Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2017

Härkis-uutuuksia

Härkis-faneille on tiedossa entistäkin makoisammat ajat. Perinteisen Härkiksen rinnalle kauppoihin tulee nimittäin huomenna 1.2.2017 kokonainen Härkis-tuoteperhe, johon kuuluu viisi uutuutta.

Uutuustuotteet ovat Härkis Pihvit kolmessa eri maussa: original, punajuuri ja itämainen. Lisäksi perinteistä Härkistä saa nyt myös valmiiksi maustettuina tex mex – ja bbq-versioina.

harkis-pihvit

Minulla oli ilo päästä tutustumaan perinteiseen Härkikseen viime syksynä. Niinpä kun Härkis-uutuuksia esiteltiin nyt tammikuussa juhlavin menoin, menin taas mielelläni kuuntelemaan ja maistelemaan.

Jos seuraa ruokaan liittyviä uutisia, on voinut jo lukea, että Härkiksen luoja Verso Food Oy kymmenkertaisti liikevaihtonsa Härkiksen ansiosta. Härkiksellä menee siis lujaa: viime vuoden syyskuun ja tämän vuoden tammikuun välillä kauppoihin oli toimitettu yli 600 000 (!) Härkis-pakettia. Kasvisruoan suosio yleensäkin kasvaa yhä kovaa vauhtia, eli minkäänlaista taantumaa saati suosion laskua ei ole odotettavissa.

Perinteisen Härkiksen saatavuus on ollut koko ajan varmalla tasolla, mutta huomisesta lähtien Härkis-tuotteita saa myös Lidlistä ja pienemmistäkin kaupoista. Huomioitavaa on myös se, että Härkis-buumi ei ole esim. vain pääkaupunkiseudun tai isompien kaupunkien ilmiö, vaan perinteisestä Härkiksestä ollaan tykätty aina Lapissa asti. Niinpä myös uutuustuotteet valtaavat kattavasti koko Suomen kaupat.

harkis-bbq-ja-tex-mex

Myös ravintolat ovat kiinnostuneet Härkiksestä, ja niinpä mm. Kotipizza, Chicos ja monet pikkuravintolatkin myyvät tätä nykyä aterioita, joissa on Härkistä.

Härkis-uutuuksien lanseerauksen yhteydessä Härkiksen pakkausdesign on uudistunut. Kaikki uutuudet ovat perinteisen Härkiksen lailla vegaanisia ja soijattomia. Asiakkaiden toiveesta Härkiksestä on poistettu ohramallasuute, mikä tekee kaikista tuotteista myös täysin gluteenittomia. Lisäksi tuotteet ovat säilöntäaineettomia, minkä vuoksi ne kannattaa avaamisen jälkeen syödä pian tai esim. pakastaa loput.

Ravitsemuksellisesti Härkis-uutuudet ovat hyvin lähellä perinteistä Härkistä: proteiinia on yhä reilusti, samoin kuitua ja hyviä hiilihydraatteja ja rasvoja, kun puolestaan tyydyttynyttä rasvaa on äärimmäisen vähän (kaikissa alle 1 g/100 g, punajuuripihveissä vain 0,4 g/100 g).

Härkis-uutuuksista original-maut ovat mietoja, kun taas itämainen on voimakkaasti maustettu, mutta ei tulinen. Tex mex ja bbq ovat saaneet innoituksensa kuluttajien toiveesta ja jälkimmäinen myös (kesän) grillikaudesta. Härkis Pihvi punajuurisena kuulostaa houkuttelevalta, ja on ainut, jota en itse vielä ole maistanut. Meillä kotona on syöty Härkistä säännöllisesti viikoittain jo viime syksystä, joten oli odotettavissa, että pitäisin myös kaikista uutuuksista. Ja voi, tapahtumassa todella sai herkutella niin Härkiksen kuin ihanien alkoholittomien drinkkien muodossa. Toistaiseksi oma suosikkini on suuren vaikutuksen tehnyt itämaisesti maustettu pihvi, mutta odotan paljon myös punajuuri-Härkikseltä, kunhan pääsen sitä maistamaan!

harkis-tapahtuma

Maailman paras ruokavalio

Vastaani tuli varsin virkistävää ruokavalioihin liittyvää informaatiota.

miksei-lihaa

alkuperainen-ruokavalio

Nykyinen ruokavalion muutos, joka on johtanut liikalihavuuteen, on tehnyt tyhjäksi vuosituhansien kehityksen. […] Menneisyydestä löytyisi vastaus tulevaisuuden ongelmiin.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Yle Areenasta löytyy kaksiosainen dokumenttisarja nimeltään Paras ruokavalio. Siinä käydään läpi 50 eri ruokavaliota maailmalta, ja listataan ne parhausjärjestykseen. Laskelmiin ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat seikat: millaisia rasvoja maissa syödään, kuinka suurta alkoholinkulutus on, kuinka paljon lihavuutta esiintyy, mikä on ruokavalion yhteys eri syöpiin, ja kuinka pitkään maissa eletään. Jaksot löytyvät alla olevien linkkien takaa.

Intoilin sarjasta varsinkin nähtyäni ensimmäisen jakson, jossa esitellään 30 huonointa ruokavaliota. Toinen osa ei ollut yhtä hyvä ja objektiivinen, eivätkä siinä esitetyt tiedot ole yhteneväisiä monissa muissa lähteissä esitettyjen tietojen kanssa. Se voi tosin johtua siitä, että jossain maassa esim. eletään hieman lyhyemmän aikaa kuin muualla, mutta syöpiä esiintyy paljon vähemmän kuin jossain länsimaassa. Silloin maa ei ole elinajanodotteen suhteen kärkisijoilla, mutta syöpien vähyyden suhteen on. Niinpä eri tekijöitä voi olla vaikea suhteuttaa toisiinsa.

murot

Samasta syystä esim. USA ja Meksiko, joissa on eniten lihavia ihmisiä, eivät kuitenkaan ole listan viimeisiä, koska tyypin 2 diabeteskuolleisuus on vielä korkeampi Marshallinsaarilla. Toisin sanoen tietyn maan tai kansan sijoitukseen vaikuttaa moni tekijä. Katsojan näkökulmasta lienee viisainta poimia parhaat puolet kaikista eri ruokavalioista, mutta tarkkana pitää olla. Esim. Kreikan (Välimeren) ruokavalio esitetään taas totta kai hyvässä valossa, kun todellisuudessa ainakaan joiltain pikkusaarilta ei kovasti yrittämälläkään saa mitään välimerellistä, niin kuin järkytyksekseni lomallamme huomasin. Lisäksi kreetalaiset kuuluvat maailman lihavimpiin ihmisiin (tätä ei sarjassa kerrota). Jos siis haluaa dokumentin perusteella alkaa syödä kreikkalaisittain, niin käytännössä se tarkoittaisi reilua punaisen lihan lisäämistä ruokavalioon, vaikka se ei tietenkään ole dokumentin sanoma.

hoikkuus

Jaksojen perusteella voidaan sanoa, että parhaissa ruokavalioissa syödään paljon kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, pähkinöitä, täysjyväviljoja ja kalaa. Samaisissa ruokavalioissa syödään punaista lihaa joko vähän tai ei ollenkaan. Einekset, muut valmisruoat ja yleensäkin pitkälle jalostetut ruoat kuuluvat huonoihin ruokavalioihin. Pohjoismaat pärjäävät vertailussa hyvin. Siis kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi! Se tuntui mielestäni ensin uskomattomalta ja hurjan epäreilulta, varsinkin kun ohjelmassa hehkutetaan ruisleipää useamman kerran. Ilmeisesti Suomessa kuitenkin käytetään enemmän fruktoosisiirappia kuin muissa (Pohjois)maissa, mikä lienee huonontaneen Suomen sijoitusta. (Luonnollisestikaan 50 maan joukkoon ei mahdu kaikkia maailman eri maita.)

Itseäni suretti eniten Meksikon tilanne. Siellä syödään ja juodaan Yhdysvalloista tuotua moskaa ja varsinkin sokerilimuja, joilla pikkulapset mädännyttävät hampaansa. Meksikon alkuperäiseen ruokavalioon kuuluu vain kasviperäistä ravintoa, ja se käykin täydelliseksi esimerkiksi John McDougallin suosittelemasta tärkkelysruokavaliosta (lainaus postauksen alussa kuvaa nimenomaan Meksikon tilannetta).

Meksikon alkuperäisen ruokavalion lisäksi pidän itse kovasti Etiopian ”maaseutu”ruokavaliosta.

kasviksia-ja-kuitua

Kuitupitoisella kasvisruokavaliolla on omat maailmankuulut terveysvaikutuksensa:

paksusuolensyopa

Kun jäte poistuu ruoansulatuselimistöstä nopeasti, paksusuolen syövän riski pienenee.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Kasvisruoka viipyy suolistossa vain hetken, kun taas liha helpostikin tukkii suoliston useiksi päiviksi.

Sarjaa voi ehdottomasti suositella, mutta tiettyihin asioihin kannattaa silti suhtautua varauksella. Esimerkiksi ranskalaista ruokavaliota kehutaan, vaikka se sisältää valtavasti eläinperäistä rasvaa. Väitetään, että ranskalaiset eivät syö oikeastaan ollenkaan höttöhiilihydraatteja. Todellisuudessa tunnemme kuitenkin paremmin kuin hyvin ranskanleivän, patongit ja croissantit. Siispä ranskalaiset jos ketkä syövät nimenomaan valkoisia jauhoja. Hoikkuus vähentää monien tautien riskiä, ja ranskalaiset ovat hoikempia kuin monet muut eurooppalaiset. He kuitenkin syövät usein ruokia, joita ei yleensä pidetä terveellisinä. Onneksi jopa sarjassa ehdotetaan, että hoikkuus ja sen tuoma terveys johtuvat pitkälti siitä, että ranskalaiset syövät hitaasti ja vain pieniä annoksia, eivätkä he napostele aterioiden välissä. Silloin voi helpommin syödä lähes mitä tahansa ilman kummempia terveyshaittoja. Fiksuinta toki silti olisi sisällyttää ruokavalioonsa mahdollisimman paljon terveellistä, ravinteikasta ruokaa ennemmin kuin keskittyä siihen, kuinka paljon epäterveellistä ruokaa voi syödä sairastumatta vakavasti.

Kannattaako unelmista luopua?

Moni on varmaan joskus unelmoinut paljon ja pitkään jostain tietystä asiasta, tehnyt sen eteen valtavasti töitä ja lopuksi stressannut asian takia päivin öin. Jostain syystä mikään ei kuitenkaan ole ottanut sujuakseen, eikä ihminen ole millään saanut tavoittelemaansa asiaa. Lopulta ihminen hyväksyy kohtalonsa, päättelee, että ”niin ei ollut tarkoitettu”, ja luopuu unelmastaan pakon sanelemana ja oman mielenterveytensä tähden.

Moni on varmaan myös kuullut paradoksista, jonka mukaan ihminen saa sitä, mistä luopuu. Jotkut kertovat esimerkiksi löytäneensä kumppanin vasta kun he todella lakkasivat etsimästä. Tällaisille asioille löytyy ”tieteellisempikin” selitys, eli kyse ei ole vain uskon asioista. Pysytään hetki kumppaninlöytöesimerkissä: ihminen, jolla on ”haku päällä”, käyttäytyy eri tavalla, arvioi herkästi muita, eikä ole välttämättä lainkaan yhtä vapautunut ja läsnä kuin sellainen ihminen, joka ei katso jokaista vastaantulevaa miestä/naista mahdollisena partneriehdokkaana. Ei siis ihmekään, että he viestittävät muille hyvin erilaisia asioita, ja heitä on erilaista lähestyä. Heistä välittyy aivan erilaista energiaa: toisella on kiire, toisella ei, toinen on epätoivoinen, toinen ei. Toinen on ahdistuneempi, toinen säteilee rauhaa. Voidaan siis ajatella, että tietyistä asioista kannattaa joskus luopua. Kaikki ei tapahdu pakottamalla.

Olen itse nyt saapunut sellaiseen tilanteeseen. En voi vielä kertoa asiasisällöstä enempää, mutta jutun raamit kertovat yksinäänkin tarpeeksi. Olen unelmoinut yhdestä tietystä asiasta jo useamman vuoden, ja aloin jo kauan aikaa sitten tehdä töitä unelman eteen. Vähän väliä olen päivittänyt suunnitelmaani, ideoinut lisää, vaihtanut tiettyjä komponentteja, tehnyt muutoksia, tutkinut asioita, ja käyttänyt projektiin yhteensä satoja tunteja. Näen unia unelmaani liittyen, varsinkin aamuyöstä. Unet ovat välillä niin todentuntuisia, että joskus onnistun hetken luulemaan, että todella vihdoin onnistuin. Hetken päästä havahdun ja tajuan totuuden, ja olen entistä pettyneempi. Haluamani asia on alkanut vallata mieltäni yhä enemmän ja enemmän, ja nimenomaan negatiivisesti. Alussa kaikki oli vielä jännää ja mukavaa, koska minulla oli toivoa. Enää sitä ei ole, eikä tekemieni selvitysten valossa ole muutenkaan realistista olettaa, että unelmani voisi millään toteutua tällä haavaa. Koko hommasta on tullut äärimmäisen turhauttavaa, eikä enää ole tervettä jatkaa.

kyyneleet

Enää ei tarvitsisi kuin luovuttaa. Vaikka tiedänkin, että se on kohdallani nyt välttämätöntä, toinen puoli minusta yhä taistelee vastaan. Jospa silti voisin kokeilla vielä jotain? Auttaisiko, jos muuttaisin tätä kohtaa 38:nnen kerran? Entä jos ideoisin tämän asian uudestaan, vaikka olen jo käynyt sen tuhannesti läpi ja hionut viimeistä piirtoa myöten? Mieli esittää kaikkia mahdollisia kysymyksiä ongelman ratkaisemiseksi, vaikka en enää pysty vaikuttamaan asiaan itse. Moniin unelmiin kun vaaditaan muitakin, ja voin itse tehdä vain oman osuuteni.

Luopuminen taitaa tuntua erityisen raskaalta nyt, koska elämässä on muutenkin ollut paljon luopumista viime aikoina. Siinä missä minusta on mukava luopua tavarasta ja roinasta, äidistä ja unelmista luopuminen on aivan eri kokoluokan juttu. Mutta ei auta. On vain pakko luopua. Ja on luovuttava kunnolla. Ei niin, että luovun unelmastani paradoksin toivossa, eli yhä odottaen, että luovuttuani siitä saan sen, vaan on luovuttava lopullisesti. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

Onko muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia luopumisesta ja luovuttamisesta? Tunnistaako kukaan saaneensa jotain vasta luovuttuaan siitä täysin?