Läheltä liippasi

Minulla on pian takana melko erikoinen ja kovin rankka vuorokausi. Siihen kuului kolme minulle ennestään tuntematonta ulkomaalaista miestä asunnossani, vimmaista remontointia ja siivousta ja peräti yhden tunnin yöunet. Lohduttauduin jo ennen urakkaan ryhtymistä sillä, että näitä hetkiä on niin harvassa; pian saan taas nukkua niin kauan kuin haluan ja olla tekemättä mitään, jos sikseen.

muuttolaatikot

Mistä kummasta tällä kertaa oli kyse? Tänään asuntoni kohtasi toistaiseksi kaikkein potentiaalisimmat ostajaehdokkaat. Olimme sopineet yksityisestä näytöstä keskiviikolle eli täksi päiväksi. Muuten hyvä, mutta minulla oli eteiskäytävän lattiaremontti vielä pahasti kesken peite- ja kynnyslistojen osalta, ja koska sain listat käteeni vasta maanantai-iltana, remontoin lattiaa pitkälle viime yöhön. Homma oli niin aikaavievää, koska remontoitavalla alueella on valtavasti korkeus-, syvyys- ja vinouseroja (lähinnä siksi, että muissa huoneissa oleva parketti on niin paljon korkeammalla kuin eteinen revittyäni siitä parkettilevyt), ja niinpä joka ikinen listapala piti mittaamisen, sahaamisen ja hiomisen jälkeen vielä muotoilla sopivan malliseksi milloin mihinkäkin koloon. Kello viiden aikaan aamulla remontti oli vihdoin valmis, ja olin väsynyt mutta onnellinen aikaansaannoksistani. Vielä oli edessä kaikki normaaliin siivoussettiin kuuluvat toimet, eli järjestely, imurointi, tiskipöydän siivoaminen, pölyjen pyyhkiminen, kylpyhuoneen pintojen pesu… Siksi siis vain yhden tunnin yöunet.

listat

Ehdin onneksi saamaan kaiken niin hienoksi kuin halusin ennen kuin ovikello soi. Näyttöön tuli kolme ulkomaalaista miestä, joista nuorin puhui sujuvaa suomea ja toimikin tulkkina. He etsivät asuntoa tulkin sukulaiselle, joka oli yksi seurueen miehistä. En ymmärtänyt heidän puheestaan sanaakaan, ja kielestä oli vaikea erottaa edes innostuksen tai pettymyksen sävyjä saati muita merkityksiä. Ymmärtäminen ei tosin ollut niin tarpeenkaan, sillä tulkin puheiden perusteella he olivat innoissaan asunnosta ja olivat suunnitelleet sisustusta ja haluamiaan muutoksia pohjapiirustuksen perusteella. Paljastuikin, että asuntoni isoin valtti heille oli juuri pohjapiirros. Tulkki kertoi, että tämänaikaisista kerrostaloista on vaikea löytää vastaavaa pohjaa. Itsekin olen aina listannut pohjaratkaisun yhdeksi suosikikseni kodissani, sillä yhtäkään hukkaneliötä ei ole.

Tulkki puhui alusta asti minulle tyyliin ”Tää seinä me kaadetaan, tää laitetaan kokonaan uusiksi, tähän meille tulee sellainen keittiösaareke…”. Minua moinen päättäväisyys ja suunnitelmallisuus kiehtoi ja kyselinkin koko ajan, että ”Ai laitatte vai?” ja ”Ai teille tulee tähän sellainen?”. Näin helppoako asunnon myyminen lopulta on, ajattelin. Joku vain kävelee sisään ja kertoo, mitä hän tulee asunnossani tekemään aivan niin kuin se olisi jo hänen omaisuuttaan. Loistavaa!

Kylpyhuonetta vain hetken katsottuaan hän sanoi, että sen he tulisivat remontoimaan kokonaan. Oli mukavaa saada samalla palautetta kodistaan, ja nähdä huoneet ulkopuolisen silmin. Omasta mielestäni kylppärini on täysin neutraali, vaaleilla kaakeleilla laatoitettu tila, eikä herätä mitään tunteita kauneudellaan tai hirveydellään, koska ei ole kumpaakaan. Myyntivaltti asuntoni kylppäri ei varmasti kuitenkaan kenellekään ole, vaikka joku muu voisikin jättää sen remontoimatta.

Onko minulla tosiaan nyt muutto edessä?

Onko minulla tosiaan nyt muutto edessä?

Seuraavaksi tulkki koputteli parkettilattioita ja sanoi, että on kyllä sääli repiä juuri parkettilattiaa irti, mutta että lattiatkin menisivät silti uusiksi. Parkettien kanssa juuri itsekin tuskailleena ymmärrän heidän halunsa täydellisesti. Kun tulkki koputti uutta eteisen ”kivilattiaa”, häneltäkin kesti hetki tajuta, että lattia on muovia. Koska tulkki oli kertonut, kuinka he tulisivat remontoimaan lattiat, minulle tuli eteisen kohdalla ensimmäistä kertaa älytön olo. Käytinkö todella kokonaisuudessaan 20 tuntia eteiskäytävän listajupakkaan listojen valitsemisesta ja kotiin kantamisesta aina asentamiseen asti vain tajutakseni, että joku ostaa asuntoni samana päivänä kun sain lattian valmiiksi ja että parin viikon päästä nämä tyypit repivät listoja ja mattoa irti? Tuli sellainen olo, että miten vain käykin, voin vain hävitä. Jos myyn asuntoni, menetän kauneimman lattiani koskaan, josta vasta äsken olen päässyt nauttimaan, ja jos taas en myy… no, häviäisin silloin myyjänä. Jos kerran myymään olen ryhtynyt, niin kaipa tarkoituksena silloin on myydä. (Totta puhuen huomaan, että asunnonmyyntihaaveeni ovat hieman vähenneet. Se kai johtuu pitkälti siitä, etten löydä mitään nykyistä parempaa tai vastaavasti en tiedä, mitä haluan, koska oikein mikään asunto ei ole varsinaisesti puhutellut.)

Näyttö oli yhä kuitenkin kesken. Pääsin esittelemään innokkaalle tulkille jopa roskiskatoksen, kylmäkellarin ja verkkovaraston! Ne ovat asioita, joita olen esitellyt ihmisille vain kuvitelmissani, sillä harva lopulta haluaa nähdä niitä. Itsekään en ole koskaan pyytänyt saada nähdä kerrostaloasuntojen varastoja roskiskatoksista puhumattakaan.

Jossain vaiheessa tulkin sanavarastoon vihdoin saapui sana ”jos”. Jos me ostamme tämän asunnon. Jos me remontoimme täällä. Jos tuon seinän saa purkaa. Ilmeisesti asunto oli todella lähellä sitä, mitä he olivat etsineet, mutta keittiö oli sukulaisen makuun liian pieni. Näin he siis sanoivat minulle, enkä voi tietää, onko siinä koko totuus.

Lopuksi tulkki kehui eteistä kivaksi. (En ollut kertonut mitään uurastuksistani tai mitään muutakaan matosta ja listoista). Ilmeisesti siitä olisi tullut ainut tila, jota he eivät välttämättä olisi remontoineet muuton toteutuessa. Jes, success! Minähän sanoin, että jos ei muuta, niin ainakin kotini eteinen on nyt edukseen.

4 ajatusta artikkelista “Läheltä liippasi

  1. Taru

    Oijoi, tiedän tunteen. Lievästi sanottuna liiankin hyvin. Viimeisimmän kanssa oli aina pari kolme päivää rehkimistä ison kiinteistön kanssa, kun yksityisnäyttö tuli (muita ei pidetykään). Liikkuminen ja tekeminen kun on vaikeaa, niin aikaa ja vaivaa kului. Useita kymmeniä kertoja kankkulan kaivoon.

    Toivon oikein tosi paljon, ettei sinulla mene iän kaiken myymisen kanssa ❤ Sitä ei moni voi käsittääkään, miten raskasta hommaa se on. Ihmiset myös tilailevat yksityisnäyttöjä ihan huvikseenkin, tajuamatta lainkaan mitä se aiheuttaa. Vaikka kaikki kuuluu tottakai asiaan, niin silti.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ajatella, miten paljon tuo teidän kiinteistönne vaatikaan! Saatan muistaa ihan väärin, mutta muistelen, että teidän kiinteistöä pidettiin upeana ja harvinaisena löytönä varsinkin kuvissa ja kuvitelman tasolla, mutta tosielämässä moni ei ollutkaan valmis ryhtymään hoitamaan kiinteistöä. Ja siksi myyminen oli niin tuskaista kuin oli. Onneksi joka tapauksessa pääsitte aloittamaan uuden, vapauden kyllästämän elämän! 💜

      Kiitos toivotuksista oman asuntoni myymisen suhteen! Ehkä selviän siitä ihan hyvin, kun mitään pakkoa lähteä ei edes ole. En ole löytänyt yhtäkään kotia, jossa asuisin mieluummin kuin nykyisessäni (mikä on kyllä myös aika hälyttävää). Näyttöjen eteen joutuu tosiaan näkemään paljon vaivaa, mutta väkeä ei sentään lappaa yhtenään. Yksityiset näytöt onneksi karsivat pois edes osan noista huvikseen kävijöistä.

      Tykkää

      Vastaa
      1. Taru

        No joo, osa tuli yksityisnäytölle vain ihailemaan sisustusta ja nerokkaita ratkaisuja. Kammottavaa sekä meille että välittäjälle. Semmosta se vaan oli, never again :)

        No se on kyllä hälyttävää, jos mikään myytävä asunto ei ole näyttänyt sun seuraavalta kodilta :) Senkin vaan tietää, usein jo kuvista. Mutta kyllä se varmasti vielä tupsahtaaa eteen ❤

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Hirveä tilanne tosiaan tuo, että ihmiset tulivat vain pällistelemään kotianne ilman minkäänlaisia ostoaikeita! 😦 Niin ihanaa, että pääsitte moisesta!

        Saattaa olla, että olen lähtenyt asunnonmyyntihommiin pitkälti vain siksi, että kärsin kroonisesta muutoksen kaipuusta. ;) En näemmä voi elää tasaista elämää kuin vain pari kuukautta, minkä jälkeen pitää esim. joko a) lähteä ulkomaille töihin ja muuttaa siten hetkeksi kaikki elämässä tai b) muuttaa pysyvästi sijaintiaan Suomessa/pääkaupunkiseudulla. Muutoksen haluaminen on mielestäni ok, mutta ei ole yhdentekevää, millä keinoin muutosta haluaa. Saatan olla sellaisessa muutosvimmassa nyt, että parin kolmen kuukauden kuluttua uuteen asuntoon muuttamisesta kaipaisin taas muutosta. Mene ja tiedä, mutta yksikään asunto ei tosiaan ole kummemmin säväyttänyt niin kuvissa kuin paikankaan päällä!

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.