa on huippuihanteellista olla rikollinen ja jossa uhrit jäävät lähes aina nuolemaan näppejään.”
    Ihan mahtavasti kirjoitettu. Ja ajateltu! Olet todella fiksu nainen.
    Blogiasi on aina mukava lukea. Kirjoitat monista eri aiheista, ja ihan odotan aina uutta luettavaa.
    Mukavaa kesää sinulle!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Voi kiitos Tuula kauniista kommentistasi! ❤ Minä täällä ihan hämmennyn, kun saan noin ihanaa palautetta! Kaikkia lukijoita ei nimittäin miellytä se, että kirjoitan milloin mistäkin, vaikka blogissani toivon mukaan jonkinlainen teema onkin. :) Toiset puolestaan pitävät variaatiosta eivätkä halua lukea jatkuvasti saman aihepiirin tekstejä. Upeaa joka tapauksessa, että blogini on saanut noin mahtavan lukijan kuin sinä! 💜

      Suloista kesää myös sinulle!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.