Antoisimpia blogihetkiä

Blogini täyttää näinä päivinä kaksi vuotta.

blogi-2-v

Tuntuu mukavalta, että olen viitsinyt ja halunnut luoda omasta mielestäni julkaistavaksi kelpaavaa materiaalia tavoitteellisesti jo parin vuoden ajan. Yleisesti sanoisin, että kirjoittaminen on tullut helpommaksi. Tarkemmin ilmaistuna oma asenteeni bloggaamista kohtaan on muuttunut lempeämmäksi. Ennen tunsin herkemmin ahdistusta, koska halusin noudattaa itseni laatimaa julkaisuaikataulua, mutta en välttämättä innostunut jostain ennalta suunnittelemastani aiheesta, ja olin siten uutta aihetta vailla samalla kun keksimäni deadline lähestyi kovaa vauhtia. Haluan edelleenkin noudattaa samaa aikataulua monestakin syystä, mutta kirjoitan nykyään enemmän omilla ehdoillani. En enää välitä, vaikka ketään ei kiinnostaisi kirjoitukseni tai kukaan ei pitäisi näkökulmastani. Opin jostain, että avain menestyksekkääseen luomiseen on pitkälti itselle tekeminen. Jos innostuisin vaikkapa pullonkorkista, ja kirjoittaisin siitä 1000-sanaisen esseen, eikä kukaan pitäisi sitä minään, se ei haittaa. Kunhan itse pidän aihetta kirjoittamisen arvoisena ja ryhdyn toimeen, blogijutun luominen kannattaa aina ja voi kantaa sellaistakin hedelmää, jota ei uskoisi.

Yksittäisiä antoisia blogihetkiä on niin monia, etten edes yritä alkaa listata niitä tähän. On kuitenkin muutamia laajempia teemoja, jotka tekevät bloggaamisesta varsin antoisaa, ja kerron niistä alla.

Itse työn tuottama ilo

Minun on täytynyt kirjoittaa tämä blogiin ennenkin, mutta kirjoitan taas: minulle kirjoittaminen ei ole koskaan ollut (hauska) harrastus, jota teen omaksi ilokseni, vaan olen aina suhtautunut bloggaamiseen työnä. Se voi kuulostaa jonkun korvaan ikävältäkin, mutta kun kirjoittaminen on työtä, myös siitä koituva mielihyvä on suurempaa ja aidompaa, koska joudun näkemään vaivaa tekstieni eteen. Valmiin blogitekstini näkeminen tuntuu usein samalta tai joskus paremmaltakin kuin jonkin suomentamani elokuvan tai sarjan näkeminen telkkarissa tai Netflixissä.

blogi-2-v-2

Yhteisöllisyys ja kommentit

Ihmisten ”tapaaminen” kommenttien puolella ja ajatusten ja kokemusten vaihto on totta kai monelle bloggaajalle koko blogin suola ja sokeri. Niin myös minulle. Olen käynyt lukuisia mahtavia keskusteluja blogini kautta, ja olen aina arvostanut sitä, että jotkut jaksavat nähdä kommentoimisen vaivan. Sillä nykymaailmassa myös kommentointi käy monelle työstä, ja aina on miljoonasti helpompaa olla kommentoimatta kuin kommentoida. Erityisesti muistan kommentoijan nimimerkillä TK, joka lähetti äidilleni tietoa syövän hoitoon liittyen. Hän jaksoi käyttää valtavasti aikaa oleellisen tiedon ja linkkien jakamiseen. Saamieni tietopakettien kokoaminen vaati varmasti paljon työtä, ja olin jo silloin kovin kiitollinen ja liikuttunut meille täysin vieraan ihmisen avusta. Haluan kertoa, että luimme lähteet huolella, ja äiti noudattikin mm. ruokavalio-ohjeita useiden kuukausien ajan. Kaivoimme kaapista vanhan, mutta täysin toimivan ja vähän käytetyn mehustimen, ja isäni teki äidille monta kertaa viikossa erän porkkanamehua tuoreista luomuporkkanoista. Jossain vaiheessa äiti kyllästyi ja väsyi liiaksi kaikkeen kunnon romahtaessa, mutta ei terveellisestä ruokavaliosta ainakaan mitään haittaa ollut, ja hän myös aidosti piti monista nauttimistaan ruoka-aineista. En koskaan unohda TK:lta saatua apua.

Tiettyjen kirjoitusten saama suosio ja niiden jakaminen (joskus yritysten taholta)

On aina kiinnostavaa nähdä, mitkä omasta innostuksestani alkunsa saanet jutut muodostuvat ajan kanssa blogin luetuimmiksi. Omalla kohdallani on käynyt niin, etten ole osannut ennustaa suosituimpia juttuja. En olisi uskonut taateleiden, alumiinittomien dödöjen ja harmaiden hiusten värjäämisen kiinnostavan niin monia. Myös se on tavallista, että jokin juttu ei ensin ota tuulta purjeisiin, mutta räjähtää myöhemmin. Niin kävi esim. vegaaniselle riisipuuroreseptilleni, joka ei vielä viime jouluna saanut erityisesti huomiota, mutta jota on nyt jo kuukausien ajan luettu hulluna. Pari kertaa kokonainen yritys on jakanut tekstini Facebookissa, mikä toi blogiini satoja ylimääräisiä kävijöitä.

Ensin Tokmanni jakoi puukirjoitukseni:

tokmanni-jakoi-puukirjoitukseni

Ei mennyt kauaa, kun Jokaiselle jakoi kirjoitukseni samaisen merkin aterioista:

jokaiselle-jakoi-kirjoitukseni

Facebook-jaot yllättivät erityisesti, koska blogini ei ole ”Facebook-blogi”, eli vain harva seuraa blogiani sitä kautta suhteessa muihin kävijöihin.

Kutsut tapahtumiin

Olen saanut kutsuja erilaisiin tapahtumiin, joista olen voinut valita mielenkiintoisimmat. Niin Härkis, rasvanpoltto kuin miesten hygieniatuotteetkin ovat tulleet tietooni tapahtumien kautta. Ehkä kiintoisia tilaisuuksia tulee vastaan tulevaisuudessakin.

***

Luonteellani ja osittain uudella suhtautumisellani näen itseni bloggaamassa vielä pitkään; toivottavasti te muutkin pysytte matkassa!

10 ajatusta artikkelista “Antoisimpia blogihetkiä

  1. Taru

    Onnea paljon blogisynttäreiden johdosta! Totta munassa, varmasti pysytään matkassa :)

    Monet sanovat, että kommentointi on hiipunut esim. Instan vuoksi, kuten myös bloggaus ylipäätään. Se on varmasti totta. Mullakin kun se on nykyään, niin nipistäähän tuo aikaa blogeilta. Itse tosin olen pitänyt kiinni siitä etten lataile kuin nopeita puhelinkuvia, en viitsi nähdä enempää vaivaa. ”Oikeat kuvat” laitan mielummin blogiin. Se sopii mulle, koska en tähtäile mihinkään insta-tähteyteen :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos! 💗

      Minähän ihmettelin jo jokin aika sitten koko Instaa, ja kirjoitin aiheesta jutunkin: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2015/07/10/kun-oikea-elama-vaihtuu-tykkayksiin-ja-selfieihin-instagram/. En yhäkään ymmärrä palvelun hienoutta/tarkoitusta/pointtia, mutta jotain kivaa siellä mahtaa olla, kun sinäkin sinne olet eksynyt. ;) On silti varmasti totta, että niin Insta kuin moni muukin palvelu vähentää perinteistä blogikommentointia. Täytyisi varmasti itsekin tehdä jotain coolimpaa, kuten siirtyä vloggaamiseen bloggaamisen sijaan, mutta taidan silti ennemmin kirjoittaa kuin hölistä videolla niitä näitä. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Taru

        Mäkin vastustin kauan, kun arvelin, että addiktoituu kumminkin moisiin instoihin, aivan turhaa ajanhukkaa. Ja niinhän siinä just kävi, että kun kerran menin, niin sinnepä jäin. Vaikka voin kyllä ihan hyvin olla välillä muutaman viikonkin kokonaan poissa, joten en pidä ongelma-addiktiona :) En myöskään harrasta selfieitä tai muuta itseriittoista touhua (joita en muuten käsitä ollenkaan).

        Varmaan riippuu tosi paljon ihmisestä, mitä siitä saa, tai mitä kukakin hakee. Mulle vähän vastaavaa kuin bloggauskin; jakaa (luonto)kuvia, ajatuksia, ja keskustella muiden kanssa :) Ihan harrastelukivaa vaan, valoblogintaru:na siellä oon.

        Vloggaus ei muakaan oikein innosta. Taino, ei yhtään. Ainakaan tällä hetkellä.

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Kuulostaa siltä, että sulle Insta tosiaan on vähän kuin bloggaaminenkin. Kävin katsomassa verikuvan, ja ainakin sellaiset kuvat sopivat varmaan Instaan paremmin kuin blogiin. Blogisi kun aina säteilee kauniilla otoksillaan. :) Installe näkyy siis olevan paikkansa, vaikka miksei mm. verikuva oikein pomppaisi esiin bloginkin puolella. Makuasioita todellakin, ja eri somekanavat varmasti venyvät moneksi käyttäjästä riippuen. Hienoa, että instailu on antanut paljon ja kuitenkin pysynyt aisoissa. :)

        Tykkää

      3. Taru

        Juu, eihän sitä tarvitse käyttää kanavia kuten ’kaikki’ muut, vaan kehittelee ihan omat juttunsa :) Ainakin mun mielestä Instassa onkin myös ilahduttavan paljon omien polkujen kulkijoita. Tai sitten vaan seuraan enimmäkseen sellaisia, pintakiitäjät kun eivät ole millään lailla kiinnostavia :D

        Tykkää

      4. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Minulle on varmasti käynyt juuri niin, että olen leimannut koko Instan ja kaikki instailijat pinnalliseksi hutuksi. Tosin tulkintaani on totta kai vaikuttanut sekä näkemäni että lukemani Insta-materiaali. Kiva tietää, että palvelulla on tarjota niin paljon merkityksellisempääkin sisältöä. :)

        Tykkää

  2. Menninkäinen

    Onnea kaksivee! Mukana ollaan seuraavatkin kaksi(kymmentä) vuotta, sulla on niin monipuolisesti mielenkiintoisia juttuja, joiden tekemiseen on selvästi laitettu aikaa ja ajatusta.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Voi kiitos, onpa kauniisti sanottu! 💜💖

      Ajatella, että olet muutenkin parhaimpia blogikavereitani, ja nyt olet vielä lupautunut noin pitkäaikaiseksi seurailijaksi. Nyt kelpaakin blogata seuraavat vuosikymmenet! :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s