Olen ostamassa talon

Juhlapyhien aikaan blogin tilastoissa näkyy yleensä niin iso notkahdus, että olin ajatellut ottaa tämän vapun rauhallisesti blogin suhteen. Jopa niin rauhallisesti, että en julkaisisi tänään mitään. Munkkiresepti on kuitenkin tavoittanut niin paljon enemmän ihmisiä kuin olin ajatellut, että kirjoitushaluni heräsivät sittenkin. (Munkit muuten onnistuivat erinomaisesti tänäkin vuonna, eli reseptiä voi todella suositella!)

Ilostuin niin munkkien menestyksestä, että jaan nyt poikkeuksellisesti yhden salaisuuden lukijoiden kanssa. Poikkeuksellisen asiasta tekee se, että en yleensä kirjoita ”isoista” asioista ennen kuin kaikki on varmaa. Nyt monikaan asia ei suinkaan ole varmaa, mutta olen joka tapauksessa tehnyt varauksen talosta! Varauksen saa peruttua ilmaiseksi minulle sopivin ehdoin, eli en ole sitoutunut mihinkään älyttömään, mutta toki toivon, ettei diili peruuntuisi minkään syyn vuoksi. Olen ostamassa oman pikkuisen talon, joka on rakennettu vuonna 2016 ja jolla on silti oma, erikoinen historiansa (kerron siitä lisää, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan). Talo on kaksio niin kuin nykyinenkin asuntoni, mutta se on silti 17 neliötä pienempi! Olen unelmoinut jo kauan pienemmästä asuintilasta.

Merkittävää tästä kaikesta tekee se, että tiedän nyt, mitä haluan. Unelmani ovat heränneet henkiin. Kirjoitan minä-muodossa, mutta myös mies on suunnitelmista innoissaan. Toiveenamme on asettua maalle, jo olemassa olevalle tontille. Hyvin tarkalleen äitini synnyinsijoille! Tässä kirjoituksessa on paljon huutomerkkejä, mutta luonnollisesti olen hyvin täpinöissäni tästä kaikesta. Seuraavaksi aion hakea rakennuslupaa talolle ja erilliselle saunarakennukselle.

Moni on jo varoittanut minua kaikesta omakotitalorakentamiseen liittyvästä byrokratiasta, mutta ainakin toistaiseksi olen miltei lapsenmielisellä toiveikkuudella liikkeellä. Kun kerran iso tonttikin on jo valmiina (ja omistan siitä virallisestikin aimo osan), ja se sijaitsee maalla, missä tontit ovat kymmenkertaisia esim. Helsingin vastaaviin verrattuna, mikä voisi mennä vikaan? Ilmeisesti aika monikin asia: saviselle ja siten pehmeälle maaperälle rakentaminen voi tulla luultua kalliimmaksi kunnallistekniikkaan liittymisestä puhumattakaan. Lisäksi radonpitoisuus voi olla niin korkea, että porakaivoa ei voi ajatellakaan, mikä tarkoittaa, että kunnallistekniikkaan on pakko liittyä puhdasta vettä saadakseen. Mutta katsotaan ja kokeillaan. Isäni on luultavasti vain iloinen, jos projekti toteutuisi ja asuisin talon pystytyksen ajan hänen luonaan.

Kun muuttohaluni syttyivät, aloitin uuden asunnon etsinnän eri kerrostaloalueilta Helsingissä. Kävin näytöissä mm. Tapanilassa ja Pihlajamäessä. Asunnot olivat itsessään kivoja, mutta muuten kaikki tuntui väärältä. Esim. Tapanilan näytössä yksi pariskunta kysyi välittäjältä, saako parvekkeella varmasti tupakoida (parveke oli ylhäältä avoin ja tavallaan jaettu naapurin kanssa, minkä vuoksi pariskunta aprikoi asiaa). Ja kun minä nimenomaan haluan kauas tupruttelevista naapureista!

Lopetin kerrostaloasuntojen etsimisen, koska tajusin, etten enää halua asua kerrostalossa. Jossain vaiheessa minua alkoivat viehättää pienet paritalot ja rivitalojen päädyt Mäntsälässä! Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että kuljen isommasta ja julkisemmasta koko ajan pienempään ja yksityisempään. Kaipaan luontoa ja omaa rauhaa. Haluan kauas isojen teiden tuomasta metelistä. Lopulta aloin miettiä jo kauan mielessä kolkuttaneita sukumme tontteja ja kysellä talopakettien hintoja, ja tässä sitä nyt ollaan.

Niin kuin todettu, kaikki on vielä kovin epäselvää ja vasta aluillaan, mutta tavallaan olen jo nyt pitkällä. Oli nimittäin aika kummallista olla niin tietoinen omista muuttohaluistaan jo yli vuosi sitten, mutta samalla olla täysin epätietoinen siitä, mihin muuttaisin ja millaisessa asunnossa/talossa haluaisin asua. Oli vaikea kuvitella itseään mihinkään. Nyt kuitenkin näen itseni oman talon terassilla järvenrantatontilla kirjoittelemassa blogiin, miten hyvän käsitreenin sain käsiteltyäni koko pihan viikatteella!

Toivottavasti siitä kaikesta tulee totta. Pakko tulla. Kyllä siitä tulee!

8 ajatusta artikkelista “Olen ostamassa talon

  1. Anna / Kätteni Jäljillä

    Oi, mahtavaa! Tuohan on ihan loistoidea. Onnea projektillesi, toivottavasti kaikki menee nappiin! :) Meillä on myöskin tähtäimessä suvun omistuksessa oleva tontti tuossa 400m päässä, johon haluaisimme mahdollisesti rakentaa ihan oman talon (sitten joskus kun aika on oikea). Hienoa, että pääset maalle luonnon läheisyyteen! <3

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos toivotuksista! 💜

      Ai te asutte jo noin lähellä mahdollista tulevaa asuinpaikkaanne. :) Muutosta ainakin tulee sitten helppo. ;)

      Lähemmäs luontoa on kyllä ihana päästä. Metsäistähän täällä Helsingin laitamillakin on, mutta en enää siedä mm. teiden melua siten kuin ennen, ja oma talo ja rauha puhuttelevat kovasti!

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  2. myco2quota

    Kuulostaa ihanalta! Pieni omakotitalo on alkanut kiinnostaa minuakin aina vaan enemmän, mutta toistaiseksi kaikki byrokratia ym. kauhistuttaa liikaa. Mielenkiintoista kuitenkin seurata tätä sinun projektiasi, niin jospa sitä itsekin sitten joskus rohkaistuisi :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Voi kiitos! 💚 Mukavaa, että blogista välittyy kuva, että talokuviot ovat juuri minua varten. Sillä niinhän ne ovat, vaikka idea koko hommaan onkin vielä niin tuore! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.