Iloinen mutta samalla haikea paluu

Palasin eilen Norjasta Suomeen. Luonnollisesti odotin innolla eritoten miehen näkemistä, eli kotiin tuleminen oli monellakin tapaa iloinen tapahtuma. Samalla tuntui kuitenkin haikealta jättää ihana ystävä kauniiseen Voldaan, jossa vietimme mitä leppoisimman ja mieltä ylentävimmän viikon.

volda-patikka-4

Vaikka Voldan rauhaisa idyllisyys on nyt jäänyt taakse, voin onneksi aina muistella mahtavaa viikkoamme, ja katsella kuvasaldoni parhaimpia otoksia paikasta.

volda-patikka

volda-patikka-2

volda-patikka-3

Alla oleviin kuviin taltioin yhden päivän patikkaretkemme: nousimme Voldan ja Ørstan rajalla sijaitsevalle Melshornet-nimiselle huipulle.

volda-patikka-5

Matkan varrella olevassa järvessä oli ohut, sieltä täältä rakoillut jääpeite.

volda-patikka-6

Valitsimme kävelyn ajankohdaksi sääkartan mukaan viikon aurinkoisimman päivän. Sumupilviä oli silti riittämiin.

volda-patikka-7

Ylemmäs kivutessamme sää alkoi kuitenkin selvästi kirkastua ja talvistua, ja näimmekin kaikenlaisia valoilmiöitä auringon pilkahdellessa horisontista.

volda-patikka-8

volda-patikka-9

Taaskin Volda tarjosi tähän mennessä jo kuuluisaksi käyneitä sinisiä hetkiä. Muina vuodenaikoina on varmasti toisennäköistä, mutta selvästi Volda on näkemisen arvoinen myös joulukuussa.

volda-patikka-10

volda-patikka-11

Muiden jalanjäljet lumessa helpottivat toisinaan kulkua muuten melko lailla poluttomassa maastossa. Paikoin lunta oli puolisen metriä, minkä näki syvälle uponneista jalanjäljistä, mutta yleisesti ottaen lunta oli vain nimeksi.

Alla näkyy erikoisin valoilmiö huipun seuduilta. Kuin valkoinen sateenkaari vailla perinteisiä värejä. Huipulta on tavallisesti hienot maisemat ilmeisesti joka suuntaan, mutta meidän reissullamme niitä ei sumun takia näkynyt. Itse olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen reittiin, aurinkoon ja tunnelmaan. Välillä tuntui kuin olisi ollut jossain päin Alppeja kevätauringossa, mikä oli yllättävä veto muutoin vielä kovin syksyiseltä Voldalta.

volda-patikka-12

Varsinaiset patikkaluontoiset kävelymme Voldassa päättyivät Melshornetin reittiin.

Kotiinpaluupäivänä sain vielä nähdä Ålesundin päivänvalossa ennen kuin lensin sieltä Osloon. Ålesund on kerrassaan viehättävä jugendtyylisesti uudelleenrakennettu kaupunki. Ihastuin erityisesti kanaaliin näköalapaikalta kuvattuna. Vau!

alesund-2

alesund

Mutta Volda. Voi, miten viihdyin siellä herttaisen ystäväni luona! Vähän mietimme, menisinkö moikkaamaan häntä uudestaan ensi keväänä tai alkukesänä. Varmaan menen, jos hän vain huolii minut taas vieraakseen!

2 ajatusta artikkelista “Iloinen mutta samalla haikea paluu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s