Kannattaako unelmista luopua?

Moni on varmaan joskus unelmoinut paljon ja pitkään jostain tietystä asiasta, tehnyt sen eteen valtavasti töitä ja lopuksi stressannut asian takia päivin öin. Jostain syystä mikään ei kuitenkaan ole ottanut sujuakseen, eikä ihminen ole millään saanut tavoittelemaansa asiaa. Lopulta ihminen hyväksyy kohtalonsa, päättelee, että ”niin ei ollut tarkoitettu”, ja luopuu unelmastaan pakon sanelemana ja oman mielenterveytensä tähden.

Moni on varmaan myös kuullut paradoksista, jonka mukaan ihminen saa sitä, mistä luopuu. Jotkut kertovat esimerkiksi löytäneensä kumppanin vasta kun he todella lakkasivat etsimästä. Tällaisille asioille löytyy ”tieteellisempikin” selitys, eli kyse ei ole vain uskon asioista. Pysytään hetki kumppaninlöytöesimerkissä: ihminen, jolla on ”haku päällä”, käyttäytyy eri tavalla, arvioi herkästi muita, eikä ole välttämättä lainkaan yhtä vapautunut ja läsnä kuin sellainen ihminen, joka ei katso jokaista vastaantulevaa miestä/naista mahdollisena partneriehdokkaana. Ei siis ihmekään, että he viestittävät muille hyvin erilaisia asioita, ja heitä on erilaista lähestyä. Heistä välittyy aivan erilaista energiaa: toisella on kiire, toisella ei, toinen on epätoivoinen, toinen ei. Toinen on ahdistuneempi, toinen säteilee rauhaa. Voidaan siis ajatella, että tietyistä asioista kannattaa joskus luopua. Kaikki ei tapahdu pakottamalla.

Olen itse nyt saapunut sellaiseen tilanteeseen. En voi vielä kertoa asiasisällöstä enempää, mutta jutun raamit kertovat yksinäänkin tarpeeksi. Olen unelmoinut yhdestä tietystä asiasta jo useamman vuoden, ja aloin jo kauan aikaa sitten tehdä töitä unelman eteen. Vähän väliä olen päivittänyt suunnitelmaani, ideoinut lisää, vaihtanut tiettyjä komponentteja, tehnyt muutoksia, tutkinut asioita, ja käyttänyt projektiin yhteensä satoja tunteja. Näen unia unelmaani liittyen, varsinkin aamuyöstä. Unet ovat välillä niin todentuntuisia, että joskus onnistun hetken luulemaan, että todella vihdoin onnistuin. Hetken päästä havahdun ja tajuan totuuden, ja olen entistä pettyneempi. Haluamani asia on alkanut vallata mieltäni yhä enemmän ja enemmän, ja nimenomaan negatiivisesti. Alussa kaikki oli vielä jännää ja mukavaa, koska minulla oli toivoa. Enää sitä ei ole, eikä tekemieni selvitysten valossa ole muutenkaan realistista olettaa, että unelmani voisi millään toteutua tällä haavaa. Koko hommasta on tullut äärimmäisen turhauttavaa, eikä enää ole tervettä jatkaa.

kyyneleet

Enää ei tarvitsisi kuin luovuttaa. Vaikka tiedänkin, että se on kohdallani nyt välttämätöntä, toinen puoli minusta yhä taistelee vastaan. Jospa silti voisin kokeilla vielä jotain? Auttaisiko, jos muuttaisin tätä kohtaa 38:nnen kerran? Entä jos ideoisin tämän asian uudestaan, vaikka olen jo käynyt sen tuhannesti läpi ja hionut viimeistä piirtoa myöten? Mieli esittää kaikkia mahdollisia kysymyksiä ongelman ratkaisemiseksi, vaikka en enää pysty vaikuttamaan asiaan itse. Moniin unelmiin kun vaaditaan muitakin, ja voin itse tehdä vain oman osuuteni.

Luopuminen taitaa tuntua erityisen raskaalta nyt, koska elämässä on muutenkin ollut paljon luopumista viime aikoina. Siinä missä minusta on mukava luopua tavarasta ja roinasta, äidistä ja unelmista luopuminen on aivan eri kokoluokan juttu. Mutta ei auta. On vain pakko luopua. Ja on luovuttava kunnolla. Ei niin, että luovun unelmastani paradoksin toivossa, eli yhä odottaen, että luovuttuani siitä saan sen, vaan on luovuttava lopullisesti. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

Onko muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia luopumisesta ja luovuttamisesta? Tunnistaako kukaan saaneensa jotain vasta luovuttuaan siitä täysin?

6 ajatusta artikkelista “Kannattaako unelmista luopua?

  1. Menninkäinen

    Entä jos ”luovuttamisen” sijaan ”laitat sen odottamaan”? Se ei kuulosta yhtä lopulliselta, mutta idea on sama. Sekä sinä että unelmasi nimenomaan jäisitte ”odottamaan” paradoksia. Kuten esimerkissäsi parisuhteen etsimisestä, saisit ajatuksesi irti hetkeksi projektista ja tauon aikana saattaisit saada täysin uusia näkökulmia asiaan, kun et pakonomaisesti enää ajattele asiaa 24/7.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hmm, hyvä idea! Jotain tuon tapaista ehkä itsekin ajattelin, vaikka käytin vahvempia sanoja. Pohdin, että unelmasta ei mitä ilmeisemmin tule mitään ”tällä haavaa”, mihin siihenkin sisältyy ajatus siitä, että unelma voisi ehkä toteutua joskus myöhemmin. Minulla on välillä tapana polttaa sillat joka suuntaan, mutta ehkä tämän asian kohdalla voisi tosiaan odottaa parempaa ajoitusta. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Taru

    Kyllä. Kokemusta on luopumisesta, isosti ja monta kertaa.

    En ehkä kuitenkaan puhuisi ”luovuttamisesta”, vaikka jonkin eteen olisi ponnistellut vuosiakin. Ennemminkin suunnan muuttamisesta tai energian priorisoinnista, taustapeiliin tuijottamatta. Elämä kun on lyhyt ja niin edespäin. Ja kyllä, tilalle tulee aina jotain muuta, mutta sitä varten on oltava valmis vastaanottamaan. Se taas vaatii toisinaan aikansa, ehkä voimakkaidenkin tunnemyrskyjen läpikäymistä ensin. Pakettiin voi kuulua vaikka ja mitä.

    Suotuisia tuulia suuntaasi, mistä ikinä onkin kysymys ❤❤

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos toivotuksista ja hyvistä ”neuvoista”! Isolta ja työläältä prosessilta tuo tuntuu, oli sitten kyse luovuttamisesta tai lempeämmin ilmaistuna nimenomaan suunnan muuttamisesta. Juuri tuo taustapeiliin tuijottamisen jättäminen on niin tärkeää, ja koen, että se tulee olemaan kohdallani vaikeinta.

      Tuota myös mietin, että tuleeko luovutetun asian tilalle tosiaan jotain muuta. Unelmani on nimittäin vienyt niin paljon aikaani ja tuonut väkisinkin päiviin sisältöä (olkoonkin, että sisältö on viime aikoina ollut negatiivista), että en tiedä, mitä kaikkea jatkossa teen ajallani. Tilalle kun olisi mukava saada edes osittain jotain luovaa ja tuottavaa. Tosin tuntuu, että asioiden pitää nyt antaa sujua omalla painollaan. Jotenkin (liiallinen) yrittäminen ei vain nyt toimi.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Vivi Vinna

    Hyvä ehdotus Menninkäiseltä! :) Unelmia kyllä kannattaa aina yrittää tavoitella. Olen huomannut, että epäonnistumiset kuuluvat ikään kuin asiaan. Ja jos lopulta luovuttaa ja siirtyy kohti uusia unelmia ja haasteita, niin ainakin tiesi, että on yritetty 100%. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyvä pointti tämäkin! :)

      Itsekään en koskaan suosittelisi ketään luovuttamaan alkujaan ja olemaan yrittämättä mitään. Tilanne on kuitenkin toinen sitten kun on yritetty kunnolla, kovaa ja pitkään, eikä tulosta synny. Tuloksettomuus ei sekään vielä haittaisi, ellei unelman tavoittelemisesta olisi siinä vaiheessa tullut epäterveellistä mielelle.

      On tosiaan hyvä voida tietää, että vaikka unelmastaan luopuisi tai sitä muokkaisi tai siirtäisi tulevaisuuteen, sen eteen teki ensin kaikkensa. Niinpä on vähemmän harmiteltavaa. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.