Sanon EI tipattomalle, sokerittomalle, gluteenittomalle ja jopa vegaaniselle tammikuulle!

Kun meillä perheen kesken kohotettiin uudenvuodenaattona kuohuviinilasit ilmaan, toivotin muille ”Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta”. Sellaiset tunnelmat meillä nyt on.

Jos kuitenkin ajattelen vain omaa elämääni, ja keinotekoisesti suljen siitä pois äidin tilanteen, olen melko onnellinen nykyelämässäni. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan luvannut elää tipatonta, sokeritonta, gluteenitonta tai mitään vastaavaa tammikuuta. Enkä edes vegaanista tammikuuta! Miten se voi olla mahdollista, kun kerran olen vegaani? Katsotaanpa.

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Kunpa vegaanina olemiseen liittyisikin tällaisia mielikuvia!

Viime syksyn mittaan huomasin, että ajatukseni veganismin suhteen ovat kovin erilaisia kuin ennen. (Oikeammin puhun vain vegaaniudesta tai ruokaveganismista, en elämäntavasta, jossa myös esim. kaikki hygienia- ja kodintuotteet ovat vegaanisia ja jossa yksikään vaatekappale tms. ei sisällä piirunkaan vertaa mitään eläinperäistä.)

Itseni kohdalla ei niinkään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi tai pystyisi enää syömään vegaanisesti, sillä täysin vegaaninen kasvisruoka voi helposti olla herkullista, terveellistä, edullista ja vaivatonta valmistaa. Toisin sanoen se voi olla kaikkea, mikä itselleni on tärkeää. Samaten otan ilolla vastaan esim. kaikki dödöt ja rasvat, jotka ovat vegaanisia. En kuitenkaan enää pidä niistä mielikuvista, jotka koen liittyvän veganismiin ja vegaaneihin. En pidä vegaanin identiteetistä. Jos keskustelen jonkun vieraan kanssa, en kerro olevani vegaani, ellei se tilanteen vuoksi ole melko lailla pakollista. Sanon nykyään ennemmin, että olen kasvissyöjä (vegaanihan on hänkin kasvissyöjä, joskin paljon tiukempi sellainen kuin vegetaristi, jollainen ehdin olla monta vuotta ennen vegaaniksi ryhtymistä).

Kun ajatukseni veganismin suhteen alkoivat muuttua, en tiennyt pitkään aikaan, mistä se johtui. Nyt tiedän ainakin jotain. Vielä joskus veganismi näyttäytyi minulle äärimmäisenä ja vaikeana, sellaisena juttuna, jota en koskaan edes kokeilisi pidemmän aikaa, saati alkaisi kokonaan vegaaniksi. Kun sitten kuitenkin kokeilin vegaanista ruokavaliota John McDougallin innoittamana (joka muuten hänkin välttää aina puhumasta vegaaniudesta, vaikka tärkkelysruokavalio on täysin vegaaninen) ja jäin sille tielle, (ruoka)veganismista tuli minulle arkipäivää ja aloin seurata ”alan” tapahtumia. Ja voi, miten kyllästynyt olenkaan kaikkeen, minkä itse näen liittyvän veganismiin. Vegaanipiireissä liikkuu monia ”vegaanipoliiseja”, joiden elämäntehtävänä on pohtia, minkälainen syöminen ja eläminen on riittävän vegaanista. He eivät tajua, että tuomitsemalla lihansyöjät ja jopa muut vegaanit he tekevät hallaa veganismille. Oma arvomaailmani on lopulta sallivampi, ja pidän vegaanipoliisien toimia tuhoisina ja myös turhina. Maailmassa on niin paljon suurempiakin huolia kuin se, millaista ruokaa joku syö. Ymmärrän nyt objektiivisemmin myös lihansyöjien ajatuksia, vaikka varsinkin tehotuotetun lihan syöminen onkin mielestäni niin kovin väärin sen lisäksi, että se on niin kuuluisan epäterveellistä.

teurastamossa

Itse olen täydellisen vegaanin sijasta vähän epätäydellisempi vegaani (joskaan en halua sanoa itseäni vegaaniksi), ja vastaavasti välitän hiukan keskivertoihmistä enemmän esim. kehitysmaiden lapsista. Jos vaikkapa syön leipää, joka myöhemmin paljastuu ei-vegaaniseksi, suren sitä vähemmän kuin sitä, että moni ihminen elää nälässä vailla minkäänlaista leipää. Joku voisi kysyä, miksei sekä olla täydellinen vegaani että lahjoittaa rahaa kehitysmaiden lapsille. Harva kuitenkaan on niin täydellinen. Omat kykyni ja varani eivät riitä kaikkien auttamiseen, enkä minimalismistani huolimatta ole valmis elämään täysin askeettisesti.

Ihmisten ja eläinten elämä on yhtä arvokasta, mutta jos minulla olisi mahdollisuus pelastaa joko ihminen tai jokin lemmikkieläin palavasta talosta, pelastaisin toki ihmisen, ja olettaisin myös, että kaikki muut toimisivat oikeudentajussaan samoin. Stereotyyppisesti vegaaneille eläimet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, ja oman kokemukseni mukaan se on totta joidenkin vegaanien kohdalla. Muiden ihmisten inhoaminen on kuitenkin pahasta veganismille, jonka pitäisi näyttää houkuttelevalta kaikille. Veganismia ei tulisi käyttää välineenä sulkea muita ulos, vaan sen pitäisi olla avoin kerho, johon kuka tahansa on tervetullut liittymään. Vegaanien ei tulisi asettaa itseään muiden yläpuolelle. Veganismi ei ole ratkaisu kaikkeen, ja on monia muitakin tapoja vaikuttaa. On valheellista luulla, että vain vegaanit tekevät jotain eläinten ja ympäristön hyväksi; veganismi voi olla myös kuormittavaa ympäristölle, jos ruokavalio koostuu pitkälti trooppisista hedelmistä ja eksoottisista superfoodeista.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Vegaaniset falafelpihvit Rossossa joulukuussa 2016.

Pääosin järkevässä vegaanisessa kasvissyönnissä ei itsessään ole mitään vikaa, vaan sellaisesta kiittävät sekä oma terveys, eläimet että ympäristö. Jos veganismiin liittyviä leimoja saadaan ajan myötä muutettua, sanon itseäni taas mielelläni vegaaniksi. Vielä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos riittävän moni ”tavallinen” ihminen ryhtyy joskus syömään vegaanisesti, samalla myös itse veganismista tulee normaalimpaa, jolloin hullut yksilöt muuttuvat vähemmistöksi. En tiedä, tapahtuuko näin omana elinaikanani tai koskaan myöhemminkään, mutta aina saa toivoa.

Kirjoitin tämän tekstin sekä itselleni että muille. Saan tasaisin väliajoin sellaista palautetta joko blogiin tai sähköpostiin, että olen onnistunut tärkkelysteksteilläni innostamaan ihmisiä enemmän ja enemmän vegaanisen ruoan puoleen. Tulen palautteesta kovin iloiseksi, mutta välillä pelkään, että jotkut jättävät veganismin sitten kun heille paljastuu, että osittain se on vihamielisten, yksioikoisesti ajattelevien eliitti-idioottien klubi, johon ”väärinajattelijoilla” ei ole mitään asiaa. Jotkut vegaanit kannustavat jopa väkivaltaan, jos käännytys ei muuten onnistu. Itse en halua käännyttää ketään näin kyseenalaiseen lahkoon kuin veganismi.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Elettyäni vegaanina tällainen plakaatti näyttää minusta nykyään suorastaan irvokkaalta.

Vaikka en enää pidä termeistä veganismi, vegaani ja vegaaninen, enkä pidä niihin liittyvistä mielikuvista, blogissa joudun kuitenkin niitä välillä käyttämään ainakin reseptien kohdalla.

4 ajatusta artikkelista “Sanon EI tipattomalle, sokerittomalle, gluteenittomalle ja jopa vegaaniselle tammikuulle!

  1. myco2quota

    Hyvä kirjoitus! Vegaani sanana aiheuttaa kyllä valitettavan negatiivisia mielikuvia, vaikka tuntuukin, että se arkipäiväistyy. Ehkä juuri siksi joillakin on tarvetta tehdä eroa ”oikeiden” vegaanien ja kasvisruokaa syövien ihmisten välille. Tuntuu kyllä että erityisesti naisten keskuudessa vallitsee ”mikään ei riitä” -kulttuuri oli asia sitten mikä tahansa. Koskaan et ole tarpeeksi vegaani tai ekologinen. Syyllistyn kyllä itsekin välillä ajattelemaan, että tuokin tuossa vaahtoaa jostain kierrätyksestä, vaikka on tullut autolla töihin. Monien reseptien kohdalla omassa blogissani mietin, että onko tämä nyt tarpeeksi vähäpäästöistä, että se kelpaa blogiin. Miksi käytän bataattia kun voisin voisin käyttää porkkanaa? 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos! On kyllä uskomatonta, että vasta elettyäni vegaanina huomasin koko aatteen pimeän puolen. Sitä ennen veganismi oli jotain tavoittamatonta, johon en liittänyt sellaisia negatiivisia mielikuvia, jotka nyt tiedän tosiksi. Kasvisruoan mahtavuutta veganismin mätyys ei toki muuta, mutta moni asia on silti kohdallani muuttunut: kun viime keväänä minulta kysyttiin työhaastattelussa, olenko vegaani, olin kovin tyytyväinen voidessani vastata myöntävästi. Nyt en toisi koko asiaa esille missään vastaavassa tilanteessa.

      Olipa kiva lukea pohdinnoistasi tuon suhteen, mikä on tarpeeksi ekologista (blogiin), ja kuinka sitä melkein huomaamattaankin tuomitsee muita. Monilta tosiaan unohtuu tietynlainen kohtuus, ja huippuunsa venytettyä ekologisuutta/veganismia saatetaan vaatia itseltä ja/tai muilta, vaikka se on mahdotonta. Jonkun mielestä lentomatkustus olisi jätettävä kokonaan, samoin autoilu, jotta itseään voisi sanoa edes hiukan vihreäksi. Joku muu taas ei pysty jättämään matkustelua, mutta kierrättää parhaan kykynsä mukaan. Myös eläinten syömisen kohdalla kohtuudella saataisiin paljon enemmän tulosta aikaan kuin ehdottomuudella.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Menninkäinen

    Hyvää alkanutta vuotta!

    Facessa eräs tuttava kyseli kuka alkaisi hänen kanssaan ”sokerittomalle” tammikuussa. Arvaa vaan tuliko tekstisi heti mieleen ja kysyin tarkoittiko hän herkkulakkoa. Tarkoitti. Tipattomallekin joku joskus haastoi kavereita, vaan espanjalainen joulu ei ole vielä ohi ja loppiaisruoalla on meillä usein ollut punaviiniä tarjolla, joten enpä lähde siihenkään, vaikken mikään alkoholin suurkuluttaja olekaan. (1 Breezer uudenvuodenaattona)

    Aion edelleen tutkailla blogiasi mielenkiintoisten vähemmän lihallisten tuotteiden ja reseptien osalta ja testailla, jos joku mielenkiintoinen osuu kohdalle. Ja miksei sitä voisi kokeilla tänä vuonna vaikka lihatonta viikkoa. Kalaa saisi silloin kuitenkin syödä, täytyyhän mulle joku helpotus antaa! :D

    Nyt mä tiedän! Mä alan taudittomalle tammi-helmi-maaliskuulle! Aion syödä niin hyvin ja monipuolisesti, liikkua ja ajatella positiivisesti, että en tulisi kipeäksi kevättalvella! …saapa nähdä kuinka tässä käy…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Hauskaa, että sinulle on jo tuputettu kaikennäköisiä tammikuita. :D Minunkaan ei muuten tarvitse edes harkita tipatonta, koska voin helposti olla juomatta vaikka koko vuoden.

      On mukava kuulla, että olet avoin lihansyönnin vähentämiselle ja kasvisruoan kokeilulle, ja kannustankin sinua ja kaikkia siihen. :) Täysin vegaanisessakaan kasvisruoassa ei ole mitään vikaa, ja siksi onkin niin harmillista, että monet vegaanit itse pilaavat veganismin maineen. Vaikka joku entinen lihansyöjä joskus söisi pelkkää kasvismuonaa, se olisi kaikin päin hieno juttu! Halutessaan hänen ei koskaan tarvitsisi liittää itseään veganismiin tai siitä syntyviin mielikuviin, vaan vain nauttia hyvästä ruoasta. :)

      Tauditon tammi-helmi-maaliskuu kuulostaa vielä paljon radikaalimmalta ja vaativammalta kuin mikä tahansa -ton tammikuu! :D Se on kunnioitettava tavoite, jossa toivon, että onnistut! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s