Paniikinomainen alku

Kyllä nyt huvittaa. Viime postauksessa kerroin, kuinka mielen rauhoittuminen ja lämpö odottavat meitä matkalaisia jo aivan kulman takana. Aina ei saa, mitä tilaa.

Sentään olemme nyt perillä ja kaikki on kunnossa. Matkakohteemme arvasi tuttuun tapaansa Menninkäinen (hyvä sinä!), eli olemme siis Mallorcalla. Mallorca on Espanjan suurin saari, ja poikkeaa Kanariansaarista muun muassa siten, että sijaitsee Välimerellä eikä Atlantin puolella. Saarta lähellä on myös Menorca, jolle pitäisi päästä täältä reilussa tunnissa, kunhan lähtee juuri oikeasta paikasta. Tarkoitus olisi käydä myös Menorcalla.

Mallorca on paikka, johon liitän niin vahvasti turismin ja kaiken turistien tuoman ikävyyden, etten tulisi tänne mielelläni kesällä. Turismissa ei tarvitse olla mitään vikaa, mutta tiedän itsestäni sen, että viihdyn paremmin rauhallisemmissa ja luonnonläheisemmissä paikoissa kuin turismin valtaamissa rantakylissä. Miehellä on sama juttu. Vastaavasti emme pidä monistakaan turisteille suunnatuista palveluista ja ”hienouksista”, kuten baareista, yökerhoista, hotellien uima-altaista ja yhteisistä kiertoajaluista, vaan omatoimisuus ja paikallisten joukossa pyöriminen on enemmän meitä.

Niinpä Mallorcalle tuleminen perustuikin siihen, että arvelin turistien olevan vähissä näin aikaisin keväällä, kesäsesongin ollessa vasta lähdössä käyntiin. Arvaukseni ei olisi voinut osua paremmin oikeaan. Suurin osa kaupoista ja jopa marketeista, yökerhoista ja diskoista puhumattakaan, on kiinni, ja täällä on niin rauhallista, ettei tätä uskoisi Mallorcaksi! Palmassa eli Mallorcan pääkaupungissa kaupat ja vastaavat ovat varmasti auki, mutta valitsin kohteeksemme Alcúdian, joka sijaitsee Mallorcan pohjoisrannikolla 55 kilometrin päässä Palmasta. Alcúdia on lupausten mukaisesti yksi parhaimmista päämajoista vaelluksia ajatellen, ja kevät ja syksy ovat parhaimpia ajankohtia patikointiin, minkä vuoksi olemme täällä juuri nyt.

Saapuminen

Mistä paniikinomainen alku syntyi? Katsotaanpa.

Helsingin ja Alcúdian välissä oli yhteensä neljä reissua: kaksi lentoa ja kaksi bussimatkaa. Olimme juuri nousseet ulos toisesta bussista eli saapuneet Alcúdiaan, kun katsoin laukkua, jonka mies oli napannut bussin ruumasta. Näin heti, ettei se ollut miehen laukku, ja bussi meni jo menojaan. ”Ei toi oo sun laukku”, sanoin miehelle ja käskin häntä juoksemaan bussin perään. Mies oli mennyt paniikkiin tajuttuaan, että oli ottanut jonkun muun laukun jättäen samalla omansa bussiin, ja bussi oli jo liian kaukana. Mies lähti silti sen perään. Hän oli vain pari minuuttia aiemmin nukkunut bussissa, ja oli unenpöpperössään ottanut väärän laukun. Kun näin, miten epätoivoisesti hän yritti juosta bussin perässä kaikki kantamukset (ts. väärä laukku, oma sivulaukku ja päällystakki) mukanaan, bussin ehtiessä koko ajan kauemmaksi, tiesin, että minun pitäisi ottaa ohjat ja selvittää koko sotku.

Mies oli pysähtynyt liikenneympyrän kohdalle, koska ei enää siitä eteenpäin tiennyt, mihin suuntaan bussi oli kääntynyt. Hengähdimme pienen hetken ja ideoimme. Ensimmäinen ajatus oli ottaa sellainen taksi, joka tietäisi juuri meidän bussimme reitin, ja seuraisi sitä päätepysäkille asti, missä saisimme oman laukkumme. Takseja ei kuitenkaan näkynyt. Niinpä ehdotin, että menisimme hotellille ja selittäisimme tilanteen siellä. Respasta soitettaisiin bussifirmaan ja jotenkin kaikki vielä selviäisi.

Hotelli ei meinannut löytyä. Kaikki suunnistus aina Palman lentokentältä lähtien oli siihen asti mennyt hyvin, mutta nyt emme löytäneet yhtäkään katua, mitä tulostamissani reittiohjeissa luki. Lopulta meillä ei ollut hajuakaan teistä eikä enää edes siitä, kummalla puolella yhtä isompaa tietä meidän pitäisi olla etsimässä. Miehestä ei ollut kauheasti apua, koska hän oli lievässä shokissa siitä, että oli vienyt jonkun muun laukun ja menettänyt omansa. Niinpä aloin katsoa rakennuksia ja ympäröiviä vuoria. Olin muistavinani hotellin ulkonäön, kerrosten lukumäärän ja juuri tietystä kulmasta hotellin takaa näkyvät kummut, ja noiden tietojen auttamana lähdin ohjaamaan meitä yhtä tiettyä rakennusta kohti. Tulimme takakautta, joten hotellin nimeä ei näkynyt ennen kuin pääsimme aivan kohdalle ja kääntymään hotellin etupuolelle. Ja kyllä, hotelli oli oikea!

Pienestä voitosta innostuneena menimme sisään kirjautumaan. Kun kaikki muu oli valmista, selitin laukkutilanteen respan naiselle. Onneksi meillä oli tarjota hänelle juuri oikean bussin numero, lähtöajankohta ja bussilippukuitti, jossa oli puhelinnumero. Nainen soitti numeroon. Hän odotti ja odotti, mutta kukaan ei vastannut. Hän sanoi meille, että voisimme mennä huoneeseemme odottamaan. Juuri silloin joku vastasi puhelimen toisessa päässä, ja kuuntelimme korvat tarkkana, mitä puhelusta selviäisi. Naisen perinteisempi espanja muuttui pian mallorquíksi, enkä enää ymmärtänyt puhetta yhtä hyvin. Näin kuitenkin, miten naisen silmät laajentuivat sen merkiksi, että puhelimen toisessa päässä oltiinkin jo odotettu puhelua. Nainen toisteli hotellimme nimeä, ja jokin muukin hotelli mainittiin. Selvisi, että joku etsi kadonnutta laukkuaan ja että sen sisällä on medicamentos. Joku oli huolissaan, koska tärkeät lääkkeet olivat kadonneet laukun mukana. Sekin vielä!

Saimme epäselvät ohjeet. Puhuttiin, että joku tulisi hakemaan miehen ottaman väärän laukun hotelliltamme, mutta että miehen oikea laukku on yhä bussissa, joka on juuri tulossa takaisin Alcúdiaan päin. Sitten sanottiin, että joku olisi bussissa sekä tuomassa meidän laukun että hakemassa väärän pois, ja meidän pitäisi mennä nopeasti bussipysäkille, ennen kuin bussi ajaa pysäkin ohi. Respan nainen sanoi myös, että voisimme viedä muut kamamme huoneeseemme, ja lähteä sitten bussille päin, vaikka olimme aiemmin sanotun perusteella siinä käsityksessä, että meidän pitäisi kiirehtiä heti bussipysäkille. Mies meni puheista aivan sekaisin, ja pohjallahan oli jo valmiiksi paniikkia ja shokkia.

Niinpä kaikki oli taas minun vastuulla, mikä tarkoitti sitä, että sain koko ajan selitellä ja perustella miehelle, mitä meidän tulisi nyt tehdä ja missä järjestyksessä miehen ollessa eri mieltä. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt jäädä hotelliin odottamaan. Itse päättelin, että lääkkeitään etsivä henkilö kyllä saisi nyt laukkunsa takaisin, koska me veisimme sen mihin vain sovittuun paikkaan. Epäselvempää oli, kuka toisi meille miehen laukun. Bussikuski se ei voisi olla, koska hänen täytyi ajaa normaalisti reitillään, ja hotellille on pysäkiltä yli puolen kilometrin matka. Samaten epäilin, että joku tärkeitä lääkkeitä tarvitseva henkilö bodaisi miehen laukun hotellillemme. Niinpä kiirehdimme laukun kanssa pysäkille. Emme osanneet lukea aikataulua, mutta kaksi poikaa kertoi espanjaksi, että 10 minuutin kuluttua ohi ajaisi bussi. Emme voineet tietää, mikä bussi, mutta toivoimme parasta.

Pian meitä lähestyi jokin bussi. Kun se oli riittävän lähellä, näin sen numeron ja tunnistin kuskin. Viitoin bussin pysähtymään. Pian ruuman luukku alkoi avautua, ja samalla kuski avasi etuoven ja nousi penkiltään. Näin nyt ruumaan, jossa oli vain yksi laukku jäljellä: miehen laukku. Kuski muisti meidät ja tiesi selvästi, mitä oli tapahtunut. Hän tuli hymyillen meitä kohti, otti miehen laukun ruumasta ja antoi sen meille. Selitin, että tuomamme laukku on se kadonnut laukku, jota joku etsii. Kuski otti sen ruumaan. Kysyin, eikö jonkun pitänyt hakea se hotelliltamme, mutta hän selitti, että sitä odotetaan yhdellä toisella hotellilla, jonne se toimitetaan. Mies kätteli kuskia ja kiitteli tätä vuolaasti. Pian bussi jatkoi matkaansa.

Palattuamme pysäkiltä hotellimme respan nainen vahvisti, että miehen ottama kadonnut laukku viedään siihen hotelliin, jossa laukun omistaja majailee. Koko sotku oli siis vihdoin selvitetty, ja aurinko oli laskemaisillaan.

Vasta nyt näimme kunnolla hotellihuoneemme, johon olimme aiemmin tuoneet muut kamamme. Tärisin vielä jännityksestä ja kaikesta stressin luomasta adrenaliinista. Kun jännitys alkoi raueta, tajusimme, miten kylmä hotellihuoneessa oli ja että huoneessa oli viileä puhallus ja lampunvarjostimetkin heiluivat kaikesta vedosta. Ilmastointi oli päällä ja kovin kylmällä asetuksella, mikä ei sovi maaliskuiseen Mallorcaan, jossa on omastakin takaa riittävän viileää (iltaisin ja öisin) tähän vuodenaikaan. Käänsimme ilmastoinnin pois ja laitoimme kaikki lämmitystoiminnot päälle. Kämppä ei kuitenkaan lämmennyt, ja pian hytisin kaikki laukkuni pitkähihaiset ja -punttiset vaatteet ylläni sohvalla. Se siitä lämmöstä ja mielen rauhoittumisesta lomalla! Yökään ei hurjasta väsymyksestä huolimatta mennyt hyvin, koska jouduin nukkumaan niin paksuilla peitoilla ja iso vaatemäärä päällä.

Sittemmin kämppä on ollut lämpimämpi ja viime yökin nukuttiin paremmin. Ilmeisesti hotelli on vasta heräilemässä talviunestaan, minkä vuoksi lämmitystoiminnot eivät toimineet vielä ensimmäisenä iltana kunnolla. Sää puolestaan on ollut koko ajan aurinkoinen ja kaunis, ja pääsemme toivon mukaan pian maastoon. Siinä vaiheessa tämä matka voisi vihdoin alkaa tuntua lomalta!

8 ajatusta artikkelista “Paniikinomainen alku

  1. Menninkäinen

    Huh huh mikä seikkailu! Kuulostaa ihan meidän puuhilta; ukko menee paniikissa jumiin ja minä saan sitten toimia rauhoittelijana ja selvittelijänä. Onneksi kaikki saivat laukkunsa ja pääsette aloittamaan Mallorca-seikkailut! En malta odottaa tulevia raportteja… Äitini on nuoruudessa käynyt Mallorcalla ja serkkuni oli siellä yhden kesän oppaana, kun Kanarialla ei ole kesäkaudella suomalaisturisteja. Siksi minuakin kiinnostaa kovasti tuo saari; sinne pitäisi kyllä päästä käymään!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Seikkailua tosiaan kerrakseen! Kiva, että olet Mallorcasta niin innoissasi ja odotat raportteja. :) Toivotaan, että tekin pääsette tänne joskus lomailemaan, mikäli mielenkiinto Mallorcaa kohtaan pysyy yllä tai jopa kasvaa raporttieni myötä. ;)

      Hauska oli kuulla tuokin, että teillä toimitaan ihan samoin vastaavissa paniikkitilanteissa! :D

      Tykkää

      Vastaa
  2. Nina

    No voi apua mikä alku lomalle! Toivottavasti nyt jo naurattaa. Ottakaa loppuloma rennosti ja nauttikaa luonnosta.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos! :) Nyt jupakalle voi tosiaan jo nauraa, ja olemmekin vitsailleet siitä. Huvittavuutta lisää se, että laukut eivät muistuttaneet toisiaan yhtään, ja silti mies onnistui jättämään omansa ruumaan. :D Nyt mies on onneksi reippaillut, ja toimi tänään mm. kartanlukijana niin, ettei minun tarvinnut osallistua reitin selvittämiseen ollenkaan. Loma on siis virallisesti alkanut! :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Vivi Vinna

    Oho, teillä on kyllä ollut aikamoinen seikkailu! Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. :) Minäkin jään odottelemaan kuulumisia reissulta. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hurja aloitus tosiaan, mutta onneksi sotku selvisi!

      Mukava kuulla, että sinäkin odotat reissutarinoita. :) Teille Espanjan-naisille (eli sinulle ja Menninkäiselle) on erityisen kiva esitellä Mallorcaa. ;)

      Tykkää

      Vastaa
  4. myco2quota

    Teillä on ollut seikkailua kerrakseen! Toivottavasti loppuloma sujuu mukavemmissa merkeissä. Laukun katoaminen ei ole kyllä kivaa, vaikka kyseessä onkin vain tavaroita. Minulle on käynyt kerran niin, ja vaikka sainkin laukun takaisin, niin mietin nykyisin tarkkaan, mitä uskallan ottaa mukaan.
    Minä olen käynyt Mallorcalla kesällä ja silloin siellä oli aivan liian kuuma. Kevät on varmasti parempi ajankohta varsinkin patikointiin. Mallorcalla oli myös kivoja pyöräteitä, jos patikoiminen välillä kyllästyttää 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos matkatoivotuksista!

      Laukun katoaminen on tosiaan ikävä tunne. Vaikka laukun saisikin takaisin, sitä ennen on jo ehtinyt stressata niin paljon, että seuraavaa reissua ajatellen ymmärrettävästikin voi haluta miettiä tarkkaan, mitä pakkaa mukaan. Miehelläkään ei ollut laukussa kultaharkkoja, mutta omien käyttötavaroiden katoaminen matkalla on silti melkoinen menetys.

      Kiva tietää, että sinäkin olet ollut Mallorcalla! Kuulemani mukaan täällä todella on hyvin tuskaista kesäisin lämpötilojen takia, eikä patikoiminen siksi ole sopiva kesäharrastus. Nyt puolestaan on ihanaa, mm. tänään oli 22 astetta, aurinko paistoi eikä juurikaan tuullut! Pyöräilijöitä näkyy kyllä siellä täällä, eli maastot ovat tosiaan suotuisat monenlaiseen liikuntaan. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s