On aika lähteä

Vähän aikaa sitten mies sanoi, että aina ruokakaupassa käydessään hän näkee jonkun työkaverin. Hänen toiveensa oli, että hän voisi edes joskus käydä kaupassa törmäämättä johonkuhun tuttuun. Kuuntelin kyllä häntä, mutta en välttämättä jakanut samaa turhautumista. Autottomana on kuitenkin mukava asua kohtuullisen lähellä työpaikkaa ja voida siten pyöräillä tai kävellä töihin. Kauempana asuminen ja sitä kautta pidempi työmatka on harvan unelma.

Toissa päivänä kävin itse yhdessä lähikaupassa. Valitsin tarkoituksella kalliimman kaupan, koska näin, että siellä oli paljon vähemmän ryysistä kuin edullisemmassa marketissa. Mämmiä etsiessäni näin erään naisen ja tajusin hänen käyneen samaa ala- ja yläastetta kuin minä, vaikka olimmekin eri luokilla ja meillä on vuoden ikäero. ”Ai toikin asuu jossain täällä päin” oli ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni koko asiasta. Vihdoin löysin mämmin ja lähdin kassalle.

Eilen olin juoksemassa kotini tietyssä lähimaastossa, jota tyypillisesti käytän lenkkeilyyn. Yhdellä hiekkatiellä minua vastaan käveli kaksi naista. Koska itse juoksin, en ehtinyt katsoa heitä turhan pitkään, mutta toinen näytti yhdeltä lapsuudenaikaiselta kaveriltani. Katsoin sitten toista naista ja tajusin hänen olevan toinen lapsuudenkaverini! En ollut nähnyt heitä vuosiin. Olimme kaikkein läheisimpiä aivan ala-asteen lopussa, ja lempipuuhaamme silloin oli pelata Treffit-peliä ja unelmoida poikaystävistä.

Vanhat kaverini eivät välttämättä ehtineet tunnistaa minua, koska minulla oli suun edessä huivi ja hattu syvällä päässä kylmän pääsiäisen seurauksena. Itse jäin kuitenkin miettimään näkemääni. Ensimmäiseksi ajattelin, miten mukavaa, että kaverini ovat yhä keskenään ystäviä. Heillä olikin aina enemmän yhteistä toistensa kanssa kuin esim. minun kanssani, he muun muassa lähtivät samaan ammatilliseen koulutukseen heti yläasteen jälkeen, kun itse lähdin lukioon ja myöhemmin yliopistoon. Pian mieleeni tuli sama ajatus kuin edellispäivänä näkemästäni kauppanaisesta: ”Noikin siis yhä asuu täällä.” Sen jälkeen pääni täyttyi numerollisista oivalluksista.

  • Se yläaste, jota me kaikki kävimme, oli tapaamishetkellämme noin 400 metrin päässä meistä.
  • Se ala-aste, jota me kaikki kävimme, oli samalla hetkellä noin 700 metrin päässä meistä.
  • Nykyinen asuntoni sijaitsee 1,7 kilometrin päässä viimeisimmästä lapsuudenkodistani.
  • Nykyinen asuntoni sijaitsee 2,7 kilometrin päässä ensimmäisestä lapsuudenkodistani.

Ei ihme, että mieleni halajaa aina matkoille ja että olen jopa asunut ulkomailla, eihän tällaista sisäsiittoisuutta kestä enää hetkeäkään! Elän niin pienissä piireissä, että hirvittää.

Uskon, että tämä kaikki iski minuun nyt, koska mielessäni hyvästelen nykyistä asuinseutuani. Vieläkään ei ole selvää monestakaan syystä, tulenko muuttamaan täältä pois (toiveena on kertoa syistä myöhemmin tarkemmin), mutta ainakin mieli tuntuu tehneen oman päätöksensä. Minulla on moniakin muuttoaiheisia postauksia blogissa, ja niistä viimeisimmässä kerroin muuttohalujeni vähentyneen. Se johtui siitä, etten kunnolla tiennyt, mitä etsiä. Aloitin nimittäin etsinnän helsinkiläisestä kerrostaloasunnosta ja olen sittemmin tajunnut, että en missään nimessä muuta sellaiseen (asun nytkin helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa). Tarkoituksena olisi suunnata tällä kertaa vähän kauemmas, kuitenkin hyvien liikenneyhteyksien päähän. Aikataulusta en vielä(kään) tiedä.

Aivan kuin kolmen tutun näkeminen kahden päivän sisällä ei olisi jo riittänyt, näin eilen samalla lenkillä vielä neljännen tutun! Tällä kertaa miehen, jonka kanssa olin koko ala- ja yläasteen samalla luokalla, siis yhdeksän vuotta. Tässä vaiheessa saamani viestit alkoivat tuntua erittäin selviltä. Minä todella kaipaan jotain uutta ja minun on aika lähteä. En halua elää samalla pienellä pläntillä koko elämääni vanhojen ala- ja yläastetuttujen kanssa. Omat vanhempanikin jättivät aikoinaan omat kotikontunsa, vaikka kauas heidän ei silti tarvinnut muuttaa. Minunkaan ei tarvitse muuttaa kauas, mutta jonnekin tarvitsee. Ennemmin tai myöhemmin, se on varma.

12 ajatusta artikkelista “On aika lähteä

  1. Anna / Kätteni Jäljillä

    Tiedän niiiin tuon tunteen! Omalta kotiseudulta muutin kertaalleen pois vähän isompaan kaupunkiin ja palasin muutaman vuoden päästä takaisin ihan vaan todetakseni etten edelleenkään tunne kuuluvani sinne. Jatkuva tuttuihin naamoihin (siis nimenomaan niihin ala- ja yläasteella + vielä ammattikoulussakin samaan aikaan olleisiin) törmääminen ahdistaa ihan oikeasti, ja totaalinen maisemanvaihdos tekee oikeasti hyvää!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Olipas kiva kuulla kokemuksistasi ja saada samalla kannustusta ja rohkaisua omalle päätökselleni. :) Ala- ja yläasteaikaisiin tuttuihin törmääminen todella on minustakin ahdistavaa, ja tuntuu kertovan ainakin itselleni, kuinka ”pitkälle” sitä on elämässään päässyt. En siis kovin pitkälle, kun kerran vanhat tutut asuvat naapurissa! Olen varmasti tähän asti kokenut, etten asu samalla lailla pienessä kylässä kuin jotkut muualla Suomessa asuvat, koska asun Helsingissä. Nyt minulle on kuitenkin päivänselvää, ettei Helsinki ole mikään taikasana sisäsiittoisuutta vastaan. Joudun varmaan samaan ruumisarkkuunkin samalle hautausmaalle jonkun yläastetutun kanssa, ellen ihan pian lähde täältä! 😵😳😄

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
      1. Vivi Vinna

        Pakko tunnustaa, mutta luin tätä hymy huulilla. Voin vain kuvitella, miten ahdistava tunne, mutta ajattele… Jos sinä et ole päässyt ”pitkälle”, niin eipä ole hyökään! :P Jos ja kun kerta edelleen samoilla hoodeilla. Mutta ihan selvästi olet nyt saanut merkkejä ”korkeammalta taholta”. Noin monta entistä tuttua..! :O

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Kyllä tämä hymyilyttää minuakin, enkä ole ikinä peruskoulun loppumisen jälkeen (ja siitähän on jo 16 vuotta!) törmännyt yhtä moneen tuttuun. :) Pidän kovasti ajatuksesta, että ”korkeampi taho” on nyt avustanut minua ja näyttänyt minulle tien! 😄☺

        Moni kai ajattelee, että kun asuu valmiiksi Helsingissä, täältä ei tarvitse eikä kannata lähteä minnekään. Tuollainen ajattelu on totta kai hyvin rajoittunutta, ja kaventaa ihmisen ajatusmaailmaa (ulkomaiden mahdollisuuksista puhumattakaan). Ymmärrän silti, että moni haluaa asua Helsingissä, mutta jos ei pääse paria kilometriä kauemmaksi synnyinseuduistaan, niin silloin ei välttämättä hyvin pyyhi! Onneksi sain noin monta konkreettista merkkiä ja voin vielä päästä pois tästä sumpusta! 😁

        Tykkää

      3. Anna / Kätteni Jäljillä

        Hehe, niinhän se vähän on! :D Ja kyllähän Helsinki sen verran iso paikka on, että jos siellä alkaa yhtäkkiä törmäämään kaikkiin lapsuusajan puolituttuihin niin kai se on merkki jostain! Onneksi siellä on muuttamisen suhteen paljon vaihtoehtoja hyvilla kulkuyhteyksillä varustettuna. :)

        Tykkää

      4. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Helsinki on tosiaan sentään sen kokoinen, että muuttaessani esim. toiselle puolelle Helsinkiä en taatusti tapaisi tuttuja siten kuin nyt. Helsinki ei kuitenkaan enää ole minulle sellainen juttu kuin joskus. :) Esim. opiskellessani en voinut kuvitellakaan lähteväni muualle Suomeen, vaan minun oli ehdottomasti päästävä juuri Helsingin yliopistoon. Vuosia myöhemmin ajattelin, että nimenomaan opiskeluhan olisi ollut hyvä syy päästä näkemään muutakin Suomea. Niin ne mieltymykset välillä muuttuvat. :) Tällä hetkellä unelmoin eniten ihanasta pikkutalosta Helsingin ulkopuolella! 😍

        Liked by 1 henkilö

  2. Juanita

    Minä muutin synnyin kulmiltani Kruununhaasta Sörnäisiin omilleni ja vaikka etäisyyttä on pari hassua kilometriä, en törmää kuin aniharvoin lapsuuden tuttuihin, ja silloinkin se tuntuu pieneltä koska nuoria aikuisia on niin tosi paljon näillä kulmilla. Naapuruston ”henki” on niin eri kuin siellä missä kasvoin ja kävin peruskoulun että todellakin tuntuu että on ihan omillaan ja uudessa ympäristössä. Olen näinä parina vuotena ihastunut todella syvästi tähän kaupunginosaan, koko ns suur Kallioon niinkuin tätä aluetta voisi hahmottaa :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukava kuulla kantakaupunkilaisen kokemuksista, Helsinkiin kun mahtuu niin monenlaista!

      Kertomasi kuulostaa lopulta aika loogiselta, joskin ehkä ensin vähän hassulta. :) Sillä vaikka kilometriero synnyinpaikkasi ja uuden asuinalueesi välillä onkin vain se pari kilometriä niin kuin minullakin, lähempänä keskustaa ero on silti suurempi kuin täällä Helsingin laitamilla, joilla itse asun. Tarkistin huvikseni juuri äsken Kruununhaan ja oman asuinalueeni asukasluvun ja väestötiheyden, ja ero oli vielä suurempi kuin olin kuvitellutkaan! Kruununhaassa asuu 12 635 ihmistä neliökilometriä kohden, kun omalla asuinseudullani vastaava luku on vain noin 3 000. Se selittää, miksi omat piirini ovat jo lähtökohtaisesti niin paljon pienemmät ja miksi tunnen asuvani pienessä kylässä, jossa tuttuihinkin törmää todennäköisemmin. :) Sörnäisissä tilanne on toinen, aivan niin kuin olet kokenutkin. On kyllä upeaa, että saat olla siellä rauhassa vanhoilta tutuilta ja että uusi asuinalue tuntuu niin omalta. Eri paikoilla ehdottomasti on oma ”henkensä”, ja selvästi aina ei tarvitse lähteä kauaskaan, jotta meininki muuttuu siitä, mitä se omilla synnyinseuduilla on. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Juanita

    Kiinnostuin tarkistamaan nykyisen asuinpaikkani asukastiheyden, joka Wikipedian mukaan on Sörkässä 5473 as/neliökilometri, mikä on tolkuttoman pieni luku mutta huomasin että tähän lasketaan vielä vaiheessa olevat Kalasatamat ja Sompasaari Hanasaari yms.. Itse asun Kurvissa joten koen Kallion kuuluvan elinpiiriini (sen kautta keskustaan, töihin, vanhempien ja monien kavereiden luo) toisinkuin Sompasaaressa en käy ikinä. Kallion asukastiheys neliökilometrillä on 18267 ja vastaavan tiheyden alueella itsekin asun. Hämmästyin kyllä minäkin Kruunuhaan noinkin suurta asukastiheyttä kun siellä on Kurviin verrattuna hiljaista kuin huopatossutehtaalla :D

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hauskaa, että kiinnostuit tarkistamaan eri paikkojen väestötiheyden! :) Sörkän luku kuulostaa kyllä pieneltä, mutta nuo vielä keskeneräiset alueet tosiaan vaikuttavat lukuun. Kalliolta puolestaan osasi odottaakin suurta lukua. :) Olet kaiketi nykyisellä asuinseudullasi tottunut sen verran runsaaseen ihmisvilinään, että Krunikan ihmismäärät eivät tunnu enää miltään. :) Toista se on täällä ”maalla”, missä itse asun! 😄

      Tykkää

      Vastaa
  4. myco2quota

    Tuttu tunne minullekin, kun käyn lapsuudenkodissani 😃 En tykkään siellä käydä lähikaupassa, koska pelkään törmääväni tuttuihin, jotka ajattelisivat, että minäkin edelleen asun niillä seuduilla, vaikka olenkin vain käymässä. Tosin ihan yhtä hyvin muutkin voivat olla vain käymässä. Minulle on ollut jotenkin aina itsestään selvää, etten halua jäädä lapsuuden seuduilleni asumaan, en edes samaan kaupunkiin, vaikken ole mistään pikkukylästä kotoisin, vaan Tampereelta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vähän haikailemaan takaisin tai jonnekin ihan muualle pois pääkaupunkiseudulta. Minullekin lyhyt työmatka on tärkeä ja olen tajunnut, että se taitaa olla täällä melko saavuttamaton unelma. Toisaalta työpaikan saaminen jostain muualta tuntuu myös aika saavuttamattomalta unelmalta.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva kuulla sinunkin kokemuksistasi tässä asiassa! En tiennytkään, että olet Tampereelta kotoisin. :) Tiedän monia, joiden mielestä Tampere on paljon kauniimpi ja tunnelmallisempi paikka kuin Helsinki (varsinkin yksi Helsingin Kalliosta lähtöisin oleva ystäväni on sitä mieltä). :) Itsekin olen Tampereesta tykännyt, kun olen siellä käynyt.

      Tuo onkin aika jännä tilanne, että on täysin sydämin halunnut ja lähtenyt omasta lapsuudenaikaisesta kotikaupungista pois, mutta vuosien päästä samaan paikkaan voisikin olla halukas palaamaan. Kunpa mieluisa asuinpaikka, kiva työpaikka ja sopiva/lyhyt työmatka ei olisi niin mahdoton yhtälö kuin se tuntuu olevan. Uuden työpaikan saaminen jostain syrjemmästä voi sekin tosiaan olla pieni mahdottomuus, etenkin omaa koulutusta vastaavaa työtä. Toivotaan silti, että palat jotenkin loksahtelisivat kohdilleen! :) Jos mahdollisen muutoksen siemen on jo nyt mielessäsi, niin vuosien päästä voit hyvin löytää itsesi pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, sopivan matkan päästä miellyttävästä työpaikasta. ☀

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s