Huipulta pohjamutiin

Noudatan elämässäni vain yhtä kiertävää kaavaa, joka menee huipusta laskuun näin: olen onnellinen, nauravainen, täynnä energiaa ja saan hurjasti aikaan. Energiaa on niin paljon, etten nuku täysiä öitä, mutta se ei haittaa, koska aamulla nousen silti virkeänä taas uuteen touhukkaaseen päivään. Tunnen äärimmäistä kiitollisuutta ja arvostusta aivan yksinkertaisia ja tavallisia asioita kohtaan. Elämä on ihanaa, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi. Voin olla onneni kukkuloilla ilman mitään varsinaista syytä.

No, tuollaiselta huipulta ei voi kulkea kuin yhteen suuntaan. Alaspäin. Ensin ilo ja vauhti hiipuvat. Sitten ne hiipuvat lisää. Ja vielä lisää ja lisää, kunnes tullaan tähän tilaan, jossa olen nyt: energiataso on harvinaisen matala, enkä jaksaisi nousta sängystä enkä lähteä ulos, vaikka siellä on niin kaunis ilma. Voimia riittäisi korkeintaan syömiseen ja nukkumiseen, mutta kun kaikkea muutakin pitäisi jaksaa. Mikään ei tunnu huvittavan nyt eikä tulevaisuudessa, elämällä ei ole mitään tarjottavaa ja ihmettelen, kuinka kukaan jaksaa tehdä mitään ja olla innoissaan asioista, vaikka tiedän itsekin olleeni sellainen vasta hetki sitten. En jaksa vastata edes parhaimpien ystävien lähettämiin sähköposteihin, saati tavata ketään.

surullinen-koiranpentu

Syitä tällaiseen kiertoon on varmasti useita, aina kaamosrasituksesta äidin kuolemaan ja omaan persoonallisuuteeni. Mutta silti. Kunpa voisin useammin olla lähellä huippua. Oikeastaan olisin valmis luopumaan huipuista, jos samalla pääsisin eroon pahimmista laskuista. Tasaisempi elämä kuulostaa niin hyvältä, joskaan ei tavoitettavissa olevalta.

Kuinkakohan moni muu tuntee jotain vastaavaa? Harva ehkä lopulta on aina täysin tasapainossa, ja erilaiset ailahtelut kuuluvat monen elämään.

Nyt jään pohtimaan, miten ihmeessä sain aikaiseksi tämän kirjoituksen. Otti niin koville, että käsivarret ovat nyt aivan lötköt ja jalat huojuvat.

8 ajatusta artikkelista “Huipulta pohjamutiin

  1. Taru

    Oi kyllä. Terveisiä vain täältä sängynpohjalta ;D ”Laskujakso” täälläkin menossa. Jospa tän yhden kommentin jaksan kirjoittaa ;) Kaikkeni olen tänäänkin (väkipakolla) antanut toisaalle (töilleni siis), mutta oma aika tuppaa mennä enimmäkseen lamaantuneena, jos sitä onnistuu ottamaan. Vaikka minäkin tiedän kausiluontoisuuteni, niin kyllä ottaa joka kerta koteloon. Paitsi siellä huipulla, tietty :))

    Jaksojen pituuksista ei oikein koskaan tiedä. Päiviä, viikkokausia, milloin mitenkin. Onko sullakin niin? Sekin ärsyttää, ettei yhtään tiedä, milloin taas pystyy toimimaan äärimmäisesti pakottamatta ja tzemppaamatta. Vaikka tosiaan tietää, että energia saattaa myös nousta milloin vain, niin vit… eikun ärsyttää silti. ;)

    Jaksamista sinne myös ❤❤

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Voi kiitos, että jaksoit kommentoida, vaikka puhti on poissa! 💗 Tuntuupa helpottavalta tietää, etten ole ainut, joka tällaista kokee. Ei tähän tosiaan oikein totu, vaikka tietää, että ”menevien” jaksojen jälkeen ennemmin tai myöhemmin väsähtää kaikin päin niin totaalisesti.

      Onpa ihanaa voida keskustella tästä asiasta sellaisen kanssa, joka tuntee itse aivan samoin (saattaa toki olla, että emme vain jaksa juuri nyt keskustella lisää, vaikka aihe olisikin antoisa ;D). Minäkään en osaa ennustaa kausien/jaksojen pituutta, joskus selviän päivillä, toisinaan menee viikkoja. Jos vähäenerginen olo jatkuu kuukausia, silloin on yleensä syksy/talvi, enkä ole yhtä ”veke” koko ajan, vaan pystyn menemään esim. jonkun lapsen synttäreille, ja nauramaan ja leikkimään kylässä ollessani, ja väsähdän ja masennun vasta kotiin saavuttuani. Ihan pahimmat ”tänään en jaksa nousta sängystä” -olot itkeskelyineen ja epäuskoineen kestävät yleensä muutaman päivän. Jotenkin sitä aina jossain vaiheessa pääsee jaloilleen, vaikka sitä ei murheen ja/tai lamaannuksen keskellä millään uskokaan. Joskus toki pelottaa, että huono kausi jää päälle, vaikka itselläni ei onneksi ole niin koskaan käynyt.

      Hurjasti jaksamista, lepoa ja parempaa mieltä sinulle! 💜 Yritetään jaksaa, vaikka ei millään jaksettaisi. ;)

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  2. Menninkäinen

    Mutta jos nyt tuntuu, että olet kuopan pohjalla, sieltä ei ole kuin yksi suunta, kohti sitä huippua.

    Nyt kuvittelet mut se Minions-paita päällä tanssivan sulle pöhköä ketkuta-peppua-tanssia ja laulavan samalla omalla sanoituksella ja sävellyksellä Antti Huiskun ”Jaksaa jaksaa”-biisiä. Jos nyt itket huvituksesta tai vähintään myötähäpeästä, olen kai saanut sua askelman lähemmäs huippua. :D

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hah, tuon näyn kuvitteleminen nostatti kyllä pitkään kestävän hymyn huulille! :D Sinulla on hyvät lohdutustaidot. :) Kiitos niistä! 💙

      Niinhän se väistämättä on, että jos huipulta voi vain tippua, niin pohjalta voi tosiaan vain nousta. On mukavampaa olla nousu- kuin laskuvaiheessa, eli kunhan taas pääsen tästä kuopasta, voin aloittaa huipulle kipuamisen. Kultaista keskitietä on kyllä välillä ikävä, mutta pitäisi kai vihdoin hyväksyä, että se ei koskaan ole ollut minun juttuni, vaikka kuinka sitä haluaisin.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Veera

    Voihoihoioi, sinulle on sattunut ja tapahtunut niin hirvittävän paljon ja niin surullisia asioita viime aikoina, että yritä jaksaa (ehheh, jaksaa…) olla armollinen itsellesi.
    Tunnistan kyllä pohtimasi ”oireilun” piirteitä itsessänikin. Nyt olen hurjan väsynyt, vaikka valon määrä vain kasvaa ja luonto on upeana. Minunkin elämässäni tapahtuu nyt yhtä sun toista, mutta tällaista energiatason vaihtelua minulla on aina. Millaisella aikavälillä vaihtelut sinulla tapahtuvat?

    Ja samastun lopun ihmettelyyn siitä, miten jaksoit tämänkin blogitekstin kirjoittaa: itse olen jopa tästä kommentista ihan puhki ja kärsimättömänä haluaisin jo painaa ”Lähetä kommentti” (tragikoomista)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ihana kuulla sinusta! Tragikoomista tosiaan, huvitti niin tuo lopetuksesi, vaikka matala energiataso muuten niin ikävä vaiva onkin. Tosin on lohdullista kuulla, että sinullakin on tämä sama ongelma, ja vieläpä muulloinkin kuin vain tapahtumarikkaiden kausien aikana. Minullakaan tämä olotila ei suinkaan liity vain äidin kuolemaan, vaan voimakas energiatasojen vaihtelu alkoi jo teininä.

      Tarulle jo vastailinkin vaihteluiden aikaväleistä, eli huonommat kaudet voivat kestää päiviä, viikkoja tai lievempinä jopa muutaman kuukauden. Hyvät tai paremmat kaudet yhtä lailla voivat kestää päivistä kuukausiin. Kokonaista vuotta en koskaan selviä ilman huonompia kausia. Minulla meni jotenkin kumman hyvin koko viime syksyn varsinkin olosuhteet huomioon ottaen, ja onnistuinkin jo uskottelemaan itselleni, että ehkä olen vihdoin saavuttanut jonkinlaisen tasapainon. Ja mitä vielä! Nyt sitten tipuin taas ja kovaa.

      Sen olen kuitenkin huomannut, että joillain omilla toimilla voi helpottaa tai pahentaa tilannetta, vaikka ei millään jaksaisikaan toimia ”fiksusti”. Väsyneenä ja haluttomana tekee mieli syödä mitä sattuu, ja olenkin sallinut sen itselleni. Mutta kun on jo valmiiksi ihan poikki, (raskas) syöminen vain väsyttää lisää eli tekee olon entistäkin kurjemmaksi. Metsässä puolestaan on lopulta ollut ihana kävellä ja kuunnella linnunlaulua, vaikka itsensä saattaa joutua pakottamaan ulos lähes itkua tuhertaen. Huonoina kausina en useinkaan jaksa valita ”oikein”, mutta jos jaksan, ja mitä enemmän ja useammin jaksan, sitä paremmin alan pikkuhiljaa voida.

      Paljon voimia ja sitä kuuluisaa jaksamista kaiken oireilun ja väsymyksen keskelle! ❤

      Tykkää

      Vastaa
  4. Vintagella

    Kuulostaa tutulta. Mulla on tosin tällä hetkellä nousujohteinen kausi. Pitkästä aikaa taas soittelen kavereille, ulkoilen paljon ja saan aikaiseksi tehdä niitä rästihommia, jotka on olleet piiiiitkäään tekemättä. Tsemppiä, kyllä se siitä!

    Tykkää

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s