Mitä jos ei voikaan tulla enää yhtään onnellisemmaksi?

Onko olemassa ketään, joka ei haluaisi olla onnellisempi kuin jo on? Moni haluaisi vähintäänkin ylläpitää nykyistä onnellisuuden tasoa, mikä on kuitenkin usein vaikeaa tai jopa mahdotonta elämän heitellessä ihmisiä sinne tänne.

Viime päivinä onnellisuus on tullut monesti mieleeni täällä kuvankauniissa Voldassa. (Jutun kuvituksena on pari otosta nimenomaan täältä vuoriseuduilta.) Onnellisuus on väkisinkin pohdituttanut, koska elämässäni on pian tapahtumassa suuria muutoksia, joiden oletan tekevän minut nykyistä onnellisemmaksi. Oikeastaan lähdin ajamaan muutoksia alkujaankin vain siksi, että tulisin onnellisemmaksi. Onnellisuuden tavoitteleminen itsessään on hyvä asia, sillä se tuo esiin ihmisten parhaat puolet, ja tekee heistä sosiaalisempia ja yhteistyökykyisempiä (lähde: Terveyskirjasto). Minulla on kuitenkin epäilykseni, sillä onnellisuudesta on sanottu myös seuraavaa:

Kuuluisissa tutkimuksissaan jo 1970-luvulla Phillip Brickman (1978) esitti teoriansa nautinnon polkumyllystä, jonka mukaan ihmisten onnellisuus pyrkii aina palaamaan lähtötasolle huolimatta mistä tahansa elämäntapahtumasta olipa se positiivinen (lottovoitto) tai negatiivinen (halvaantuminen). Ihminen adaptoituu muutoksiin ja palaa omalle, geenien määräämälle onnellisuustasolleen. (Lähde: Terveyskirjasto)

Ihmiset on ohjelmoitu siten, että he eivät koskaan pysy onnellisina missään tilanteessa, vaikka se tilanne olisi miten hyvä tahansa. Voimme alkaa elää täydellistä elämää, mutta kun totumme siihen, ja siitä tulee rutiininomaista, alamme etsiä jotain uutta, mikä tekisi meistä vähän onnellisempia. Isonkin muutoksen tuoma onnellisuus on rajallista. (Lähde: Exploring Alternatives)

Millä keinoin olen itse metsästänyt onnellisuutta viime aikoina? Päätin myydä asuntoni ja muuttaa maalle omaan taloon. Niinpä olen jättämässä Helsingin ja kerrostaloelämän. Tulevassa asuinkunnassa on kovin rajalliset palvelut, eivätkä ne sijaitse lähellä tonttiamme. Alussa olisi tarkoitus pärjätä ilman autoa jopa talvisin. (Autoa voitaisiin tarvita lähinnä miehen työmatkoja varten.)

Pitkään vaikutti siltä, että muuttosuunnitelmistani ei tulisi mitään, koska asunnollani ei ollut sellaista kysyntää kuin olin kuvitellut. Ehdin moneen kertaan ajatella, että jos joskus saisin asunnostani kunnollisen tarjouksen, pakahtuisin onnesta enkä voisi uskoa koko tapahtumaa. Kun sitten jokin aika sitten todella sain varsin hyvän tarjouksen asunnostani, olin toki ilahtunut ja tiesin heti hyväksyväni sen, mutta en saanutkaan toivomaani onnenryöpsähdystä. Sille voi olla monta syytä: joko en usko tapahtumaan ennen kuin minulla on allekirjoitettu sopimus kourassa ja rahat tilillä tai sitten aloin pelätä isoa muutosta ja kaikkea sen mukana tuomaa sen verran paljon, että pelko söi osan innostuksestani.

Olen tunnistanut, että kaikkein perimmäisin kysymys on juurikin tämä: tulenko todella onnellisemmaksi omassa talossa maaseudulla kuin mitä olin kerrostaloasunnossani Helsingissä? Sitten toki muistan kaikki kerrostaloasumisen inhottavuudet ja taloasumisen ihanuudet, mutta silti olen kohdistanut muuttoon niin paljon suuria odotuksia, että en enää tiedä, mitkä niistä ovat realistisia ja mitkä eivät. Odotan onneksi kovasti mm. pihatöitä, joita tontilla riittää loppuiäksi, ja talon lämmittämistä risuin ja kävyin, jotka olen itse tontilta kerännyt. Pohjimmiltani siis uskon, että olen tekemässä juuri oikeat ratkaisut, mutta en silti voi olla miettimättä, millaisilla muutoksilla onnellisuutta kulloinkin kannattaa tavoitella.

6 ajatusta artikkelista “Mitä jos ei voikaan tulla enää yhtään onnellisemmaksi?

  1. Taru

    Viisaita pohdintoja.

    Mä luulen, että itse ”onnellisuus” on eri ihmisille erilainen tunne / kokemus. Siis riippumatta siitä, mikä sen antaa tai ottaa pois, tai voisi tehdä jomman kumman. Riippuu varmasti myös elämänkokemuksista, millaisista asioista voi olla onnellinen. Hyvin pienestä ja monen mielestä olemattomasta, vai vain jostain suuremmasta, jonka olettaa olevan se ainoa oikea The Juttu. Tai jahtaako onnellisuutta itsessään, vai ajatteleeko ihan toisin, että valo löytyy muuta kautta. Kaikella on myös puolensa ja puolensa. Jokainen itse valittu tie on kuitenkin ihan yhtä oikein, siitä olen varma :)

    p.s. Oo. Paljon onnea hyväksyttävän tarjouksen vastaanottamisesta! Muutos etenee pala kerrallaan, niin hienoa! ❤️

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kovasti! 💛

      Onnellisuus tosiaan merkitsee eri ihmisille eri asioita. Päätin olla määrittelemättä sitä mitenkään tekstissäni, koska miten ikinä onnellisuuden määritteleekin, moni haluaisi silti lisää onnellisuutta/olla onnellisempi. Kaikkien ei ole helppo hyväksyä sitä, kun ”onni” lipuu tiehensä ja edessä on surkeampi kausi. Niille, joille onnellisuus on laajempi (ja kenties epämääräisempi) käsite, onnellisuus ei välttämättä katoa elämästä silloinkaan, kun menee hetkellisesti huonommin. Toiset eivät odota ja vaadi onnellisuudelta mahdottomia, jolloin on kiistatta helpompi olla pysyvämmin onnellisempi. Toiset eivät puolestaan edes halua olla aina onnellisia, koska ilman huonompia kausia he eivät edes tunnistaisi onnellisuutta. Tuossakin oli vain muutamia esimerkkejä siitä, miten eri tavoin onnellisuuden voi nähdä ja kokea. :)

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  2. Menninkäinen

    Jospa onnellisuus on kuin tasohyppelypeli; kun yksi taso on saavutettu, pitää nousta seuraavalle. Onnellisuus vaikuttaisi olevan poikkeus totutusta. Jos elämä siis on jo onnellista, uutta onnellisuu(dentunne)tta tuo joku arjesta poikkeava, uusi iloinen asia.

    Voldan kuvista tuli mieleen, että yksi meidän kaupungin kasvattikin on majaillut viime aikoina opintojen vuoksi Voldassa…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hienosti pohdittu! Itsekin ajattelen, että moni tavallaan kokee jämähtäneensä, jos ei hypi yhdeltä tasolta seuraavalle ja taas seuraavalle jne. Tosin tuossa on se vaara, että aina haluaa enemmän ja enemmän, eikä lopulta mikään määrä mitään ole tarpeeksi. Oravanpyöräkin tuosta väistämättä tulee mieleen. Itse sovellankin tuota ”tasohyppelypeliä” elämässäni niin, että haluan kyllä mennä eteenpäin enkä missään nimessä kestä ikuisesti jämähtäneisyyden tunnetta, mutta tullakseni onnellisemmaksi koetan kehittää itseäni ja tulla aina vain kypsemmäksi. Näin ollen ”seuraava taso”, jota aina tavoittelen, ei siis välttämättä ole mitään tyypillistä menestymistä tms., vaan esim. vankempi itsetuntemus ja sen mukaan toimiminen.

      Olipa sattuma tuo Voldan tapaus! Oma ystäväni ei sovi kotikaupunkinsa vuoksi kuvaukseen, mutta pari muuta suomalaista täällä voisi sopia (mikäli ylipäänsä viittaat aikuiseen etkä esim. teiniin). :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s