Laihdu pysyvästi 50:50-menetelmällä

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin laihduttaminen. Laihduttaminen on vanhanaikainen ja tehoton tapa laihtua. Mutta pehmeä lasku mukavampaan painoon, se onnistuu kyllä. Tarvitaan vain oikeat työkalut, tietoa ja uudenlaisia taitoja. Tämä kirja on sinulle, joka olet kokeillut jo vähän kaikkea.

Lähde: Nina Sarell: 50:50 – Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan (2017)

50-50-helppo-tie-hoikaksi-ja-pysyvaan-painonhallintaan

Arvosteltavakseni osui tällä kertaa kaikin päin kiinnostava opus. Terveystoimittaja ja sairaanhoitaja Nina Sarellin kirjoittama 50:50 – Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan (2017) lyttää dieetit tieteeseen vedoten ja tarjoaa armollisen, helpon ja pysyvän tavan laihtua ja ylläpitää painoa.

Kirjan kantava idea on yksinkertainen ja lopulta mukavaa luettavaa: dieetit kyllä laihduttavat, mutta sotkevat kehon monia toimintoja eivätkä opeta mitään painonhallinnasta. Siksi niin moni ”onnistuneesti” laihduttanut lihoo kaikki kilot takaisin. Yleensäkin ihmiset näkevät dieetit projekteina, joilla on jokin päättymispäivämäärä, sillä lujallakaan tahdonvoimalla ei pysytä dieetillä koko elämää. Mitä sitten, kun dieetti on ohi? Ainut pysyvä tapa ylläpitää itselleen sopivaa painoa on tehdä edes osittain järkeviä ruokavalintoja joka päivä. Painonhallinta ei ole mikään erillinen asia elämässä, vaan siihen vaikuttavat monet eri tekijät ruokavalion ja liikunnan lisäksi. Siksi painonhallinta onkin laajemmin elämänhallintaa.

50:50-menetelmä eli fiftaaminen tai puolittaminen on painonhallintafilosofia, jolla tarkoitetaan aterioiden ja omien ruokavalintojen muokkaamista terveellisemmiksi pikkuhiljaa esim. korvaamalla puolet valkoisista jauhoista täysjyväviljoilla tai leipomalla lihapullat vain puolittain lihaan ja puolittain juuresraasteeseen. Fiftaamiseen kuuluu suuresti psykologia painonhallinnan käytännön lisäksi.

Kirjassa on paljon sellaista asiaa, josta minäkin olen blogissa kirjoittanut. Asiaa löytyy tahdonvoimasta ja opituista tavoista, liiallisesta proteiinin tankkaamisesta ja sen mahdollisista terveyshaitoista, tunneperäisestä syömisestä ja ruokariippuvuudesta. Lisäksi Sarell kirjoittaa tietoisesta syömisestä, kylläisyyden saavuttamisesta vähemmillä kaloreilla ja erityisesti omien makumieltymysten muuttamisesta, mikä on avainasemassa painonhallinnassa.

nelja-nyrkkisaantoa

Kasvissyöjän näkökulmasta kirja on miellyttävää luettavaa: kasvikset ovat terveellisen ja hoikentavan ruokavalion keskiössä, ja niitä ei oikein millään voi syödä liikaa. Jos kirjasta saisi ottaa vain yhden opin mukaansa, se koskisi nimenomaan kasvisten syömistä. Joillekin jo pelkästään se, että lisää kasvisten käyttöä joka aterialla, voi yksistään riittää painonhallintakeinoksi. Lihaa ja yleensäkin eläinproteiinin saantia puolestaan kehotetaan vähentämään reilustikin.

Kasvikset ovat täsmälääke painonhallintaan. Kasvikset täyttävät vatsaa, mutta eivät lihota. Kasvikunnasta löytyvät ruoka-aineiden höyhensarjalaiset, joissa on energiaa 0,8 kilokaloria grammaa kohti tai vähemmän. Sellaisia ruokia voi syödä käytännössä mielin määrin ilman huolta painonnoususta. Kukaan ei ole tiettävästi vielä lihonut syömällä enemmän kurkkua, appelsiineja, vesimelonia, omenoita tai kiinankaalia. Voit syödä jopa aiempaa isompia ruoka-annoksia, mutta energiaa kertyy vähemmän.

kasvissyojat

Kirjassa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten makumieltymysten muuttaminen onnistuu ja miksi se kannattaa. Kun pysyvästi vähentää esim. syömänsä sokerin ja suolan määrää, omat entiset luottoherkut alkavat jossain vaiheessa maistua äiteliltä tai myrkynsuolaisilta. Luonnollisestikaan niitä ruokia ei silloin enää halua syödä, ja niiden tilalla nauttii automaattisesti vähäsokerisempia ja vähäsuolaisempia ruokia.

painonhallinta

Niin mielenkiintoisena kuin itsekin pidän kaikkea terveyteen ja ruokaan liittyvää, joskus käy mielessä, kuinka iso rooli ruoalle tulisi antaa. Erityisesti kasvissyöjänä ja kasvisruoan puolestapuhujana tulee toisinaan olo, että maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, mitä suuhunsa laittaa ja varsinkin se, mitä muut syövät. Niinpä Sarellin terveet pohdinnat ruoan merkityksestä nykymaailmassa iskivät minuun välittömästi:

Yksi painonhallintaamme kuormittava ongelma on se, että ruuan rooli kulttuurissamme on paisunut suhteettomiin mittoihin. Ruoka ei ole enää niinkään energianlähde tai vatsantäyte. Se on harrastus, mielihyvän lähde, identiteetin rakennuskivi, olemassaolon tyhjyyden täyttäjä. Ravitsemusfriikit suhtautuvat ruokaan ja syömiseen kuin jonkinlaiseen uskontoon. Ruokauskonto on välillä suorastaan syvä ja harras kokemus. Eikö se ole pelkästään positiivinen asia, että ihmiset ovat kiinnostuneita terveellisemmästä ja ekologisemmasta tavasta syödä? On se sitäkin. Mutta kuinka ison osan ajatusenergiastamme ruoka oikeasti tarvitsee? Ruoka voi hallita ajatuksia monella tavalla. Ajatukset voi täyttää ruuan terveellisyys, mikä on kohtuullisissa määrin hyvä asia. Jos innostut ja motivoidut terveysajattelusta ja viherpirtelöistä, se voi antaa iloa ja motivaatiota tehdä hyviä ruokavaliomuutoksia. Mutta oikeasti ruuasta ei ole elämän tarkoitukseksi, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Ruoka on vain ruokaa.

Niinpä! Tuon kaiken kun aina muistaisi, niin elämä olisi kyllä paljon lunkimpaa ja tasaisempaa.

Kysyin lopuksi itseltäni, miten Sarellin kirja eroaa muista vastaavista. Se eroaa kaikista dieettioppaista jo puhtaasti painonhallinnan filosofiallaan ja realismillaan. Kirja osoittaa sen, kuinka hyvin pienilläkin muutoksilla syntyy painavaa tulosta, jos ihmisellä olisi edes vähän malttia. On niin tavallista haluta tuloksia nyt heti, että ajatus painonhallinnasta esim. vuoden päästä nykyhetkestä tuntuu liian kaukaiselta, vaikka todellisuudessa painonhallinta kestää koko elämän. Moni on dieetillä vuodesta toiseen pysyen kuitenkin lopulta samassa lähtöpainossa tai menee jopa sen yli, vaikka pienillä muutoksilla voisi laihtua helposti ja pysyvästi ilman, että tuntee luopuvansa juuri mistään.

pts

Kirja ei tuputa mitään yksittäistä painonhallinnan kaavaa, vaan sen ohjeita pystyy täydellisesti soveltamaan omiin mieltymyksiin. Kirja ei sovi niille, jotka haluavat laihtua 10 kiloa kuukaudessa, mutta lähes kaikille muille painonhallinnasta kiinnostuneille se on oivallinen kertaus ja kattaus siitä, miten koko elämänsä voi elää normaalipainoisena terveellistä ruokaa ja sopivasti herkkuja syöden ilman minkäänlaista taistelua.

6 ajatusta artikkelista “Laihdu pysyvästi 50:50-menetelmällä

    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kirjassa on tosiaan paljon fiksua asiaa. Laihdutetut kilot eivät monellakaan pysy poissa, varsinkaan pitkällä aikavälillä. Juuri siksi kannattaa unohtaa laihdutus ja keskittyä alusta asti painonhallintatekniikoihin. :)

      Tykkää

      Vastaa
  1. Satu

    Olen nähnyt tuon kirjan kaupoissa ja miettinyt (kannesta saamani mielikuvan perusteella), että siinä on taas yksi uusi ihmedieetti monien muiden trendikkäiden dieettien joukossa. Mutta tämähän kuulostaa harvinaisen hyvältä ja järkevältä opukselta.

    Olen aivan ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ruoan rooli on aivan liian ylikorostunut nykymaailmassa. Minusta on ihan käsittämätöntä, miten paljon ruokaan liittyviä juttuja tulee joka tuutista. Se voi olla samalla hyvin ahdistavaa sellaiselle, joka kamppailee laihduttamisen tai jonkinlaisen syömishäiriön kanssa. Itse yrittää säilyttää järjen päässä, mutta samalla joka puolelta tulvii ristiriitaisia viestejä siitä, että toisaalta pitäisi laihduttaa, ja toisaalta pitäisi herkutella milloin milläkin.

    Sitä vain jäin miettimään, että tarvitaanko tällaista kirjaa, jos kirja kerran koostuu ns. perusasioista. Faktathan meistä suurin osa tietää, mutta se toteutuspuoli ei aina oikein toimi. Kirjaa on paljon helpompi lukea kuin toteuttaa asiat käytännössä. :-)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että olet jo törmännyt kirjaan ja ehtinyt muodostaa siitä käsityksen. :) Ihmedieetistä ei tosiaan onneksi ole kyse, vaan aivan päinvastoin, kun dieettejä ei suositella lainkaan.

      On hienoa, että ruoka ja terveellinen syöminen kiinnostavat monia, mutta niin kuin todettu, koko homma on helppo vetää överiksi, ja mm. juurikin syömishäiriöisiä ihmisiä joka puolelta kantautuvat laihdutus- ja dieettivinkit melkein takuuvarmasti alkavat ahdistaa ennemmin tai myöhemmin. Siksi pidänkin kovasti Sarellin kirjasta, sillä siinä esitettyjä ohjeita edes osittain noudattamalla painoa ei tarvitse enää koskaan miettiä, ja elämäänsä saa elää vailla minkäänlaisia painonhallintamurheita. Lempeys, rentous ja joustavuus ovat koko ajan mukana, mutta samalla ihminen saa nopeasti palattua ruotuun isomman herkuttelun jälkeen mm. siksi, että on oikeastikin oppinut pitämään enemmän terveellisistä kuin epäterveellisistä mauista.

      Esitit hyvän kysymyksen! :) Uskon, että monelle keskivertolaihduttajalle ja/tai jollain tavalla painonsa kanssa kamppailevalle kirja tarjoaa paljon arvokasta tietoa ja nimenomaan käytännön vinkkejä (mm. makukoulun ja paljon harjoituksia, siedätyshoitoa ym.), eli koostuu siis paljon muustakin kuin perusasioista. Itsekin olen nauttinut kirjan lukemisesta ja syönyt lukupäivinä paljon terveellisemmin. :) Sarellilla on vakuuttava ja mukaansatempaava tyyli mm. kasvisosiossa; sen luettuaan tuntuisi hölmöltä olla syömättä joka aterialla valtavasti kasviksia, koska ne vain ovat niin mahtavaa ruokaa!

      En kuitenkaan voinut julistaa teosta kaiken mullistavaksi ihmeteokseksi, koska monet siinä esitetyt asiat ovat itselleni peräti niin tuttuja, että olen jopa kirjoittanut niistä blogissa. Mutta itsehän kirjoitan terveydestä yleensäkin paljon, ja se on myös kääntäjän työssä yksi erikoisalani. Kun kirjassa alettiin puhua esim. tahdonvoimasta, tiesin, että kuuluisa vaahtokarkkitesti tulisi pian esiin, ja niinhän se tulikin. Samaten kun kirjassa viitattiin tutkimukseen, jossa oli verrattu eri ruokavalioita noudattavien ihmisten painoindeksiä, tiesin, että vegaanit ovat hoikimpia ja että sekasyöjät ovat lihavimpia. (Olin nähnyt yhdysvaltalaisen lääkäri Neal Barnardin kertovan juuri samoista tuloksista useammallakin YouTube-videolla.) Keskivertolukija ei kuitenkaan ehkä ole jaksanut/halunnut seurata terveysalan uutisia yhtä tarkasti, ja juuri tuo käytännön toteutuspuoli, josta kyselet, katetaan kirjassa kiitettävästi. Ohjeita ja keinoja tarjotaan niin monia, että testattavaa riittää reilusti (minullekin). :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Satu

        Kiitos kattavasta vastauksesta. :-) Kuulostaa varsin kannatettavalta kirjalta!

        Pitää vielä uteliaana kysyä, että mistä kielistä/mihin kieliin käännät? Ei ole pakko vastata, jos tämä on liian tungetteleva kysymys. Itsekin haaveilin joskus kääntäjän työstä, mutta kieli oli semmoinen (espanja), että työnsaantimahdollisuudet vaikuttivat kovin heikoilta.

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Eipä kestä, kiinnostavasta aiheesta on mukava kirjoittaa. :)

        Olen kertonut blogissa, että pääkieleni on englanti, eli kysymys ei ole ollenkaan tungetteleva. ;) Englanti voi tuntua jonkun mielestä tylsältä ja turvalliselta valinnalta, mutta on ollut pienestä pitäen intohimoni, eivätkä muut kielet ole pärjänneet sille, vaikka espanjakin niin hivelee korvia ja ruotsinkin kanssa tykkään pelleillä. Työllisyyden kannalta englanti on ollut hyvä valinta, varsinkin tv-ohjelmia ja muuta audiovisuaalista materiaalia käännettäessä. Espanjan kanssa työtilanne on tosiaan epämääräisempi ja ainakin av-käännöspuolella kausiluonteisempi. Hauska silti kuulla, että sinustakin olisi voinut tulla kääntäjä. :)

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s